Kesä on saapunut pääkaupunkiin

Edellisessä jutussa oli kevät ja nyt julistan kesän alkaneeksi ainakin täällä Helsingissä, jossa maisema on jo ihan vihreä ja luonto puhkeaa kukkaan melkoisella vauhdilla. Kasvit taitavat ottaa kiinni pitkäksi venähtänyttä kevään tulemista. 

Kun katson taaksepäin tätä kuluvaa kuukautta, niin huomaan viettäneeni suurimman osan ajasta puutarhaa kunnostaen, rikkaruohoja kitkien, siemeniä kylväen ja kasvun ihmeitä seuraten. Tällä hetkellä on sormet ja käsivarret naarmuilla ja verillä. Täytyy silti huomauttaa, että mistään varsinaisesta puutarhasta sanan perinteisessä merkityksessä ei ole kyse ja siksi en näytäkään yleiskuvia pihamaalta, joka on talon toiselta puolelta kallioinen ja toiselta puolelta metsäinen. Olisihan sellainen rehevä salainen puutarha aivan ihana, mutta näillä resursseilla en vaan pysty siihen, yritän vain pitää nykyisen jonkinlaisessa kuosissa ja siinäkin on vähän liikaa yhdelle  ihmiselle. Ruohonleikkuusta huolehtii Paavo-robotti, kunhan tihutöiltään ehtii ;)  Eli nurmialuettakin löytyy voikukkien iloksi.

Itse iloitsen, että  tähtimagnoliani on vihdoin kolmantena kesänään tehnyt lehtiä, kun ensimmäisenä kesänä Paavo söi raukasta puolet ja kerran puskaa jo siirrettiin.

Ei tästä blogin päivittämisestä meinaa nyt tulla mitään!
Aloitan juttuja, mutta jätän niitä julkaisematta, kun iskee itsekritiikki ja päättämättömyys sekä perfektionismi kuvien laadun suhteen. Uskon itse erityisesti tuon päättämättömyyden johtuvan aivovammasta, joka aiheuttaa muuallakin arjessa päänvaivaa, varsinkin silloin, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi. Tämäkin juttu jäi eilen kesken, kun ajattelin laittaa kuvia koko toukokuun ajalta, jotta näette kevään muuttumisen kesäksi, mutta jotta saisitte edes jotain katsottavaa, niin laitan vaan viimeisimpiä kuvia.

Tässä on kasvimaani. Perunanistutus on vielä kesken, koska sitä tulee vielä tuonne takavasempaan tyhjään laatikkoon, jonka sain yhdeltä naapurilta. Otan tuon ylimmän lavakauluksen pois käytettäväksi jollekin muulle yrtille tms. Verkkohökötys oli viimevuotisia herneitä varten, mutta koska kukaan muu kuin minä ei syö niitä, jätän tänä vuonna laittamatta. Mahdollisesti käytän verkon tuoksuherneiden tukena, kunhan ne aloittavat kasvunsa.

Takaoikeaan laatikkoon olen jo istuttanut Timon mukulat ja Siikliä laitoin yhteen ämpriin, joka sattui olemaan tyhjänpanttina lähettyvillä. Etuoikessa laatikossa on jo keräsalaatti itänyt nätin rivin. Tälläinen lahopää kun olen, niin en muista missä järjestyksessä mitäkin siemeniä riveihin kylvin, vaikka tarkoitukseni oli laittaa kyltit mahdollisimman pian kylvön jälkeen.

Persiljaa ainakin reilusti - sitä käytän eniten ja uutena lipstikkaa eli suomeksi liperiä, jota nimeä en ollut ikinä kuullutkaan, vaan luulin nimenomaan lipstikan olevan suomenkieltä. Niin, ja kevätsipulia kylvin myös siemenestä. Etuvasempaan, syvempään laatikkoon kylvin porkkanaa, joka on myös itänyt kivasti. Samassa laatikossa vihertää jo viimevuotinen persilja. Kaikkien laatikoiden reunoille laitoin kukkia ja viime kesästä  innostuneena valitsin tämän kesän teemaksi kesäkukkien osalta rahansäästön ja siksi yritän kasvattaa suuren osan siemenistä myös sinne, mihin ennen raahasin puutarhamyymälästä peräkontillisen taimia.

Katsokaa nyt mitkä pöheiköt viime kesänä oli ja nuo vielä samassa laatikossa persiljan ja porkkanan lisäksi. En äkkiseltään löytänyt kuvaa, jossa näkyisi koko komeus. Alakuvassa sitten tämänhetkinen, kyllä, säälittävä tilanne ;)  Nuo ei tosin ole kaikki, vaan olen laittanut mm. köynnöskrassia, sinisievikkiä (yllä oik.) ja kääpiösamettikukkaa (yllä vas.) suuriin ruukkuihin.  Tällä hetkellä niistä on vain muutama siemen itänyt, vaikka olen ahkerasti kastellut. Silti epäilen, että on ollut liian kuuma itämiseen, koska ruukut sijaitsevat juuri etelänpuolella.

Alakuvan ruukkuja pidän lasitetulla terassilla, jonka ovia olen raottanut päiväksi. Nuo olen kylvänyt ainakin kaksi viikkoa sitten,  jos en jopa kolme, en muista tarkkaa päivää. Parhaiten kasvaa etualan kosmoskukka. Pituutta venähti nopeasti tuoksuherne, mutta vain muutamalla taimella ja noihin kahteen reunimmaiseen ruukkuun en muista mitä siemeniä kylvin. Oikeaan alakulmaan luultavasti laventelia, joka ei ole itänyt yhtään, mutta sillä onkin pitkä itämisaika. Siksi ostinkin yhden valmiin laventelin, koska se on ehdoton lempikukkani, enkä malta odottaa kukkapenkeissä talvehtineita laventeleita.

Sipulit sain istutetua viikko sitten. Ne saavat kasvaa ylhäisessä yksinäisyydessään tuija-aidan vieressä, koska aloin perustaa lavaviljelmiäni toissakesänä eri paikkaan. Täällä voisi samalla harrastaa hortoilua, koska nokkosta kasvaa liiankin kanssa, mutta en oikeastaan käytä sitä muutoin kuin liottamalla kasteluvettä. Samoilla nurkilla tonttia on myös mansikkaviljelykset, tosin ilman minun lupaani. Ahomansikka leviää metsästä, tai metsäähän tonttikin ennen oli, kertakaikkiaan mielettömästi ja viime kesän jälkeen se tuntuu vallanneen joka paikan. 

En kehtaa laittaa kuvaa mansikan valtaamasta pionipenkistä ainakaan ennen pionien kukintaa, kun sen reunus on niin ruma ja odottaa uudistamista. Sitä mietin näitä kuvia katsellessa, että on jännä miten erilaiselta sama puskavoi näyttää eri valossa. Siis että onko kuva otettu päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa, pilvisellä säällä tai illemmalla, kun aurinko on jo alkanut laskeutua.

Toki kuvauspaikkakin vaikuttaa.

Ylempi kuva norjanangervoista (ja etualan leikkaamattomista keijuangervoista) on otettu aamulla klo 8 aikaan kauempaa yläviistosta ja alempi kuva  illalla klo 20 aikaan ihan siellä puskan keskellä :) Minulle tuli heti mieleen talvipäivä tuosta alakuvasta.  Olin siellä puskassa raivaamassa yllättävän hyökkäyksen tehnyttä maitohorsmaa. Sain apua suodatinkankaan levittämiseen ja muoltakuormien kärräämiseen, mutta huomasin pian jääneeni yksin niiden keskelle - paljan varpain. Siellä istuin pöheikössä ja levitin käsin multaa, koska rinteessä työskentely oli muutoin hankalaa. No, sillä tavalla tulee nähtyä asiat uudella tavalla. 

Tiesittekö, että maitohorsman juuristo on peukaloa paksumpaa? Rikkaruohojen juuria kitkiessä monelta osin haalistunut perfektionismini saa otteen, enkä malttaisi millään lopettaa ennenkuin jokaikinen juurenkappale on poistettu mullan seasta. Nautin suunnattomasti ja sitä enemmän, mitä pidemmän juuren saan kiskottua ehjänä ylös. Nautintonsa kullakin :D

Oletteko jo nähneet kielon kukkivan?  Nuppuja on ainakin runsaasti, kuten myös monilla perennoilla kukkapenkissä. Nuppunsa avanneitakin on paljon, koska juuri nyt kukkii sini- ja sammalleimut, jota pihalta löytyy eriväreissä, se kun viihtyy kivikoissa.

Odotan innolla akileijan nuppujen avautumista, sillä kun on niin kauniit kukat. Kaksi ainokaista tulppaaniani kukkivat parhaillaan, ne ovat ystävän tuliaisia Amsterdamista. Yläkuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvät keltaiset kukat kuuluvat kevätvuohenjuurelle ja siihen olen jo niin kyllästynyt, että tämän kevään jälkeen siirrän pari jäljellä olevaa pöheikköä muualle. Se leviää liian helposti ja sitä kasvaa jo pihan joutomailla, jonne kuskaan kukkapenkistä kaivettuja juurakoita. Ei mitään vaikeuksia saada sitä juurtumaan. Sekin on on levittäytynyt kukkapenkin muurin ulkopuolelle, kuten moni muukin kukka.

En ymmärrä, miksi eivät viihdy siellä, vaan väkisin tunkevat ulkopuolelle. Ruohosipulia en ole kyllä ikinä istuttanut mihinkään, mutta sitä kasvaa monessa kohtaa kiveyksellä. En kyllä suuhun pistä, koska autokatos on vastapäätä. Toinen ahkera levittäyjä myös kukkapenkin sisäpuolella on salvia, jonka rotua en nyt muista, mutta epäilen ametistisalviaa, joka kasvaa valtavan suureksi ja korkeaksi puskaksi. Myös campanula on levinnyt muurin rakoihin, mutta se saa harvoin kukkia pitkään, koska vakiovieraamme rusakko popsii mielellään juuri sitä.

Nyt on pakko alkaa lopettelemaan. Onneksi sataa, niin ei tarvitse huolehtia lavatarhan kastelusta. Pitää rientää kauppaan kakku- ja muita juhlatarpeita ostamaan, koska esikoiseni valmistuu ammattiinsa lauantaina. Olen niin ylpeä hänen suoriutumisestaan <3

Paljon onnea myös kaikkiin muihin perheisiin, joissa lapset ja nuoret valmistuvat, jos ei nyt ammatteihin tai ylioppilaiksi, niin ainakin kesälomalle :)

Tuula

Lavatarhurit kurssilla

Täytyy myöntää, että suurena syynä Lavatarhurikurssille osallistumiselleni oli paikka, jossa se järjestettiin. Olin kuullut usealta taholta, että Mäntsälässä sijaitseva Hirvihaaran kartano on upea paikka ja nyt oli loistava ja etenkin hyödyllinen tilaisuus päästä näkemään ja kokemaan paikka.

Tiesin kyllä entuudestaan tuon hotellina ja ravintolana toimivan paikan luomupuutarhan ja sen puutarhurin Suvi Lehtosen, joka on yksi viime kesänä hankkimani Lavatarhuri-kirjan tekijöistä ja jolta viime kesän alussa ostin luomutaimia Kellokoskella.

Sää oli kurssipäivänä lauantaina todella vaihteleva ja ehdin saada räntäkuuron niskaani Hirvihaaran tienhaarasta kääntyessäni, mutta pääoven portailla pilvien takaa pilkotti sininen taivas.

Viedessäni päällystakkia, joksi olin onneksi valinnut vedenpitävän (tulette myöh. huomaamaan tarpeellisuuden) kartanon alakerran tiloihin, kaikui eräästä vastaanottokerroksen saleista kuorolaulu, joka sopi niin hyvin kartanon tunnelmaan.

Me kolmisenkymmentä (saattoi olla useampikin) kurssilaista kokoonnuimme toisen kerroksen laulusaliin kuulemaan lavaviljelyn saloja. Tai eihän se oikeasti mitään salatiedettä ole, mutta kyllä minulle oli tarpeen saada "kädestä pitäen" -opetusta. Sain huomata yhden kesän kokemuksella tehneeni joitakin virheitä, joista nyt aion ottaa opiksi. Osalla oli jo ennestään kokemusta lavaviljelystä, osa oli ensikertalaisia, joten kurssilaisten hyvistä kysymyksistä ja kommenteista oli myös hyötyä sen lisäksi, että Suvi Lehtonen oli hyvä, selkeä ja perusteellinen opettaja.

Lounaaksi meille tarjottiin kasvissosekeittoa, leipää ja kahvit kartanon upeassa ruokasalissa.

Iloisena yllätyksenä hetkeä aiemmin lounaansa nauttineet laululeiriläiset eli Helsingin Lauluveljet esittivät kiitoksensa ruuasta laulamalla Leevi Madetojaa.

Räntäsade alkoi uudelleen siinä lounastaessamme, mutta me palasimme vielä hetkeksi yläkertaan ennen ulos puutarhaan siirtymistä.

Luomupuutarhaan siirtyessämme, taivas näyttäytyi osin jopa sinisenä. Kartanon ravintolassa käytetään täällä kasvatettuja yrttejä, kasviksia ja juureksia ja hotellin vieraat voivat käydä satoaikaan tutustumassa ja maistelemassa puutarhan antimia. Kasvihuoneessa kirsikkatomaatteja ja yrttejä muuten kasvatetaan hiekassa! Silloin tarvittavat ravinteet pitäät lisätä taimelle pussissa, sen opin kurssilla :)

Tuo vihreä metallihäkkyrä aidan vieressä ei suinkaan ole roskis, vaan pikakompostori, jota voi kätevästi pyörittää kammesta. Tämä lavapuutarha on melko aukealla paikalla, joten ristikkoaidan vierellä kasvatetaan tuulensuojakasveja. Siksi lavoillakaan ei ole multaa piripintaan.

Kevätkylvöt eivät täälläkään ole vielä täydessä vauhdissa kylmien säiden vuoksi ja sen saimme todella tuta, kun yhtäkkiä meidät yllätti raekuuro tai oikeastaan ihan kunnon sade, jota sitten riittikin vielä kotimatkalle asti. Vedenpitävä takki ja hanskat oli hyvät, mutta harmi, että pipo unohtui. Onneksi oli huppu.

Suomen kevät osaa yllättää, lavat saivat valkoisen peitteen. Saimme kuulla, että täällä taistellaan etanoita vastaan lampaanvillalla, jota siis on joihinkin lavoihin levitetty katteeksi. Muutoinkin kurssin tärkein anti taisi olla katteiden tärkeys onnistuneeseen viljelyyn. Minun pitää antaa meidän Paavolle lopputili samantien, vaikka se juuri heräsikin talviuniltaan. Robotti-ruohonleikkuri kun ei jätä jälkeensä hyvin katteeksi sopivaa ruohosilppua. Mieheni tulee kyllä pullikoimaan vastaan ;)

Nokkonen muuten kasvaa täällä ihan luvan kanssa :)

Ulkokuvat eivät nyt ole säästä ja ajankohdasta johtuen erityisen kauniita ja siksipä aionkin mennä Hirvihaaran kartanolle uudelleen. Ainakin 22.5. olisi tarkoitus mennä kevättaimi-myyjäisiin ja myöhemmin kesällä näkemään puutarha koko loistossaan.

Sitä ennen voitte käydä kurkkimassa parempia kuvia Marjon matkassa -blogista.

Minä taas odotan innoissani pääseväni tositoimiin oman lavatarhani kanssa. Ensin laitan parvekkeen minikasvihuoneeseen vähän yrttien ja salaatinsiemeniä kasvamaan, koska edellisille kävi köpelösti, kun unohdin kastella niitä. Johtui ihan siitä, että kasvihuone oli alakerran terassilla, mutta nyt olen siirtänyt sen yläkertaan, jos vaikka muisti paranisi.

Aurinkoisia päiviä odotellessa,

Tuula