Vuodenaikakuvia - helmikuu

Kuukausi on ehtinyt kulua siitä, kun otin maisemakuvia kotisaareemme johtavalla sillalla. Tänään kävin taas napsimassa muutaman kuvan kännykällä, koska kameran muistikortti oli - kas kummaa! - unohtunut yöpöydälle. Pikaisesti julkaisen nämä kuvat ennenkuin ehdin ja jaksan paneutua Metsänkylän Navetta -raporttiin.

Etelän suuntaan suoraan aurinkoon otetusta kuvasta tuli aikas synkkä. Jääkin on aika lailla sulanut. Vertailun vuoksi maisema suunnilleen samasta kohdasta tänään ja sitten tammikuun lopulla.

Saaren puolella

Mantereen puolella

Sillan pohjoispuolella oli vähän valoisampaa. Jos olisin ehtinyt odottaa kuvaamishetkeä pari tuntia myöhempään, olisi ollut jo tosi aurinkoista. Mutta lääkäriin oli kiirus.

Ihan hullulta tuntuu, ettei ole edes maaliskuu, mutta kevättä jo odotellaan eikä lumesta ja pakkasesta taida olla enää toivoakaan. Kyllä on maailmankirjat sekaisin, sanon minä. 

Palaan pian asiaan!

Nappijuttu

Ehdinkin jo facebookin puolella esitellä postin tuomat ihanuudet. Onneksi olen saanut tilaustyöni valmiiksi (mitä nyt yksistä kämmekkäistä puuttuu pari senttiä), koska oli heti päästävä kokeilemaan Malabrigon superpaksua, höyhenen pehmeää merinovillaa. Yhden vyyhdin kerin vielä myöhään illalla ja neuloin pari riviä. Puikkojen nro 12!

Lankojen mukana tuli myös ohje Tunturipuro pipolle ja kaulurille, joista varmaan ainakin pipon teen tuosta Semilla luomuvillasta. Snurren omistajalla Annella oli se ystävänpäivän iltana päässä ja kaunis on.

Candy Shopiin tutustuin, kun laivalta ostamani Burt's Bees milk&honey body lotion loppui. Sen Kosmetiikkakioskissa olisi myös ollut ystävänpäivänä ohjelmaa, mutten millään jaksanut osallistua kahteen juttuun samana iltana. Tilaamalla nettikaupasta on etunsa, koska Candy Shop pakkaa tuotteet kivasti ja sujauttaa mukaan yllätyksen. Viimeksi sain sydännamuja ja nyt tuon pikkuisen putkilon tuotetta, jonka käyttötarkoituksesta en ole ihan varma. Liittyykö jotenkin meikkaamiseen? Siitähän minä en tiedä mitään.

Ei se postin tulo tähän loppunut. Tänään tuli tosi nopealla toimituksella Polkkaponin numeronapit. Vaikka Anna-Kaisa taisi tehdä minun pyynnöstäni ainakin nuo puolikkaat numerot. Kiitos! Hän myös arvasi oikein, että nrot liittyvät puikkoihin :)

Nimittäin tähän ystäväni tekemään puikkopussiin, johon halusin tallettaa puikot ilman niitä alkuperäisiä muovi(!)koteloita. Vähän meni numerot väärään järjestykseen. Samassa lokerossa voi olla kahdet nrot, kun noihin bambuisiin on painettu se puikon koko. Ja onhan minulla tuo mittakapine.

Sitten vain läppä kiinni ja pussi rullalle. Hyvin toimii!

Kun sitten olin heittämässä roskiin hirveän kasan puikoista jääneitä muovikoteloita, niin aloin miettiä, miksei puikkoja voisi myydä irtotavarana ja kappaleittain. Kadonneen sukkapuikon tilalle olisi kätevää ostaa vain yksi koko viiden kappaleen setin sijaan. Minulta ainakin katoaa puikkoja ties minne. Joku on tietysti jo keksinyt uusiokäyttöä näillekin roskille :)

Olen ehkä joskus kertonut inhoavani muovikasseja, enkä koskaan suostu ostamaan niitä. Jos kankainen kauppakassi on unohtunut, tungen mahdollisimman paljon käsilaukkuun ja yritän vaikka löytää kaupasta jonkun tyhjän pahvilaatikon. Laukustani saattaakin joskus löytyä sinne unohtunut hiivapala tai vaikka kurkku :)

Inhoan kaikkea turhaa pakkaamista ja niitä pieniä hedelmäpussejakin vältän kaikin tavoin. Jos vaan mahdollista, niin jätän pakkaukset kauppaan ja esimerkiksi yksittäispakatuista paprikoista jätän sen muovikäärön kauppaan. Eihän se mitään auta, kun vahinko on jo tapahtunut. Meiltä tulee myös hirveä määrä kartonkijätettä, vaikka kaapit on täynnä kaikenlaisia pakkauksia ja pusseja, kun säästän kaiken mahdollista tulevaa käyttöä varten.

Tänään oli muuten selvästi kevättä ilmassa. Huomiseksi luvattiin juuri pakkasta, mutta kohta varmaan voi istutella helmihyasinttejä ulos ruukkuihin. En ole ennen nähnyt valkoisia, kunnes tuli kukkakaupassa vastaan. Suloisia!

Hyvää viikon jatkoa!

Mökkiprojekti

Lähdin tänään mieheni mukaan mökille oikeastaan vain siksi, että voisimme menomatkalla pysähtyä ystäviemme luona Porvoossa, jotta saisin yhden tarvitsemani esineen (selviää myöhemmin blogissa). Otin mukaan neulomuksia, koska muuta tekemistä minulla ei mökillä olisi näin talviaikaan. Yllätyin iloisesti, kun rakenteilla olevaan uuteen mökkiimme oli ilmestynyt ovet, ikkunat ja katto.

Viimeksi käydessämme, jouluaattoa edeltävänä viikonloppuna, näkymä oli tämmöinen.

Suojamuoviin piti viiltää aukko, jotta pääsimme sisälle, jossa piti kumarrella ja varoa päätä.

Nyt sisällä on jo tilaa liikkua, mutta minulta vaadittiin hieman ketteryyttä (jota ei ole), kun villojen päälle ei saanut astua.

Mökkimme sijaitsee Pukkilan kunnassa Kanteleella ja sen pystytyksestä ja hirsien valmistamisesta on vastannut lähellä Orimattilan Luhtikylässä sijaitseva perheyritys Lehmuskorven mökit, josta olemme hankkineet hirret myös pari kesää sitten valmistuneisiin aittaan ja grillikatokseen. Ihan mahtavaa oli taas todeta, miten hyvää työtä on tehty, vaikkemme itse ole olleet paikalla vahtimassa. Jäljetkin on niin hyvin siivottu, ettei olisi uskonut kenenkään edes paikalla käyneen. Ellei mökki olisi todisteena :)

Tässä muutamia sisäkuvia keittiön oviaukolta (yllä minun takanani) kuvattuna.

Yllä keittiön ikkunamaisema ja alla kylppärin ovi. Siellä on myös ikkuna. Tähän kylppäriin tulee sisävessa(!) ja suihku, mutta sauna on vanhassa, appiukkoni noin 50-vuotta sitten rakentamassa mökissä, joka siis sijaitsee samalla tontilla, mutta on ollut auttamattoman pieni perheellemme jo vuosia. Siksi se aittakin aikanaan rakennettiin, ihan vain makuutiloiksi. Vastaisuudessa voimme majoittaa mökillä niin omia ja kuin lastenkin ystäviä. Niin, ja he saavat siis yöpyä siellä aitassa, koska uudessa mökissä on vain yksi makuuhuone :)

Tässä olkkarin/oleskelutilan näkymät mökin taakse ja makkarin ovelle,

Makuuhuoneessa on kaksi ikkunaa, joista toisesta näkyy viime kesänä valmistunut puuvaja.

Tässä vielä kuva eteiseen, josta on myös uloskäynti kuistille.

Ikkunaristikoita ei kannata kiinnittää ennen maalausta. Kaikki pinnat tullaan käsittelemään joillain Osmo colorin vahoilla, seinät kuultovalkoisella ja lattiat harmaaseen vivahtavalla. Mökin ulkoväri on vielä vähän hakusessa, mutta punaista siitä ei tule, vaikka kaikki muut tontin rakennelmat sitä ovat.

Tässä vielä maisema kuistilta naapurin lehmälaitumen suuntaan. Mies lähti päryyttelemään moottoripyörällä metsään ja minä menin vanhaan mökkiin lämmittelemään jäisiä varpaitani takan lämpöön. Olin pöljänä lähtenyt liikkeelle kumppareissa ja unohtanut vielä villasukatkin. Vanhasta mökistä ette tule kuvia näkemään, koska se ei ole missään suhteessa kuvauksellinen.

Haaveissani on saada tuohon kuistille sellainen riippuva keinutuoli, joita näkee aina amerikkalaisissa leffoissa. Appiukoltani sellaisen tekeminen kävisi luultavasti kädenkäänteessä, koska hän on todella kätevä käsistään, Todennäköisesti hän tulee osallistumaan mökin sisätöihin ja olisi kyllä suoriutunut sen pystyttämisestäkin, vaikka ikää on jo yli 80.

Tämä olisi aika kiva. Siinä sitä voisi miehen kanssa eläkepäivillä kiikkua :)
Kuva lainattu googlen uumenista.

Hyvää uuden viikon alkua!

Neulojien yö Snurressa

Olin taas kerran viettämässä kivaa iltaa Snurressa, tuossa lankahullun paratiisissa. Ystävänpäivän iltaa saapui viettämään runsas joukko neuloosin vaivaamia naisia.

Tarjoilut olivat ylenpalttiset, kuohujuomaa unohtamatta ja esillä oli upea värikirjo ihania luonnonlankoja. Parasta oli seura - mukavia leidejä mitä erilaisimpien neulomuksien kanssa. Minulla oli työn alla villapusero Lilolle, pienelle chihuahualle. Siitä lisää kunhan valmistuu. 

Ihanien lankojen äärellä teki mieli aloittaa vaikka mitä uusia projekteja. Siitä olikin illan aikana puhe, että uudet langat innostavat kokeiluihin keskeneräisten töiden kustannuksella. Saimme helpotukseksemme todeta, ettemme kukaan ole yksin "ongelman" kanssa :) 

Illan aikana langoista sai alennusta, mutta minä en oikein osannut keskittyä niihin, kun oli liikaa valikoimaa. Ostin vain pienen jäljellä olleen kerän Fat & Hairy Nordmania, jotta saisin virkattua vähän lisää kokoa pannunaluseen, jota käytän istuintyynynäni keittiössä.

Kotimatkalla taxissa menin heti Snurren nettikauppaan katsomaan Neulojien yön tarjouksia ja kotiin päästyäni teinkin tilauksen Malabrigo Rasta merinovillasta. Kohta sulkeutuu netti, hyvää yötä!

Alla hjärtans dag

Aamurutiineihini kuuluu Hesarin lukeminen tietsikalta samalla, kun hörpin kupposen kahvia. Luen aina näköislehden, koska haluan nähdä myös kaikki mainokset (vaikken niitä lukisikaan). Viikonloppusin meille tulee myös paperilehti, mutta nykyään kukaan ei vaivaudu hakemaan sitä postilaatikosta, joten sen tilaaminen pitänee lopettaa.

Näin sairaslomalla asetuin sumppikumppini kanssa toimistooni (sänkyyn) läppäri sylissä. Avaan aamuisin myös facebookin, jotta voin tarkastaa, mitä kamut on yön aikana hääränneet :) Siellähän oli heti Neulojien päivitys ystävänpäiväyön tapahtumaan liittyen.

Luvassa on samankaltainen tapahtuma kuin Neulojien yö lokakuussa eli luvassa on tempauksia, tarjouksia ja yllätyksiä pitkin yötä lankoja myyvien liikkeiden nettikaupoissa. Helsingissä Snurre järjestää taas kivijalkapuodissaan neuletapaamisen. Sinne minäkin yritän suoriutua!

Neulojien sivuilta bongasin siis ohjeen neulottuun sydämeen, johon voi käyttää yli jääneet langanpätkät. Niitähän täällä piisaa. Yöpöydälläni on iso lasipurkki, johon olen noita jämälankoja kerännyt. Onhan tuossa myös Ilpolle valmistumassa tummanruskea palmikkopusero ja yhdet tilatut alpakka-kämmekkäät, mutta pitihän sitä heti päästä kokeilemaan, miten sydän onnistuu neulomalla.

Noita suuria lasipurkkeja (ilman kantta) on nyt näkynyt sisustusliikkeissä, mm. Villa Nokkosessa, omani on Mokosta. Sänkyni on siis toimistoni ja siinä on käden ulottuvilla kaikki tarpeellinen. Jouduin juuri hankkimaan isomman lipaston yöpöydäksi, jotta saisin jotain tolkkua kamamäärään, mutta se on jo osoittautunut liian pieneksi. Nyt siis kaivoin puikot laatikosta ja langanpätkän lasipurkista. Välillä hesaria silmäillen valmistui tällainen.

Helppo kuin mikä, tästä linkistä löytyy ohje: NEULOTTU SYDÄN

Jatkoin samaan syssyyn toisen sydämen tekemistä, mutta kun beige loppui, löysin purkista samaa Marks&Kattensin ecoUll lankaa monivärisenä. Todellakin muistan mitä lankaa kaikki kerän loput ovat, vaikka muuten muistini on ihan surkea.

Eikä tuo väriero niin kovin suuri ole valmiissa sydämissä. 

Ohjeessa vinkattiin, että kaksi sydäntä voisi ommella yhteen ja täyttää vanulla. Minä täyttäisin kyllä noilla jämälangoilla ja käyttäisin vaikka neulatyynynä. Nuppineulat pysyy kuulemma terävämpinä, kun ne tökkii villaan.

Itse ajattelin hyödyntää noita korttien askartelussa, kun eilen viimeksi olin siinä puuhassa. Suunnitelmat oli paremmat kuin toteutus, mutta tiedänpä seuraavalla kerralla :) Jämälankojen lisäksi löytyy varastoista kangaspaloja, mutta niitä en sentään säilytä yöpöydällä. Piti hipsiä alakertaan ompelukoneen ääreen.

Ompelin sydämen ensin koneella kankaaseen, jonka sitten siksakkasin reunoistaan korttipohjaan. Tuo sydän on tähän tarkoitukseen liian suuri ja siksi ompelu oli hankalaa ja jälki sen mukaista. Lisäksi korttipohja oli liian paksua ompelukoneelleni.

Taustasta tuli ruma ja sen päälle pitäisi vähintään liimata joku kaunis paperi.

Toisen sydämen ompelin kevyesti käsin valkoiselle pellavapalalle. Sydän menetti vähän muotaan ja jäi melko pulleaksi, jotta sain sen mahtumaan kortille. Ei tullut tästäkään hääppöinen, enkä kehtaisi kellekkään lähettää. Seuraavat yritykset on toivottavasti parempia.

Nämä perinteisemmin leikkaa-liimaa tyyliin tehdyt kortit onnistuivat paremmin ja niitä tohdin jopa lähettää ystäville. Ihan kaikki ei kyllä saa itsetehtyjä kortteja, koska olen ahkera hamstraamaan myös muiden tekemiä.

Nuo vintage-kuvat olen ostanut sellaisena arkkina, jossa on monta kuvaa. Kukkia en ole itse virkannut, vaan ihan valmiina ostanut muistaakseni Sinellistä. Ihania kuvia kortteihin saa leikeltyä Jeanne d'Arc Living -lehdestä, josta myös tämän vaaleanpunasävyisen kuvan löysin.

Ihanaa ystävänpäivää ja kivaa viikonloppua!