Kaapelin joulua ja pikkuisen meidänkin

Melkein jätin Kaapelin joulun väliin, kun ajattelin siellä olevan paljon samoja käsityöläisiä kuin Naisten joulumessuilla.  Tahdoin sitten kumminkin mennä tapaamaan paria ystävääni, jotka osallistuivat tapahtumaan.  Olin liikkeellä viimeisenä päivänä vasta myöhään iltapäivällä, jolloin lumi oli jo muuttanut maan valkoiseksi.

Heppa-ajelun lisäksi Kaapelitehtaan edustalla oli lapsille tarjolla poniratsastastusta.

Seppäkin oli takomassa tuotteitaan ulkosalla. Miehet olivat varautuneet melko hyytävään säähän asianmukaisin päähinein.

Ilokseni sain huomata, että kannatti mennä tähän ensimmäistä kertaa Kaapelitehtaalla järjestettyyn joulu-tapahtumaan, joka osaltaan tuli korvaamaan edesmennyttä Vanhan ylioppilastalon joulua. Tila on avara, valoisa ja hyvin ilmastoitu ja silti ihan tunnelmallinen. Mukana oli paljon uusia myyjiä mielenkiintoisine tuotteineen,  mutta tapasin myös monta vanhaa tuttua.

Mielestäni suurin osa tuotteista oli varsinaista designia ja taidetta, eikä niinkään harrastelijoiden tekemiä käsitöitä. Sitä en tiedä, että pitääkö olla yrittäjä, jos haluaisi tulla tänne myymään tuotoksiaan. Mutta tapahtuman aikana järjestetään monipuolista ohjelmaa aina bingosta(!) erilaisiin työpajoihin. Ja joulupukki tuli käytävillä vastaan moneen kertaan :)

En tosiaankaan ollut ajatellut ostaa yhtään mitään, enkä ollut edes varmistanut, että minulla olisi yhtään käteistä mukana, mutta se ei ollutkaan tarpeen, koska kortti kävi hyvin maksuvälineenä. Melkein ensimmäisestä pöydästä löytyi nimittäin ostettavaa. Pysähdyin vain katsomaan kiinnostavia valokuvia. Ja koska en osannut tehdä päätöstä kahden kuvan välillä, ostin kaksi Anne Vairimaan talvista kuvaa.

Jonkun mielestä (kuten mieheni) ne ovat ihan samanlaiset, mutta minun mielestäni niiden tunnelmassa on selvä ero. Vaikka ovat siis kuvattu ihan samasta paikasta.

Ostin myös ihan toisenlaisia kuvia, nimittäin Virkkuukoukkusen kortteja. Olen ihan kortti-friikki ja ostelen niitä varastoon, vaikka nykyisin teenkin useimmat kortit itse. Mutta yleensä kun jostain kortista tulee tietty ystävä mieleen, tulee se hankittua. Tämän ostin ihan vain itselleni.

SodaShop designin Sammal-lasipainot olivat tosi hauskan näköisiä. Ihan kuin niiden sisällä kuplisi joku elävä organismi. Uskomatonta, mitä kaikkea lasista voi saada aikaan!

Kierrätys-ideologiaa toteuttaa lasitöissään Jukka Isotalo, joka Evolum yrityksessään tekee käytetyistä pulloista ja muusta ylijäämälasista ihan uutta ja kaunista käyttölasia. Ihastuin noihin kirkkaisiin limupulloista tehtyihin Puro-juomalaseihin, koska meille kotiin on tullut tarve hankkia uusia useiden rikkoutuneiden tilalle. Nykyisiä Aino Aalto -laseja kun ei enää saa samassa sammaleenvihreässä värissä, jotta voisin hankkia vain täydennystä.

Minua viehättää myös Isotalon ajatus siitä, ettei maailmaan tarvitse koko ajan tehdä uutta tavaraa, vaan hän hyödyntää juuri sellaiset pullot, joita ei Suomessa enää käytetä uudelleen. 

Sen lisäksi, että kävin tervehtimässä omaa luotto-keraamikkoani Ritva Tuomista, kiinnitin huomioni muidenkin keramiikkatöihin. Näiden hauskojen lintusten tekijä vain oli hetkeksi pyrähtänyt muualle, joten henkilöllisyytensä jäi arvoitukseksi.

Tein myös ihan hassun ostoksen jo ELMA-messuilta tutulta rouva Rusakko:lta Marjatta Lahtiselta, joka tehtailee  pehmoeläimiä luonnonmateriaaleista.

Meidän keittiönpöydälle on muodostunut tuollainen omalaatuinen jouluseimi, kun lisäsin Mailegin hiirulaisen, keramiikka-enkelin, -pöllön ja-perhosen seuraan uutena tulokkaana froteisen hirven  - vai olisiko tuo poro.

Minuun vetoaa ihmeellisesti aina mahdollisimman oudon näköiset tyypit. Tässä alla on Tuire Flemmingin kankaisia hahmoja, joita minä kutsuin neulapäiksi, vaikka oli hän tehnyt myös ihan "virallisia" neulatyynyjä.

Jos poikani olisivat vielä leikki-ikäisiä, niin he olisivat todennäköisesti löytäneet pukinkontista tuollaiset Palikoi Designin kettu- ja karhupuserot. Ihan syötävän söpöt!

Vaikka Kaapelin joulussa oli esillä runsaasti kuvaamisen arvoisia tuotteita, niin en kuitenkaan saanut otettua hirveästi kuvia, kun minulle jäi Naisten joulumessuilta päälle joku ihmeellinen esto, kun siellä yksi myyjistä suhtautui niin nihkeästi tuotteidensa kuvaamiseen.

Nämä EHTA Collectiven Helsinki-bokserit kuvasinkin ihan kotisohvalla, kun mies oli ne eilen käärinyt ulos lahjapaketistaan. Yrityksen perustaneet opiskelijanuorukaiset olivat näiden bokserien lisäksi myymässä  sellaisia onepiece-haalareita. Kysäisin pojilta, että onko mahdollisesti tulossa kalsareita eri lähiöiden kartoilla, niin laittavat mietintämyssyyn, että mitkä aueet olisivat beksereiden arvoisia :) Nyt huomasin, että sain kalsongit hyvällä alennuksella, kun tein kaupat ihan viime minuuteilla. Niin hoppu oli jo poistua, etten ehtinyt nauttia Cafe Citikan antimista.

Laitan tähän perään muutamia kuvia meidän omasta joulusta, joka on sujunut melkoisen rauhallisesti, vaikka monessa ollaankin oltu mukana.

Pipareita tuli tehtyä kolmena iltana, kun ovat meillä niin nopeasti hupeneva herkku.

Koulun joulujuhla liikutti ihan perinteisesti, vaikka joulukuvaelmassa esiintyi omia poikia paljon nuoremmmat paimenet. Todistuksissa ilahdutti erityisesti, että esikoiseni on suoriutunut ensimmäisestä ammattikoulun lukukaudesta kiitettävästi kaikkien arvosanojen osalta. Äiti on niin ylpeä pojastaan <3 Kuopuksella on hieman vielä parannettavaa muutamissa numeroissa, mutta omien sanojen mukaan on vielä puoli vuotta aikaa. Äidin mielestä olisi kannattanut aloittaa ajoissa.

Olen ilahduttanut itseäni punaisilla tulppaaneilla jo pariin otteeseen, koska ne ovat harmikseni kestäneet epätavallisen lyhyen aikaa.

Ystäviltä saapuneet joulukortit sen sijaan ilahduttavat pidemmän aikaa, koska ripustan ne roikkumaan esille. Koska niitä tulee melkoinen määrä, niin sijoituspaikka aiheuttaa rajoitteita. Täksi jouluksi sain lisäapua Pienten Sydänten Tuijalta, joka on ripustanut  rautalangasta vääntelemiään erimuotoisia "klemmareita" roikkumaan naruun, joka meillä pääsi estämään pääsyn ullakon portaisiin.

Jouluruokien hankintakaan ei aiheuttanut ylivoimaista vaivaa, koska klikkailin ne Kauppahalli24:stä ostoskoriin ihan sängyllä maaten. Sen verran piti miestä vaivata, että hän sai tulla kertomaan, minkälaisen kinkun aikoo paistaa. Sekin tuli Reinin lihasta samalla kotiinkuljetuksella Toki ruokakaupassa piti käydä myös ihan henkilökohtaisesti, kun aina jotain unohtuu tilata.

Mudcaken tein itse ja sitä nautittiin 3 Kaverin Jäätelön Vaalea & Tumma kahvijäätelön kera. Joulutorttuja en tee, koska niitä ei meillä kukaan syö. Pienen maustekakun sain siskoltani vasta aattona, kun ystävältäni saatu suurempi versio oli kadonnut parempiin suihin jo aikoja sitten :)  

Tontut saivat pähkinänsä valmiiksi kuorittuina, vaikka lapsuuteni jouluihin kuului aina pähkinät kuorineen. Nykyisin yritän selviytyä vähimmällä vaivalla ja sotkulla. Muutenkin perinteet ovat muokkautuneet niin ruokien kuin tapojen osalta omalle perheelleni sopiviksi.

Joulukuusikin meille tuotiin sisään jo aaton aattona, vaikka aluksi yritin pitää kiinni siitä, että se koristeltaisiin vasta aattoaamuna. Koristeiden määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Kynttilöiden ja latvatähden lisäksi koristeiksi riittävät ystäväni tekemät, kristallein koristellut valkoiset huopapallot.

No, kuvan ottamisen jälkeen  kuusi sai oksilleen vielä neljä punaista lasipalloa.

Jouluaattona minä heräilen ensimmäisenä keittämään riisipuuron aamiaiseksi. Pojat löytävät takan reunalla riippuvista joulusukista jonkun pienen yllätyksen edelleen, vaikka ovat jo teini-iässä. Ne sukatkin ovat niin kitchiä (kirkkaanpunaiset, poronsarvipäiset Nalle Puh -hahmot), että poistan ne paikaltaan heti joulupäivänä :)

Iltapäivällä kävimme joulukirkossa, jonne saimme ajella lumipyryssä. Kuopus jäi kotiin lepäilemään, koska hän oli ikävä kyllä jo kolmatta päivää kovassa kuumeessa. Tänä vuonna kuulimme aattohartaudessa erityisen kauniin ja koskettavan kappaleen Tuhat kynttilää säveltäjänsä Kai Jämsän tulkitsemana.

https://www.youtube.com/watch?v=U35keI_R5ns

Myöhemmin poikien siirryttyä omiin puuhinsa katsoimme mieheni kanssa elokuvan Sinä päivänä (Anne Hathaway), jonka ostin itselleni jo viime jouluksi, mutta jäi jostain syystä katsomatta silloin. Minä tykkäsin kovasti, mies ei yhtään, vaikka nautimme elokuvan aikana lasilliset kuohuvaa.

Valitsin kyseisen pullon ihan sen vuoksi, että on luomua. Ja minun makuaistini mukaan ihan hyvää, makeahkoa. Voisin ottaa toisenkin lasillisen.

Lopuksi vielä kuva lahjasta, jonka sain ystävältä. Kuka arvaa, mikä härveli on kyseessä? Meillä tälle keksittiin monenlaisia käyttötarkoituksia, jotka herättivät pääasiassa hilpeyttä. Itsekään en arvannut oikein, joten piti häiritä kamua vielä aattoiltana.

Nauttikaa talvesta, kun se vihdoin tuli!

Minä jatkan flunssan potemista ja odotan, että mies saa joululaatikot lämmitettyä :)

Vähän vielä joulua

Kyllä nyt kelpaa blogia päivittää :) Olen varmaan ollut tosi kiltti ja tai sitten tontut kyllästyivät iänikuiseen marmatukseeni tietoteknisistä ongelmista. Joulupukki muisti uutukaisella läppärillä ja värikin osui ihan nappiin. Tykkään tosi paljon tuollaisesta murretusta oranssista. Neulekin löytyy samassa sävyssä ja mm. ballerinat.

Läpyskän kansi taittuu tuolleen, olisko 360 astetta ja siten siitä tulee tabletti, jota voi käyttää myös sormella tökkien. Kyllä on tekniikka ihmeellistä!

Sitten muita kuvia meidän jouluajasta, joka oli todellakin monen toivotuksen mukainen eli rauhallinen. Eipä sitä paljon huvittanut nenäänsä ulos työntää, kun vettä satoi koko ajan ja oli ankean harmaata. Jouluaattona kävimme virittäytymässä tunnelmaan Östersundomin kappelin aattohartaudessa.

Sitten ukki ja mummi, siis mieheni vanhemmat, tulivatkin syömään ja viettämään aattoiltaa. En kuvannut meidän pöperöitä enkä kattauksia, kun ei ne kovin ihmeellisiä olleet. Sitä ihmettelen, etten tuntenut missään vaiheessa kiirettä tai stressiä, vaikka unohdinkin esim. maustekurkut kauppaan.  En muutenkaan tee rosollia, joten ei se niin suuri puute ollut. Söimme tavallista kurkkua :) Torttuihinkaan en laita luumuhilloa vaan omenakaneli-marmeladia. Pojillekin kelpaa.

Tulppaanit ehti vähän väsähtää, kun niitä pitäisi muistaa leikellä ja vaihtaa vettä välillä. Ukin kasvattama, mökiltä haettu kuusi on säilyttänyt neulasensa hyvin. Tänä vuonna siinä ei kynttilöiden lisäksi kuin punaisia lasipalloja ja ystävän tekemiä valkoisia, kristallein koristettuja huopapalloja. Joka jouluiseksi perinteeksi on muodostunut kuusen valojen sytyttämiseen liittyvä lausahdukseni: "Ajatelkaa, yli 20 vuotta vanhat valot ja aina vaan toimii!" Tosiaan, 25 vuotta vanhat Airamit (hintalapun mukaan maksaneet Anttilassa 59,90 markkaa) ovat yhä kunnossa.

Joulupäivän aamuna sai sentään herätä upeaan auringonnousuun.

Koko päivä tuli otettua rennosti, lukien ja telkkarista elokuvia katsellen. Katsoin mm. iki-ihanan Prinsessan. Samoissa maisemissahan kävimme kesällä Kellokoskella. Koteloiduin nojatuoliin viltin alle lukemaan itselleni lahjaksi ostamaani kirjaa. Kuvakulma näyttää hassulta siksi, että nostin jalkoja telkkariruudun eteen.

Ihme kyllä sain tuon yli 600-sivuisen opuksen luettua parissa päivässä, mutta se oli niin koukuttava lukuisine jännittävine käänteineen.  Lars Keplerin nimellähän kirjoittaa ruotsalainen pariskunta, jonka neljäs dekkari tämä Nukkumatti on. Ensimmäisestä eli Hypnotisoijasta en tykännyt. Jätin sen jopa kesken, koska kirjoitustyyli oli jotenkin naiivi. Tämä neljäs ei myöskään ihan yllä kahden keskimmäisen tasalle. mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan. Yhden tärkeän käänteen kuvaaminen on jotenkin epäselvä, että jäin ihmettelemään sitä seuranneita tapahtumia, mutta pitänee lukaista kohta uudelleen. Kirja herättää myös miettimään hoitohenkilökunnan toimintatapoja vankiloissa  - voisiko tuollaista oikeasti tapahtua?

Koska kyynärsauvasta on tullut vakituinen seuralaiseni, päätin ostaa sellaisen ihan omaksi. Tuossa uudessa ei ole paljon eroa terveyskeskuksesta lainassa oleviin sauvoihin, mutta niissä tuo putki on harmaa ja tässä uudessa lisäksi silikoninen eli mukavampi kädensija. Tarvitsen vain yhtä kerrallaan ja mietin, josko ostaisi vielä kesäksi kokonaan turkoosin sauvan. No, katsotaan. Kiinnitin sauvaan ystävältä lahjaksi saadun Humbugi-heijastimen. Koska se ei ole virallisesti hyväksytty, on takissa hyvä olla ihan hyväksyttykin versio, jollaisen myös sain.

Sain nimittäin taas todeta, että pimeä tulee tosi aikaisin, kun teimme miehen kanssa pienen pyörätuolilenkin naapurustossa. Meilläpäin kun ei katuvalotkaan näemmä aina toimi. Sisällä ei pelkkä kynttilänvalo haittaa yhtään.

Ensi viikolla lähdemmekin sitten lumen  ja revontulien toivossa Lappiin. Nyt hyvää viikonloppua!

Joulu kukkii

Menneellä viikolla kävin pitkästä aikaa Ikeassa. Tarkoitus oli vain ostaa yksi lahjakortti, mutta tulihan sitä pieni kierroskin tehtyä. Olin välillä ihan eksyksissä, kun ovat remontoineet Vantaan tavaratalosta niin sokkeloisen. Ja olen sentään ollut siellä töissä, kun se avattiin, tosin kassakonttuurissa. Enpä ostanut lahjakortin lisäksi muuta kuin hyasinttejä. Hamstrasin kaikki valkoiset, joka oli selvästi ollut suosituin väri. 

Yksittäiset kukat laitoin tuollaisiin pitkulaisiin koreihin, joita minulla on säästynyt vuosien takaa ja joihin mahtuu sopivasti neljä sipulia. Kolmosten päälle askartelin suojukset tavallisesta ruskeasta lahjapaperista ja narusta. Olen myös säästellyt erilaisia ruukkuja ja koreja, joissa olen aikoinani saanut itse joulukukkia. Niitä on hyvä laittaa kiertoon, kuten koristeitakin. Kävin myös Plantagenissa hankkimassa hieman lisää istutettavaa. Jostain syystä valkoiset kukat ovat miellyttäneet tänä jouluna.

Jouluruusun istutin krakeloituun ruukkuun minikokoisen tulilatvan ja yhden hyasintin kanssa.

Tänä aamuna vasta ehdin hakemaan sammalta meidän takapihalla olevan ison kiven päältä. Tai oikeastaan takaa helmasta, jonne se kasvaa pian takaisin.

Kodinhoitohuoneen työtasolla on hyvä askarrella nyt, kun siskoni kävi lainaamassa ompelukoneen pois tieltä. Hän ei jaksanut enää odottaa, että ompelen verhot hänen kissojensa näyttelyhäkkiin, vaan päätti ryhtyä itse hommiin. Yhden hyasintin laitoin vanhaan kurkkupurkkiin, johon sain/varastin idean Prisman kukkaosastolta.

Nämä valkoiset ruukut ovat myös kierrätyskamaa ja niihin laitoin mukaan murattia. Näitä asetelmia sitten jakelen ystäville ja sukulaisille.

Äidilläni oli tänään synttärit ja hän sai asetelmansa puisessa astiassa.

Nämä pienet valkoiset suojaruukut on ikivanhoja Ikea-ostoksia, jotka ovat jääneet käyttämättä. Sydän on harmaa, vaikka taitaa kuvassa näyttää mustalta.

Siitä Seija-myrskyn kaataman kuusen oksista sain värkättyä yhden kranssin. Istuin yksi ilta ulkona kuistilla lähes pimeässä (valot sammuu aina isestään) ja rautalangan kanssa kieputin pari oksanpätkää suoraan ympyrän muotoon ja lisäsin paljaampiin kohtiin  pienempiä havunippuja. Juuttinaruun kiinnitin ruosteisia sydämiä ja kulkusia, jotka on peräisin Memories Marin putiikista ostamastani koristenauhasta. Tämän kuvan nappasin yksi aamu keskeneräisestä kranssista.

Tänään tein homman loppuun ja ihan sattumalta, ilman mitään mittauksia, kranssista tuli juuri oikean kokoinen meidän ulko-oven ikkunaan.

Ihanaa ja Rauhaisaa Joulun aikaa itse kullekin!