Netta Tiitinen 10 vuotta paletilla

Viikko sitten torstaina vietettiin yhden suosikki-taiteilijani näyttelyn avajaisia Gumbostrandin Konst & Formissa. Netta Tiitisen menestyksekäs ura taiteilijana on kestänyt vasta 10 vuotta, mutta siinä on runsaasti aihetta juhlanäyttelyyn.

Yllä maalaus, josta kaikki sai alkunsa ja joka ei periaatteessa ole myynnissä, paitsi jos takataskusta löytyy miljoona euroa. Silloin kuulemma saattaa päästä taiteilijan kanssa neuvottelemaan ;)

Tässä Netta pitämässä ihastuttavaa avajaispuhettaan, joka taisi venyä aiotusta pituudestaan moninkertaiseksi. Runsaslukuinen avajaisyleisö sai kuulla, että tämän näyttelyn yhteydessä oli tarkoitus julkaista myös kirja, mutta se siirtyi toukokuulle. Sen kirjan aion ensimmäisten joukossa hankkia ja nopea kannattaa ollakin, koska kirjaa painetaan rajoitettu erä. Olin muuten kuulemma myös ensimmäinen, joka ilmoittautui tähän näyttelyyn :)

Maalauksissa esiintyvät lapset ovat eri-ikäisiä ja puheessaan taiteilija mainitsikin, että ajan kulumisen huomaa erityisesti juuri lasten kasvamisesta ja siitä, kuinka heidän vaatteensa jäävät aina pieniksi.

Konst & Form antaa kuukausittain tilaa nuorille taiteilijoille ja taiteilijana nuorille tekijöille. Tällä kertaa vuoron sai taitava valokuvaaja, joka löydettiin instagramista. Kuvissa oli jotain tutunoloista ja ilokseni huomasinkin, että olen seurannut Joonas Hämäläistä, instagram-käyttäjää juusohd jo jonkin aikaa. Nyt sainkin tilaisuuden kehua hänen kuviaan henkilökohtaisesti ja muutenkin jutella kuvaamisesta. Hän kertoi itselleen olevan tärkeää välittää kuvillaan sitä tunnetta, jota hän kokee yhteydestään luontoon.

Konst & Formissa on aina kauniita tuoreita kukkia, kuvassa erikoinen leinikki ja takassakin palaa useimmiten tuli, varsinkin sään ollessa koleaa. Eilen maaliskuun viimeisenä päivänä oli aamulla maa taas valkoinen, joten talvisen sään takaisintulo antaa oivan syyn tehdä viikonloppuvierailu Gumbostrandin Konst & Formin lämpimään tunnelmaan.

Itse aion mennä uudelleen ystäväni kanssa ainakin viikon päästä lauantaina 8. huhtikuuta, jolloin Netta Tiitinen on itse kertomassa tarinoita taulujen takaa. Tule moikkaamaan, jos näet minut keltaisen keppini kanssa. Niin teki avajaisissa kaksi instagram-seuraajaani. Ihan mahtavaa kohdata henkilökohtaisesti ihmiset, joihin on ensin tutustunut kuvien kautta :)

Hyvää viikonloppua, törmäillään!

Tuula

Taidetta kahdella tapaa

Minulta jäi harmikseni kokonaan näkemättä Gumbostrand Konst & Formin edellinen näyttely ja vaikka olen kirjoittanut paikasta monta kertaa ennenkin, niin ihan pakko on taas kertoa viikon takaisesta käynnistäni, kun luontokin tarjosi mennen tullen huikeaa omaa taidettaan.

Sovimme ystäväni kanssa treffit perille, mutta molemmat myöhästyimme sovitusta ajasta, kun olimme kumpikin kokeneet pakottavaa tarvetta pysähtyä kuvaamaan mieletöntä, kaiken peittävää sumua siinä pelossa, että se on hälvennyt, kun lähdemme kotiinpäin ;) Minäkin pysähdyin vanhan Porvoontien (= Uusi Porvoontie) varteen bussipysäkille ja nousin ihan autosta kuvaamaan tätä peltomaisemaa.

Vaikka seuraava kuva on hieman rujo, niin laitan silti, kun minusta on hauskaa, että ihmiset tekevät pihoilleen tai portinpieliin esim. lumiukon ilahduttamaan ohikulkijoita. Kyllä tämä ainakin minun suupieleni nostivat hymyyn :)

Ehdin jo hieman kiertää galleriassa ennen Marin tuloa ja napsia muutaman kuvan  meneillään olevasta näyttelystä HE & SHE. Mikä olikin hyvä, sillä meillä oli niin paljon juteltavaa, ettei yhteisestä taidekierroksesta tullut mitään, vaan päätimme heti mennä jatkamaan juttua Konst & Formin Bistroon, jossa jaoimme kattilallisen lohikeittoa. Toki kiersimme lounastamisen jälkeen näyttelyn, joka pohtii maskuliinisuuden ja feminiinisyyden esiintymistä taiteessa.

Näyttelyssä on mukana herkän pastellisia ja voimakkaan värikkäitä töitä, joista yksi suosikkini oli tämä Carolina von Schantzin maaginen Puu. Pahoittelut, jos muistan nimen väärin.

Näyttelyn ehkä hallitsevimmassa osassa ovat taiteilijaryhmä ROP:n veistokset ja kolmiulotteiset maalaukset, joista oma suosikkini on alla. Olen tällä kertaa tehnyt kotiläksyni huonosti, enkä siten muista teoksen nimeä. Yleensä otan kuvan teoksen vieressä olevasta kyltistä, josta  myöhemmin tarkistan tekijän ja työn nimen tai otan jopa teosluettelon mukaani, mutta tällä kertaa (1. kertaa) huomasin sen maksavan viisi euroa. Hinta ei sinänsä ole paha taiteen ystävälle, mutta tunsin omassatunnossani piston aiemmasta rosvoilustani, joten kiltisti palautin luettelon. Sain kyllä synninpäästön tunnustaessani tekoni, olenhan gallerian kanta-asiakas :)

Kuvan keskellä erottuu juuri ja juuri, kun oikein siristää, pikkuruinen ihmishahmo, jollainen oli lähes kaikissa ROP:n teoksissa. Tätä kirjoittaessani mieleeni pulpahti, että työn nimi liittyy jotenkin mietiskelyyn tms.

Kaikkein eniten pidin tästä hellyyttävästä maalauksesta Sani, joka ei itse asiassa kuulu päänäyttelyyn, vaan on kuukauden nuoren taiteilijan Sanna-Mari Rautavirran puupiirros (öljyvärit).

Näyttelyn herkimpiä esineitä ovat Annette Tillanderin korut, joita olen aina ihaillut. Helsingin keskustassa Mikonkadulla ollessani pysähdyn aina ihastelemaan hänen liikkeensä ikkunasomistusta, joka on aina niin ihastuttava. Hän somistaa kauniin liikkeensä lisäksi myös itse ottamansa kuvat, joita on nyt esillä näyttelyssä. Koska en ottanut niistä kuvia, tässä viime kesäkuista ikkunasomistusta.

Tälläkään kertaa en voi jättää huomiotta gallerian ikkunoiden takaa avautuvaa luonnon omaa taidenäyttelyä. Kun sumu oli hälvennyt, näin sellaista mitä en muista aiemmin nähneeni, nimittäin höyryävän puunrungon. 

Konst & Formin myymälääkään ei kannata ohittaa, löytyyhän sieltä taiteen lisäksi hieno valikoima laadukkaita kotimaisia ja muita skandinaavisia tuotteita - ja takkatuli!

Näistä Mafkan juomalaseista tulee ihan mieleeni talvinen Suomen luonto - metsät ja lumi/jää.

Jopa wc-tilat ovat täällä kuin taideteos, tunnelmaltaan :)

Pois lähtiessäni oli sumusta enää häivähdys jäljellä. En ollut ainoa, joka halusi kuvata tätä maisemaa, mutta minä vain otin tämän kuvan ihan auton ikkunasta. Tuo rantatie on nimittäin sen verran kapea, ettei siihen kehtaa pidemmäksi aikaa pysähtyä.  Kahta seuraavaa kuvaa varten nousin ihan autosta, kun sain ajettua ihan parkkipaikalle.

Kaksi viimeistä kuvaa, no, kohti aurinkoa, joten tähän on hyvä päättää ja muistella tuota aurinkoa harmaina päivinä, joita viime aikoina on riittänyt.

Oikein hyvää viikonloppua,

Tuula

Maakuntakierros Sipoossa

Menipä ylitöiksi tämä 16. hääpäiväni. Ystäväni Hanna tuli meille jo aamu-yhdeksältä ja samantien lähdimme liikkeelle. Suunnitelmat tälle päivälle tehtiin jo talvella, mutta matkan varrella niihin tuli pari lisäystä. Harmi kyllä kolmannen pyörän piti jäädä pois kyydistä. Meinasin jättää tämän reissun raportoimatta, kun se Saksa-raporttikin on vielä tekemättä, mutta oli niin kiva päivä, vaikka saimmekin vettä niskaan.

Ensimmäinen kohteemme tällä turneella oli Sälgkullan puoti, josta olen kertonut jo aiemmin. Kuvat ovat kuitenkin tuoreita.

Sitten olikin jo lounastauon aika, joten auto kohti N'Avettaa ja Villa Nokkosta. Päivän keitto oli jauhelihaa, jonka kanssa saimme juuri uunista tullutta lämmintä kauraleipää. Jälkkäri-kahvin kanssa otin After eigh moussekakkua.

Masut täynnä kurkkasimme Villa Nokkosen puotiin, josta jatkoimme rantareittiä Gumbostrand Konst & Formiin katsomaan eilen avatun kesänäyttelyn.

Pekka Kauhasen veistoksia

Rosa Liksomin ja Stefan Bremerin valokuvia

Oma suosikkini näyttelyssä oli alla oleva Charlotta Bouchtin teos.

Konst & Formissa on muuten todella tyylikkäät saniteetti-tilat.

Jatkoimme Söderkullaan, jossa piipahdimme moikkaamaan Johannaa Vanhassa Kauppatalossa, mutta sieltä en huomannut ottaa yhtään kuvaa. Seuraavana vuorossa oli Hindsbyn Sisustus Ometta, jonne olimme sopineet spesiaali audienssin Eijan kanssa. Hän päästi meidät myös kurkkaamaan hurmaavaan kotiinsa pihapiirin yli 100-vuotiaassa talokaunottaressa. Te muutkin pääsette tutustumaan siihen ensi joulun Maalla-lehden sivuilla.

Koska oltiin lähellä, eikä Hannalla ollut lomalaisena minnekään kiire, päätimme koukata vielä Nikkilän keskustan Bedmiliin. Siellä en ollutkaan ennen käynyt, vaikka olen kuullut tuosta Merja Varvikon sisustusliikkeestä mm. Maritalta Hunajaa ja maitoa -blogista.

Ihastuin liikkeessä erityisesti Arte Puran merkin pellavaisiin tunikoihin. Olen tiennyt aiemmin merkin upeat pellavatekstiilit, kuten verhot, mutta vaatteita en tiennyt heidän valmistavan. Tyynyjä ja tekstiilejä oli runsaasti muiltakin merkeiltä, mutta lisäksi oli paljon kaikenlaista pientä kivaa. Lisäksi Bedmil tarjoaa sisustussuunnittelu- ja ompelupalvelua.

Yläkertaan vievässä portaikossa oli hauskoja tekstitauluja.

Tässä vaiheessa päivä oli jo menossa ylitöiden puolelle ja ajattelimme käväistä kaffella. Myöhemmin sitä on tarjolla myös Bedmilissä, kunhan tämä vanhoista hirsistä rakennettu kahvila on valmis.

Me ajelimme viehättävän maalaismaiseman kautta meren rantaan oman kylän Lilla-Björnen kahvilaan, jossa tapasin aivan ihanan, suloisen Rontin - valkoisen kultaisen noutajan, jolle oli leikattu kesäturkki. Harmi kun en taaskaan älynnyt ottaa kuvaa.

Sieltä minun piti vielä suunnistaa Matkahuoltoon noutamaan ihana vanha puuarkku. Ei olisi pitänyt tiputtaa Hannaa kyydistä metroasemalla, sillä häntä olisin tarvinnut avuksi arkun siirtämisessä autoon. Matkahuollon henkilökunta ei nimittäin sa auttaa asiakkaita sellaisessa!?!?! Annoin jo paikanpäällä "hieman" palautetta, mutta lähetin sitä myös kyseisen puljun nettisivujen kautta, koska koko lähetys ja sen selvittely oli varsinainen farssi. Aivan ala-arvoista touhua kertakaikkiaan! Onneksi paikalle osunut mieshenkilö tarjosi oma-alotteisesti apuaan, kiitokset hänelle. Vaikka en Itellakaan palveluihin ole aina ollut täysin tyytyväinen, niin luulenpa kyllä kallistuvani vastaisuudessa sen puoleen kuitenkin.

Mukavalle päivälle tylsempi päätös, mutta kotona odotti upea kukkapuska mieheltä hääpäivän vuoksi. Ei pä ollut muistanut aamulla, vaikka pari päivää sitten vihjailin. No, sain päivän aikana hankittua monta lahjaa itselleni :) 

Hyvää viikonloppua!