Cafe Latten kesäinen kartanopäivä

Esikoisen valmistujaiset on juhlittu ja kiireet siltä osin hellittäneet. Koska selvisimme lauantaiaamuna koulun tilaisuudesta sen verran ajoissa, ehdin ennen vieraiden tuloa käydä pikaisesti kukkapenkissä laittamassa tuen pionille, jonka nuput painavat varret maata kohden ja istutin parit laventelit multaan. Ehdin myös paistaa broilerpiiraan, jonka täytteen olin tehnyt edellisenä iltana valmiiksi.

Mielelläni  laittaisin tähän kuvan komeasta esikoisestani, mutta hänen toivettaan kunnioittaen laitan otsikkoon viitaten kuvan kesäisestä mansikkakakusta, jonka tein myöskin pojan toiveesta. Tämän äidin sydän heltyi kun lapsi toivoi oman äidin tekemän kakun <3

Tosin tämä äiti ei muistanut, että lapsi ei tykkää noista pensasmustikoista ;)

Koska täksi maanantaiksi on luvattu  pilvinen ja sateinen päivä, mikä säästää minut viljelysteni kasteluhommilta, on myös mukava palata eiliseen ja kesäisille kartanopäiville Leppävaaran kartanon ja siellä sijaitsevan lifestyleputiikki Cafe Latten kauniissa pihapiirissä. Olen kertonut tuosta ihastuttavasta paikasta aiemminkin, kun olen ollut siellä myymässä käsitöitäni tai kirppistavaroitani, mutta eilen menin ihan aurinkoisen sään ja tuttujen myyjien sekä muutamien uusien tuotteiden houkuttelemana.

Tällä kertaa jätin auton hieman kauemmas kartanolle johtavan tien varteen, koska halusin ottaa kuvia ihanan vehreästä ympäristöstä, joka on aiemmin kuulunut kartanon laajoihin maa-alueisiin. En tiedä missä raja nykyisin kulkee, mutta yllä olevan kuvan suuret ja vanhat omenapuut ovat varmaankin kuuluneet kartanolle, kuten nämä punaherukaksi luulemani marjapensaatkin.

Tiedän, ettei tunnelma välity näistä kännykkäkuvista, mutta minut se houkutteli kuvaamaan ja pyllistelemään - ohikulkevien iloksi :D - ojan pientareella puiden varjossa kukkivia mansikoita ja aho-orvekkeja.

Hetkeksi pysähdyin rupattelemaan tämän hurmaavat valkoiset ripset omaavan jackrussel-tyttö Iineksen omistajan kanssa. Ensin puhuimme koirista, kunnes huomasimme, että meillä molemmilla oli jaloissamme maailman mukavimmat OTZshoes espadrillet :)

Cafe Latten kartanoputiikkihan toimii tuossa vanhassa kanalassa, joka on nykyään harvemmin auki, koska uusi myymälä toimii Tapiolassa Kauppakeskus Ainoassa. Kannattaa siis tarkistaa aukioloajat, jos mielii kartanoputiikissa käydä. Itse suunnittelen käyntiä tuonne Tapiolan liikkeeseen.

Aiemmista kartanopäivistä tuttu Saija's Flowers oli täydessä touhussa sitomassa upeita kimppujaan, joissa minua ihastuttivat tällä kertaa syreenit ja pionit, joten sellainen lähti mukaani. Vaikka olin juuri vannonut ystävälleni, etten osta mitään :D

Kiitos Saija kaupanpäällisestä <3

Jo seuraavasta pöydästä tein taas pienet ostokset, nimittäin Gauharin naisilla oli monen muun kauniin tuotteen lisäksi kipeästi tarvitsemani hiusdonitsit, jotka olivat prikulleen samaa sävyä kuin turkoosit otzini :)  Niistä ei nyt tullut otettua kuvaa, sori. Kun myöhemmin näytin painamiaan pellavaihanuuksia myymässä olleelle Visualaddict Fridalle poikani parittoman sukan varresta tekemääni tukkadonitsia, hän pyysi nauraen saada heittää sen roskiin ja oli sitä mieltä, että oli jo aikakin ostaa uudet - ja nätimmät :)

Koska aikani meni taas tuttujen ja tuntemattomien kanssa hölöttämiseen, en oikein keskittynyt kuvaamiseen, mutta olen kyllä esitellyt Fridan upeita painotöitä ennenkin, onhan minulla käytössäni mm. hänen ompelemansa siivillä varustettu pellavakassi. Alakuvassa emäntänsä perään haikaileva Lillan joka on Cafe Latten omistajan Leean suloinen koira.

Välillä piti istua huilaamaan ja nauttimaan välipalaa, jota sai tuttuun tapaan ostaa Safkalan tarjonnasta. Kauniit ja makeat herkut jätin väliin, kun niitä oli tullut edellisenä päivänä nautittua,  mutta tomaatti-mozzarella-wrap oli myös herkullinen.  Sain kahvi- ja juttuseurakseni ohikulkumatkalla olleen rouvan, jonka kanssa kehuimme ympärillä aukeavaa kaunista luontoa ja maisemia. Kartanolla oli taas aivan ihana tunnelma, ihmiset olivat niin iloisia ja hyväntuulisia, joten tapani mukaan viivyin siellä pitkään höpöttämässä. Minut niin hyvin tunteva ystäväni Johanna (tuttu kesäreissujutuistani) osasi vetäytyä takavasemmalle ajoissa, ettei jää kiinni juttuihini :D

Omenapuun varjossa oli myynnissä meriaiheisia ja erityisesti mökille sopivia sisustustauluja ja maalattuja airoja.

Uusi tuttavuus oli kotimaisena käsityönä valmistetut Candle Light Story:n ekologiset soijavahakynttilät, joissa oli kivoja mietoja tuoksuja. Itseäni viehättää noissa kynttilöissä myös sytytyslankana käytetty puu. Ja juu, ostin yhden, jonka tuoksuna jungle fruit :)

Toinen tuoksuva tuote lähti mukaani laventelin muodossa. Suloisista virkkuutuotteistaan tuttu

One Little Ragdoll oli pussittanut lempikukkaani näin kivasti:

Toinen uusi tuttavuus oli WDesign Helsinki, joka valmistaa käsityönä koruja koko perheelle ja käyttöesineitä vauvaperheisiin. Nimen mukaisesti tuotepakkaukset ja esillepano on oikein tyylikäs.

Saimme hyvät naurut, kun kysyin lupaa kuvaamiseen ja kerroin mahdollisesti kirjoittavani blogiini jutun kartanopäivistä, jolloinWDesign Helsingin nuoret naiset sitten kysyivät blogini nimeä. No senhän minä kerroin , mutta samalla sanoin, että en suosittele :D

Minä kun päivitän tätä niin harvoin ja muutenkin ajattelen blogin olevan yhtä huithapeli kuin itsekin olen ja mietin tämän olevan kaukana tyylikkäitä tuotteita tekevien tyylikkäiden naisten maailmasta. Sanoin siis tämän heillekin :)

No, kävin toki myös tervehtimässä Leeaa sisällä ihanassa puodissaan, jossa myös katselin vähän sillä silmällä kesäisempää käsilaukkua mustan nahkaisen tilalle. Tämä suomalais-ranskalaisen  Perl B -merkin pellavalaukku jäi mietityttämään muuten hyvänä, mutta hieman vieroksun kiiltävää pintaa itselleni liian "blinginä".

Aivan ihana tapahtuma ja paikka! Kannattaa seurata ilmoituksia tulevista kartanopäivistä.

Mukavaa viikon jatkoa! Minulla vielä tänä iltana yhdet yo-juhlat :)

Tuula

Vanhaa ja kaunista - päiväretki Porvooseen

Lauantai-aamuna oli sen verran virkeä olo, että päätin tehdä ex tempore -retken Porvooseen, jossa houkutteli erityisesti vanhaan tavaraan erikoistunut Pehtoorin perikunta. Olin jo selannut heidän facebook-sivuaan ja nähnyt siellä monen monta kiinnostavaa esinettä, mutta harmikseni  suurimpaan osaan kuvista oli lisätty sana MYYTY. Toki halusin nähdä paikan itsessään, kun en ollut siellä ennen käynyt, vaikka onkin kuulemma toiminut tällä samalla paikalla jo kaksi vuotta ja sitä aiemmin toisaalla vanhassa Porvoossa.

Samantapainen kuva löytyy varmaan tosi monelta Porvoon kävijältä, koska kyllähän tuo vaaleanpunainen pompannappi herättää ihastusta. En nyt muista onko tuo auto Fiat 800 vai mikä malli, mutta isäni aikoinaan kertoi jotain noista vanhoista Fiateista kutsuttavan pompannapiksi. Hänellä itselläänkin oli sellainen puna-valkoinen, johon oli kiinnittänyt takaluukkuun ison avaimen, jolla muka kammettiin auto käyntiin.

Täältä löytyy erityisen hyvä valikoima emalisankoja ja niitä puna-oransseja kattiloita erikokoisina. Minä löysin mökille emalisen litranmitan ja kauhan.ihan tarvekaluiksi.

Pehtoorin perikunnan isäntä kertoi, että he suuntaavat aina lomillaan johonkin Euroopan kolkkaan hankintamatkoille. Hän osasi kertoa esineistä vähintään sen, mistäpäin ne ovat kotoisin ja suunnilleen miltä ajalta ne ovat. Täällä on hyvä valikoima erilaisia junalyhtyjä, lasitölkkejä, kermanekkoja ja sokeriastioita. Löytyy myös vanhoja leluja  ja retroastioita ym. ym.

Tästä pääkallokuvasta käy ilmi itseäni jo jonkin aikaa harmittanut asia kännykkäni kamerassa. Se jotenkin muuttaa valoa ja värejä itsestään, vaikken käytä salamaa enkä sitä HDR:ää (mikä se sitten onkaan) ja vaikka käyttäisin, niin silti tuo tapetti näyttää valko-beigeltä, vaikka todellisuudessa se on paljon keltaisempi.

Tämä vompatti-kuva on jotenkin hellyyttävä ja hetken harkitsin sen hankkimista.

Kävellessäni Jokikatua pitkin kohti Raatihuoneen toria piipahdin muutamalla sisäpihalla, jossa malvat kukkivat upeimmillaan. Juuri ennen saapumistani oli satanut ja ilma oli todella kostean kuuma. Kun minun on hankala könkätä epätasaisilla mukulakivillä, oli pakko pitää välillä levähdystauko ja virkistäytyä jäätelöllä. 

Ihan vastapäätä Valion jätskikiskaa, Cafe Postresin sisäänkäynnin edessä, myytiin kärrystä heidän itse valmistamaansa jäätelöä, joista minä valitsin kirsikan sijaan kahvijäätelön. Istahdin siihen puistonpenkille varjoon Gabriel Hagertinkujalle, mutta epämiellyttävä haju pakotti vaihtamaan paikkaa lelukauppa Riimikon eteen.

Sain siinä samalla "kuntoutustuokion", kun entinen neuropsykologini kulki ohi ja jäi rupattelemaan :) Oli myös hauska katsella pikkulapsia, jotka istahtivat siihen Riimikon  oven viereiseen valtaistuimeen vanhempiensa kuvattavaksi.

Taukoni jälkeen palasin torin laidalle, josta löytyi aivan Ihania somisteita heti ovensuusta.

 Design Ihanian perhoskuvioituja pellapyyhkeitä löytyy jo mökiltämme ja muutkin tuotteet ovat tuttuja messuilta, mutta ensi kertaa kävin heidän ihastuttavassa puodissaan, jossa niin kivasti hyödynnetään somistuksessa ja esillepanossa vanhoja kalusteita ja esineitä.

Autoni oli parkissa ihan paloaseman nurkalla, kun minulla kävi hyvä tuuri tullessani ja invapaikka oli vapaana. Jätin emaliostokseni autoon ja kävelin lyhyen matkan Fredrikan puiston laidalle tehdäkseni todella pitkästä aikaa visiitin Sisustus Omettaan, jossa taisin viimeksi käydä avajaisten aikaan.

Kuten jo puiston reunalla olevista pikkupöydistä voi päätellä, Omettassa toimii myös pikkuinen kahvila. Syyskuun alussa Porvoossa vietetään taas ostosten yötä ja silloin kuulemma Fredrikan puistossa paistetaan muurinpohjalettuja.

Minua ilahdutti, että Omettasta löytyy edelleen myös vanhoja, tarkoin valikoituja aarteita, mikä sopii hyvin tähän historiallisen, vanhan rakennuksen henkeen ja tuo sille omaa persoonallisuutta.

Aivan ihana vanha pöytä sai huokailemaan, miksi se tuli vastaan nyt, kun ei ole enää tarvetta.

Pikkuiset lasten kengät taas saivat miettimään, millainen taapero niillä on polkujaan kulkenut.

Omettassa on tarjolla myös pieni valikoima vaatteita ja jopa pakkauksiltaan niiden sävyihin sopiva kosmetiikkasarja, jonka perustana on aasinmaito. Anes&Sens on aasitila Belgiassa, joka kasvattaa, hoitaa ja ruokkii aaseja mahdollisimman luonnonmukaisesti.

Koska olen kosteusvoiteen suurkuluttaja, niin ajattelin vaihteeksi kokeilla Burt's Bees -hunaja+maito-lotionin sijaan aasinmaitovoidetta. Ainakin tuoksu on miellyttävä ja sopivan juokseva rakenne tekee voiteen helpoksi levittää ja se imeytyykin nopeasti. Ei halvimmasta päästä, mutta voin taas ihoni hyväksi perustella ostosta sillä, etten käytä rahaa muuhun kosmetiikkaan kuin shampooseen ja saippuaan ;)

Omettasta löytyy toki myös kotimaisia, naapurikunnassa Sipoossa valmistettuja Soap Factoryn saippuoita ja  myöskin avainlipputunnuksen omaavia Cilla's pesuaineita. Olen myös palasaippuoiden suurkuluttaja, koska niillä on hyvä pestä puutarhatöissä likaantuneet kädet ja kynnenaluset ja tykkään tuon Cilla's Pala 2:n bergamotti-sitruuna-tuoksusta, koska se muistuttaa salmiakkia, jota suuresti rakastan.

Oli mukava käydä taas vaihtamassa kuulumiset Omettassa, jossa minua ei sentään oltu unohdettu, vaikka en ollut siellä pitkään toviin käynytkään. 

Nyt minä lähden perunannostoon ja toivotan mukavaa sunnuntai-iltaa!

Tuula