Kädentaitajat Kartanopäivillä

Viikonoppuna järjestettiin jo perinteeksi muodostuneet Kartanopäivät Leppävaarassa Cafe Latte Spirit lifestylepuodin pihapiirissä. Tapahtuma kokosi eri alojen kädentaitajia myymään ja esittelemään tuotoksiaan kahden päivän ajaksi. Hienon lisämausteen tuo ihanaisten naisten kanssa hengailu ja kuulumisten vaihtaminen ja se, että mukana on aina joku uusi tuttavuus ja ennennäkemättömät tuotteet taitavista käsistä.

Itse olin paikalla vain lauantain ja mukanani oli nahkaisia rannekorujani ja jonkinverran kaulakoruja. Neuleita säästelen joulunajan myyjäisiin. Eikä ne välttämättä olisi tällä kertaa herättäneet kiinnostusta, koska keli oli mitä parhain. Aamusella oli hieman koleaa, mutta auringon höyrystämästä kasteesta saattoi jo aistia päivän lämpenevän.

Syksyn saattoi kuitenkin jo aistia puiden värjäytyneistä lehdistä. Minun saapuessani kartanolle siellä kävi jo hyörinä telttakatosten alla. 

Saijan upeat kukat eivät nyt pääse oikeuksiinsa kuvassa, kun aurinko näköjään otti ylivallan. 

Suurin osa myyjistä oli jo valmiina ottamaan asiakkaat vastaan, mutta minun pöytäni, jonka Tuija oli oli varannut Pienet Sydämet -katoksen alle, ammotti vain tyhjänä, kun käytin tilaisuuden hyväksi ja napsin kuvia.  Meillä oli niin suloinen seuralainenkin, kun Tuija oli ottanut mukaansa nelikuisen Elmo-vauvan, joka niin hienosti jaksoi koko päivän ottaa vastaan ihastuneiden kävijöiden rapsutuksia.

Olen ostanut muutamia vanhoja puristimia, kun ajattelin niiden olevan hyviä telineitä rannekoruille, mutta nuo magneettilukot ovat sen verran painavia, että kierähtävät aina ylösalaisin. Kuvaa varten yritin saada korut pymään hetken aloillaan. Muista koruista ei tullut otettua kovin hyviä kuvia, mutta sen sijaan kävin kyllä kuvailemasa muiden tekosia. Ja tekemässä ostoksia :)

Kärpässienikaupasta saa tietysti kärpässieniä, mutta myös paljon muuta Nonnan virkkaamaa kivaa, hauskaa ja käytännöllistä. Itse ostin virkatun maton, jonka loppusijoituspaikka tulee olemaan uudella mökillä. Minun valintani oli alakuvasta tuo ylimmäinen.

Kipan pajassa  valmistuu kaikenlaista keramiikkaa ja kartanopäivillä mukana oli erityisesti koirille ja kissoille tarkoitettuja hauskoja vesi- ja ruokakippoja.

Minä en vaan voinut vastustaa tuota yllä olevaa kulhoa, jossa kuvittelin namujen tai keksien säilyvän tekstin mukaisesti hieman pidempään. Väärin arvattu! Sunnuntaina tekemäni triple chocolate chip cookiesit loppuivat jo maanantai-iltana. Niitä valmistui siis neljä pellillistä, joista yhdet kärähti.

Päivän aikana kartanon pihapiirissä kävikin useita koiria, onhan sen ympäristö mitä mainiointa ulkoilumaastoa. Moni karvakuono halusi käydä tervehtimässä Elmoa, niin myös Birdie, joka kävi ensin kurkkimassa pöytäni takaa. Eikö olekin suloinen!

Frida ja Nuppu Home jakoivat teltan, joka heillä oli taas niin kauniisti somistettu.

Fridan on ommellut ja painanut upeita pellavatuotteita ja hänen blogistaan Koti kaupungin laidalla voi käydä kurkkimassa lisää hyviä kuvia. 

Vanha tuttu täältä blogistakin eli Tuias oli mukana kauniiden keramiikka-astioidensa kanssa.

Metcalfe designs on erikoistunut huovutusvilloihin ja -tuotteisiin

Nuo pöllökorvikset! Harmi, ettei minulla ole reikiä korvissa. On joskus nuorena ollut, mutta ovat umpeutuneet aikoja sitten.

En muistanut ottaa yhtään lähikuvaa Safkalan herkuista, mutta heidän telttansa näkyy tämän jutun toisessa kuvassa. Itse käytin ystävän palveluksia, kun tarvitsin välipala-kahvituksen :) 

Ja arvatkaapa mitä myös unohdin?! Käydä sisällä Cafe Latten puodissa!  Minulle käy helposti niin, kun samaan aikaan tapahtuu paljon. Onneksi sentään Leea ehti käydä tervehtimässä meitä kojuissamme :) Eikä varmasti ollut viimeinen vierailuni Leppävaaran kartanolla.

Ensi sunnuntaina  on sitten syysmyyjäiset N'Avetalla, mutta niihin en aio osallistua muuten, kuin piipahtamalla paikalla,

Uutta ja vanhaa Moison kaupassa

Tänään, kuten eilenkin, oli varsin puuhakas päivä. Siksi pitää saada eilen aloittamani juttu loppuun, että ehditte sulatella sitä hetken ennenkuin tuli uusi juttu tämän päivän häppeningeistä.

Perjantai:

Olin tänään varsin paljon liikkeellä. Järjestelin menoja sen mukaan, että kaikki olisi matkan varrella, kun noutaisin Hyvinkäältä tulevan ostokseni. Ensimmäinen kohteeni oli K-Rauta, josta piti hakea värikartta maalarille mökin maaleja varten.

En nyt saa teille värejä näytille, koska Tikkurilan värikartat on jossain ihme ping-muodossa, josta väri häviää, kun kuvan tallentaa. Mutta harmaan sävyn nimi on poro. Koska haluaisin mökin näyttävän harmaalta kuin vanha lato, olisi uuden puun vanhentamiseen olemassa käsittely, mutta vaikutti turhan hankalalta ja kalliiksikin tulisi. Ja pitäisi uusia 10 vuoden välein.

Sen sijaan näette taas millainen allaskaappi mökin kylppäriin tulee.

Käväisin myös puutarhapuolella, mutta sielä ei enää ollut äitini toivomaa runkoruusua. Sain onneksi puhelun, jonka johdosta piti jatkaa matkaa, muuten olisin varmaan taas sortunut perennoihin.

Vanha penkki mahtui juuri ja juuri autoni takapenkille, eikä parempaa kuvaa ole nyt saatavilla, koska mies lähti juuri poikien kanssa mökille, kun minä ajoin pihaan. Näette sitten myöhemmin paikallaan, mutta tässä kuva Vapriikista, josta vanhan koulunpenkin bongasin Piantikin osastolla.

Kun penkki oli kyydissä, ajoin vanhalle työpaikalleni, jonne oli tilattu nahkaisia rannekoruja. Niitä meni enemmänkin kuin ne tilatut, mutta nyt tajusin etten ollut ottanut kuvia. Tässä muutama vielä vapaana oleva, oikealla alhaalla on nilkkaan sopiva pituus.

Sitten lähdinkin ajelemaan kotiin päin. Minulla oli tapana ajaa Oulunkylän läpi silloinkin, kun vielä kävin työkokeilussa ja usein ohikulkiessani haikailin piipahtaa Moison Kauppa & Cafe:ssa. En vain saanut pysähdyttyä, kun autosta pois ja takaisin on aina niin hankalaa könytä. Nyt kuitenkin käytin tilaisuuden hyväksi, kun parkkipaikkakin oli melkein oven edessä.

Tässä siis kuvia tosi kivasta, pienestä sisustuskaupasta, josta saa myös kahvia ja muita virvokkeita.

Tarjolla on monipuolinen ja värikäs valikoima kodin pientä käyttö- ja sisustustavaraa sekä kivoja pikkujuttuja vaikka lahjoiksi, lapsia unohtamatta.

Miten olisi moderniin kotiin Arne Jacobsenin talo ja sinne munatuoli - pienoiskoossa?

Kuten kuvasta näkyy, myös laadukkaat laukut kuuluvat valikoimiin.

Tarjottimia löytyy jaloilla

ja ilman.

Liikkeessä myydään uuden rinnalla vanhojakin tavaroita ja vintagea, mutta niitä käytetään myös somistuksessa.

Minun mukaani lähti tuo ihanasti krakeloitunut vanha vati.

Tuon Affarin ison maailmanpyörän olen nähnyt viimeksi jouluvalaistuksessa ja kotoani löytyvä pienempi versio on edelleen joulutunnelmissa matkustajanaan Mailegin pikkuinen tonttu

Iltapäivälehdessäkin palstatilaa saanut jokakeväinen lahjojen antaminen opettajille hoituu helposti, kun antaa syötävän lahjan, josta saaja pääsee halutessaan nopeasti eroon.

Yläpuolella näkyy tuollaisia yrttipusseja, jotka sisältävät mullan ja siemenet, joten tarvitsee vain leikata yläreuna auki ja lorauttaa vettä päälle. Sitten vain odotellaan, koska saa napsia tuoretta basilikaa tomaatin päälle.

Alakuvan lasipurkit taas sisältävät cookie-ainekset ja valmiit pikkuleivät syötyään lasipurkkiin voi vaikka säilöä kesän marjasadon.

Moison on siis kaupan lisäksi kahvila, jossa nyt auringon helottaessa kuumasti oli ulkona pari pöytää ja sisällä varjossa yksi.

Minun onnekseni autoni teki tenän juuri nyt, kun pystyin palaamaan virvokkeiden ääreen odottamaan pelastajaani.

Tuolla se auto on ollut latauksessa yli vuorokauden, mutta hieman pelottaa lähteä huomenna sunnuntainaVeikkolaan, jossa Pieni Juhlapuoti Vanilja järjestää taas sisustuskirppiksen klo 10-14. Itse en tällä kertaa aio myydä mitään, koska olen menossa kesäkuun alussa tänne:

Helteistä viikonlopun jatkoa!

Lankalauantai ja muita käsitöitä

Pyhät meni ja nyt onkin aika esitellä kätteni tuotoksia. Ihan kaikkea en saanut aikaan pääsiäisenä, vaan osa koruista on valmistunet viimeisen viikon aikana. Vaikka suunnittelin pysyväni visusti käsitöiden parissa, niin pakkohan sitä oli työntää nenänsä ulos aurinkoon ja puuhastella pihatöiden parissa. Lankojakaan en hirveästi käsitellyt, paitsi ompelukoneessa.

Kiirastorstaina valmistuneet verhot esittelin jo edellisessä postauksessa liittyen tuohon 100 HappyDays -haasteeseen, jonka puitteissa voi muutenkin seurata päivieni kulkua, koska esittelen sadan päivän aikana yhden onnea/iloa/hyvää mieltä päivän aikana tuottaneen asian.

Koska ompulukone oli kaivettu esiin (tai ainahan se on esillä), niin päätin toteuttaa ideani noista Marimekon tehtaanmyymälästä kilohintaan ostamistani Lappuliisa -paloista. Jokaisessa palassa oli kaksi kokonaista, valmiiksi pannulapun näköistä raidallista pyörylää, kaikki eri väriä.

Ajattelin, että niistä saisi vetoketjun kanssa hauskoja pussukoita. Kuten minulla usein, niin nytkin idea oli parempi kuin itse lopputulos. Ainakin näillä ompelutaidoilla.

Vetskarin kiinnitys pyörylään ja varsinkin vuorin kanssa oli niin hankalaa, että pussukka lensi mappi Ö:hön samantien ja hieman keskeneräisenä. Puuttumaan jäi ripustuslenkki. Siirryin toiseen ideaan eli pannulappuihin / pannunalustoihin.

Ihan niitä varten ostin Eurokankaasta lämpöä eristävää huopaa. Sen lisäksi leikkasin kaksi pyörylää tukevasta ekopuuvillasta. Kangaspalojen reunassa oli tuo suunnittelijan (Maija Louekari) ja kuosin (Lappuliisa) nimi ja siitä tein ripustuslenkit.

Yhdistin osat tikkaamalla kolme kierrosta pannulapun keskiosaan. Sitten vetäisin reunat yhteen saumurilla. Olen aika noviisi saumurin käytössä, joten nuo ripustuslenkit kiinnitin jälkikäteen sauman päälle. Siksikin, kun unohdin sen ensimmäisestä.

Tämmöiset pirteät pannunaluset mummi saa ensi lauantaina 84-vuotislahjaksi :) Voin sen täällä paljastaa, koska anoppi ei tosiaankaan lue blogiani. Saati, että osaisi käyttää tietokonetta poikansa sinnikkäästä opetuksesta huolimatta.

Seuraavaksi ompelin muovikassin. Kyllä - luitte oikein. Askartelutreffeillä Orimattilassa Noora esitteli hauskaa pussukkaa, jonka hän oli ommellut kurssilla, jossa opeteltiin hyödyntämään muovikasseja. Vaikka inhoan kaikenlaisia muovikasseja yli kaiken, enkä yleensä koskaan ota kaupasta tarjottua kassia, niin en pane pahakseni, jos niille keksitään uusiokäyttöä, kun ne kerran ovat olemassa. Kun Eurokankaan muovikassi on niin pirteän kaunis, niin otin sen vastaan aikomuksena antaa se Nooralle.

Mutta sori Noora! Koska ehdit jakaa ohjeen muovikassin käsittelystä, niin päätinkin kokeilla itse. Eli muovi silitetään leivinpaperin läpi kuumalla silitysraudalla, jolloin se kutistuu ja rypistyy. Ja tulee kestävämmäksi - oletan.

Leikkasin kassin puoliksi, koska aikomukseni oli ommella siitä jonkinlainen pussukka vetoketjulla tai tarrakiinnityksellä. Nuo kädensijan kohdat ei kuitenkaan rypistyneet, niin ajattelin hyödyntää ne valmiissa, puolet pienenemmässä kassissa. Työpöydän laatikosta löytyi sopivasti läpinäkyvä pussi, jonka myös silitin ja laitoin vuoriksi, koska ilman sitä kassi vaikutti tosi ohuelta.

Ta Daa - kiva uimahallipussi on valmis :)

Juu, älkää katsoko tarkemmin, mun ompelukone tekee muutenkin huonoa jälkeä ja muovikassi ei ole ihan helpoin ommeltava, vaikka parempi onkin kuin moni ohut kangas.

Sitten ompeluhommista toisenlaiseen näpertämiseen eli koruihin. Olen nyt pääasiassa tehnyt toivomuksesta niitä avain/henkilökorttikoruja entiselle työpaikalleni. Kuten huomaatte, niin käytän koruissa runsaammin värejä kuin neuleissani, mutta sekin johtuu paljolti "yleisön pyynnöstä".

Ensin sinistä ja valkoista; vasemmalla erikokoisia sinisiä sodaliittejä ja oikealla valkoista jadea ja lasihelmiä. Tuo tähtinaulakko on muuten Pienet Sydämet -tuotantoa, mutta siitä tulee ihan oma postaus arvonnan kera.

Minun oli tarkoitus kuvata korut ulkoilmassa parvekkeella, mutta kamera jäi autoon enkä jaksanut vielä könytä pihalle sitä hakemaan, joten taas näitä kännykkäkuvia, huoh...

Jos ihmettelette, miten meidän seinän väri muuttuu välillä, niin olen käsitellyt joitain kuvia niin, että saisin helmien sävyt paremmin esiin.

Yllä kaksi hieman erilaista versiota liilan/ametistin sävyisestä korusta. Vasemman puoleisessa on lasihelmien kanssa metallisia ja helmiäispäällysteisiä lasihelmiä.

Alla vasemmalla hopeoidun ketjun kanssa ruskean sävyisiä agaatteja ja lasihelmiä. Oikealla mustia, harmaita ja valkoisia makeanvedenhelmiä myöskin ketjun kanssa.

Tässä vielä samoja musta/harmaa/valkoisia helmiä yhdistetty hopeoiduilla renkuloilla.

Lähestyvät kevätmyyjäiset mielessä tein muutaman nilkkaketjun. Turkoosi on mielestäni juuri kesään sopiva väri, mistä tulikin mieleen, että olisi aika päivittää kyynärsauvani kesäisempään kuosiin. Itse tykkään tosi paljon tuosta vasemmanpuoleisesta ketjusta, jossa sydämen lisäksi  on muutama valkoinen makeanvedenhelmi.

Rannekoruja syntyy yleensä jostain isommasta työstä ylijääneistä helmistä. Alla vasemmalla pyöreitä ja neliön muotoisia ruusukvartseja ja oikealla vihreän sävyisiä agaatteja.

Tein myös muutaman kaulanauhan puuvillapitsistä kiinnittämällä lukot. Niihin voi helposti vaihdella riipuksen maun ja mielen mukaan. Isot, kirkkaat lasihelmet näyttävät näissä kauniilta, mutta hopeoitu sydän ja agaattiperhonen sattuivat kuvaushetkellä olemaan lähempänä.

Niin, ja pari nahkaista rannekoruakin valmistui, toinen pyynnöstä kullatulla lukolla. Olen nyt itse pitänyt tälläistä yötä päivää, myöskin suihkussa ja mielestäni nahka on vain muuttunut kauniimmaksi. Tuo osa lukosta, joka on kiinni nahassa, hieman tummuttaa nahkaa siltä kohdalta, joten vettä kannattaisi välttää.

Siinäpä se minun pääsiäiseni aika lailla oli. Aina välillä kävin kyykkimässä kukkapenkissä, mutta kipujen yltyessä sietämättömiksi palasin sisälle näpertämään. Haravoida ei meidän pihalla hirveästi tarvitse, koska puut on pääasiassa kuusia. Käpyjä lojuukin siksi joka paikassa. Koivut taitaa melkein kaikki olla naapurien puolella ja kovien tuulien vuoksi niistä on lentänyt ihmeen paljon risuja meidän puolelle.

Saa nähdä, miten reheväksi tuo muuttuu, kun aika kovalla kädellä karsin sitä viime kesän lopulla.

Ai niin, piti vielä kertoa, että aina sopivassa välissä myös neulon. Luulenpa tämän kämmekkään edistyvän paremmin ensi viikonlopun Friends Forever-reissun bussi osuuksilla. Ja automatkalla Hesasta Turkuun, kun Kati-ystävä on ratissa :)

Loppuun vielä ihania kuvia suloisesta Lilosta, joka poseeraa Etanaellin palmikkovilliksessä. Lilon kuvasi ystäväni Johanna, koska emme saaneet järkätyksi yhteistä aikaa.

Nyt menen nauttimaan auringosta, heippa!