Sunny Sunday

Olen nyt reilun kuukauden aikana vieraillut Hämeenlinnassa kaksi kertaa. Ensimmäisen matkan tein osallistuakseni Elävään kirjastoon, mutta samalla reissulla tutustuin myös mm. Sibeliuksen syntymäkotiin ja kävin lankaostoksilla Metsänkylän Navetalla. Harmitti, etten ehtinyt käydä Wetterhofilla, kun pienessä kaupungissa kaikki paikat menevät niin aikaisin kiinni viikonloppuisin. Sitä kun on tottunut Helsingin pidempiin aukioloihin.

Yksi pari kämmekkäitä jäi kuitenkin muutamaa kerrosta vajaaksi ja siksi piti lähteä uudelleen lankaostoksille. Sain viime sunnuntaina ystävän kaveriksi ja autokuskiksi, mitä hän saattoi muutaman kerran katua, kun unohdin kartanlukijana kertoa, että olisi pitänyt kääntyä aikoja sitten ;)

Ihan ensiksi suuntasimme Kahvila Leivintupaan. Kehotin ystävää käymään siellä vessassa, vaikka ei olisi tarviskaan, koska wc;n sisustus on kertakaikkisen hieno. Harmi vaan en ottanut tällä kertaa sisäkuvia (olen hukannut edelliskerran kuvat pilveen), mutta ikkunan takana kuvasin jättimäistä hortensian kukintoa, joka on niin kaunis syysvärissään. Nauratti, kun tajusin, että siellä minä tähtäilen kameralla (siis kännykällä) vessan ikkunan takana :) 

Meidän ei ollut tarkoitus kahvitella, mutta sain houkuteltua Tarun  maistamaan Leivintuvan kuuluisia pannukakkuja. Aurinkoisesta säästä huolimatta oli sen verran vilpoista, että kuuma tee maistui minullekin, joka juon yleensä kahvia.

Saatiin oikein ikkunapaikka, josta olikin hyvä kuvata itse tupaa, ennenkuin pöydät täyttyivät asiakkaista. Sisustus on vanhoine, eriparisine tuoleineen ja pitsiverhoineen niin viehättävä, etten voinut olla huokailematta ihastuksesta taas kerran.

Lähdettyämme kohti navettaa ja alpakoita, ehdin jo hukata kännykkäni niin, että ystäväni juoksi etsimään sitä kahvilasta, vaikka se oli koko ajan ollut takkini taskussa. Huoh, tämä muistamattomuuteni saa minut välillä hulluuden partaalle. Mutta koska myös muistan paljon asioita, niin se kai tasapainottaa mieltä. Sen lisäksi, että ystäviä se ei tunnu vielä haittaavan :)

Maisema on ulkona laiduntavilla alpakoilla todella upea. Sitä se on myös tänne ajettaessa läpi Aulangon harjumaiseman. Suosittelen!

Alpakat ovat yleensä tosi sosiaalisia ja tulevat mielellään hakemaan aidan takaa löytyvää vihreämpää ruohoa. Nyt heillä oli heinää omasta takaa, joten vain pari ahmattia lähestyivät meitä ;)

Hänellä on hyvä hiuspäivä :)

Aasit olivat minulle uusi tuttavuus Metsänkylän Navetalla. En valitettavasti saanut niistä kovin hyviä kuvia, kun nököttivät nurkassa vierekkäin. Mutta nuo sielukkaat silmät saavat ne näyttämään niin viisailta ja herkiltä. Ja suloisilta <3

 

Tupsukorvien välistä näkyvä heppa ei halunnut tulla rapsuteltavaksi.

Lankatuvassa oli tunnelmavalaistus. Mukaan lähti taas useampi vyyhti ja myöhemmin täältä saa taas ostaa Etanaellin kämmekkäitä.

Meille tuli pikkuinen hoppu seuraavaan kohteeseemme eli Tiirinkosken tehtaalle, koska muistin taas yhden asian väärin eli aukioloajan. Karttaakaan en ollut katsonut tarpeeksi tarkkaan, kun oletin välimatkan lyhyemmäksi. En tullut huomanneeksi, että välissä oleva Vanajavesi pitää kiertää (tähän tulisi se kännykästäni löytyvä irvistys-hymiö) :)

 

Hyvin meille jäi aikaa, vaikken karttaa aina muistanutkaan seurata ja ehdimme kiertää ihastuttavan putiikin, tutustua pihan eläimiin ja maistaa lampaanmaitojäätelöä kahvilassa. Tarvitseeko minun edes mainita kuvien huonoa laatua. Uusi kännykkä on jo tilauksessa ja siinä tietääkseni parempi kamera.

 Minäkin ehdin hoitaa Ninan kanssa "bisneksiä" eli Tiirinkosken lampaanvillasta neulomiani kämmekkäitä ja muutama pipo jäi myyntiin Tehtaalle, mm. nämä:

Kuka teistä saa kielensä nenään?

Tiirinkosken Babe saa ja sitä kannattaa mennä katsomaan :)

ELMA-messuilla

Ehdinkin jo laittaa muutaman kuvan tuonne facebookin puolelle viikonlopun messuvierailusta, mutta tässä tulee hieman lisää. Olisin varmaan jättänyt koko tapahtuman väliin, ellen olisi tiennyt sinne tulevan Syrjälän tilan lampaita ja Ruukin Kehräämön ja Puodin alpakoita. Samanaikainen Kädentaitotapahtumakaan ei pelkästään olisi houkutellut minua Messukeskukseen.

Perjantaipäivä oli innostanut paikalle lukuisan joukon häliseviä koululais- ja päiväkotiryhmiä. Kuten heistä monet, niin mekin suuntasimme ensimmäiseksi eläinhalliin. Lasten lailla (ja ehkä innokkaammin) huokailimme ihastuksesta kaikille söpöisille poneille, aaseille ja kaikenkarvaisille eläinvauvoille.

Nämä kolme kaverusta ovat Suomenvuohia nimiltään Jermu, Leo ja Luru. Minulla ja Leolla on jotain yhteistä, nimittäin sama syntymäpäivä :) Välissä toki aika monta vuosikymmentä. Löytyiköhän pojille jo uusi omistaja, jota heidän aitauksessaaan olevalla lapulla etsittiin?

Näiden lampaiden villat on jo keritty, mutta jäljelle jäänyt turkki (vai miksi tuota sanotaan) näyttää samettisen pehmeältä. Rotua en muista, mutta hauskanvärisiä ovat.

Vastapäiset kaverukset muistankin sitten hyvin. Kuten huomaatte, on heiltäkin vaatetusta vähennetty.

Rennosti pahnojen päällä köllivät lampaat ovat texel-rotuisia ja edustivat messuilla Syrjälän Lammastilaa ja Suomen Texel yhdistystä.

Syrjälän lampaiden taljoistahan intoilin blogissa jo aiemmin, kun vierailin heidän tilamyymälässään elokuussa ja nyt minulla oli tarkoitus ostaa pari taljaa lisää mökille vietäväksi.

Minä niin samaistun tuohon suloiseen nalleen :) Piti oikein googlata tuo varpaanvälivilla ja sitähän myydään aika paljonkin nettikaupoissa (moninkertaiseen hintaan) ahavoituneiden varpaanvälien hoitoon niin ihmisille kuin eläimillekin.

Vaikka vietimme pitkän tovin jutellen Syrjälän isäntäparin kanssa pikkuisännän nukkuessa päiväunia vaunuissaan, niin heistä en älynnyt ottaa kuvaa. Lammaspaimen sentään saatiin kuvaan. Alla  ostamani taljat, joista tuo ruskea on vieläkin suurempi kuin aiempi isoksi luulemani talja (tuo ruskeasävyinen keinutuolin päällä). 

Huonosta kuvasta huolimatta tässä näkyy karvojen pituusero, joka on valtava.  Tuosta tummanruskeasta blue texel-taljasta tuli heti perheemme suosikki, johon yksi jos toinen meistä vuoronperään kääriytyy :)

Sitten olikin vuorossa vähän toisenlaiset villat, nimittäin alpakat.

Mathildedalista oli tuotu alpakoita (Alpacas Incredible) osallistumaan lajinsa näyttelyyn, jossa ne pärjäsivätkin hienosti.  Niiden pehmoisista villoista Leena ja Sini sitten kehräävät ihania lankoja, joita olivat esittelemässä Ruukin Kehräämö ja Puoti  "sivutoimipisteessä" muiden alpakkatuotteiden kanssa. Vierailustani kehräämöllä voit lukea täältä.

Hahtuvakerät näyttävät ihan korvapuusteilta. Mutta minä ostin tuota paksua ja silkkiseen pehmoista valkoista lankaa, josta tuli lipallinen pipo ja raita tupsupipoon, joka on muutoin hieman harmahtavaa sävyä niitä ihan ensimmäisiä Ruukin kehräämön omia lankoja. Ihana Leena antoi minulle vyyhdin tuota kaksiväristä, hieman ohuempaa lankaa. Syrjälän tilalta sain tuon  harmaanruskean vyyhdin, joka sopii hyvin villasukkiin, vaikka onkin ihan 100% villaa.

Harmi, ettette voi nyt tunnustella noita pipoja, ovat mielettömän pehmoisia.

Messuilla oli mukana muitakin alpakan kasvattajia. Paraisilla toimivan Helmiveneen langat ovat saaneet nimensä alpakalta, jonka villasta lanka on kehrätty. Vyötteessä on kivasti kerrottu eläimen luonteenpiirteet syntymäpäivän lisäksi.

Eläinhallin jälkeen kävimme juomassa kupposet kahvia, jonka jälkeen teimme pienen kierroksen kädentaitojen puolella. Emme ihan kaikkea ehtineet, mutta muutama kiinnostavan yrittäjän ja käsityöläisen tuotteita katselimme tarkemmin.

Nukkeset & Rusakko on Marjatta Lahtisen kankaisia nukkeja, nalleja, heppoja, hiiriä ym. valmistava yhden naisen yritys.

Kirjava Kippura on myös käyttänyt hevosaihetta töissään. Vasta nyt kuvia tarkemmin katsellessa huomasin nuo ihastuttavat, heppojen selässä ratsastavat enkelit tuolla kuvan keskivaiheilla.

Pitää katsoa tarkemmin Tampereen Kädentaitomessuilla, jonne lähden huomenna, eikun itse asiassa tänään. Varmasti on paljon mielenkiintoista nähtävää, joita toivon ehtiväni katsella, vaikka tiedän aikaa kuluvan tuttujen moikkaamiseen, sillä heitä on messuilla monia.

Nyt on pakko alkaa nukkumaan, öitä!