Bloggarit kirppistelivät

Ennustettua sadetta uhmaten kymmenkunta bloggaajaa kokoontui eilen illalla Cafe Latte Spiritin pihapiiriin kirppistelemään. Meitä hemmoteltiin valmiiksi kootuilla telttakatoksilla, joten tavarat oli helppo laittaa esille. Eikä sitä vettä sitten tullutkaan, mutta asiakkaita sitäkin enemmän :)

Puodinkin ovet olivat avoinna koko tapahtuman ajan ja asiakkaat saivat käydä siellä sovittelemassa kirppislöytöjään.

Jotain aunista ja arkista -blogin Satu-Maria järjestelee pöytäänsä. Taustalla Etanaellin kojua valmistellaan ja kirppiksen eka asiakas joutui (pääsi) sinne heti avuksi kanniskelemaan tavaroita. Ensimmäisenä hän myös pääsi kantamaan ostoksensa autoon :)

Frida Koti kaupungin laidalla -blogista siellä laittaa tavaroita esille.

Etanaellin elämää ja Mallikelpoinen -bloggarit jakoivat teltan, jonka oli ystävällisesti meille lainannut Pienet Sydämet. Kiitos Tuija!

Nämä vanhat aarteet ovat/olivat ystäväni kätköistä peräisin. Tuolla takana näkyvän LONG BEACH -kyltin lunastin häneltä itselleni. En vaan muistanut ottaa parempaa kuvaa, mutta ehkä sitten, kun se on päässyt mökkimme seinälle. Jos olet kiinnostunut noista suomenkielisistä tienviitoista, ota yhteyttä tuula@etanaelli.fi.

Tässä Etanaellin pöytä, jonka jaoin siis ystäväni Tiinan kanssa. Minulla taisi olla mukana enemmän vaatteita kuin pientä sälää, mikä oli sinänsä hieman hävettävää. Kuinka paljon voi yhdellä ihmisellä olla turhia vaatteita? No ainakin niistä löytyi uusi asukokonaisuus yhdelle leidille, joka saapui kirppikselle aivan eri asussa kuin missä lähti pois - alakuvassa sydämen sisällä :)

Kuten kuvistakin näkyy, ihmisvilinä oli ilahduttavan runsas :) Yläkuvassa tutkitaan My Villa May ja Apinalandia -bloggareiden Hanniksen ja Nonnan myyntipöytää. Alla oikealla taas jonotetaan kirppiksen muonituksesta vastanneen Safkalan herkkuja ja siinä vieressä suuren vaahterapuun alla teltan jakoivat Esmeralda's ja Koti kaupungin laidalla.

One Little Ragdoll ja Home is where the heart is -blogaajat valmiina palvelemaan asiakkaita.

Mersia näperrykset ja Jotain kaunista ja arkista mahtuivat saman katoksen alle. 

Kaupankäynnin lisäksi järjestimme keräyksen HOPE-yhdistykselle. Olin jo etukäteen ehdottanut bloggaajille, että voisivat sitten pakata etenkin ylijääneet lasten- ja nuortenvaatteet, lelut, pelit ja kodintarvikkeet valmiiksi. Tänään sitten kuskasinkin autolastillisen tavaraa yhdistyksen varastolle Helsingin Herttoniemeen, josta ne lahjoitetaan eteenpäin vähävaraisille lapsiperheille. En älynnyt ottaa kuvaa autosta, mutta oli varsinainen palapeli saada tavarat sisälle. Muutama pala jäi yli, joten piti tänään tehdä uusi reissu Leppävaaraan, jotta sain sieltä pois oman rekkini ja myyntipöytäni sekä yhdet lastenrattaat muunmuassa. Eli uusi reissu myös HOPEen ensi viikolla :)

Omasta puolestani lämpimät kiitokset Leealle ja hänen äidilleen tapahtuman järjestelyistä sekä  kaikille mukana olleille ihanille leideille blogiensa takaa ja mahtavan hyväntuulisille asiakkaille, joita eivät myöskään ennustettua sadetta pelästyneet <3

Paikalla piipahti monen ystäväni lisäksi myös karvainen kansikuvamallini Ilpo :)

Vaikka kuvat näyttävät melko pilvisiltä, niin sade pysyi poissa ja tunnelma oli mukava ja iloinen, välillä jopa riehakas, kun asiakkaat penkoivat jo kerran myytyjä ostoksia toistensa kasseista :)

Hyvää viikonloppua!

Ruuhkaa leipäjonossa ja taivaalla (vuodenaikakuvia)

Olin eilen todella aikaisin liikkeellä. Itselleni hyvin epätyypillisesti heräsin jo klo 7, jotta ehtisin ilahduttaa kuopusta synttäri-aamiaisella. 14-vuotis päivän kunniaksi hänellä oli myös hammisaika klo 8 ja oli minun hommani kuskata hänet sinne, kun miehellä oli menoa - siis töitä :) Normisti hän kuskaa pojat parin kilometrin päähän bussipysäkille, josta koulukyyti nappaa heidät mukaansa. Joka perjantai meidän seiskaluokkalainen on koko päivän ja ysiluokkalainen vain valinnaiset kotitaloustunnit muualla kuin omassa koulussaan. 

Vaikka Hesari jäi lukematta, niin heti aamusta sain karun muistutuksen Suomen talouden huonosta tilanteesta. Hammis on Myllypuron terveysasemalla, jonka naapurin Liikuntamyllyn ympärillä kiemurteli JÄRKYTTÄVÄN pitkä leipäjono. Kolmesti viikossa Herttoniemen seurakunta järjestää siellä ruuanjakelua ja jonon pituus voi hieman vaihdella riippuen eläkkeiden, lapsilisien ym. maksupäivistä. En tietenkään ottanut kuvaa, sillä minusta se olisi ollut irvokasta. Mutta tässä linkki Kirkko ja kaupunki -lehden asiaa käsittelevään artikkeliin.

Hope-yhdistyksen alkuaikoina sen perustaneet äidit ja vapaaehtoiset kävivät tuolla Liikuntamyllyn leipäjonolla jakamassa lahjoituksena saatuja vaatteita ja leluja suoraan auton peräkontista, kun varastotilat olivat silloin olemattomat. Nyt yhdistyksen antama apu on paljon organisoidumpaa, kiitos vapaaehtoisten, lahjoittajien sekä yhteistyökumppaneiden. Poikieni koulun vanhempainyhdistyksen kasvatusillassa järjestettiin juuri keräys Hope-yhdistykselle. Kuskasimme heidän varastolleen ystäväni kanssa reilun rullakollisen lahjoitettuja vaatteita, leluja, pelejä ja turvaistuimia.

Pitkän tekstin väliin kuva viime toukokuulta meidän autokatoksesta, kun Hopelle lähti mm. pikkupyöriä.

Poistin jossain vaiheessa tuosta profiili-tekstistä maininnan toimimisestani Hope-vapaaehtoisena, kun melkein melkein kaksi vuotta olin poissa pelistä, mutta ehkäpä voisin taas lisätä sen sinne. Sen verran monta kertaa on lähiaikoina tullut kuskattua tavaraa yhdistykselle, kun kotimme yhä toimii heidän välivarastonaan naapureiden ja ystävien toimittaessa meille lahjoituksia :) Varaston lastauslaiturille on helppo peruuttaa autolla ja yleensä joku ehtii tulla rullakon kanssa purkamaan lastin, niin homma ei ole minulle liian raskasta. Olen myös ajatellut, että voisin silloin tällöin käydä varastolla purkamassa ja lajittelemassa lahjoituksia hyllyihin, koska siihen puuhaan ovat apukädet aina tervetulleita.

Sitten tämän postauksen alkuperäiseen aiheeseen, jonka piti olla vuodenaikakuvat. Meinasi maaliskuu melkein jäädä väliin. Otsikossa mainitsemallani ruuhkalla viittaan mm. noihin taivaalla näkyviin lentokoneiden jälkiin, joista muodostui myös ihan valtava risteys. Kännykällä en saanut vangittua kuvaan lentokonetta, joka juuri ohitti tuon risteyskohdan. Samaan aikaan lentokoneiden ja lintujen lisäksi taivaalla pörräsi helikopteri.

Kuvasin lentoon pyrähtäneitä sorsia ihan summassa kohti aurinkoa. Alla näkyvä musta otus otus ei ole ufo vaan ohi kiitävä sorsa :) Kuvan haaleat sävyt johtuvat ehkä siitä, että kännykän kamerassa menee herkästi päälle toiminto, jolla saa muutettua kuvan värejä. Enkä ole älynnyt ennenkuin nyt, että ne voisi muuttaa normaaliksi ennenkuin kuvat siirtää tietokoneelle :)

Päiväaikaan rohkenen jättää auton ihan jalkakäytävälle, kun ei silloin kulkijoita juuri ole. Olisi tuolla kauempana tien toisella puolella parkkipaikatkin. En oikein ymmärrä miksi, kun lähellä ei ole mitään, mihin pitäisi tulla autolla. Ehkä Helsingin kaupunki ystävällisesti ajatteli niitä, jotka kesäaikaan tulevat ongelle tuonne sillan alle. Ovat useimmiten ulkomaalaistaustaisia, joilla on joskus kumiveneetkin mukana. Heitä näkee pehvat pystyssä kaivamassa matoja tuolla autoni takana näkyvässä pienessä metsikössä. Kun jalkakäytävä nelisen vuotta sitten rakennettiin, pusikosta löydettiin joku todella harvinainen eliö. Mikälie jäärä, jonka nimeä en löydä googlailemalla, vaikka muistan jostain lehdestä siitä lukeneeni.

Sillan pohjoispuolelle näytää nyt tältä.

Siellä minä olen taas varjona nojailemassa sillankaiteeseen. Ihan kapea kaistale lunta on vielä jäljellä tuolla rantaviivassa. Tiedän, että nämä kuvat saattavat näyttää teistä tylsän samankaltaisilta, mutta huomioikaa, että kyseessä on Natura-alue ja kansainvälisestikin arvokas lintuvesistö, jota hallitsee ruovikkolajit. 

Laitan jossain vaiheessa useamman kuukauden kuvia rinnakkain, niin voi verrata vuodenaikojen muutoksia. Tässä vielä pari kuvaa viikko sitten muuttomatkallaan eksyneestä joutsenesta, jonka ohitimme laskeutuneena samaiselle kävelytielle, josta äsken kerroin. Paikalle oli jo ehtinyt pysähtyä muita ohikulkijoita ihmettelemään, voisiko eksynyttä jotenkin auttaa.

Tosiaan viikko sitten oli vielä lunta, mutta nyt minä menen vähän rapsuttamaan pihaa.

Hyvää viikonloppua!

Lapset ovat tärkeitä

Eihän elämässä ole mitään tärkeämpää kuin lapset. Sanoo Eero Aarnio Plan Pastillin pakkauslaatikossa. Hän suunnitteli tämän säästölippaan välittämisen symboliksi Planille kehitysmaiden lasten hyväksi. Minä ostin sen pojalleni, kun hinta oli sopivasti laskenut useita kymppejä siitä, kun ekan kerran näin säästölippaan muistaakseni Design Forum Shopissa jokunen vuosi sitten.

Kaapelitehtaan kaupasta löytyi toinenkin hyväntekeväisyyttä tukeva tuote. Koska olen aina ollut hulluna kaikenlaisiin pehmo-otuksiin, en voinut jättää tätä söpöläistä kaupan hyllylle. Tästä Julia Vuoren tapiirista hyötyvät Sylva ry:n kautta syöpää sairastavat lapset vanhempineen.

Innostukseni pehmoihin jakaa nuorempi poikani, joka täyttää parin kk:n päästä 13 ja vieläkin hän jakaa sänkynsä useamman pehmeän otuksen kanssa. Eikä häpeile sitä yhtään. Ihailtavaa, vaikka murrosikä jo kolkuttelee ovella. Pojalla on tapana nimetä kaikki asiat, oli ne sitten kukkia, kärpäsiä tai pehmoja. Tapiiri sai nimekseen Tapio.

Nämä mun kuvat on edelleen luvattoman huonoja, kun napsin ne vaan kännykällä enkä jaksa käsitellä niitä mitenkään. Olen jo pari viikkoa kärsinyt yskästä, joka äityi kurkkukivuksi, kuumeeksi ja vuotavaksi nenäksi. Yritän kaivaa tuon pölyttyneen järkkärini joku kaunis päivä esiin, jotta kuvien taso paranisi.

Kun kerran hyväntekeväisyydestä on puhe, ei pidä unohtaa sydäntäni lähellä olevaa Hope-yhdistystä. Vaikken enää pysty olemaan aktiivisesti mukana avustusten pakkaamisessa ja kuljettamisessa, sydämeni on mukana. Teen sen verran kuin jaksa sähköpostin ja puhelimen avulla kotoa käsin.  Minulla on yhdistyksen kautta myös kummiperhe Kuopion seudulla ja se jos mikä on palkitsevaa.

Nyt alan kilkuttaa puikkoja ja ehkäpä seuraava juttu tulee neulomuksista. Sain kutsun maaliskuun alussa pidettävään kotitoripäivään, jonne pitäisi valmistua myytävää. Koruja en ole väkertänyt sitten joulukuisten Naisten joulumessujen. Jos ihmettelette, miten jaksan flunssassa neuloa, niin paljastan salaisuuteni. Neulon aina sängyssä puolimakaavassa asennossa telkkaria katsellen. Asento on niin hyvä, ettei hartiatkaan väsy yhtään.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Tehdään yhdessä hyvää

Viime viikolla julkaistiin Hope-yhdistyksen Lapset ja tähdet - kalenteri vuodelle 2012.

Kalenterin kuvissa on lasten mukana Suomen kirkkaimmat urheilutähdet, joten tässä on oiva lahjaidea kaikille äideille, isille, mummoille, vaareille, kummeille ja kummin serkun kaimoille. Kalenterin tuotolla mahdollistetaan ja tuetaan liikuntaharrastuksia suomalaisille vähäosaisille lapsille, jotta he voisivat kokea liikunnan iloa ja onnistumisen elämyksiä perheen taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Kalenteria voit tilata täältä. Ja Hope-yhdistystä saat tietysti tukea ihan puhtaalla rahalla tai vaikka lahjoittamalla vaatteita, liikuntavälineitä, leluja ym. ym. ym. Kiitos!

Tämä ei sitten ollut maksettu mainos :) HOPE käyttää kaikki saamansa varat vähäosaisten lasten auttamiseen. Yhdistyksen vapaaehtoisena tiedän, miten valtavan paljon - LIIAN paljon - avuntarvitsijoita on. Mutta onneksi on myös niitä iloisia tarinoita; kuinka apua saanut perhe kokee tulleensa kuulluksi ja saa konkreettisesta avusta toivon kipinän, pääsee jaloilleen ja laittaa hyvän kiertämään. Juuri niistä tarinoista saan itsekin voimaa ja niiden vuoksi teen ilolla töitä Hopen hyväksi. Ja osaan olla onnellinen kaikesta mitä minulla ja perheelläni on.

Sitten vähän iloisempiin tunnelmiin eli Kardemumman kaupunkiin. Muistattehan nuo kolme iloista rosvoa; Kasper, Jesper ja Joonatan? Helsingin Kaupunginteatterin esitys oli taas kerran taattua laatua huippunäyttelijöineen ja upeine lavasteineen.

kuva: www.hkt.fi

Olen onnellinen, ettei tällä viikolla ole mitään iltamenoja, joten voin keskittyä käsitöihin. Naisten joulumessut lähestyy hurjaa vauhtia ja pelkään että joudun seisomaan tyhjän myyntipöydän takana. Eli puikot heilumaan. Opetin muuten ystäväni 7-v. tytölle neulomista ja hän kuulemma aikoo tehdä kerrostalon kokoisen kaulaliinan :)

Onnellista viikkoa teillekin <3

HOPEn hommissa ja kukkajuttuja

Taidan olla vähän hullu, kun vietin melkein koko aurinkoisen ja helteisen kesäpäivän sisätiloissa. Varsinkin, kun huomisesta alkaen on taas luvassa viileämpää ja sadettakin. Olin kuitenkin jo aiemmin päättänyt pitkästä aikaa piipahtaa Hopen varastolla ja tänään oli siksikin hyvä tilaisuus, kun mies oli mökillä vanhemman pojan kanssa ja nuorempi lähti veneilemään kaverinsa kanssa.

Eihän siitä sitten mitään lyhyttä visiittiä tullut, kun kerran vauhtiin pääsin. Viisi ja puoli tuntia vierähti hikisesä varastossa mylläten ja voin kertoa, ettei siellä ole kovin puhtoista. Mulle tulee vaan hirveä himo järjestellä, viikata ja etsiä oikeita pareja kengille niin, että ajantaju katoaa. On myös helpompaa pakata avustuksia, kun ehtii välillä purkaa lahjoitusnyssyköitä ja -pussukoita, jotta näkee mitä kaikkea niihin on kätkeytynyt. Kanssaihmisten avokätisyys ja auttamisenhalu on kyllä ilahduttavaa. Hope-yhdistyksen toiminnanjohtaja Kirsi kävi perheineen hakemassa hirmuisen määrän Ikean lahjoittamia tyynyjä huomisiin avustuskuljetuksiin ja heidän autonsa oli kyllä näkemisen arvoinen. Se oli niin täyteen ahdettu, että hyvä kun itse mahtuivat sisään!

Sitten vähän kukkajuttuja eli lisää auenneita nuppuja. Ehdin aamupäivällä istutella vähän kesäkukkia, mutta kameraa en malttanut kaivaa esiin vaan nämä ovat parin päivän takaisia.

Pionin kukat on jo menettäneet värinsä auringon paahteessa

Tässä kurjenmiekassa on tosi kaunis väritys

Eikä tämäkään hassumpi ole, kuvakulma vain vähän outo

Punapäivänkakkaroita mulla on myös vaaleanpunaisina

Tarhapäivänlilja

Lumihiutale laventelin värisenä

Uusi tuttavuuteni - härmesalvia

Kuten huomaatte, kukkapenkissäni riittää värejä. Siellä on muistaakseni vielä kolmattakin eri kurjenmiekkaa, joka ei ole vielä avannut nuppujaan. Nuo tarhapäivänliljat ja kurjenmiekat on tuotu vanhan talomme puutarhasta ja ovat kyllä melkoisia sissejä, kun ovat vuodesta toiseen puhjenneet kukkimaan minun huonosta hoivastani huolimatta.

Kesäkukkaistutuksiin taas olen valinnut, kuten monena muunakin kesänä, vain valkoisia ja laventelin värisiä kukkia eli markettaa, tähkälaventelia, lumihiutaleita, riippuneilikkaa, kosmoskukkaa ja koska poikkeus vahvistaa säännön, niin pari valko/aniliini-kukkaista pelargoniaa (tai en tiedä mitä ovat eikä niistä olekaan tähän hätään kuvaa).

By the way, kesälomareissukin on buukattu, lähden poikien kanssa Gotlantiin. Mies siis jää töihin, emme tänä kesänä saa pidettyä yhtäaikaa lomiamme. Vaikeaahan se olisi, kun mulla onnettomalla on vain kome viikkoa ja siitäkin pari päivää on jo "tuhlattu" toukokuiseen sisustusreissuun. (Ja jonka reissuraportin kakkososa odottaa vieläkin julkaisua :-)

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vaalikahvit auringossa

Tuollaiset valtavat pörriäiset olivat heränneet talviuniltaan ja "viihdyttivät" meitä seurallaan, kun joimme päiväkahvit ensimmäisen kerran ulkona. Ei ne kyllä oikeaoppiset vaalikahvit olleet, koska mies ei ollut vielä edes äänestänyt. Kävimme nimittäin eri aikaan, kun hän päätti ruveta vaihtamaan kesärenkaita autoon, enkö minä viitsinyt jäädä odottelemaan, kun oli se HOPE:n vearaston muutto odottamassa. Niinpä tein myös kevään ensimmäisen pyörälenkin lähikoulun äänestyspaikalle. Huomenna onkin varmaan takapuolen lisäksi koko kroppa hellänä, sen verran on tullut kamaa siirreltyä. Meitä oli onneksi melko suuri joukko vapaaehtoisia siellä muuttotalkoissa, joten hommat sujuivat vauhdilla. Suurena apuna oli myös nuorimmainen poikani, jonka kanssa suunnistimme lapsi-, lemmikki- ja pienoismallimessuille.

Minä kun olen luullut meidän marsupoikia isoiksi, niin sielläpä vasta oli melkoisia jötiköitä. Jotkut marsuista oli varmaan isompia kuin pienimmät koirat - oikeesti! Tosi mielenkiintoista oli kuunnella käärme-harrastajien kertomuksia lemmikeistään, vaikka itse en sellaista luikertajaa ottaisi ikinä kotiini. Pariskunnalla on ihan myrkkykäärmeitä kotonaan, HUI! Messuilla oli monia muitakin mukavia esittelijöitä ja IKEAN lisäksi moni heltisi lahjoittamaan HOPE-yhdistykselle tavaraa; kirjoja, pelejä, lehtiä, kyniä, cd-levyjä jne. Iso kiitos:)

Laitan tähän vielä kuvan ainoasta kukkapenkistäni. Katsokaa, jos uskallatte, se on nimittäin talven jäljiltä ihan hirveä - kuten aina keväisin. Ehkä ensi viikolla siivoan talventörröttäjät ja kuunliljojen mädät lehdet pois ja uskokaa tai älkää, mutta kuukauden kuluttua se on jo ihan eri näköinen ja parin kuukauden päästä kukkaloisto on jo melkoinen.

Nyt saunaan ja sitten kymppiuutiset ja vaalivalvojaiset. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!
PS. Kuvat muuten aukeavat suurempina, kun niitä klikkaa.

Pihatöitä ja marsujen huoltoa

Tapahtumarikkaan viikon jälkeen olin perjantai-iltana ihan puhkiväsynyt enkä jaksanut kuin lojua sängyllä, tuijottaa telkkua ja mussuttaa herkkuja eli salmiakkia ja suklaata. Yhtenä aamuna oli jo kiire töihin, mutta bongasin takapihan puuta nakottamassa seuraavan isohkon vieraan, josta oli pakko yrittää napata kuva. Tunnistatteko tyypin kannonnokassa?

No, eihän tuosta kuvasta saa mitään selvää, mutta palokärki se on. Oli vain niin vilkasliikkeinen kaveri, etttei meinannut millään pysyä kuvassa. Eikö ollutkin vielä alkuviikosta melko ankean näköistä? Kuvassa on oikeastaan sama näkymä, jonka näkisin ikkunasta tässä naputellessani ellei olisi pilkkopimeää. Ja tuossa ikkunan edessä on vielä metrinen lumikinos, koska takapihalle ei aurinko yletä paistamaan. Tuo kanto ei enää varsinaisesti ole meidän tontilla ja sen alkaa kallioinen metsä. Tuossa rinteessä kukkii yleensä oikea keto-orvokkiniitty ja noiden pöllien lomassa kasvaa vattupuskia, joiden sadosta tein vielä tällä viikolla voimajuomaa. Marjat olivat kyllä niin täydellisen kauniita, että tuli vähän sääli murskata niitä tehosekoittimessa.

Sitten asiaan eli niihin pihatöihin. Varsinaisesti en itse pihalle tehnyt vielä mitään, kun on niin märkää vielä, mutta kuten kottikärryistä näkee, niin keräsin pois kuivuneet kanervat ja rikkoutuneen rukun ja istuttelin kevätkukkia. Nuo kaksipyöräiset kärryt mieheni osti minulle viime kesänä Puuilosta ja ne on tosi tukevat työnnellä. Puuilo on muuten miehelleni kuin karkkikauppa lapselle - käsittääkseni jonkinlainen erityisen halpa rautakauppa, miesten paratiisi :-)

Tänään oli kerrassaan upean aurinkoinen ja lämmin päivä, ihan hupparissa tarkeni ja kuumakin tuli. Kuten seuraavista kuvista voi päätellä, niin rakastan tehdä erilaisia ruukkuistutuksia ja minulla onkin jos jonkonmoisia saviruukkuja, koreja ja sinkkiastioita, joihin vähintään kolme kertaa vuodessa teen uudenlaiset asetelmat; keväällä narsissit ja helmililjat, kesällä yleensä laventelia ja valkoista markettaa ja syksyllä havuja ja kanervaa. Rakastan kukkia ja vaikka normaalisti pidän aika neutraaleista ja maanläheisistä väreistä, niin kukkien suhteen minua ei pidättele mikään. En edes aina mieti, sopivatko värit yhteen vai ei.

Jos joku ei tunnista, niin nuo sinikukkaiset ovat lemmikkejä. Minulle oli yllätys, että ne kestävät hyvin kylmää, jopa pientä pakkasta. Eipä uskoisi, kun ovat niin hentoisia. Sitten kun narsissit ja helmililjat ovat kukkineet, niin istutan sipulit maahan, josta ne hyvällä tai sitten huonommalla menestyksellä puskevat ylös seuraavina vuosina. Helmilijat ovat kokemukseni perusteella sitkeämpiä. No, pihahommat jatkuvat huomenna, siis tänään, kunhan olemme käyneet äänestämässä. En ole yhtään kerennyt paneutumaan ehdokkaisiin saati vaalikoneita käyttämään, joten ääneni menee ennemminkin puolueelle ja henkilölle toissijaisesti.

Tarkoitus on myös mennä muuttamaan Hope-yhdistyksen varastoa isompiin tiloihin, onneksi muuttomatka on vain noin kymmenen metriä :-) Varastolta riennämme nuoremman poikani kanssa Lemmikki-messuille, joiden päätteeksi nappaamme Lapsi-messuilta Ikean osastolta heidän lahjoittamiaan kalusteita ja viemme ne muutamiin perheisiin. Vaikka päivä venyykin pitkäksi, niin jaksamaan auttaa se ilo, joka on vastassa, kun lahjoitukset löytää oikeisiin osoitteisiin. Tälläkin viikolla olen saanut niin ihania ja sydäntä lämmittäviä viestejä perheiltä, jonne olen toimittanut lahjoituksia, että tiedän olevani oikealla tiellä.

Lopuksi vielä marsu-uutisia eli Laku ja Jyvä täyttävät peräti 4 kk 17.4.2011. Juhlan kunniaksi heidän kotihäkkinsä siivottiin perusteellisesti, kynnet leikattiin ja suoritettiin virallinen punnitus.

Jyvä 580 grammaa ja Laku 660 grammaa

Kuvat ovat taas melko epätarkat, kun eihän nuo veijarit pysy hetkeäkään aloillaan. Nyt he ovat onneksi nukkumassa ja sinne lähden minäkin, unten maille. Öitä!