tiistai 22. huhtikuuta 2014

Lankalauantai ja muita käsitöitä

Pyhät meni ja nyt onkin aika esitellä kätteni tuotoksia. Ihan kaikkea en saanut aikaan pääsiäisenä, vaan osa koruista on valmistunet viimeisen viikon aikana. Vaikka suunnittelin pysyväni visusti käsitöiden parissa, niin pakkohan sitä oli työntää nenänsä ulos aurinkoon ja puuhastella pihatöiden parissa. Lankojakaan en hirveästi käsitellyt, paitsi ompelukoneessa.

Kiirastorstaina valmistuneet verhot esittelin jo edellisessä postauksessa liittyen tuohon 100 HappyDays -haasteeseen, jonka puitteissa voi muutenkin seurata päivieni kulkua, koska esittelen sadan päivän aikana yhden onnea/iloa/hyvää mieltä päivän aikana tuottaneen asian.


Koska ompulukone oli kaivettu esiin (tai ainahan se on esillä), niin päätin toteuttaa ideani noista Marimekon tehtaanmyymälästä kilohintaan ostamistani Lappuliisa -paloista. Jokaisessa palassa oli kaksi kokonaista, valmiiksi pannulapun näköistä raidallista pyörylää, kaikki eri väriä.

Ajattelin, että niistä saisi vetoketjun kanssa hauskoja pussukoita. Kuten minulla usein, niin nytkin idea oli parempi kuin itse lopputulos. Ainakin näillä ompelutaidoilla.


Vetskarin kiinnitys pyörylään ja varsinkin vuorin kanssa oli niin hankalaa, että pussukka lensi mappi Ö:hön samantien ja hieman keskeneräisenä. Puuttumaan jäi ripustuslenkki. Siirryin toiseen ideaan eli pannulappuihin / pannunalustoihin.

Ihan niitä varten ostin Eurokankaasta lämpöä eristävää huopaa. Sen lisäksi leikkasin kaksi pyörylää tukevasta ekopuuvillasta. Kangaspalojen reunassa oli tuo suunnittelijan (Maija Louekari) ja kuosin (Lappuliisa) nimi ja siitä tein ripustuslenkit.


Yhdistin osat tikkaamalla kolme kierrosta pannulapun keskiosaan. Sitten vetäisin reunat yhteen saumurilla. Olen aika noviisi saumurin käytössä, joten nuo ripustuslenkit kiinnitin jälkikäteen sauman päälle. Siksikin, kun unohdin sen ensimmäisestä.


Tämmöiset pirteät pannunaluset mummi saa ensi lauantaina 84-vuotislahjaksi :) Voin sen täällä paljastaa, koska anoppi ei tosiaankaan lue blogiani. Saati, että osaisi käyttää tietokonetta poikansa sinnikkäästä opetuksesta huolimatta.


Seuraavaksi ompelin muovikassin. Kyllä - luitte oikein. Askartelutreffeillä Orimattilassa Noora esitteli hauskaa pussukkaa, jonka hän oli ommellut kurssilla, jossa opeteltiin hyödyntämään muovikasseja. Vaikka inhoan kaikenlaisia muovikasseja yli kaiken, enkä yleensä koskaan ota kaupasta tarjottua kassia, niin en pane pahakseni, jos niille keksitään uusiokäyttöä, kun ne kerran ovat olemassa. Kun Eurokankaan muovikassi on niin pirteän kaunis, niin otin sen vastaan aikomuksena antaa se Nooralle.

Mutta sori Noora! Koska ehdit jakaa ohjeen muovikassin käsittelystä, niin päätinkin kokeilla itse. Eli muovi silitetään leivinpaperin läpi kuumalla silitysraudalla, jolloin se kutistuu ja rypistyy. Ja tulee kestävämmäksi - oletan.



Leikkasin kassin puoliksi, koska aikomukseni oli ommella siitä jonkinlainen pussukka vetoketjulla tai tarrakiinnityksellä. Nuo kädensijan kohdat ei kuitenkaan rypistyneet, niin ajattelin hyödyntää ne valmiissa, puolet pienenemmässä kassissa. Työpöydän laatikosta löytyi sopivasti läpinäkyvä pussi, jonka myös silitin ja laitoin vuoriksi, koska ilman sitä kassi vaikutti tosi ohuelta.

Ta Daa - kiva uimahallipussi on valmis :)


Juu, älkää katsoko tarkemmin, mun ompelukone tekee muutenkin huonoa jälkeä ja muovikassi ei ole ihan helpoin ommeltava, vaikka parempi onkin kuin moni ohut kangas.

Sitten ompeluhommista toisenlaiseen näpertämiseen eli koruihin. Olen nyt pääasiassa tehnyt toivomuksesta niitä avain/henkilökorttikoruja entiselle työpaikalleni. Kuten huomaatte, niin käytän koruissa runsaammin värejä kuin neuleissani, mutta sekin johtuu paljolti "yleisön pyynnöstä".


Ensin sinistä ja valkoista; vasemmalla erikokoisia sinisiä sodaliittejä ja oikealla valkoista jadea ja lasihelmiä. Tuo tähtinaulakko on muuten Pienet Sydämet -tuotantoa, mutta siitä tulee ihan oma postaus arvonnan kera.

Minun oli tarkoitus kuvata korut ulkoilmassa parvekkeella, mutta kamera jäi autoon enkä jaksanut vielä könytä pihalle sitä hakemaan, joten taas näitä kännykkäkuvia, huoh...
Jos ihmettelette, miten meidän seinän väri muuttuu välillä, niin olen käsitellyt joitain kuvia niin, että saisin helmien sävyt paremmin esiin.


Yllä kaksi hieman erilaista versiota liilan/ametistin sävyisestä korusta. Vasemman puoleisessa on lasihelmien kanssa metallisia ja helmiäispäällysteisiä lasihelmiä.

Alla vasemmalla hopeoidun ketjun kanssa ruskean sävyisiä agaatteja ja lasihelmiä. Oikealla mustia, harmaita ja valkoisia makeanvedenhelmiä myöskin ketjun kanssa.


Tässä vielä samoja musta/harmaa/valkoisia helmiä yhdistetty hopeoiduilla renkuloilla.


Lähestyvät kevätmyyjäiset mielessä tein muutaman nilkkaketjun. Turkoosi on mielestäni juuri kesään sopiva väri, mistä tulikin mieleen, että olisi aika päivittää kyynärsauvani kesäisempään kuosiin. Itse tykkään tosi paljon tuosta vasemmanpuoleisesta ketjusta, jossa sydämen lisäksi  on muutama valkoinen makeanvedenhelmi.


Rannekoruja syntyy yleensä jostain isommasta työstä ylijääneistä helmistä. Alla vasemmalla pyöreitä ja neliön muotoisia ruusukvartseja ja oikealla vihreän sävyisiä agaatteja.


Tein myös muutaman kaulanauhan puuvillapitsistä kiinnittämällä lukot. Niihin voi helposti vaihdella riipuksen maun ja mielen mukaan. Isot, kirkkaat lasihelmet näyttävät näissä kauniilta, mutta hopeoitu sydän ja agaattiperhonen sattuivat kuvaushetkellä olemaan lähempänä.


Niin, ja pari nahkaista rannekoruakin valmistui, toinen pyynnöstä kullatulla lukolla. Olen nyt itse pitänyt tälläistä yötä päivää, myöskin suihkussa ja mielestäni nahka on vain muuttunut kauniimmaksi. Tuo osa lukosta, joka on kiinni nahassa, hieman tummuttaa nahkaa siltä kohdalta, joten vettä kannattaisi välttää.


Siinäpä se minun pääsiäiseni aika lailla oli. Aina välillä kävin kyykkimässä kukkapenkissä, mutta kipujen yltyessä sietämättömiksi palasin sisälle näpertämään. Haravoida ei meidän pihalla hirveästi tarvitse, koska puut on pääasiassa kuusia. Käpyjä lojuukin siksi joka paikassa. Koivut taitaa melkein kaikki olla naapurien puolella ja kovien tuulien vuoksi niistä on lentänyt ihmeen paljon risuja meidän puolelle.


Saa nähdä, miten reheväksi tuo muuttuu, kun aika kovalla kädellä karsin sitä viime kesän lopulla.

Ai niin, piti vielä kertoa, että aina sopivassa välissä myös neulon. Luulenpa tämän kämmekkään edistyvän paremmin ensi viikonlopun Friends Forever-reissun bussi osuuksilla. Ja automatkalla Hesasta Turkuun, kun Kati-ystävä on ratissa :)


Loppuun vielä ihania kuvia suloisesta Lilosta, joka poseeraa Etanaellin palmikkovilliksessä. Lilon kuvasi ystäväni Johanna, koska emme saaneet järkätyksi yhteistä aikaa.




Nyt menen nauttimaan auringosta, heippa!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)