Viimeksi valmistuneita

Tarkoitukseni oli tässä parin edellisen päivän aikana kuvata uudelleen ulkona nämä alkuvuodesta valmistuneet neulomukset, kun on ollut niin upeita, aurinkoisia pakkaspäiviä. Muiden velvollisuuksien vuoksi se ei sitten toteutunut, joten esittelen ne nyt kumminkin, ettette luule täällä vain laiskotellun.

Samalla esittelen muutaman neulekirjan, jotka hankin vuoden alun alennusmyynneistä. Kirjat hankin sen vuoksi, että niistä voisi saada vinkkejä uudenlaisista palmikointitavoista ja muista neulemalleista. Niissä on myös paljon teknisiä ohjeita, joita en katso tarvitsevani, mutta ei kertaaminen koskaan pahasta ole.

Nämä kämmekkäät valmistuivat Levin reissulla. Langan ostin alunperin sukkia varten ja siksi siinä on villan lisäksi hieman polyamidia (kestävyyden vuoksi). Tuo palmikko löytyi kirjasta Pieni suuri neulekirja, josta löytyy mieletön määrä erilaisia palmikko-, pitsi- ja pintaneulemalleja. 

Neuloin kämmekkäät kaksinkertaisesta langasta ja ne ovat varmasti lämpimät, mutta eivät niin ihanan pehmoiset kuin alpakasta tehdyt, jossa aion vastaisuudessa pitäytyä. Tuon raidallisen pipon innoittamana neuloin yksivärisen harmaan pipon, johon tein tähtikuvioita, senkin siis Lapin reissulla. Mutta en tykännytkään, joten purin sen ja neuloin beigestä ecovillasta tälläisen tupsupipon.

Tuo tähti ei nyt näy selvästi, mutta niitä on pipossa kolme. Piposta tuli vähän reilu, joten luulenpa, että ympärysmitan ollessa hieman pienempi ja kuvioita vain kaksi, ne erottuisivat paremmin. Kuvien stailauksen (lue taustan) oli tarkoitus olla parempi, mutta miestä ei paljon kiinnostanut toimia kuvaajana, joten hän vain äkkiä napsi ne ja sitten mentiin.

Pipon lanka on Marks&Kattensin ecoUll, jossa on vähintään 20% merinovillaa. Samaa lankaa on käytetty Luonnonkauniit neuleet -kirjan ohjeissa. Harmaat, beiget ja luonnonvaaleat värit ovat kuin Etanaellin puikoista. Kuten jotkut mallitkin.

Minua vähän häiritsee, että suomennoksessa (alkup. ruotsiksi) puhutaan luomulankojen käytön olleen kantava idea kirjassa, kun käsittääkseni tuo lanka ei ole luomua, vaikka ekologisesti tuotettua se onkin. Langan vyötteessä ei mainita, että se olisi luomua, joka olisi suuri myyntivaltti sille. Googlailin asiaa netistä, mutta en saanut sille yksiselitteistä vahvistusta. Aion kysyä Lankamaailmasta, josta ko. lankaa ostan, kun seuraavan kerran siellä käyn. Voihan olla, että kyse on juuri käännöksestä, kun ruotsiksi luomu on ekologisk, mutta se on myös luonnonmukainen. Englanniksi luomu taas on organic ja niin lukee kaikissa luomulangoissa, joita käytän. 

Kirjassa on todella kauniit kuvat, jotka on otettu talvisissa maisemissa Ruotsin Jukkasjärven lumilinnassa. Sain huomata googlaillessani, että samasta kirjasta on kirjoitettu monessa blogissa.

Ai niin, meinasi unohtua vielä yksi valmistunut työ, kun olisi jo kiire lähteä töihin. Idea koiran villapaitaan jäi muhimaan Naisten joulumessuilta, kun yksi vanha tuttu siellä sellaista kehotti neulomaan. Lankavarastoissani on ollut harmaan raidallista Novitan Puroa jo vaikka kuinka kauan ja ajattelin sen sopivan tarkoitukseen. Muutaman palmikon vaan tein, kun liukuvärjätyssä langassa ei monimutkaiset kuviot juurikaan erotu.

Malliksi löytyi pojan vanha unikaveri, jolle villis on hieman liian iso. Kuulutin facebookissa eläviä malleja ja niitähän ilmoittautui kaveripiiristäni lukuisa joukko :) Pitänee tehtailla koiran villapuseroita lisää.

Mukavaa viikonloppua!

Vähän vielä joulua

Kyllä nyt kelpaa blogia päivittää :) Olen varmaan ollut tosi kiltti ja tai sitten tontut kyllästyivät iänikuiseen marmatukseeni tietoteknisistä ongelmista. Joulupukki muisti uutukaisella läppärillä ja värikin osui ihan nappiin. Tykkään tosi paljon tuollaisesta murretusta oranssista. Neulekin löytyy samassa sävyssä ja mm. ballerinat.

Läpyskän kansi taittuu tuolleen, olisko 360 astetta ja siten siitä tulee tabletti, jota voi käyttää myös sormella tökkien. Kyllä on tekniikka ihmeellistä!

Sitten muita kuvia meidän jouluajasta, joka oli todellakin monen toivotuksen mukainen eli rauhallinen. Eipä sitä paljon huvittanut nenäänsä ulos työntää, kun vettä satoi koko ajan ja oli ankean harmaata. Jouluaattona kävimme virittäytymässä tunnelmaan Östersundomin kappelin aattohartaudessa.

Sitten ukki ja mummi, siis mieheni vanhemmat, tulivatkin syömään ja viettämään aattoiltaa. En kuvannut meidän pöperöitä enkä kattauksia, kun ei ne kovin ihmeellisiä olleet. Sitä ihmettelen, etten tuntenut missään vaiheessa kiirettä tai stressiä, vaikka unohdinkin esim. maustekurkut kauppaan.  En muutenkaan tee rosollia, joten ei se niin suuri puute ollut. Söimme tavallista kurkkua :) Torttuihinkaan en laita luumuhilloa vaan omenakaneli-marmeladia. Pojillekin kelpaa.

Tulppaanit ehti vähän väsähtää, kun niitä pitäisi muistaa leikellä ja vaihtaa vettä välillä. Ukin kasvattama, mökiltä haettu kuusi on säilyttänyt neulasensa hyvin. Tänä vuonna siinä ei kynttilöiden lisäksi kuin punaisia lasipalloja ja ystävän tekemiä valkoisia, kristallein koristettuja huopapalloja. Joka jouluiseksi perinteeksi on muodostunut kuusen valojen sytyttämiseen liittyvä lausahdukseni: "Ajatelkaa, yli 20 vuotta vanhat valot ja aina vaan toimii!" Tosiaan, 25 vuotta vanhat Airamit (hintalapun mukaan maksaneet Anttilassa 59,90 markkaa) ovat yhä kunnossa.

Joulupäivän aamuna sai sentään herätä upeaan auringonnousuun.

Koko päivä tuli otettua rennosti, lukien ja telkkarista elokuvia katsellen. Katsoin mm. iki-ihanan Prinsessan. Samoissa maisemissahan kävimme kesällä Kellokoskella. Koteloiduin nojatuoliin viltin alle lukemaan itselleni lahjaksi ostamaani kirjaa. Kuvakulma näyttää hassulta siksi, että nostin jalkoja telkkariruudun eteen.

Ihme kyllä sain tuon yli 600-sivuisen opuksen luettua parissa päivässä, mutta se oli niin koukuttava lukuisine jännittävine käänteineen.  Lars Keplerin nimellähän kirjoittaa ruotsalainen pariskunta, jonka neljäs dekkari tämä Nukkumatti on. Ensimmäisestä eli Hypnotisoijasta en tykännyt. Jätin sen jopa kesken, koska kirjoitustyyli oli jotenkin naiivi. Tämä neljäs ei myöskään ihan yllä kahden keskimmäisen tasalle. mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan. Yhden tärkeän käänteen kuvaaminen on jotenkin epäselvä, että jäin ihmettelemään sitä seuranneita tapahtumia, mutta pitänee lukaista kohta uudelleen. Kirja herättää myös miettimään hoitohenkilökunnan toimintatapoja vankiloissa  - voisiko tuollaista oikeasti tapahtua?

Koska kyynärsauvasta on tullut vakituinen seuralaiseni, päätin ostaa sellaisen ihan omaksi. Tuossa uudessa ei ole paljon eroa terveyskeskuksesta lainassa oleviin sauvoihin, mutta niissä tuo putki on harmaa ja tässä uudessa lisäksi silikoninen eli mukavampi kädensija. Tarvitsen vain yhtä kerrallaan ja mietin, josko ostaisi vielä kesäksi kokonaan turkoosin sauvan. No, katsotaan. Kiinnitin sauvaan ystävältä lahjaksi saadun Humbugi-heijastimen. Koska se ei ole virallisesti hyväksytty, on takissa hyvä olla ihan hyväksyttykin versio, jollaisen myös sain.

Sain nimittäin taas todeta, että pimeä tulee tosi aikaisin, kun teimme miehen kanssa pienen pyörätuolilenkin naapurustossa. Meilläpäin kun ei katuvalotkaan näemmä aina toimi. Sisällä ei pelkkä kynttilänvalo haittaa yhtään.

Ensi viikolla lähdemmekin sitten lumen  ja revontulien toivossa Lappiin. Nyt hyvää viikonloppua!

Ihan.inta postia

Postiluukun kolahdus ja nykyisin postilaatikon tyhjennys ovat aina olleet yksi päiväni kohokohdista. Nyt pystyn jo itse käymään laatikolla, mutta kun se ei onnistunut, patistin sinne pojat heti koulusta tultuaan. Voi sitä jännitystä, että tuleeko sieltä mukavia vai vähemmän kivoja lähetyksiä. No tänään tuli oikein urakalla erityisen ihanaa postia.

Ensinnäkin sunnuntaisen kirpparilla käynnin innoittamana tilaamani tuotteet ihan.in -nettikaupasta. Tosi nätti suojapussi sammutuspeitteelle. Luulen, että on paras kiinnittää tuosta renkulasta riippumaan (mukana tuli ruuvikin), niin peitteen saa tarvittaessa paremmin repäistyä ulos. Samanlainen tarrakiinnitys on alareunassa kuin alkuperäisessä pussissa.

Kumman sinä valitsisit?

 

 

Samasta paikasta tuli myös reilunkokoinen pussukka. Näitähän ei naisella voi koskaan olla liikaa.

 

 

Näiden ihanuuksien lisäksi postipoika kerrankin toi tilaamani lehdet, Annan ja Kodin Kuvalehden, ajoissa ja juuri sopivasti helatorstaiksi. Olen alkanut ratkomaan lehdistä ristikot heti ensimmäiseksi ja olen jopa monta kertaa osannut täyttää ne kokonaan. Innoissani lähettelen ratkaisut lehtitaloille, mutta ei ole tähän mennessä lykästänyt. Toisin kävi blogiarvonnassa! Voitin nimittäin Valkoisen lumoissa -blogista mahtavan upean kirjan Unelmien piilopaikka. Mukana vielä kaunis kortti Merviltä, kiitos:)

 

 

Kirja on tosi isokokoinen ja siinä kerrotaan kesäpaikan rakentamisesta ja kesäelämästä upeiden kuvien kera. Eikä olisi voinut tulla parempaan ajankohtaan. Mies oli nimittäin tänään ollut yhteydessä mökin toimittajaan, mutta projekti jää odottamaan ensi kevättä. Onpahan aikaa suunnitella. Meillä on kyllä käytössä appeni 45 vuotta sitten rakentama pikkuinen mökki, mutta se on luokattoman huonossa kunnossa eikä kannata remontoida.

 

Kirjassa ollaan paljon pihalla ja siellä minäkin olin tänään. Istuttelin kesäkukkia ruukkuihin; tähtisilmiä ja laventeleita.

Ja parhaat päivänsä nähneisiin amppeleihin siniviuhkoja.

 

 

Kukat loppuivat kesken, mutta kirjan hakureissulla poikkesin kylämme kukkakaupassa. Kauppias toi kukat myöhemmin kotiin, koska ne eivät olisi mahtuneet kyytiin. Istutus jää huomiseen ellei luvattu sade ole kovin rankkaa.

 

Hyvää helatorstaita!





Huono Äiti

Kerroin pari kuukautta sitten hemmottelupäivästäni, jonka voitin Huono äiti -blogin kautta. No, nyt kävi niin, että hyvä ystäväni ehti laittaa Huonolle Äidille sähköpostia, kun hän kuulutti, että nopeimmat saavat kutsun hänen esikoisteoksensa kirjanjulkistamisbileisiin. Kukas muu sinne pääsi ystävänsä aveciksi, kuin tämä linssilude eli meikäläinen :)

Kyllä siinä oli miettimistä, että mitä sellaisille kokkareille oikein laittaa päälle. Ajajttelimme sitten, että koska Huono Äiti vaikuttaa rennolta tyypiltä (ja itse asiassa minä sen tiesinkin edelliseltä tapaamiseltamme), niin ei vaatteiden kanssa tartte pingottaa. Minä kun en jalkani takia kehtaa hametta/mekkoa käyttää, niin ihan farkuissa, tummansinisessä jakussa ja tummansini-beigessä polkadot-paidassa lähdin liikenteeseen.

Koolla oli kyllä varsin arvokas ja julkinen seurue, pääasiassa naisia, monet myös äitejä. Mukana oli myös ihan pikkiriikkinen vauva, todella suloinen. Tapasin yhden ehdottoman suosikkini tv-juontajista, nimittäin Ella Kannisen. Sain tilaisuuden kiitellä häntä mahtavasta Ylen sarjasta Tie Roomaan: kaksi pientä elefanttia, jota seurasin viime vuonna sairaalassa.

Ehdimme ystäväni kanssa saada omat kappaleemme kirjasta. Olen jo jonkinverran lukenut sitä ja todennut, että moni asia on lapsiperheessä juuri niin kuin hän ne on ottanut esille. Omaan hauskaan ja räväkkään tyyliinsä :)

Taidan jättää Huonon Äidin tunnustukset hetkeksi odottamaan, koska kesken on vielä kirjan- ja ruusun päivänä saamani Jari Tervon Jarrusukka. Tykkäsin siitä puoleenväliin saakka tosi paljon. Ihan hulvaton tarina, mutta kun vauvan kakkavaippa lensi seinään, niin maku meni. Mutta pitää kai se loppuun lukea, kun ei ole pitkäkään teos.

On minulla kesken myös Camilla Läckbergin Majakanvartija, mikä ei ole yhtään epätavallista, koska luen yleensä vähintään kahta kirjaa samaan aikaan.

Pitäisköhän sitten lähteä vähän pihaa kuopsuttamaan, kun aurinkokin vielä lämmittää. Mukavaa viikon jatkoa!

Uusi menopeli

Näin harmaana päivänä on kiva muistella vähän aurinkoisempia päiviä. Koeajoin ystävältä lainattua potkukelkkaa ja päädyin ostamaan itselleni ihan oman menopelin. Kyseessä on Eslan F7-malli koivunvärisenä. Mieheni vähän tuunaili kelkkaa ja lisäsi siihen soittokellon ja vauhtitarroja :)

Kyllä nyt kelpaa lähteä ulkoilemaan. Helpottaa muutenkin liikkumistani, kun kyynärsauvoilla en jaksa kovin pitkään kävellä eikä pyörätuolilla ole toivoakaan lähteä lumihankeen. Viime lauantaina aurinko näyttäytyi sen verran, että lähdettiin koko perhe ulkoilemaan meren jäälle. En nyt muista, olenko jo aiemmin kertonut, mutta asumme saaressa, joten jäälle on lyhyt matka. Suurimmaksi osaksi minä istun kyydissä ja mies työntää :) Toinen pojistamme potkutteli lainakelkalla.

Sain muuten juuri luettua syksyn kirjamessuilta ostamani Lars Keplerin Tulitodistajan. Tämä oli kyllä ehdottomasti paras tuon nimimerkillä kirjoittavan pariskunnan kolmesta dekkarista. Todella jännä ja pihdeissään pitävä tiiliskivi-romaani, jossa riittä juonenkäänteitä toisensa jälkeen. Jäin kyllä miettimään, että millaista pahuutta sitä maailmassa riittääkään. Seuraavaksi yritän lukea jotain kevyempää.

Kivaa viikon jatkoa!

Terveisiä kirjamessuilta

Olen vihdoin kotiutunut sairaalasta ja päässyt maistamaan hiukan normaaliakin elämää. Olen koko syksyn odottanut kirjamessuille pääsyä ja sunnuntaina se viimein toteutui, kun ensin käytiin äänestämässä. Mies lähti messuille mukaan, mutta heti perillä erkanimme toisistamme - ihan suunnitellusti. Minä kiertelin vain kirjapuolella, mies musiikki- ja viinimessujen puolella. Välillä nautittiin messu-kaffet yhdessä.

Tykkäsin kovasti messuista, vaikka mielestäni ne oli jotenkin pienimuotoisemmat kuin aiempina vuosina. Mutta hyvä niin, koska pyörätuolin kanssa ei ollut niin helppoa päästä lähelle kirjapöytiä, kun ihmisiä oli paljon. Löysin monta kivaa joululahjaa; miehelle, pojille ja appiukolle. Niitä en tässä esittele, vaikka kukaan mainituista tuskin blogiini eksyy vahingossakaan. Itselle ostin neljä kirjaa ja joitain joulu-juttuja. Kaikkein mukavin kokemus messuilla sattui kohdalleni pikkuisella osastolla, jossa myytiin monen eri taiteilijan töitä. Kyllä, ihan grafiikkaa ja kortteja ym. kirjojen lisäksi. Kirjailija Arja-Liisa Landén nimittäin yllätti minut kysymällä, että haluanko hänen lukevan minulle runonsa. Niin hän sitten luki pari runoa, jotka oli jotenkin niin liikutavia ja sopivat tämänhetkiseen, vaikeahkoon elämäntilanteeseeni antamalla positiivista valoa.

Muut ostamani kirjat oli ihan suunniteltuja ostoksia. Riikka Pulkkisen uusin kirja Vieras on ilman muuta luettava, koska kaksi edellistä olivat niin kaunista tekstiä. Tapetinvärinen taas on Virpi Hämeen-Anttilan uusin ja sen tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjassa oli jopa kirjailijan signeeraus. Kolmas kirja on jättimäinen tiiliskivi - Lars Keplerin Tulitodistaja. En kyllä tykännyt tuon ruotsalaisen avioparin ekasta kirjasta Hypnotisoija, mutta sairaalassa lukemani Paganini ja paholainen taas oli ihan koukuttava.

Kirjoihin tarvitaan tietenkin omistajan merkki eli Ex libris:) Ei minulla aiemmin sellaisia ole ollut, mutta nyt löytyi valmiina kivat tarrat. Jotkuthan teettää ihan itselleen personoidut kuvat.

Ja joulu saa tulla:) Messuilta löytyi myös ihastuttavan nostalginen Rudof Koivun joulukalenteri.

Vaikka viime jouluna jäi joulukorttien lähettäminen väliin ja olin jo ehtinyt joitain kortteja hankkia,niin nämä lempparikaupunkini Pariisin kuvilla varustetut kortit peltirasiassa oli pakko saada. Raaskiikohan näitä edes lähettää kellekään:)

Viimeisin vaan ei vähäisin ostos, ei tosin kirjamessuilta vaan My Country Home:sta. Tietääkseni tämä upea kirja on loppuunmyyty.

Kuvissa näkyy myös pikkuruinen osa viimeisintä sisustushankintaani, joka on uusi pellavainen päiväpeitto, jossa on kauttaaltaan tuollaisia pieniä tupsuja.

Korujen väkertäminen senkuin jatkuu, mutta niitä on mennyt niin, että pelkään meneväni Naisten joulumessuille tyhjin käsin. En ole vieläkään saanut kuvattua valmiita neulomuksia, kun ensin pitäisi haalia ne kaikki yhteen kasaan.  Nyt yritän haalia lapslle jotain ruokaa.

Ihmisen osa - kirjamessujen paras löytö

Hei vaan pitkästä aikaa! En olekaan ehtinyt tämän läpyskän kantta avata sitten pullan leipomisen. Juuri ja juuri olen selvinnyt viidennen luokan järkkäämästä halloween-discosta, kun viikonloppuna jo on seiskaluokkalaisemme synttärit. Enää ei varsinaisia kaverisynttäreitä vietetä, mutta mummeille ja kummeille tarjotaan kakku-kaffeet. Marraskuu onkin varsinainen juhlakuu; on halloweenia ja isänpäivää ja pikkujouluja ja synttäreitä.

Mutta nyt piti kertomani kirjamessujen annista, joka ei kyllä ollut hääppöinen. Jos nyt niin voi sanoa, koska oikeasti ainoa ostokseni on loistava teos - Kari Hotakaisen Ihmisen osa äänikirja. Sain vielä viimeisen kappaleen kustantajan löytölaarista alle 15 eurolla! Äänikirjat nimittäin maksaa yleensä tuplasti sen verran. En nyt saa otettua kuvaa omasta kappaleestani, koska se on autossa (kuuntelen työmatkoilla), joten lainasin netistä.

Olin luullut etten tykkää Hotakaisesta, mutta tämä mahtava teos vei sen luulon ensi minuuteilla. Olin myös ajatellut, ettei äänikirjat ehkä ole mun juttu, mutta Ritva Valkama lukijana on aivan huippu; sopii kuin nenä päähän (näin Nenäpäivän kynnyksellä). Suosittelen kaikille lämpimästi tutustumaan entiseen lankakauppiaaseen Salme Malmikunnakseen. Työmatkani sujuvat hänen seurassaan rattoisasti :)

Vasta kun etsin tuota kuvaa, sain tietää, että Hotakaiselle on myönnetty kirjasta arvostettu ranskalainen Prix Courrier International -kirjallisuuspalkinto. Ihan ansionsa mukaan sai.
Muuta kerrottavaa messuista ei sitten olekaan. Minulle jäi niistä vaisu kuva, vaikka oli kuulemma ennätysmäärä kävijöitä. Taisivat olla kaikki siellä viininmaistelu osastolla.

Yritän viikonloppuna kuvailla vähän valmiita neulomuksia näytille, mutta tällä kertaa ei muuta kuin hyvää pyhäinpäivää. Lainasin tämänkin kuvan netistä; www.hs.fi. Nämä Merja Korisevan omituiset otukset on mun lemppareita.