Vaikuttava miljöö brunssille - Hotelli Rantapuisto

Hei vaan ja hyvää alkanutta vuotta Etanaellin ystävät!

Piiiitkästä aikaa täällä taas kertomassa teille eräästä tutustumisen arvoisesta paikasta. Ei sillä, ettei sellaisia olisi ollut tässä välissäkin, mutta mennyt aika ollut sen verran raskasta, etten vaan ole jaksanut kirjoitella.  Jos haluaa kulkea kannoillani ja saada menovinkkejä nopeammin, niin minua voi seurata instagramissa :)

Meillä on tapana tavata ystäväni kanssa brunssin merkeissä ja useimmiten se on hän, joka tietää uusista paikoista, mutta nyt oli minun vuoroni kutsua hänet omille kotinurkilleni itäiseen Helsinkiin. En ollut itsekään vielä käynyt Hotelli Rantapuistossa, saati sen ravintolassa, vaikka olen jo pitkään halunnut käydä sen testaamassa. 

Tämä Pohjoismaiden Yhdyspankin kurssikeskukseksi vuonna 1963 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehtipariskunta Martta ja Ragnar Ypyä, joiden inspiraation lähteenä oli mm. Alvar Aallon arkkitehtuuri. Sittemmin Unitas-opistona tunnetun koulutuskeskuksen sisustussuunnittelusta vastasi arkkitehtiparin tytär Marjatta Ypyä-Silvennoinen. Nykyään Helsingin Ramsinniemessä meren rannalla sijaitseva rakennuskompleksi toimii hotellina, kokouksien, juhlien ja tapahtumien pitopaikkana. Lisää historiatietoa voitte lukea täältä.

Me olimme vaikuttuneita rakennuksesta ja erityisesti puunkäytöstä jo ulkona sisääntulossa. En kehdannut ajaa autoa ihan ovelle asti, mutta ensi kerralla tiedän, että voin tehdä sen, koska invapaikka löytyy asianmukaisesti ihan oven edestä :) Ovelle pääsee arkipäivisin myös ihan bussilla Vuosaaren metroasemalta. Muista tarkistaa aikataulut! 

Sisäänkäynnistä ravintolaan vievän käytävän seinällä on maaliskuun loppuun asti esillä helsinkiläisen taiteilijan Aini Tolosen maalauksellisia valokuvateoksia. Ikävä kyllä omien puutteellisten valokuvaustaitojeni vuoksi en saanut yksittäisistä teoksista hyviä kuvia ja sama koskee kaikkia risalla kamerallani otettuja kuvia. Koska sillä saa välillä ihan kelpoja kuvia, niin sinnikkäästi yritän selvitä sen kanssa, vaikka taas eilen kuvia selatessani päätin lähteä kameraostoksille :)

Arkkitehtuuri on joka paikassa huomioinut ympäröivän luonnon ja suuria ikkunoita on joka puolelle. Mm. ravintolasalin seinät ovat kolmeen suuntaan pelkkää suurta ikkunaa. Tykkäsin kovasti myös lyhtyjen ja aitojen kynttilöiden käytöstä somisteina.

Olin tehnyt pöytävarauksen ja pyytänyt paikkoja ikkunan vierestä, jotta jäykistetty jalkani ja keppini ei olisi kenenkään tiellä. En siinä vaiheessa tiennyt, että oikeastaan kaikki paikat ovat jotenkuten ikkunan vieressä, joten saimme sitten lähes vapaasti valita parhaan ikkunapaikan merinäköalalla. Henkilökunta ravintolassa, kuten respassakin on super-ystävällistä. Meillä vaan meinasi syöminen jäädä toiselle sijalle, kun ihastelimme maisemaa, alkuperäistä sisustusta ja sen yksityiskohtia ja otimme toisistamme kuvat tuon upean maiseman äärellä.

En tullut ottaneeksi tarjoilu-linjoista enempää kuvia, kun syömäänhän tänne oli tultu ;) Ruokalistat ja brunssi-menun voitte katsoa täältä. Sen tiedän, että perjantai-iltaisin on välillä eri teemoja ja helmikuun loppuun on menossa blini-perjantait, kun niitä edelsi pihvi-perjantait.

Ravintolan à la carte listalla on suomalaisten pientuottajien ja lähialueen raaka-aineista valmistettua ruokaa, joihin yrtit kerätään omasta yrttipenkistä. Kuulostaa erinomaiselta, eikö :) 

Ainakin brunssi oli oikein maukas, vaikka myönnettävä on etten muistanut maistaa kaikkea. Minulla menee aina aikaa puhumiseen, joten kahvi ehtii jäähtyä ja ruoka unohtuu lautaselle, Mutta vatsa tuli kyllä täyteen :)

Ravintolassa, kuten eri puolella hotellia, on mukavia oleskeluryhmiä huopineen. Kun ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan muihinkin tiloihin, saimme tietää, että alakuvan lobbybarin keskellä olevan sohvaryhmän alla on piilossa alkuperäinen suihkulähde.

Olisimme saaneet kurkata alakerran Kellariravintolaan, mutta sen avain oli jollain lainassa, joten sen sijaan kävimme katsomassa Juhlakerros - tilausravintolaa toisessa kerroksessa. Siellä oli meneillään jonkun juhlat, joten nappasin portaikolta kuvan tästä erikoisesta valaisimesta.

Respasta lähti nuori nainen näyttämään meille auditoriota ja ystävällisesti vastaili kysymyksiimme ja kertoi, että ajan saatossa ei sisustusta juuri ole muutettu, mitä nyt tyyliin sopivia huonekaluja on hankittu ja hotellihuoneita remontoitu ajanmukaisiksi. Auditorion värimaailma on kuulemma alunperin ollut vihreä eli se PYP:n/SYP:n vihreä. 

Kansalaiset - Medborgare

Minusta mielenkiintoista on se, että tämä auditorio on varustettu oikein tulkkauskopeilla ja toki täältäkin on näkymät merelle ja rannassa sijaitsevaan saunaan. Ja kyllä minulle nyt tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen Finlandia-talo.

Jottei totuus unohtuisi, niin paikan alkuperäisestä koulutus-tarkoituksesta muistuttaa Unitas-opiston 25-vuotis muistokelloon kaiverrettu OSAA -KEHITY - MENESTY.

Ennenkuin siirrymme ulkotiloihin, kerron vielä, että hotellin tiloissa  on kolme erilaista Room Escape -pakopelihuonetta, joita haluaisin päästä kokeilemaan ja olenkin kovasti miettinyt, josko pitäisin tulevat tasavuosisynttärit sillä teemalla.

Ulkona kävimme ensin kurkkimassa edelleen pankin, nykyiseltä nimeltään Nordea, omistuksessa olevaa komeaa jugendhuvilaa. Koska luimme läksymme vasta kotona, emme tienneet huvilan olevan Nordean edustuskäytössä, joten rohkenimme kiertää rakennuksen ympäri. Toivottavasti kukaan ei tule paljastukseni vuoksi pidättämään minua, mutta ei tuolla kyllä missään lukenut, että yksityisalue ja oli siellä muitakin uteliaita ;)

Kyllä kelpaisi kesäisin istuskella ulkona ja ihailla tätä maisemaa. Me sen sijaan lähdimme laskeutumaan  Hotelli Rantapuiston rantasaunaa kohden ja siellä saunapolulla tuli vastaan  myös pikkuinen Pipu, joka oli käynyt juoksemassa jäällä. Siellä oli muitakin rohkeita, mutta minä en olisi uskaltanut, kun rannassa oli vielää sulaa.

Hotellilla on oma pieni hiekkaranta saunan kupeessa ja laituriltakin pääsee mereen kastautumaan. Avantoa ei nyt ollut, mutta uskoisin sellaisenkin järjestyvän, jos joku hotellivieraista älyää kysyä. Mutta en minä! 

Laiturin päästä näkee, miten hyvin hotellin rakennus sulautuu maastoon. Maisema ja ympäröivä luonto on kaunis niin kesällä kuin talvellakin, että jos minä tulisin matkailijana Helsinkiin, yöpyisin ehdottomasti täällä. Metroasemalle on lyhyt matka bussilla ja metrolla hurauttaa Itiksen kauppakeskukseen tai keskustan suuremmille shoppailu-apajille hetkessä.

Niin, ja pakko sanoa,  että tämä hehkutus ei ole maksettu mainos, olin vain niin innoissani koko miljööstä :) Siis vaikka sisustan kotiani eri tyyliin, niin osaan kyllä nauttia hienosta arkkitehtuurista ja arvostan vanhan säilyttämistä tällä tavoin.

Laiturilta bongasin kauempana rantakalliolla kauniin pikkuisen huvilan, jolle en löytänyt alkuperää. Vanhalta, mutta hyväkuntoiselta se näyttää. Nuo ikkunat <3

Vietimme ulkoilmassa pitkän aikaa, joten aurinkokin alkoi pikkuhiljaa laskea mailleen. Tarkoitukseni oli vielä esitellä Hannalle Kulttuurikeskus Sofiassa meneillään oleva Gábor Mátén valokuvanäyttely unkarilaisen arkkitehdin Imre Makoveczin suunnittelemista kirkoista. Halusin myös vielä ikuistaa auringonlaskun, kun kerrankin olin sen suhteen hyvässä paikassa, mutta ei hätää. ystävän kännykästä löytyi kaiken kattava sää-sovellus, josta löytyi tarkka aika auringonlaskulle. Ettemme vain missaisi tuota tärkeää tapahtumaa :)

Älkää siis luulko, että nämä kuvat tähän loppuivat :D

Sofian rannassa on myös saunamökki ja auringon viime säteet osuivat kauniisti sen portaisiin. Itse päärakennus olikin suljettu, joten teimme pienen kierroksen Kallahdenniemellä. Uimarannan kohdalla oli pakko pysäyttää, kun taivas loisti upeissa väreissä. Myöhemmin, kun punainen hehku oli vielä jäljellä, en enää saanut otettua kuvia.

Kivaa viikon jatkoa,

Tuula

Ratsailla

Olen jo vuosia ja erityisesti viimeiset pari vuotta onnettomuuteni jälkeen haaveillut meneväni ratsastamaan islanninhevosilla. Olen keräillyt messuilta esitteitä talleista ja tutkaillut tietoja nettisivuilta. Lähinnä sitä, että soveltuisivatko hepat terapiaratsastukseen. Kun olen tällainen "jopi jalkapuoli" ja hevosia ohjataan myös jaloilla, niin ettei minun tönkkö jalkani antaisi väärää informaatiota. Edellisestä kerrasta hevosen selässä on kulunut yli 20 vuotta ja sitä ennen kävin ratsastustunneilla ihan lapsena.

En tajua, miten meillä kesti ystäväni Johannan kanssa näin kauan ennenkuin tajusimme, että voisin mennä kokeilemaan hänen hevostaan, ihanaa Suloa, joka on rauhallisuudessaan ja kiltteydessään varsin terapeuttinen kaveri.

No, eilen aamulla läksin Johannan luo, jossa perillä odotti myös taxi-tarkastaja Hilma.

Hänet jätimme talonvahdiksi, mutta Chilin otimme mukaan, kun jatkoimme tallille.

Aamu oli aurinkoinen ja lumiset maalaismaisemat tosi kauniit. Niitä oli hankala kuvata ikkunan läpi liikkuvasta autosta, joten voitte vain kuvitella :) Oman jännitysmomenttinsa matkalle toi tyhjentynyt bensatankki. jota kuskini ei ollut muistanut täyttää. Niinpä jouduimme pohtimaan, kuinka syvältä metsän keskeltä mahdollisesti joudumme autoa työntämään lähimmälle huoltsikalle. Lähestyessämme määränpäätä ihmetystä herätti myös metsästysaseen kanssa tien laitaa kulkeva mies. Uskaltaisiko sitä ollenkaan lähteä metsään hepan selässä ?

Talli ja laitumet kylpivät auringossa - mikä idylli!

Kun Johanna lähti hakemaan Suloa laitumelta, niin ehdin ottaa muutaman kuvan viehättävän navettarakennuksen yksityiskohdista ennenkuin könkkäsin perään.

Laitumelta Sulo seuraa kiltisti Johannaa ilman mitään riimua.

Sisällä tallisssa Sulo sai vähän heinää ja kevyen harjauksen ennen metsäretkelle lähtöä. 

Sitten mennään!  Chili näytti tietä ja Sulo seurasi Johannaa kuin hai laivaa. Kun Johanna siirtyi toiseen reunaan, me mentiin perässä :) Niin, ja hepan selkään kiipesin siis tikapuita pitkin, tai siis portaita :)

Välipalan aika

Sulo askelsi lumihangessa niin rauhallisesti, ettei maaston epätasaisuus juuri tuntunut, eikä minulla ollut vaikeuksia pysyä selässä. Välillä kavio osui syvemmälle, mutta melkoisen tasaista meidän meno oli metsäpolullakin. Muutaman kaatuneen puunrungon Sulo ylitti ilman, että olisin huomannut mitään. Alamäissä piti vähän tarttua sen harjasta lisätukea, vaikka nekin mentiin tosi hitaasti.

Sulo on varsinainen herkkusuu ja vähän väliä se yritti nauttia luonnon antimia, joskus onnistuenm jos annoin sille tilaisuuden. Silloin minä taas sain tilaisuuden napata muutaman kuvan. 

Metsässä oli niin mahtava fiilis! Raikas, puhdas ilma - helppo hengittää. Ja paljon lunta naavatupsujen lisäksi. Vaikka halusin saada ikuistettua kaiken kuviin, niin pakko oli lopulta laittaa kamera taskuun ja alkaa oikeasti nauttia hetkestä.

 

Olisin muuten lähtenyt metsään ilman tuota huomioliiviä, mutta pyssymiesten vuoksi oli parempi ottaa varman päälle, ettemme tulleet ammutuiksi, niin minä? Vasta pellon laitaan tultuamme saimme kuulla, että metsämiehet olivat ilveksen perässä,  Hui! Chili kun oli juossut metsässä vapaana.

Sulokin alkoi askeltaa reippaampaa tahtia, kun se tiesi pääsevänsä kohta heinän makuun.

Ensin käytiin kuitenkin moikkaamassa Olga-kaunotarta ja söpöistä shetlanninponi Mattia.

En katsonut ollenkaan kellosta kauanko olin ratsailla, mutta tätä naputellessani katsoin kuvien perusteella, että noin puolitoista tuntia siinä meni. Me odottelimme Chilin kanssa syrjemmällä katsoen Madden ja Lahjan menoa kentällä, kun Johanna vei Sulon takaisin laitumelle.

Vähän meitä jännitti, että lähteekö auto käyntiin pelkillä höyryillä, mutta selvisimme onneksi huoltoasemalle. Eikä mille tahansa, vaan Nurmijärven Myllykukkoon, jonka yhteydessä toimii myös kaksi sisutusliikettä. Pitihän ne käydä pikaisesti katsastamassa, vaikka nälkä kurni jo vatsassa.

Room Decossa oli alennusmyynti parhaimmillaan, paljon tuotteita, mm. Riviera Maisonia -30% ja joitain tuotteita jopa - 50%. Omistaja vähän harmitteli, että kevään uutuuksien purkamisen ollessa kesken, myymälä ei ollut viimeisen päälle järjestyksessä. ihan tarpeeksi siistiä minun mielestäni :)

Pentikin tehtaanmyymälässä ei meinattu ensin käydä ollenkaan, mutta kun kerran vieressä oltiin, niin... Tuli kallis reissu. Löysin nimittäin ihanan hyllykön mökin keittiöön. Siitä ei nyt tullut otettua kuvaa ja on vielä kuplamuoveissa, mutta tuo kapea peilipöytä on aikas hauska.

Johanna oli onneksi tehnyt meille jo valmiksi herkullista savuporokeittoa, koska tavoillemme uskollisesti ruokailu piti hoitaa melko vauhdikkaasti. Hyvä etten joutunut ottamaan jälkkärikahvia ja tuoretta pullaa matkaevääksi, kun taxini tuli hieman etuajassa. Kuski odotti kiltisti kahvin juojaa :)

Johannalla oli myös minulle varattuna hienot, Töölön sairaalan vanhat, puiset kainalosauvat, mutta niitä ei sentään ratsastusretken päätteeksi tarvittu. Unohdin ne hänen luokseen, joten parempaa kuvaa ei nyt ole saatavilla.  Tuolla taustalla näkyvä musta möykky on lumesssa peuhaava Chili.

Loppuun vielä Sulo-selfie:

Aion kyllä ehdottomasti ottaa uusiksi, oli niin hieno päivä!