Mökkijuhannus

Toivottavasti teillä kaikilla oli oikein mukava juhannus.

Itse suunnistin mökille myöhään torstai-iltana poikieni kanssa. Ihan pakko oli pysähtyä taas kerran ikuistamaan tämä hyvän kesän toivotus, kun viime kesänä sitä ei suureksi pettymyksekseni jostain syystä ollut tutulla paikallaan.

Seuraava pysähdys oli kohta mutkassa, jossa kukkii juhannusruusu niin suomalaisessa peltomaisemassa. No, ne ruusut ei kovin hyvin huonoissa kännykkäkuvissa erotu ja ylemmässä kuvassa halusinkin taltioida nuo pilvet, kun aurinko oli laskemassa mailleen.

Alempi kuva otettu kolme päivää myöhemmin kotimatkalle lähtiessä ja sekin napattu pikaisesti apukuskin yli avoimesta auton ikkunasta ;)

Poikkeuksellisesti en ottanut kovin paljon kuvia viikonlopun aikana, joten näytän nyt myös ne vähemmän hienot kuvat. Juhannusaaton aamuna nautiskelin aamukahvini yksikseni terassilla villaan kääriytyneenä, koska Suomen kesä :) Meillä on massiiviset pihanparannustyöt meneillään mökillä ja kuten näkyy, nurmikko ei ole juurikaan ehtinyt kasvaa. Tuon autotallille varastolle johtavan soratien päälle on tarkoitus rakentaa sellainen köynnösten peittämä käytävä. Pitäisi vaan osata valita nopeakasvuiset, mieluummin kukkivat köynnöskasvit.

Nurmikkoahan pitää tietenkin leikata (vaikkei se olisi ehtinyt edes kasvaa) ja sen tehtävän hoitaa Paavon maalaissisar Kylli-Hillevi (nimi juontaa linjakkaista muodoista), joka on kuvattu ahkeroimassa jo viikko sitten. Vaikka pelastin sen kynsistä osan raparpereista, niin jäljelle jääneistä se on jo tehnyt selvää, kuten myös pienimmästä mustaviinimarjapensaasta. Onneksi niitä on useampi ja niin suuria, että huonosta leikkausajankohdasta huolimatta riivin vanhimmat maahan asti painuneet oksat pois. Tuo videolla näkyvä pömpeli on poikien valtakuntaa, jossa he ovat siirtyneet nukkumaan omiin kammioihinsa toisen kuorsauksen häiritessä toista nukkujaa.

Juhannuskokolle lähdettiin perinteisellä kyydillä eli Erkin vanhalla lava-Mersulla, mutta tällä kertaa meillä oli seuraaja perässä. Itse kyydistä ei tullut otettua kuvia, mutta sen näkee vaikkapa täältä ja onpa joku noista Mersu-kuvistani kuulemma päätynyt myös merkin clubilehteen.

Yritin ottaa autonlavalta muutaman maisemakuvan, mutta se oli tärinästä johtuen melkoisen haastaavaa. Kuvassa Kanteleenjärvi, joka kuuluu Etelä-Suomen merkittävimpiin lintujärviin ja on mukana valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa sekä Natura-ohjelmassa.

Heinät on jo niitetty lehmien märehdittäväksi. 

Kylän kokolla on aina myynnissä makkaraa, munkkeja, kahvia ja limpparia ja saapa siellä kuulla myös haitarimusiikkia juhannuskyytimme kuljettajan soittamana. Väkeä oli kyllä runsaammin kuin kuva antaa ymmärtää :)  Koko syttyi ja paloi tänä vuonna erityisen nopeasti.

Koska kokonpoltto tapahtuu melko ajoissa, ruokailimme vasta sen jälkeen. Kokkailuista ei tullut otettua kuvia, eikä valmiista annoksistakaan, joten kerronpa vain, että perinteisten grilliruokien lisukkeina oli kotimaisia varhaisperunoita ja kasvisnyyttejä, joihin oli sulatejuuston lisäksi pilkottu uutta sipulia varsineen, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa ja porkkanaa. Nam!

Myöhemmin pyörähdettiin vielä kylillä ja pääsin näkemään ihailemaan laskevan auringon värjäämää maisemaa korkeamman mäen päältä. Harmikseni en ottanut oikeaa kameraa mukaan.

Juhannuspäivän aamuna sain taas nauttia aamun rauhasta itsekseni ja vaikken juuri koskaan syö kahvin kanssa aamuisin mitään, niin nyt oikein panostin aamiaiseen ;) Tosi harvoin ostan nykyisin  myöskään lehtiä, mikä vähän hävettää,kun en pysty vastavuoroisesti kierrättämään lehtiä kuten ystäväni minulle. Nytkin ostin lehden oikeastaan ristikon vuoksi, tykkään niitä täytellä silloin tällöin aivojumppana, kuten myös uusimpana innostuksena sudokuja, niitä helpoimpia.

Aamiaistani laitellessa kuvasin keittiön ikkunan ohi pomppivan nuoren räkättirastaan. Tuohon sora-alueen keskelle on jo merkitty valmiiksi kasvihuoneen paikka, joka kuitenkin on päädytty pykäämään vasta ensi kesänä. Minulla kun on viljelykseni hoidettavana myös kaupungissa.

Mökkipihan marjapensaiden leikkaamisen lisäksi jouduin myös metsään, jonne onnekseni olin osannut varustautua oikein.

Olen ihan varma, että tuossa pellolla on käynyt ufo ;)

Mökin pihapiirissä on tällä hetkellä useampi linnunpesä, joista tämä on ehkä hauskimmassa, mutta hankalimmassa paikassa.  Hankalassa siksi, että pesän ohi on kulku vanhassa mökissä olevaan saunaan (jota minä en käytä) ja  sen ohi ajetaan hirmuisesti pärisevillä moottoripyörillä ja niitä myös pestään ihan vieressä. 

Luulin ensin, että tässä on asialla mustarastas, mutta hautoja onkin paljon ruskeampi. En saanut  otettua siitä kuvaa, kun yritettiin jättää se mahdollisimman rauhaan ja pykättiin sille oikein rauhoitettu alue.

Uuden mökin kuistilla on tainnut jo lopettaa pesimisen, mutta katolla jatkaa edelleen västäräkki puuhiaan. Siihen malliin se vahtii ja komentaa kuistilla kaikessa rauhassa kahviaan juovia mökkiläisiä, kun toinen vanhemmista vie ruokaa pesään.

Nyt tämän vanhemman pitäisi lähteä hankkimaan lapsilleen ruokaa ja sitten valmistautua ajoissa nukkumaan. On nimittäin aamulla sen verran aikainen herätys, kun pitää ehtia klo 6.27 lähtevään Turun junaan.  Tehdään ystävän kanssa päiväretki Seilin saarelle. 

Kivaa kesäviikkoa,

Tuula

Pieni mökkipäivitys

Viikonloppuna tuli vietettyä ensimmäinen yö mökillä sitten viime kesän. Sattui sopivasti olemaan kivan aurinkoinen viikonloppu, vaikka erityisen lämmintä ei ollutkaan. Ihan ensimmäiseksi katkoin mökin edustalta pitkäksi kasvaneet koiranputket kastelukannuun kuistille.

Mökissä on ilmalämpöpumpun ansiosta ihan lämmin, mutta koska ulkona oli tuulesta johtuen melko koleaa, tahdoin sytyttää takkaan tulet. Tämä olikin ihan ensimmäinen kerta ja itse tykkään kovasti, kun tuli näkyy joka suuntaan. Itselleni selvisi jäkeenpäin, että tämä takka myös pyörii! Sinänsä ihan turha ominaisuus, koska tuli näkyy muutenkin kaikkiin tarpeellisiin suuntiin. Täytyy vaan sitten jatkossa pitää nuo lasit puhtaana noesta.

Käytiin ennen takkatulen sytyttämistä Orimattilassa syömässä ravintola Tehtaassa, joka sijaitsee vanhalla Kehräämöllä. Tehdas on kuuluisa maksapihvistään ja mieheni haluaa aina välillä käydä nauttimassa annoksen. Emme siis iltasella tehneet mökillä muuta kuin röhnötimme sohvalla ja tuijotimme tulta :)

Vasta seuraavana päivänä alkoi puuhastelu. Minulla oli miestäni varten monta hommaa - hän saisi kiipeillä tikkailla ja käyttää poraa. Itse aloitin maalaamalla yhden parin hyllynkannattimia. Olin kyllä kotoa lähtiessä itse kiipeillut tikkailla(!!!) ja käyttänyt ruuviväännintä, kun irrotin yhden tarpeettomaksi käyneen hyllyn luullen saavani sen valmiiksi valkoiset kannattimet käyttöön. No, mökillä sitten tajusin, että nehän ovat ihan liian suuret. Hylly olisi saanut jäädä paikoilleen vaatehuoneeseen, vaikka sillä ei olekaan varsinaista käyttöä.

Tässä keittiön hyllyt paikoillaan sitten, kun maali oli kuivunut,  mikä tapahtui melko nopeasti, koska käytin Jeanne d'Arc Livingin Vintage-maalia. Minua vähän häiritsee, että tuo ruskea hylly on tuolla ihan nurkassa ja vaikka ensin pyysin miestäni siirtämään sen, niin päädyn kuitenkin jättämään paikoilleen. Ei kai se niin tarkkaa ole, onko kaikki sentilleen oikeilla paikoilla.

Hyllyillä ja niiden alla olevat tavarat ovat väliaikaisilla paikoillaan, osa on jo siirtynyt muualle ja osan toin kotiin myytäväksi kirppiksellä, esimerkiksi tuolla ylähyllyllä oleva iso lasipurkki keramiikkakannella. Minulle kun on kerääntynyt noita vanhoja Riihimäen lasin lasitölkkejä eri kokoisina, niin haluan käyttää niitä jauhojen ja ryynien säilytykseen.

Tässä kuvassa on tiskiallaskaapin uudet vetimet. Ne ovat mangopuuta ja peräisin ihanasta Cilla's putiikista. Ei nyt tullut otettua kokonaiskuvaa altaineen päivineen, mutta tämä alakaappi on siis Ikeasta, vaikka alunperin oli tarkoitus teettää sellainen puusepällä. Paikallinen puusepänliike Myrskylästä kävi kyllä mittailemassa, taisin kertoa siitä joskus viime kesänä, mutta emme ikinä saaneet tarjousta. Tuntuu olevan ikävän yleistä, että tarjouksia ei sitten kuulukaan, vaikka luvataan palata asiaan. Joissain paikoissa ei ole kyselyihin vastattu ollenkaan :(

Tiskialtaan ja vitriinikaapin väliin jää kapeahko tila, johon oli tarkoitus saada jonkinlainen taso. Nyt siihen mahtui vanha perunakappa ja sen päälle aiemmin korutelineenä käyttämäni Iris Hantverkin teline, joka onkin tarkoitettu harjojen ja pyyhkeiden ripustamiseen. Samalla siitä tuli kätevä talouspaperirullan pidike :)

Vaikka erityisemmin ei ole tarvetta, niin lisää ripustustilaa saatiin vanhasta puunaulakosta, jonka olen ostanut kirpputorilta. Kuvan vasemmassa reunassa pilkottaa kylpyhuone ja siellä on vedetty tikkaat alas ullakolta, koska miehelläni on vesiputkien vetäminen kesken - ja on siis edelleen eli mökkiin ei vielä(kään) tule vesiä sisälle. Ruuanlaitto ja kahvinkeitto tapahtuvat siis vielä vanhassa mökissä.

Tässä vaiheessa taisikin olla väliaika - kahvia ja pullaa. Koska aurinko paistoi, halusin ilman muuta juoda päiväkahvit ulkona, mutta en mennä varjoon grillikatokseen, jossa olisi kyllä ollut pöytäryhmä valmiina, vaan kannoin sisältä mökistä tuolit vanhan, suuren luumupuun alle. Tätä kirjoittaessa tajusin, että kyseessä on tosiaan luumu- eikä omenapuu, kuten taisin jossain kertoa. Mies huolehti kahvinkeitosta ja hyvät kahvit keittikin, olihan hän juuri ostanut uuden termoskeittimen. Kotona yleensä kiistelemme kahvin vahvuudesta, koska minä tykkään laihasta ja mies vahvasta. Mielestäni aamu on pilalla, jos kahvi on liian kitkerää, mutta se joka keittää, saa päättää ;)

Kahvin valmistumista odotellessa ehdin vähän tutkia pihaa ja kerätä luonnonkukkia, jotka kukkivatkin nyt runsaimmillaan ihan käden ulottuvilla.

Löytyi tuollainen pieni ja söpö vaahteran alku, jonka mieskin on onneksi heinän keskeltä leikatessaan ruohoa pikkutraktorilla. Löysin myös todelliseksi yllätykseksi raparperia! Se on kyllä jäänyt todelliseen ahdinkoon uuden mökin rakentamista varten tehdyn soratien reunaan ja sanoinkin miehelleni, että se täytyy siirtää toisaalle ja ainakin osa kotipihalle kaupunkiin. Meinasin nimittäin juuri ostaa Plantagenista taimen kotiin, mutta vein jo kärryyn laskemani purkin takaisin paikalleen.

Punaista aittaa kutsun poikien pömpeliksi, heillä on siinä nyt molemmilla omat huoneet. Vanhempaa kun häiritsee nuoremman kuorsaaminen, mikä onkin kyllä suureksi ihmeekseni ollutkin aina melkoisen kovaäänistä. Aikoinaan mietin, että miten niin pienestä pojasta voi nukkuessaankin lähteä niin kova ääni <3

Minulle oli jonkinmoinen yllätys myös se, että karviaiset oli jo näin suuria. Kaikki marjapensaat mökillä on melko huonokuntoisia ja syksyllä unohdin leikata ne, vaikka olikin tarkoitus. Marjoja ne silti jaksavat tehdä.

Kahvihetken jälkeen lähdimme käymään Lahdessa Kärkkäisellä, koska tarvitsi tehdä erinäisiä hankintoja, kuten joitakin siivousvälineitä ja ämpärit roskiskaappiin. Tiedättekö paikan? En minäkään tätä ennen, mutta se on siis valtava tavaratalo, josta löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. Koruista ja kosmetiikasta aina kodin elektroniikkaan ja puutarhan pieniin ja suurempiin tarpeisiin ja kaikkea on PALJON. En silti saanut kaikkea tarvitsemaani, koska en yksinkertaisesti jaksanut kävellä koko laitosta ympäri.

Paluumatkalla huomasin pellolla pinkit heinäpaalit, joten miehen oli pakko pysäyttää auto ja onneksi siinä tien laidalla olikin sopivasti linja-autopysäkki. Olen niin iloinen, että Mallusjoellakin maanviljelijä on halunnut tukea Roosa nauha -kampanjaa ostamalla pinkkiä paalausmuovia, jonka hinnasta menee osa rintasyöpätutkimukseen ja -neuvontaan. Maanviljelijät myös muualla Suomessa ovat ottaneet keräyksen omakseen, sillä lähes kaikki varatut muovirullat on myyty loppuun.

Piti tehdä myös toinen pysähdys hieman lähempänä mökkiä, jotta saisin otettua kuvan tästä niin suomalaisesta maalaismaisemasta.

Mökillä ei sitten muita kuvia tullutkaan otettua, kuin noista Happy Lightseista, jotka ripustin seinälle. Harmi vaan, suutarinlapsella ei vieläkään ole kenkiä eli pistorasia puuttuu sopivasta paikasta. Luulin tuolla nurkassa pilkistävää valkoista möhkylää pistorasiaksi, mutta sillähän onkin jotain tekemistä palovaroittimen kanssa. Suutari lupasi käydä tukussa hankkimassa näkymätöntä sähköjohtoa :)

Viimeinen kuva kuistilta ja sitten kotiin. Tuo ihana vanhasta reen istuimesta tehty keinu on peräisin ystävältäni, joka tosin ehti välissä myydä sen toiselle ystävälleen, mutta kun oli aika etsiä uusi koti, muistivat onnekseni minua :)

Näitä kuvia oli kiva katsella ja muistella auringonpaistetta, koska tätä kirjoittaessa sataa kaatamalla. Minua se ei haittaa, olen vain tyytyväinen, että kukkapenkki, melkoisen kuiva nurmikko ja viljelykseni saavat vettä. 

Hyvää viikonloppua, toivottavasti jossainpäin Suomea paistaa aurinko!

Tuula

Rentoilua mökillä

Päästyäni viime lauantaina mökille virittelin ihan ensimmäiseksi riippumaton paikoilleen ja oikaisin itseni siihen odottelemaan mieheni tarjoilemaa kahvia.  Löysin Indiskasta tuollaisen kivan värikkään, rennolla tilkkutyötekniikalla ommellun riippumaton hyvinkin edulliseen hintaan, kun alehinnasta sai vielä 50% lisäalen. Tosin olin jo ehtinyt hankkia sellaisen luonnonvaalean version, mutta kapeana ja tuohon telineeseen liian lyhyenä se saa etsiä itselleen uuden kodin.

 Luumut eivät ole vielä kypsyneet, mutta ei niistä paljon iloa olekaan, kun koko puussa on vain noin 20 hedelmää. Vadelmia taas oli runsaasti pensaan kokoon verrattuna, koska kuvassa on tosiaan koko pikkuruinen pensas - tai se mitä siitä on jäljellä, ilmeisesti ruohonleikkaajan jäljiltä.

Meillä on mökillä tuollainen perinteinen grillikatos, jonka epäkäytännöllisyys on harmittanut minua jo jonkin aikaa sen lisäksi, että se on liian kaukana uudesta mökistä. Oli varmaan vasta toinen kerta tänä kesänä, kun söimme ulkona, kun kerrankin ei ollut hirveä tuuli, eikä yhtään itikoita.

Juuri äsken näin lopun Huvila ja huussi -ohjelmasta, jossa Vappu Pimiän kesämökille oli rakennettu hieno kesäkeittiö terasseineen. Taas vahvistui yksi syy, miksi en katso moisia ohjelmia, kun heti alkaa haluta omaan kotiin tai mökille kaikenlaisia uudistuksia ja muutoksia ja mies saa hermoromahduksen, kun alan esittää toiveitani ;)

Hän oli vihdoin saanut apua tuon painavan senkin siirtämisessä ja minä sitten kokeilin erilaisia asetelmia sen päälle. 

Seinällä oleva taulu on Netta Tiitisen litografia, joka aiheellaan Talviretki sopii mielestäni erinomaisesti mökille. Citybirdit vähän niinkuin hakeutuvat oppaansa johdolla kylmän lumen keskeltä mökin lämpöön.

Pyörittelin esineitä eri paikoissa, mutta ei ne välttämättä vielä löytäneet lopullisia sijoituspaikkojaan. Tuo pyöreä sipulinnäköinen pallero on Ritva Salmen ihastuttavaa keramiikkaa Huone ett Rum:sta. Sovittelin myös verhoja, mikä oli hieman hankalaa ilman verhotankoja. Minä en edes tahtoisi verhoja, mutta mies ei tykkää aamuisin silmiin paistavasta auringosta. Hänen pitänee vain tottua laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni.

Makuuhuoneen toiseen ikkunaan mies sentään saa verhonsa, joka löytyi kirppikseltä tingittyyn hintaan neljällä eurolla. Ajattelin viritellä sitä varten mahdollisimman näkymättömästi ohuen vaijerin tuon laudan yläpuolelle. Pöydän virkaa saa toimittaa vanha silityslauta, koska pikkuinen pöytä päätyi laskutasoksi eteiseen.

Toisaalta on kyllä hölmöä laittaa minkäänlaisia pöytiä, koska niihin kerääntyy liian helposti kaikenlaista rojua; varsinkin mieheni jäljiltä jos jonkinlaisia työkaluja ja ruuveja ym.

Lökäpöksy-enkeli on turkulaisen Keramiikka Matamin tuotantoa ja se liihotti mökille kotoa, kun pohdin mitä laittaisin noihin kehyksiin.

Vessaan tulee pesualtaaksi tällainen Ritva Tuomisen valmistama keramiikka-allas, mutta tämä ensimmäinen kokeilussa ollut versio osoittautui hieman liian pieneksi. Putkimies olisi tulossa lähiaikoina varmistamaan vedentulon mökkiin, mutta hana ei ole vielä paikallaan myöskään keittiössä. Olemme jo reilut  kaksi kuukautta odotelleet jonkinlaista kuvaa ja tarjousta tiskialtaan alle tulevasta kaapista, mutta puusepällä tuntuu olevan kiireitä, kun kyselyihini ei ole vastattu. Harmittaa, kun niin innoissani odotin paikallisen yrittäjän palveluksia. Mieheni kyllä osaisi tehdä itsekin jonkinlaisen kaapin, mutta kun tuo on ihan täystyöllistetty muutenkin, niin olisi haluttu päästä vähän helpommalla. Saa nähdä mitä keksitään, minä kun en jaksaisi alkaa taas etsimään uutta puuseppää ja pyytelemään tarjouspyyntöjä, kun toiveemme on hieman erikoinen ja edellyttää käyntiä paikanpäällä.

Tuntuu olevan varsinainen Iisakin kirkko tämä meidän mökkimme, mutta kai se jonain päivänä valmistuu, niin sitten pääsee pihanrakennushommiin. No, jos sitä ennen huolehtisi kaupunkikodin pihamaasta, joka on taas näin loppukesällä jäänyt ihan rempalleen ja siksi olen jo hälyttänyt apuun ammattilaisen. Kun en vaan itse pysty kaikkeen.

Kiva, että vaihteeksi sataa vettä, niin pihakukatkin vähän virkistyvät. Kyllähän tuota paahdetta oli jo ihan tarpeeksi. Toivottavasti viikonlopuksi selkenee, kun lauantaina on se siivouspäivä ja eri puolilla järjestetään kirpputoreja. Itse aion käväistä ainakin Sipoon Nikkilässä, jossa sisustusputiikki Bedmilin pihamaalla on kirppis. Pääsen samalla testaamaan heidän ihastuttavan kesäkahvilansa, josta olen vain nähnyt kivoja kuvia.

Omalla pihalla jatkan pienten eläinten tarkkailua. Auroraperhosia on ollut runsaasti liikkeellä sudenkorentojen kanssa.

Mukavaa viikon jatkoa!