Vanhaa ja uutta designia

Minun piti käydä viime viikolla tutkimuksissa Kirurgisessa sairaalassa, joten koska olin nurkilla, niin käytin tilaisuuden hyväksi ja poikkesin pitkästä aikaa Designmuseoon. Hieman kyllä mietin, että raaskinko viettää aurinkoisena päivänä aikaa sisätiloissa, mutta olen tyytyväinen, että päätin mennä. Olenhan museokortin onnellinen omistaja :)

 Jätin kumminkin viereisen Arkkitehtuurimuseon väliin, mutta en voinut olla vilkaisematta sisälle tuohon erikoisen näköiseen pömpeliin museorakennusten välisellä aukiolla.

En viitsi kopioida kaikkea tuota tekstiä, mutta varmaan suurentamalla kuvaa voit lukea, että KOKOOn on Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema ja rakentama vastaus alati kasvavaan kysyntään varsinkin pienasunnoista. Kyllähän tuonne pieni perhekin mahtusi hyvin, jos oman tilan tarve ei ole ylenpalttinen. Kyllä minäkin voisin helposti asua tuolla, jos nuo moduulit asettaisi vierekkäin, ettei tarvitsisi kulkea kapeassa portaiskossa, vaikka se kaunis onkin.

Sisääntulijoille on pyyntö ottaa kengät pois. Ovesta astuessa on vasemmalla keittiö ja oikealla wc/suihkutila, jotka on molemmat suuremmat kuin minun nuoruuteni sinkkuyksiössä.

Portaikko on hyvin valoisa, kuten koko rakennuskin, kun ainoana valaisimena toimi aurinko. Sadesäällä tarvitaan todennäköisesti lisävalaistusta :)

Portaiden yläpäähän oli tässä mallissa sijoitettu makuutila, työskentelypiste ja oleskutila, jossa oli samanlaiset suuret ikkunat kuin alakerran keittiötilassa.

Ylimmäinen, kolmas moduuli ei ollut käytössä, mutta tällaisenaankin rakennus oli tosi tilavan tuntuinen ja uskon, että moni viihtyisi tämmöisessä kodissa. Sitä jäin miettimään, että miksi tämä kokonaisuus ei ole esillä Seinäjoen asuntomessuilla, kun tarkoitus on kuitenkin siirtää se myöhemmin muualle Suomeen. En jaksa lukea kaikkea projektista kirjoitettua, mutta todennäköisesti vaatii vielä paljon työtä, ennenkuin KOKOON olisi laajemmassa tuotannossa (jos ikinä).

Miksi halusin esitellä tämän, johtuu ihan siitä, että arvostan ihan älyttömästi sitä määrää tietoa ja taitoa, mitä Suomesta löytyy ja mitä pitäisi isommin ja rohkeammin markkinoida maailmalle jo nyt, eikä vasta sitten, kun nämä eri puolilta maailmaa tulleet opiskelijat mahdollisesti palaavat kotimaihinsa jakamaan ja hyödyntämään Suomesta saadut opit. Ja tottakai tämmöistä rakentamista pitäisi hyödyntää täällä kotimaassa, jossa on taas huutava pula asunnoista, kun uudet opiskelijat taas lukukauden alussa etsivät majapaikkoja. Laitetaan vaikka ne uudet rakennusalan opiskelijat pykäämään ensimmäisenä itselleen yksi KOKOON-moduuli ;)

www.woodprogram.fi

Ihana yrttien tuoksu levisi nenään näistä viljelylaatikoista, kun kävelin Designmuseon sisäänkäyntiä kohti. Meneillään oleva Eero Aarnio -näyttely on levinnyt myös Korkeavuorenkadulle.

Ajattelin kulkevani pikaisesti läpi vain Eero Aarnion näyttelyn, mutta kiersin kuitenkin ensin sisääntulokerroksen suomalaisen designin vuosikymmenet.

Rut Brykin Kalat on vuodelta 1953.

Eero Aarnion elämäntyö kattaa museorakennuksen koko toisen kerroksen. Ihan ensimmäiseksi huomion kiinnitti pyöreillä alustoilla liikkuvat ponyt. Tällainen esittely sopii hienosti juuri tällaisille teoksille, jotka eivät ole pelkästään taidetta, vaan myös käyttöesineitä, joissa on mukana leikkisyys.

Tykkäsin kovasti siitä, että näyttelyssä on paljon valokuvia, sekä videomateriaalia Aarnion työskentelystä, työtiloista, -välineistä ja kodista. Oli hauska nähdä suunniteltuja esineitä, jotka eivät koskaan päässeet tuotantoon ja myös vanhoja, mutta ennennäkemättömiä esineitä. Yllätyin, miten vähän olin tiennyt taiteilijan ja muotoilijan tekemisistä ja miten laaja-alainen hän on ollut. Mielenkiintoinen näyttely!

Koska oli upea, joskin hieman tuulinen sää, käytin tämänkin tilaisuuden hyväksi ja menin kahville Merisataman rantaan. Olisin varmaan mennyt käymään Uunisaaressa, mutta yhteysvene ehti lähteä nenän edestä, joten istuin hetken siinä pienen kahvilan edustalla. Autolle palatessani päätin kurkata Kaivarin kanuuna kirpputorille, mutta se oli kyllä virhe. Harmitti, että tuli tuhlattua aikaa niihin ylihinnoiteltuihin rätteihin ja lumppuihin.

Kävin purkamassa harmistustani nauttimalla vielä hetken kauniista merimaisemasta ja Helsingin Jäätelötehtaan rommikrokantti-jäätelöstä, joka oli ehdoton lempparini noin 30 vuotta sitten, kun koirani kanssa ulkoilin näillä rannoilla.

Tällä reissullani bongasin myös Tehtaankadulta  Winkel shopin, jonne oli ihan pakko pistäytyä, kun parkkiaikkakin löytyi ihan läheltä. Valikoimiin kuuluu joitain samoja tuotteita kuin Cilla's myy ja myös Cilla's pesuaineperheen tuotteita, mutta myös valikoiman vintage-tuotteita. Minäkin löysin mökkimme vessaan vanhan säiliön roskikseksi, jonka sain kannettuna autolleni.

Kaupunkipäiväni lopuksi ajoin vielä ystäväni Eijan liikkeeseen Mereijaan, jonne vein hänen korjattavakseen ison pinon hankalasti korjattavia vaatteita. Siis minulle, joka inhoaa kaikenlaista korjausompelua, niin hankalia, että ovat odottaneet iät ja ajat ompelukoneen vieressä. Eijalla vierähti päivä ylitöiksi, kun intouduimme pariksi tunniksi rupattelemaan ja parantamaan maailmaa. Hän nimittäin suvereenisti pidensi, lyhensi ja ties mitä teki asiakkaiden vaatteille siinä samalla.

En enää muista, mitä sitten tapahtui, koska kirjoittelin tämän jo viikko sitten, mutta unohdin julkaista. Tässä välissähän tein pienen reissun Suomen lounaiseen kolkkaan ja siitä yritän saada seuraavan jutun aikaiseksi.

Oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista uutta viikkoa,

Tuula

Kulttuurimatkalla Turussa

Tässä on reissua pukannut toisensa perään, enkä ole raporteissani pysynyt perässä. Olemme nyt 3/4 perheestämme matkalla mökille ja naputtelen täällä takapenkillä juttua viimeviikkoisesta yön yli kestäneestä Turun retkestä, joka oli ohjelmaltaan runsas ja mielenkiintoinen. Matkani päätarkoitus oli Turun kaupungin Nuorisoasiankeskuksen järjestämä Elävä kirjasto, johon osallistuin kirjana. Tapani mukaan ymppäsin reissuun myös nähtävyyksiä ja ystävän tapaamisen.

Lähdin matkaan junalla, jossa oli tietenkin hyvää aikaa neuloa. Höyhenen kevyenä matkakäsityönä minulla oli mukana huivin alku Koukuttamon ihanasta Pala taivasta - cashmirsilkistä.

Koska kirjasto-tapahtuma alkoi vasta alkuillasta, menin suoraan junalta Turun taidemuseoon, jossa minua kiinnosti Miikka Vaskolan näyttely. Hänen upeita, suurikokoisia töitään ei ole näyttelyssä kovin montaa, mutta mielestäni ne ovat vaikuttavuudessaan hyvin voimakkaita ja vaativatkin tilaa ympärilleen. Vaikka pidin niistäkin todella paljon, niin ihastuin silti eniten näyttelyn pienimpään teokseen Eyewitness. En nyt laita linkkiä kuvaan, koska ei siitä saa samaa fiilistä, kuin nähdessään sen tuolla taidemuseon kapean tilan ainoana teoksena päätyseinällä. 

Meneillään on myös kolme muuta näyttelyä, joista kiersin suomalaista kuvataidetta esittelevän Sadan vuoden kuvia sekä Antti-Ville Reinikaisen veistoksia/installaatioita esittelevän Varjeltuman, mutta unohdin 10 minuuttisen filmin Burn. Ehkä se oli hyväkin, koska olin jo nähnyt paljon ja elokuvan aihe, tai itse asiassa tapahtumapaikka on pahin painajaiseni eli palava talo.

Käsitöiden ystävää ilahdutti, että taidemuseon ovenkahvaan kiinnitetty neulegraffiti saa olla paikallaan - ainakin toistaiseksi.

Aioin levätä muutaman tunnin hotellillani ennen elävää kirjastoa ja se tulikin tarpeeseen, koska olin aivan poikki ja jalat kipeänä. Kävellessäni Puolalanpuistolta kohti toria, osuin keskelle Turun abien penkkariajoja ja kadulta karkkeja kerääviä lapsia. Hirmuinen meteli saatteli lukionsa päättäviä nuoria kohti ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista.

Ilokseni sain huoneen Hamburger Börsin "ullakkokerroksesta". Näin vähälumiseen talviaikaan ei maisema torille ole erityisen viehättävä, vaikka jokunen sinnikäs torikauppias, erityisesti kukkamyyjät, olivat sinne telttansa pystyttäneet. Tekisi itsenikin mieli jo laittaa kevätkukkia ulkoruukkuihin (siivosin talvikukat pois viime viikolla), mutta en ole ihan vielä uskaltanut mahdollisten yöpakkasten vuoksi.

Hotellin sauna ja uima-allas olisivat olleet kätevästi käytettävissä samassa kerroksessa, mutta en oikein ehtinyt, saati että olisin älynnyt ottaa uimapuvun mukaan. Olisihan tavallisen uikkarin saanut lainata, mutta minä käytän pitkälahkeisia uimahousuja, kun en ole vielä valmis esittelemään epämuodostunutta jalkaani julkisesti. Eipä tuolla mitään ruuhkaa kyllä ollut.

Hyödynsin yöpymiseeni lahjakortin, jonka sain Sokos hotelli Villalta viime syksyisten Kädentaitomessujen jälkeen antamani palautteen johdosta. Minä kun niin mieleni pahoitin tälläisena tönkköjalkaisena, etten hotellivaraukseni yhteydessä ollut saanut tietoa, että aamiaiselle pitää hankalasti kulkea toiseen hotellirakennukseen. Olivat ilokseni hyvin ymmärtäväisiä :)

Elävä kirjasto pidettiin nuorten taide- ja toimintatalo Vimmassa.

Meitä eläviä kirjoja oli nuorten toivomina aiheina lainattavissa taas mielenkiintoinen joukko. Oma kirjani on aiemmin ollut "aivovammainen" ja sillä aiheella menen seuraavaksi eräälle helsinkiläiselle yläasteelle lainattavaksi, mutta tällä kertaa kirjani otsikko oli "onnettomuuden uhri". En olisi älynnyt valita sitä aiheekseni ilman nuorten esittämää toivetta.

Lainaajien kanssa käytävien keskustelujen lisäksi parasta on myös siellä takahuoneen "kirjahyllyllä" odottaa lainatuksi tulemista, kun saa itse paljon uutta tietoa muilta kirjoilta. Tämänkertaiseksi best selleriksi taisi nousta "pankkirosvo", jolta itsekin vanhana pankkilaisena olisin halunnut kysellä enemmänkin, mutta siihen ei jäänyt kovin paljon aikaa, koska hän oli koko ajan lainassa :)

Tarinani jäi eilen kesken, kun läppärin akku loppui mökillä, enkä tietenkään ollut muistanut ottaa laturia mukaan, mutta nyt juttu jatkuu.

Ennen hotelliin palaamista tein pienen kierroksen korttelin ympäri, koska halusin nähdä Aurajoen ympäristön iltavalaistuksessa. Ilman valaistua kaupungintaloa, jokilaivoja ja Kirjastosiltaa olisikin ollut tosi pimeää. Hiljaista oli myös, kun mölyävät abit olivat kaikonneet keskustasta,

Piti laittaa aamuksi kello soimaan, muutoin olisin helposti voinut nukkua onneni ohi eli aamiaisbuffet olisi jäänyt väliin. En normaalisti nauti aamuisin muuta kuin kupin kahvia, joka sekin jää usein kesken, joten valmiiseen pöytään päästessäni nautin pitkään, hartaasti ja huolella kaikkea mahdollista. Selasin pitkästä aikaa jopa Hesarin paperilehden.

Ehdin vielä katsoa telkkarista Hercule Poirot:n samalla neuloen ennen kuin Eija tuli hakemaan minut Aboa Vetus & Ars Nova museoon. Sain sopivasti asiantuntijan ja henkilökohtaisen oppaan Lumoavaan minimaailmaan, jossa on esillä Eijan ja muiden Raunistulan nukkekotikerhon jäsenten miniatyyri-taidetta. Tuo näyttely liittyy museossa esillä olevaan Nukkekoteja -näyttelyyn, joka esittelee nukkekoteja aina 1700-luvun alusta lähtien. Nuo upeat pienoismaailmat on tuotu Suomeen Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhood:sta. 

En ottanut kuvia brittiläisistä nukkekodeista, kun ilman muuta ajattelin, ettei museossa saa kuvata, joten nyt näette vain lumoavia minimaailmoja. Harmi kyllä mittasuhteista ei varmaan saa oikeaa käsitystä, mutta alla Tuhkimon makuuhuoneessa Eijan sormi toimii mittakaavan osoittajana. 

Vähemmän satumaisia, mutta sitäkin autenttisempia, ovat nämä erilaiset vessat, yläkuvassa ryhmätyönä tehty Puutorin vessa, jonka esikuva Turun Puutorilla toimi aiemmin yleisenä vessana. Alakuvan yleinen wc on kaikessa törkyisyydessään todella hienosti toteutettu seinäkirjoituksineen kaikkineen.

Alakuvan punainen huussi on paljon hienompi kuin meillä mökillä ja Eijan tekemä inva-bajamaja on kuin minulle tehty. Minä kun en jäykän jalkani kanssa mahdu tavalliseen bajamajaan, niin tällainen on tullut tutuksi Järvenpään Puistobluesissa.

Ja taas jäi juttu kesken, kun jostain ihmeelliseestä syystä minun läppärini on talomme masiinoista ainoa, jolla ei ole pitkään aikaan päässyt nettiin muutoin, kuin ottamalla yhteyden kännykän kautta. Sekään ei enää onnistunut, enkä viitsinyt alkaa kuvia siirtelemään ja vaikka ne menevätkin myös pilvipalveluun, on sieltä hakeminen mielestäni hankalaa, kun menevät sinne sikinsokin. Tai sitten en vain tajua. Tarvittiin "tohtoria" avuksia :)

Toistan itseäni, mutta en voi olla hämmästelemättä sitä idearikkautta ja taitoa, joilla nukkekotiharrastajat pipertävät näitä pikkiriikkisiä huoneita ja taloja. En nyt muista nimeltä mainita näyttelyn tekijöitä, mutta sen muistan, että yo. lääkärin vastaanoton (yksityiskohta) tekijä on ammatiltaan lääkäri. Eijan blogista löytyy muutamia lisäkuvia ihan YLEn toimittajan ottamattana. Sieltä löytyy myös Eijan lukuisat projektit ja valmiit talot.

Sitten olikin aika painua maan alle, nimittäin Aboa Vetuksen perusnäyttelyn käsittäviin keskiaikaisen Turun perustuksin ja kellareihin. On jotenkin uskomatonta, että voimme tänä päivänä kulkea samoissa tiloissa, joissa ihmiset satoja vuosia sitten elivät ja kävivät kauppaa. Alakuvan pienoismalli näyttää kauppiaan talon keskiaikaisessa asussaan ja taustalla ovat sen perustukset,

Alakuvan kellarit rakennettiin alunperin 1390-luvun porvaristaloon ja ne ovat olleet käytössä aina 1900-luuvun alkuun asti. 1800-luvun lopussa ne kuuluivat Auran kylpylaitokseen, jonka pienoismallilla lapset saavat leikkiä ja laittaa puisia nukkeja vaikka höyrykaappeihin.

Leikittäväksi on tarkoitettu myös tämä 1400-luvun kauppiaan talon pienoismalli eläimineen. Museossa on muutoinkin paljon tutkittavaa ja kokeiltavaa sekä kaikenlaista oheisohjelmaa, joka varmasti kiinnostaa perheen pienimpiä. Jos asuisin Turussa ja poikani olisivat nuorempia, ramppaisin varmaan yhtenään heidän kanssaan täällä :)

Valot kuvaavat suurikokoisen kellarin ristiholvattua kattoa. Arkeologisissa tutkimuksissa on pystytty selvittämään, että kellari on rakennettu 1440-luvulla. Nykyisin tilassa toimiva Pyhän Annan kappeli vihittiin käyttöön vuonna 2001 ja se on käytettävissä vaikka vihkitilaisuuden järjestämiseksi.

Menkää ihmeessä tutustumaan Aboa Vetus & Ars Nova museoon, jos Turussa liikutte. Minä  käyn eri museoissa viime syksynä hankkimallani museokortilla, joka on maksanut itsensä takaisin jo aikoja sitten, vaikka saisinkin yksittäin ostetut pääsyliput eläkeläisalennuksella. Iloitsen muuten VR:n hintojen alentamisesta, koska pääsen esim. Turkuun alle 20 eurolla. Alennus saattaisi tosin mennä taksimatkoihin, jollei ystävä olisi kyyditsemässä :)

Vielä pari kuvaa Aurajoen rannan hienoista rakennuksista ja sitten kohti Helsinkiä. Kuten näkyy, säätila ei ollut hääppöinen, mutta minua se ei haitannut, koska reissu oli muutoin tosi mukava ja mielenkiintoinen.

Sainpa vihdoin tämän jutun valmiiksi. Siitä tuli sattuneesta syystä melko sekava, pahoittelen ;) Seuraavana onkin juttuvuorossa Tukholma, katsotaan nyt kauanko sen kirjoittamiseen kuluu aikaa.