Kesä on saapunut pääkaupunkiin

Edellisessä jutussa oli kevät ja nyt julistan kesän alkaneeksi ainakin täällä Helsingissä, jossa maisema on jo ihan vihreä ja luonto puhkeaa kukkaan melkoisella vauhdilla. Kasvit taitavat ottaa kiinni pitkäksi venähtänyttä kevään tulemista. 

Kun katson taaksepäin tätä kuluvaa kuukautta, niin huomaan viettäneeni suurimman osan ajasta puutarhaa kunnostaen, rikkaruohoja kitkien, siemeniä kylväen ja kasvun ihmeitä seuraten. Tällä hetkellä on sormet ja käsivarret naarmuilla ja verillä. Täytyy silti huomauttaa, että mistään varsinaisesta puutarhasta sanan perinteisessä merkityksessä ei ole kyse ja siksi en näytäkään yleiskuvia pihamaalta, joka on talon toiselta puolelta kallioinen ja toiselta puolelta metsäinen. Olisihan sellainen rehevä salainen puutarha aivan ihana, mutta näillä resursseilla en vaan pysty siihen, yritän vain pitää nykyisen jonkinlaisessa kuosissa ja siinäkin on vähän liikaa yhdelle  ihmiselle. Ruohonleikkuusta huolehtii Paavo-robotti, kunhan tihutöiltään ehtii ;)  Eli nurmialuettakin löytyy voikukkien iloksi.

Itse iloitsen, että  tähtimagnoliani on vihdoin kolmantena kesänään tehnyt lehtiä, kun ensimmäisenä kesänä Paavo söi raukasta puolet ja kerran puskaa jo siirrettiin.

Ei tästä blogin päivittämisestä meinaa nyt tulla mitään!
Aloitan juttuja, mutta jätän niitä julkaisematta, kun iskee itsekritiikki ja päättämättömyys sekä perfektionismi kuvien laadun suhteen. Uskon itse erityisesti tuon päättämättömyyden johtuvan aivovammasta, joka aiheuttaa muuallakin arjessa päänvaivaa, varsinkin silloin, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi. Tämäkin juttu jäi eilen kesken, kun ajattelin laittaa kuvia koko toukokuun ajalta, jotta näette kevään muuttumisen kesäksi, mutta jotta saisitte edes jotain katsottavaa, niin laitan vaan viimeisimpiä kuvia.

Tässä on kasvimaani. Perunanistutus on vielä kesken, koska sitä tulee vielä tuonne takavasempaan tyhjään laatikkoon, jonka sain yhdeltä naapurilta. Otan tuon ylimmän lavakauluksen pois käytettäväksi jollekin muulle yrtille tms. Verkkohökötys oli viimevuotisia herneitä varten, mutta koska kukaan muu kuin minä ei syö niitä, jätän tänä vuonna laittamatta. Mahdollisesti käytän verkon tuoksuherneiden tukena, kunhan ne aloittavat kasvunsa.

Takaoikeaan laatikkoon olen jo istuttanut Timon mukulat ja Siikliä laitoin yhteen ämpriin, joka sattui olemaan tyhjänpanttina lähettyvillä. Etuoikessa laatikossa on jo keräsalaatti itänyt nätin rivin. Tälläinen lahopää kun olen, niin en muista missä järjestyksessä mitäkin siemeniä riveihin kylvin, vaikka tarkoitukseni oli laittaa kyltit mahdollisimman pian kylvön jälkeen.

Persiljaa ainakin reilusti - sitä käytän eniten ja uutena lipstikkaa eli suomeksi liperiä, jota nimeä en ollut ikinä kuullutkaan, vaan luulin nimenomaan lipstikan olevan suomenkieltä. Niin, ja kevätsipulia kylvin myös siemenestä. Etuvasempaan, syvempään laatikkoon kylvin porkkanaa, joka on myös itänyt kivasti. Samassa laatikossa vihertää jo viimevuotinen persilja. Kaikkien laatikoiden reunoille laitoin kukkia ja viime kesästä  innostuneena valitsin tämän kesän teemaksi kesäkukkien osalta rahansäästön ja siksi yritän kasvattaa suuren osan siemenistä myös sinne, mihin ennen raahasin puutarhamyymälästä peräkontillisen taimia.

Katsokaa nyt mitkä pöheiköt viime kesänä oli ja nuo vielä samassa laatikossa persiljan ja porkkanan lisäksi. En äkkiseltään löytänyt kuvaa, jossa näkyisi koko komeus. Alakuvassa sitten tämänhetkinen, kyllä, säälittävä tilanne ;)  Nuo ei tosin ole kaikki, vaan olen laittanut mm. köynnöskrassia, sinisievikkiä (yllä oik.) ja kääpiösamettikukkaa (yllä vas.) suuriin ruukkuihin.  Tällä hetkellä niistä on vain muutama siemen itänyt, vaikka olen ahkerasti kastellut. Silti epäilen, että on ollut liian kuuma itämiseen, koska ruukut sijaitsevat juuri etelänpuolella.

Alakuvan ruukkuja pidän lasitetulla terassilla, jonka ovia olen raottanut päiväksi. Nuo olen kylvänyt ainakin kaksi viikkoa sitten,  jos en jopa kolme, en muista tarkkaa päivää. Parhaiten kasvaa etualan kosmoskukka. Pituutta venähti nopeasti tuoksuherne, mutta vain muutamalla taimella ja noihin kahteen reunimmaiseen ruukkuun en muista mitä siemeniä kylvin. Oikeaan alakulmaan luultavasti laventelia, joka ei ole itänyt yhtään, mutta sillä onkin pitkä itämisaika. Siksi ostinkin yhden valmiin laventelin, koska se on ehdoton lempikukkani, enkä malta odottaa kukkapenkeissä talvehtineita laventeleita.

Sipulit sain istutetua viikko sitten. Ne saavat kasvaa ylhäisessä yksinäisyydessään tuija-aidan vieressä, koska aloin perustaa lavaviljelmiäni toissakesänä eri paikkaan. Täällä voisi samalla harrastaa hortoilua, koska nokkosta kasvaa liiankin kanssa, mutta en oikeastaan käytä sitä muutoin kuin liottamalla kasteluvettä. Samoilla nurkilla tonttia on myös mansikkaviljelykset, tosin ilman minun lupaani. Ahomansikka leviää metsästä, tai metsäähän tonttikin ennen oli, kertakaikkiaan mielettömästi ja viime kesän jälkeen se tuntuu vallanneen joka paikan. 

En kehtaa laittaa kuvaa mansikan valtaamasta pionipenkistä ainakaan ennen pionien kukintaa, kun sen reunus on niin ruma ja odottaa uudistamista. Sitä mietin näitä kuvia katsellessa, että on jännä miten erilaiselta sama puskavoi näyttää eri valossa. Siis että onko kuva otettu päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa, pilvisellä säällä tai illemmalla, kun aurinko on jo alkanut laskeutua.

Toki kuvauspaikkakin vaikuttaa.

Ylempi kuva norjanangervoista (ja etualan leikkaamattomista keijuangervoista) on otettu aamulla klo 8 aikaan kauempaa yläviistosta ja alempi kuva  illalla klo 20 aikaan ihan siellä puskan keskellä :) Minulle tuli heti mieleen talvipäivä tuosta alakuvasta.  Olin siellä puskassa raivaamassa yllättävän hyökkäyksen tehnyttä maitohorsmaa. Sain apua suodatinkankaan levittämiseen ja muoltakuormien kärräämiseen, mutta huomasin pian jääneeni yksin niiden keskelle - paljan varpain. Siellä istuin pöheikössä ja levitin käsin multaa, koska rinteessä työskentely oli muutoin hankalaa. No, sillä tavalla tulee nähtyä asiat uudella tavalla. 

Tiesittekö, että maitohorsman juuristo on peukaloa paksumpaa? Rikkaruohojen juuria kitkiessä monelta osin haalistunut perfektionismini saa otteen, enkä malttaisi millään lopettaa ennenkuin jokaikinen juurenkappale on poistettu mullan seasta. Nautin suunnattomasti ja sitä enemmän, mitä pidemmän juuren saan kiskottua ehjänä ylös. Nautintonsa kullakin :D

Oletteko jo nähneet kielon kukkivan?  Nuppuja on ainakin runsaasti, kuten myös monilla perennoilla kukkapenkissä. Nuppunsa avanneitakin on paljon, koska juuri nyt kukkii sini- ja sammalleimut, jota pihalta löytyy eriväreissä, se kun viihtyy kivikoissa.

Odotan innolla akileijan nuppujen avautumista, sillä kun on niin kauniit kukat. Kaksi ainokaista tulppaaniani kukkivat parhaillaan, ne ovat ystävän tuliaisia Amsterdamista. Yläkuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvät keltaiset kukat kuuluvat kevätvuohenjuurelle ja siihen olen jo niin kyllästynyt, että tämän kevään jälkeen siirrän pari jäljellä olevaa pöheikköä muualle. Se leviää liian helposti ja sitä kasvaa jo pihan joutomailla, jonne kuskaan kukkapenkistä kaivettuja juurakoita. Ei mitään vaikeuksia saada sitä juurtumaan. Sekin on on levittäytynyt kukkapenkin muurin ulkopuolelle, kuten moni muukin kukka.

En ymmärrä, miksi eivät viihdy siellä, vaan väkisin tunkevat ulkopuolelle. Ruohosipulia en ole kyllä ikinä istuttanut mihinkään, mutta sitä kasvaa monessa kohtaa kiveyksellä. En kyllä suuhun pistä, koska autokatos on vastapäätä. Toinen ahkera levittäyjä myös kukkapenkin sisäpuolella on salvia, jonka rotua en nyt muista, mutta epäilen ametistisalviaa, joka kasvaa valtavan suureksi ja korkeaksi puskaksi. Myös campanula on levinnyt muurin rakoihin, mutta se saa harvoin kukkia pitkään, koska vakiovieraamme rusakko popsii mielellään juuri sitä.

Nyt on pakko alkaa lopettelemaan. Onneksi sataa, niin ei tarvitse huolehtia lavatarhan kastelusta. Pitää rientää kauppaan kakku- ja muita juhlatarpeita ostamaan, koska esikoiseni valmistuu ammattiinsa lauantaina. Olen niin ylpeä hänen suoriutumisestaan <3

Paljon onnea myös kaikkiin muihin perheisiin, joissa lapset ja nuoret valmistuvat, jos ei nyt ammatteihin tai ylioppilaiksi, niin ainakin kesälomalle :)

Tuula

Kyllä se on kevät

Ihan vaan, koska monella on usko mennyt kevääseen lähes jokapäiväisten räntäsateiden vuoksi, laitan jokusen kuvan kevään merkeistä. Itsekin jouduin eilen raekuuron uhriksi ja voin kertoa, että ne pikkuiset kuulat kyllä tuntuivat ohimossa. Olin poistumassa puutarhamyymälästä, josta hain anopilleni synttärikukaksi orvokkiamppelin, koska sen uskaltaa jättää ulos, vaikka pikkupakkasia vielä tulisikin. Anopin puutarhassa oli siellä täällä pitkin pihaa keväisiä kukkijoita ja niistä innostuneena laitan kuvia tänne blogiinkin.

Lyhtykoisot eivät toki ole tältä keväältä, mutta niiden hedelmän ympärillä oleva pitsimäiseksi muuttunut "kota" on mielestäni niin kaunis. Oikealta nimeltään tuo alunperin oranssinvärinen lyhtymäinen suoja on verhiö, mutta juuri sellaisena oranssina en tykkää tästä kasvista ollenkaan,

vaan ainoastaan tällaisessa pitsimäisessä olomuodossaan.

Minulla on aiheesta myös Riitta Keurulaisen maalaus.

Mutta nuo hennon liilanväriset kukat kuuluvat kiurunkannukselle, joka on hyvin aikainen kukkija. Epäilen kaikkialla pihamaalla, myös nurmikolla siellä täällä pilkistävän lajin olevan etelänkiurunkannuksen. En saanut oikein kunnolla kuvattua niitä, koska oli hankala taipua niin matalalle. Siellä kukkapenkkejä tarkastellessa löytyi muitakin aarteita, mm. useampia tyhjiä kotilon kuoria.

Tämä yksinäinen raidallinen krookuksen nuppu on aika kivannäköinen. Yksivärisiä oli enemmän.

Tulppaanit ovat kasvattaneet jo melko suuret lehdet ja toisaalla pihalla jo varttakin, mutta koko ajan perässäni kulkenut appiukko ehti talloa niitä ennenkuin älysin varoittaa. Hän huolehti kovasti, kun piha on hoitamatta, mutta rauhoittelin, että hyvinhän nuo kukat ovat silti kasvaneet. Ei ole enää appivanhemmista pihatöihin, mutta silloin kun oli, niin ovat hoitaneet niin hyvin, ettei isompaa vahinkoa pääse enää tapahtumaan. Nurmikonleikkuu kyllä onnistuu, kun laittaa appiukon kädet leikkurille, muutoin unohtuu.

Helposti leviävää idänsinililjaa kasvaa siellä täällä yksittäin tai laajempana mattona tai  hienossa jonossa kuten yllä. Olen joskus aiemmin luullut, että  alakuvan vaaleat, siniraidalliset skillat ovat vain haalistuneet auringossa, kunnes vähän aikaa sitten selvisi, että kyseessä on ihan oma lajinsa eli persiansinililja, joka on aikaisempi kukkija.

Leskenlehtiä ja sinivuokkojakin on jo näkynyt, mutta itse pidän todellisena kevään merkkinä kyllä tätä pikku-ötökkää eli leppäkerttua eli seitsenpistepirkkoa, jonka bongasin aurinkoisena päivänä

27. maaliskuuta kahden kaverinsa kanssa. 

Lintujakin olen käynyt kuvaamassa ja niiden laulua kuuntelemassa niin rannoilla kuin metsässäkin. Tähän mennessä on runsaasti näkynyt ja kuulunut peippoja ja mustarastaita ja tietty tiaisia, mutta itselleni ihka ensimmäisiä ikinä bongattuja ovat punarinta, hippiäinen, ja isokoskelo, joiden tunnistamiseen tarvitsin lintukirjan ja googlen apua. 

Isokoskelo-pariskunnan ja viherpeipot kuvasin 6.4. Suomenlinnassa, jonne tein avustajani kanssa retken eräänä aurinkoisena, mutta koleana päivänä. Siellä saimme seurata myös kyhmyjoutsenten puuhia, mikä olikin erityisen kiehtovaa, kun niiden taipuisat kaulat yltävät vaikka minkälaisiin asentoihin.

Porkkananokkainen meriharakka tuli myös nähtyä Suomenlinnan rantakallioilla. 

Olen tämän kevään kuluessa tehnyt myös jokusen retken Särkkäniemen luonnonsuojelualueelle, jossa tapasin sekä kuhertelevat joutsen- ja isokoskelopariskunnat että aiemmin mainitsemiani pikkulintuja.

Nyt kun tiedän, että kyseessä on hippiäinen, niin se on kyllä helppo tunnistaa tuosta keltamustasta irokeesista päälaellaan.

Meinasin taas innostua liikaa kuvien kanssa, kun selailen niitä samalla tässä koneella. Tässä vielä muutama metsästä löytynyt keväänmerkki ja nämä siis noin puolessa välissä huhtikuuta.

Ei varmaan pitäisi laittaa viimeiseksi ikävintä kuvaa, ettei jää paha maku, mutta ehkä se saa ajattelemaan. En toki usko, että minun lukijoistani ketään harjoittaa luonnon roskaamista, mutta sen siivoamiseen toivon kyllä jokaisen osallistuvan edes roska päivässä -periaatteella.  Ystävällisen kanssaretkeilijän avulla sain kalastettua tämän puskassa lymyilevän tölkin ja toimitettua sen metallinkeräykseen. Ai että, miten riepoo löytää tämmöistä luonnonsuojelualueelta ja eihän tämä ollut ikävä kyllä ainoa roska. Ihan oli nuotiotakin poltettu raujoitusalue-kyltin vieressä. Kevyempää olisi kantaa eväsroskansa pois kuin tuodessansa ja antaa arvoa sille, että voi käydä syömässä retkieväitänsä upeassa luonnossa, josta myös ihan läheltä löytyisi varta vasten rakennettu grillauspaikka. 

Niin että uskokaa pois, kyllä se on kevät, Suomessa vain hieman vähäluminen ;)

Hyvää tulevaa Vappua,

Tuula

LWT - Loviisan Wanhat Talot 2016

Sain kuin sainkin ystäväni Tiinan kaveriksi ja kuskiksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan sen toiselle päivälle eli sunnuntaiksi. Lauantain vietimme monen muun ystävämme kanssa siivouspäivän kirppiksellä Nikkilässä ihanan Merja Varvikon sisustusliikkeen Bedmilin ja Cafe Sinisen Talon parkkiksella laittamassa tavaraa kiertoon.

Viime vuonna Wanhat talot jäi minulla väliin ja tätä kertaa en halunnut missata. Meillä olikin niin mahtava päivä mielenkiintoisen antiikin, upeiden käsitöiden, viehättävien kahviloiden, persoonallisten kotien ja kauniiden puutarhojen Loviisassa. Puhumattakaan kohtaamisista valloittavien loviisalaisten kanssa :)

En ottanut kuvia ihan joka paikasta, mutta joistakin kodeista ja niiden puutarhoista sitäkin enemmän. Laitan talojen nimiin linkit tapahtuman esittelysivulle, josta löytyy lisäkuvia ja tarkempia tietoja talojen historiasta. Aloitimme Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilta ja kiertelimme torilla, kunnes kesäreissukaverini Johanna ja Aava-vauva iskänsä kanssa soittivat ja pidimme heidän kanssaan kaffepaussin. Alakuvassa viehättävän kahvila Runda Munkenin tarjoilija on juuri tuonut virvoketta Aavalle, josta näkyy vain peppu. En nimittäin nähnyt kuvaa ottaessani mitään häikäisevän auringon vuoksi ;)

Nautimme kahvit ja herkulliset leivonnaiset omenapuiden katveessa sisäpihalla, vaikka kahvilan sisätilatkin ovat oikein ihastuttavat.

Jatkoimme kulkuamme Aleksanterinkatua pitkin ja ihan siinä kahvilan lähellä olevalla sisäpihalla oli useita käsityöläisiä telttoineen. Huomioni kiinnittyi noihin maanläheisissä väreissä oleviin villapeitteisiin ja shaaleihin ja tarkoitukseni oli hankkiakin sellainen myöhemmin, kun palaisimme autolle, mutta olin ihan poikki päivän kierroksen jälkeen ja odottelin puistossa, että Tiina hakee auton ja peitteet sitten unohtui.

Näitä Hannele Rusilan (hän itse alakuvassa oik. pellavamekossaan) suomenlampaanvillasta kutomia peitteitä saa toki myös hänen nettikaupastaan, mutta onnekseni huomasin hänen tulevan myös Habitare-messuille, jolloin aion kyllä hankkia oman Made by Hannele Rusila -villapeitteeni :)

Seuraavaksi reitillemme osui Villa Hanna, jonka emäntä ja isäntä istuskelivat pihansa perällä mukavanoloisesti omenapuun varjossa, mutta tulivat sieltä esittelemään mm. piharakennukseen sisustamaansa air BnB -majoitusta. Kyllä viettäisin yöni mieluummin näin viehättävässä huoneessa kuin persoonattomassa ketjuhotellissa. Hinta on 35€/yö ja suihku on päätalossa, jonka olohuoneen seinällä riippuu tuo puinen haarukannäköinen esine. Tunnistaako kukaan, mikä on kyseessä? Paljastan sen ihan tämän jutun lopussa :)

Alla kuvat Solgårdenista, jossa oli monia ihastuttavia ja kekseliäitä yksityiskohtia. Autokin sopii täydellisesti vanhaa kunnioittavaan tyyliin :)

Tähän Smirnoffin pihaan tullessa mietin, että asuukohan täällä se kilpikonna. Vaikka muistini on surkea, niin minulla on melko voimakas paikkamuisti, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan ja täältähän tuo noin 70-vuotias kilpikonnavanhuskin löytyi. Hänen nimestään en muista muuta kuin, että se alkaa M-kirjaimella. Juontaakohan se tuosta herrasta, jonka kuva on eräässä pihapiirin ulko-ovessa? ;)

Muotokujalla on tehty mittava remontti vanhaa vaalien ja siihen modernia yhdistäen. Esimerkiksi String-hyllyn yhdistäminen antiikkiseen kaappiin (kuva keskellä) saa sen näyttämään entistä kiinnostavammalta.

Vackerbacka on varmasti yksi suosituimmista kohteista Loviisassa. Onhan jo sisäänkäynti katetun portin kautta tuohon kaksiosaiseen taloon tehty juhlalliseksi viireineen. Pihamaa on oikea salainen puutarha telttoineen ja löytyypä sieltä jopa kristallikruunulla somistettu puhelinkoppi ja upea maja.

 Tässä kodissa totisesti näkee, että asukkaat ovat luovia ja aikaansaavia, niin paljon siellä on tapahtunut sitten viime vierailuni kaksi vuotta sitten. Yksityiskohtia ja kivoja, kekseliäitä ideoita on valtavasti, mistä kävijöillä on mahtava tilaisuus ammentaa omiin koteihinsa. Luulen, että läheskään kaikki eivät silti ole näin rohkeita sisustajia.

Vackerbackan emäntä Tiina Karvonen on tekstiilitaiteilija ja hän yhdistää mm. rakukeramiikkaa kutomiinsa ryijyihin. Pihamaalla oli kirppistavaroiden lisäksi myynnissä kasvivärjättyjä lankoja, Herttanen design & delin sisustustuotteita ja noita Tiina Karvosen rakuesineitä, jollaisen ostin itselleni. Alakuva on toissa kesältä, mutta tälläisen ryijyn tilaamisesta keskusteltiin Tiinan kanssa, koska minun tekisi mieleni hankkia vastaavanlainen itselleni.

Tässä nvaiheessa päivää mietimme jo ruokailua ja kurkkasimme tuonne Suolatorin laidalla olevaan upeaan valkoiseen taloon, jossa toimii Bistro Cantor. Olisimme mieluusti ruokailleet ulkona puutarhassa kauniina päivänä, mutta kun selvisi, että ruokaa olisi pitänyt odotella puoli tuntia, jatkoimme matkaa. Kuka nyt haluaa tuhlata aikaansa syömiseen näin kivassa tapahtumassa :p

Kävimme kurkkaamassa merenrannalla Laivasillan tapahtuma-aluetta ja palasimme takaisin Pitkän pöydän talon puutarhan läpi. Siellä on kauniiden asetelmien lisäksi hyötykasvi-lavoja ja kanojakin (pahoittelen huonoa kuvaa).

Jalkani painoivat jo tonnin, joten istuskelin penkillä, kun Tiina kurkkasi sisälle pihan perällä olevaan taloon. Mietimme jo kotiinlähtöä ja jatkoimme kohti toria ja Loviisan kirkkoa, jonka edustalle olimme saaneet auton parkkiin. Jäin taas istuskelemaan tavaroidemme kanssa puistonpenkille, kun kuskini kipaisi hakemaan auton. Ei tarvinnut ihmetellä mitään rumaa huoltokoppia. kun sellainenkin oli maalattu näin hauskaksi.

Tapahtuman päättymiseen oli vielä noin puolitoista tuntia aikaa ja muistin nähneeni etukäteen netissä muutaman kiinnostavan kohteen toisella puolella toria ja tätä vilkkainta tapahtuma-aluetta. Suuntasimme siis sinne katsomaan, josko autolla pääsisi lähelle. Ja voi että me kiitimme onneamme moneen kertaan, ettei lähdetty tässä vaiheessa kotiin. Löysimme pari niin mieletöntä kohdetta, joiden puutarhat varsinkin olivat ihan paratiiseja maan päällä.

Kohteessa Wanha kauppa kurkattiin ensin näin värikylläiseen kesähuoneeseen, jonka ihastuttavasta toteutuksesta on vastannut talon koristemaalari-emäntä, joka on loihtinut kaikkialle pitkin pihapiiriä mitä suloisimpia tiloja.

Kun vanhasta maakellarista poistetaan katto, saadaan aivan ihana kesäinen olohuone

- Bastion Lillan.

Joen rannalla sijaitseva puutarha jatkuu vanhan suola-aitan takana. Sinnekin on koottu jos jonkinlaisia asetelmia. Ystävääni viehätti erityisesti tämä Puu-Käpyläksi nimetty huone, koska hän itse asuu tuolla Helsingin ihastuttavassa kaupunginosassa vanhassa puutalossa.

Kivoja yksityiskohtia oli joka puolella, minne vain älysi silmänsä suunnata.

Varsinaisessa Wanhassa kaupassa toimii nykyisin kirpputori, jossa on pääasiassa vanhoja kirjoja, mutta myös jonkinverran vanhoja kodin tavaroita. Perältä löytyy museonkaltainen keittiö, jossa osa tavaroista on myös myynnissä.

Seuraavaa kohetta ei voi olla huomaamatta, niin korkealle kokoaa Vanha Viinatorni, joka tosin on menettänyt korkeuttaan joskus 1980-luvun purkuvimmassa. Talossa asuu taiteilija, joten rakennus toimii myös ateljeena ja taidegalleriana. Minä en jaksanut kiivetä noita portaita, ihastelin vain upeita pikkuruutuisia ikkunoita.

Tämän kohteen upeus voisi helposti jäädä huomaamatta, jollei sitä olisi merkitty suurella LWT-kyltillä. Minä toki kiinnitin heti huomioni tuohon toisen kerroksen kauniiseen ikkunaan ja kolmeen savupiippuun, mutta tiheän syreeniaidan ja pensaiden peittämä talo ei muutoin anna vihjettä sen takana aukeavasta paratiisista.

Pitää siis käydä portista peremmälle kohteeseen Kuninkaanlampi.

Tässäkin talossa oli valtavasti ihastuttavia ja persoonallisia yksityiskohtia, mutta ehkä eniten tykkäsin noista matoista, tuosta kylppäristä ja keittiöstä ja ja ja.....

Keitiössä kilisivät kahvikupit, kun niitä laitettiin ja otettiin pois astianpesukoneesta ja ihmettelin, että mikähän tapahtuma täällä on samaan aikaan ollut. Syy selvisikin sitten hetken päästä, kun talokierroksen jälkeen astuttiin puutarhaan, jossa istuskeli runsain määrin ihmisiä kahvittelemassa omenapuun alla ja muualla upeassa puutarhassa. Cafe Kuninkaanlampi oli auki :)

Sinne virvokkeiden äärelle mekin sitten suuntasimme, olihan ruokailu jäänyt väliin. Melkoisen makeilla eväillä mentiin tuo päivä, mutta kaikki energia tuli kyllä tarpeeseen. Mikäs sitä oli ruusukupeista kahvitellessa, kun talon emäntä (kuvassa yllä varvastossuissaan) kävi kaatelemassa lisää kuumaa kuppeihin.

Puutarhassa oli myös pieni tiilimökki, joka toimi galleriana.

Kuninkaanlammen puutarha rajoittuu jokeen ja suojeltuun lehtoalueeseen, jonka poikki kulkee  Ehrensvärdin luontopolku. Kukkapaljous on valtava ja joukossa oli monia minulle entuudestaan tuntemattomia lajeja. Yritin joistain ottaa kuvia, mutten oikein onnistunut kännykän kanssa hyvin, kun en jaksanut enää myöskään keskittyä kunnolla.

Pitää vielä mainita, että kahvilan yhteydessä on pieni myymälä, jonka valikoimiin kuuluu erityisesti puutarhaan sopivia tarvikkeita, kuten lyhtyjä ja ruukkuja, mutta myös muuta kivaa.Myös tuollaisia ruosteisia koristekeppejä oli eri aihein tarjolla.

Kertakaikkisen ihana paikka, jota nämä minun hionolaatuiset otokseni eivät riitä tarpeeksi kuvaamaan. Kuninkaanlammen naapurissa olisi ollut Villa Limppu, mutta emme enää jaksaneet ja aikakin alkoi olla lopuillaan. Siinä kadun varrella suurella kivellä istuessani ja odottaessani taas autokyytiä, tuli rapsutettavakseni suuri kultainen noutaja, jonka emännän kanssa hetki juteltiiin tapahtumasta. Ihan mahtavaa ja rohkeaa avoimuutta loviisalaisilta on avata kotinsa ihan tuntemattomien ihmisten tutkittaviksi. Onneksi lähes kaikissa kohteissa oli omistajat paikalla, joten heitä saattoi kiittää ihan henkilökohtaisesti :)

Lupasin alussa kertoa, mikä on tämä Villa Hannan seinällä riippunut puinen hökötys. No siinähän on tietenkin kangaspuiden polkimet. Ottaisin koska vaan omalle seinälleni :)

Hyvää viikonloppua!

Tuula