Aarteenetsintä jatkuu

Emme ehtineet kauas Tammisaaren keskustasta, kun huomasimme Antiikkiliike J. Talsin kyltin. Kun aloin googlettamaan tarkempaa osoitetta muistin, että olin laittanut tämän paikan listalleni kohteissa, joissa kannattaisi reitin varrella pysähtyä. Olin siis koonnut jonkinlaisen reittisuunnitelman, johon olin merkinnyt lehdistä, blogeista ja instagramista bongaamiani kiinnostavia kohteita. 

Tämä paikka on kyllä varsinainen paratiisi kaikesta vanhasta tavarasta kiinnostuneelle, sillä hyväkuntoisia, kiinnostavia esineitä on pienistä astioista ja tarvekaluista suurempiin huonekaluihin, joiden hinnat ovat todella kohtuulliset. Palvelu on erinomaista ja hinnoista neuvotellaan auliisti ja sen lisäksi esineiden historiasta saa mielenkiintoista lisätietoa, sikäli että se on tiedossa. Antiikkia löytyy tuosta punaisesta mökistä ja kahdesta kerroksesta sitä vastapäätä olevasta valkoisesta rakennuksesta sekä kahdesta suuresta teltasta ja muualta pihamaalta.

Lähes kaikkea esineistöä on aina useampia kappaleita; keinutuoleja, puusohvia, erikokoisia pärekoreja, emalisankoja, pyykkilautoja, maitotonkkia, jne. jne.

Yllä minun kolme ostostani; tuoli, kirnu ja suuuuri siivilä, jotka ovat kaikki päätyneet mökillemme. Kaikki näyttävät luonnossa vieläkin paremmilta kuin kuvassa. Sain kaikki hyvään hintaan "osta kolme - maksa vähemmän kuin kaksi" :)

Aava vähän ihmetteli, että mahtuuko hän enää kyytiin. Ihan ensimmäistä kertaa ikinä tapasin amerikanakita-rotuisen koiran. Tuo jyhkeä karhumainen koira oli valtavasta koostaan huolimatta hyvin rauhallinen ja kiltti, eikä juurikaan perustanut Aava-vauvasta, joka olisi kyllä mielellään ryhtynyt leikkiin.

Tyytyväisinä jatkoimme matkaa Perniön vanhan aseman suuntaan, jossa odottivat Maurin makasiini ja Opaliina kahvila & puoti. Johanna oli käynyt aiemmin tänä kesä Maurin makasiinisa, mutta voitteko uskoa, ettei ollut huomannut Opaliinaa?!?! 

En voi ymmärtää, miten kaiken sen Maurin romun keskellä ei tällainen upea, kaunis keidas herätä huomiota. Tällä kertaa suuntasimme ensimmäisenä herkkujen äärelle.

Sisällä kahvilassa, jossa tilaukset käydään tekemässä, on viehättävää vanhan ajan tunnelmaa. Meidän makunystyröitämme alkoi kutitella tuossa myyntipöydällä näkynyt esite paikanpäällä paistettavista vohveleista, jotka tarjoillaan lähituotetun jäätelön ja tuoreiden marjojen kanssa.  

Nämä vohvelit todellakin vievät kielen mennessään ja suorastaan sulavat suussa. Jäätelössäkin on mahtava rakenne, eikä se sula heti lämpimän vohvelin päälle, vaan jokaiseen suupalaan saa mukaan niin lämpimän, vilpoisen ja raikkaan yhdistelmän. HerrgårdsGlass on todellista lähituotantoa, sillä jäätelö valmistetaan Tenholassa, vajaan 30 km päässä Opaliinasta.

Kahvia saa santsata pihalla olevasta paviljongista, jossa sen toki voi huonommalla säällä myös nauttia. Tilaa voi varata myös omiin juhliin ja siellä tarjoillaan brunssia ainakin kahtena seuraavana lauantaina 30.7. ja 6.8.

 Idyllisen kahvitteluhetken jälkeen kiersin Maurin makasiinin vain ulkoa, mutta ei tehnyt mieli ottaa yhtäkään kuvaa, koska en nähnyt siellä muuta mielenkiintoista kuin pari pätkää vanhaa, harmaantunuttaa aitaa. Ulkona lastauslaitureilla ja viereisissä pusikoissa lojui sekalaista tavaraa säiden armoilla ja vaikka olin kuulllut täältä tehdyn myös löytöjä, en halunnut edes mennä sisälle. On jotenkin harmi, että ihan käyttökelpoisetkin tavarat ovat  jääneet pilaantumaan käyttökelvottomiksi ulos, josta niiden seuraava osoite on kaatopaikka. 

Seuraavasta pysähdyspaikasta olin saanut vihiä Sateenkaaria ja serpeentiä -blogin instagram kuvista ja ilokseni Kaikulan kesäkirppis tägäsi Etanaellin kuvaansa, jossa ilmoitti aukioloaikansa meidän reissuviikolle. Laitoin tuohon edelle linkin vanhan Turuntien varrella sijaitsevan kirppiksen facebook-sivuille, josta voi katsoa tarkemmat tiedot. 

Täällä on paljon värikästä retrotyyliä, mutta myös muunlaisesta vanhasta innostunut voi tehdä hyviä löytöjä. Itse bongasin ensin tuon vaaleansinisen keraamisen suodattimen ja ehdin vähän harmitella, että olisin mieluummin löytänyt isomman valkoisen, kun sellainenkin osui silmiini. Ja täälläkin kannattaa neuvotella hinnoista, kivasti tulevat vastaan :) 

En tullut ottaneeksi kuvia, kun niin jännittyneenä kiipesin hirveän korkeita rappusia tallin ylisille, jossa oli isompia tavaroita. Sieltä löytyi ystävälleni aivan ihana ja tällä hetkellä ainakin sisustuslehtien mukaan kovin trendikkään rottinkisen lumikenkätuolin keinutuoliversio lasten kokoa.

Sitten suunnattiinkin saaristoon ja Aavakin pääsi elämänsä ensimmäiselle lauttamatkalle, jota piti päästä seuraamaan oikein aitiopaikalta. Olimme jo tässä vaiheessa ehtineet moneen kertaan iloita siitä, kuinka hyvä sää meitä suosi matkan aikana. 

Nauvon vierassataman ja uimarannan viereiseltä parkkialueelta löytyi täydellisesti uuteen keltaiseen kyynärsauvaani sointuva VW Kleinbus. Kun olin ihan pikkutyttö, meidän perhe reissasi Suomen halki samanlaisella, mutta sinivalkoisissa väreissä olevalla pikkubussilla.

Koska olimme Nauvossa vasta iltasella, päätimme yöpyä siellä ja jatkaa vasta aamulla Korppooseen. Teimme pienen kierroksen Nauvon piskuisessa keskustassa ja päädyimme illastamaan ravintola Köpmansin ihastuttavaan puutarhaan. Itse asiassa kyseessä ei ole vain ravintola, vaan Köpmans tarjoaa myös B&B majoitusta, pienen puodin lähialueen herkkuja ja yläkerrassa viereisellä Korppoon saarella suunniteltua ja valmistettua niinmun 'designia.

Minä valitsin saaristolaisburgereista haukea ja Johanna karitsaa - herkullisia.

Mikä tärkeintä, täällä on todella tilava toiletti, jossa minun ei tarvitse miettiä mahdunko istumaan siellä ovi kiinni  ja lisäksi se on kaunis ihastuttavine lattialaattoineen. Kassillekin on ajateltu söpö pieni jakkara :)

Aamulla Aava pääsi vihdoin uimaan ja voi sitä riemua! Innoissaan hän kuljetti kaislanpätkiä ja kieri hiekassa käytyään ensin kastelemassa turkkinsa.

Onneksi tosiaan oli lämmintä, niin Aava sai kuivatella karvansa, kun me nautimme aamiaista Köpmansin salaisessa puutarhassa. 

Aamupalan jälkeen startattiin auto kohti lauttarantaa ja Korppoota, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa. Ehditte sulatella tämänkin jutun ja minä saan hieman lepäillä. Olen nimittäin onnistunut hankkimaan jostain poskiontelotulehduksen ja eilen aloitettu antibioottikuuri ei ole vielä alkanut tehota. 

Mukavaa viikonloppua,

Tuula

Päiväretki Keinuhongan tilalle

Olen muutamista blogeista (esim. Sateenkaaria ja serpentiiniä) saanut tietooni kiinnostavan retkikohteen Padasjoen Auttoisilla Päijät-Hämeessä, vain parin tunnin automatkan päässä Helsingistä. Matka on juuri sopiva päiväretkeä ajatellen. Suunnitelmissa oli jo viime vuonna vierailla Keinuhongan tilalla, mutta vasta eilen retkemme toteutui. Teimme Johannan kanssa treffit Lahden moottoritien kupeeseen Keravalle, josta jatkoimme matkaa yhdellä autolla.

Koska syöminen ei ole yhteisillä retkillämme mitenkään vähäisimmässä osassa ja alkoi olla jo lounasaika, päätimme pysähtyä ennen perille pääsyä nauttimaan pientä välipalaa. Asikkalassa tien reunasta bongattu kyltti Viipurilainen kotileipomo vaikutti houkuttulevalta ja kurvasimme uuden uutukaiselta näyttävän tehdasrakennuksen ja sen kupeessa olevan Café & Deli:n pihaan, siihen golf-kenttää vastapäätä.

Kuten Johannan päivänasusta näkee, lähdimme liikkeelle kaatosateessa ja kylmässä viimassa. Perille päästyämme sade kyllä vaihtui aurinkoon ja siniseen taivaaseen, mutta jäätävä tuuli jäi.

Ensin herkkujen äärelle. Täällä notkuivat hyllyt tuoreita leivonnaisia ja koska meidän kummankin kotona niitä osataan arvostaa, keräsimme pusseihimme myös tuliaisia sen lisäksi, että söimme kahvin seurana herkulliset sämpylät. Ymmärsin myös tulleeni juuri Vuoden Suomalaiseksi Elintarvikkeeksi 2016 valitun Puhtikauran alkulähteille.

Mikä hassuinta, törmäsin täällä sattumalta tuttuuni, jonka olin myöskin sattumalta tavanut edellisenä päivänä eräässä pääkaupunkiseudun kahvilassa :) Nauroimme, että missähän kahvilassa ja missäpäin Suomea seuraavaksi törmäämme.

Matkamme jatkuessa ohitimme niin perisuomalaista maalaismaisemaa kuin hyvin suomalaista järvimaisemaakin ja sitä päätimme pysähtyä ihastelemaan paluumatkalla.

Keinuhongan tilalle saavuttuamme suuntasimme ensimmäiseksi Antiikkivintille, jossa oli kaikista tuotteista 50 % alennus. Monta kivaa vanhaa esinettä ja huonekalua oli houkutuksina, mutta voitteko uskoa, että mitään ei lähtenyt meidän matkaamme. Sanoin kyllä ystävälleni, että varmaan sitten kotona tai mökillä puutarhaa laittaessani kadun, ettei tullut sitäkään rautasänkyä tai niitä päätyjä tai sitä puista tynnyriä hankittua.

No, lisää houkutuksia oli tarjolla vanhassa navetassa toimivassa Suvimarja lifestyle -puodissa.

Tervetuloa peremmälle!

Kuten arvata saattaa, on tämä paksuseinäiseen navettaan sisustettu putiikki kerrassaan ihastuttava ihan vain vanhoine yksityiskohtineen, puhumattakaan myynnissä olevista tuotteista, jotka on laitettu esille kivoina kokonaisuuksina. Lisäksi tunnelmaa tuovat siellä tällä lyhdyissä palavat kynttilät.

Vinksallaan olevien ovien rakosista pääsee päivä paistamaan kivasti sisälle, mutta ovesta voi myös astua  auringonpaisteeseen terassille nauttimaan kahvilan antimista. Toki siidereitä ja sonniolutta voi maistella sisätiloissakin.

Kodin sisustusesineiden lisäksi valikoimiin kuuluu pieni määrä vaatteita.

 

Minä niin tykkään tämän puodin vanhoista huonekaluista ja muista aikaa nähneistä esineistä, joita löytyy lisää toisessa kerroksessa sijaitsevasta Navettamarketista. Siellä myydään tilan omien lihatuotteiden ja jauhojen lisäksi muita lähiruoka- ja pienpanimotuotteita kulloisenkin sesongin mukaan. Kesäaikaan täältä saa kuulemma oikeastaan kaiken tarvitsemansa luomuvihanneksista lähtien. Minun mieheni sai tuliaisiksi Vakka-Suomen Panimon Sonniolutta ja itselleni ostin jonain sopivana hetkenä nautittavaksi Mansikki-siideriä - huom! -vain yhden pullon.

Ruususiiderin etiketin tekstiin on helppo yhtyä ja tuskin vähiten Keinuhongan tilalla pidettävien tapahtumien yhteydessä. Loppukesästä on tulossa Sonnirokki ja syyskuussa Sadonkorjuumarkkinat.

Ja jos asia ei vielä selvinnyt, niin Keinuhongan tila on siis erikoistunut naudanlihan tuotantoon ja siitä syystä emme päässeet näkemään eläimiä, kun niin yllättäin porhalsimme paikalle.

Paluumatkalla pysähdyimme levähdyspaikalla Syväsjärven rannalla, jotta saisin otettua pari kuvaa tästä järvimaisemasta. Vain muutaman tosiaan otin ja nekin mahdollisimman nopeasti, kädet kylmästä täristen; Suomen kesä!

Teimme myös muutaman pysähdyksen Vääksyssä, aina silloin kuin silmiimme osui kyltti sisustusliike. Tämä pikkuinen, suloinen mökki on varmasti lasten mieleen, mutta Hippaheikki & Hillariina kätkee sisäänsä myös aikuiseen makuun sopivia sisustus- ja lahjaesineistä.

Vanhasta punatiilirakennuksesta taas löytyy Sisustuskahvila Kardemumma, josta löytyy kahvin ja leivonnaisten lisäksi myös vaatteita.

Kävimme toki myös syömässä, mutta vierasvenesatamassa sijaitsevasta Majakka Paviljongista ei tullut otettua kuvaa.  Paljon tuli nähtyä päivän aikana, mutta tätä kirjoitellessani ja samalla googlatessani, sain huomata, että Vääksyssä jäi paljon myös näkemättä. Olenkin tässä miettinyt uutta reissua Vääksyn suuntaan, koska erityisesti tahdon nähdä Danielson-Kalmarin huvilan ja sen kesänäyttelyn ARS KALMARIN.

Olen edelleen sitä mieltä, että kotimaassamme on runsaasti mielenkiintoisia retkikohteita ja suosittelen teillekin tänä kesänä kotimaanmatkailua, vaikka aionkin itse käväistä parin viikon sisällä Gotlannissa.

Hyvää kesää,

Tuula