Kukkulan kuningatterena Nizzassa

Minulla on tapana valmistautua reissuilleni todella perusteellisesti. Tutustun kohteeseen matkaoppaiden ja netin avulla, tutkin karttoja ja reittejä nähtävyyksiin ja osaan suunnilleen bussiaikataulutkin ulkoa.  Tai en enää nykyisin, kun en juuri muista eilistä päivää. Varsinkin nyt, kun liikkumiseni on hankalaa, tein suunnitelmat Nizzan reissua varten sen mukaan, mitä ainakin haluan nähdä ja miten niihin mahdollisimman helposti ja mahdollisimman vähillä askeleilla pääsen.

Suosittelen samaan suuntaan matkaaville kirjaa Nizza, Cannes, Biarritz, jossa Helena Petäistö humoristisin maustein kertoo mielenkiintoista historiatietoa kohteiden nähtävyyksistä, ravintoloista, majoituksesta ym. omien ja tuttaviensa suositusten mukaan. Itse kuuntelin vain Nizza-osuuden etukäteen Celia-kirjastosta, mutta päädyin ostamaan myös painetun version.

Antiikkimarkkinoilta oli lyhyt matka koukata rantakadun kautta hissille, joka vie ylös Nizzan vanhan kaupungin ja satama-alueen välissä kohoavalle kukkulalle. Ascenseur du chateau on syvällä kukkulan uumenissa kulkeva automaattinen hissi, jonka oviin ja nappuloihin ei saa itse koskea. Olo oli suljetussa metallikopissa vähän luottavaisempi, kun näki, että sen on valmistanut KONE :)

Valkoinen pyöreä rakennus on Tour Bellanda, jossa Hector Berlioz asui säveltäessään Kuningas Learin alkusoittoa. Ylös pääsee toki myös portaita pitkin.

Hissistä ulos astuttaessa avautuu maisema Välimerelle ja linnakukkulan vehreille rinteille.

Nauratti niin, kun hissiin matkalla olleet aasialaiset turistit pyörivät ympäri tornia ihmetellen missä ovi on, ohjeet kun olivat vain ranskaksi ja englanniksi.

Minä kapusin ylemmäs Parc du chateau:n portaita, joita puiston alueella riittää. Siellä pääsee myös kulkemaan tasaisilla, asfaltoiduilla teillä ja näkemään alapuolella levittäytyvät maisemat ihan hyvin ilman portaiden kapuamista, mutta kauniit raunion holvikaaret lähempää nähdäkseen pitää nousta muutama porras. Näin ainakin muistelen.

Näköalatasanteita maksullisine kaukoputkineen on Nizzan muinaisen linnan tornien paikoilla. Eräällä sellaisella kasvavan puun runko on kaiverrettu täyteen rakkauden tunnustuksia.

Yllä olevan kuvan keskivaiheilla näkyy vanhan kaupungin markkina-alueen telttakatokset ja niiden väleissä kasvavien puiden vihreät latvukset. Ylhäällä kukkulalla kasvoi jos jonkinlaisia puita ja niiden varjoissa oli mukava viettää lepohetkiä maisemia katsellen. Siellä oli myös ulkoilma kahvila, jossa itsekin pidin paussia nauttien välipalaa.

Seuraavaksi hipsin katsomaan linnasta jäljelle jäänyttä kaarikäytävää ja sen kaunista ympäristöä kukkivine puineen ja mosaiikki koristeluineen. Olenko pöhkö, mutta minua harmittaa alakuvassa näkyvät roskis ja nuo tietoisku-pömpelit. En jaksanut stailata niitä pois kuvasta ;-)

Tämmöisissa paikoissa sitä miettii, millainen maailma oli, kun se vilisi elämää ja kukoisti täydessä loistosaan. Ja miten kaikki on saatu aikaan. Ajatelkaapa vaikka noita upeita mosaiikki-koristeluja.

Ihan pakko oli kuvata kukkia, joita oli vaikka minkälaisia eri väreissä, kun Suomesta lähtiessä oli vielä keltaisten narsissien aika.

Tuota kaarikäytävää vastapäätä oli aidattuna vanhan kirkon rauniot. Siellä oli myös kyltti esittämässä miltä kirkko aikoinaan näytti, mutta olen hukannut kuvan siitä jonnekin.

Sen sijaan vesiputouksen luota löytyvästä kyltistä on kuva tallella.

Tästä ei pääse niin kaukaa kiertämään ohi, että välttyisi suihkulta. Kuumana päivänä se ei haitannut.
Aiemmin taisin mainita alueella olevista portaista. No, pitihän se mennä kurkkaamaan, mihin nuo johtavat.

Tässä vaiheessa päivää alkoi selkä olla jo tosi kipeä, joten piti varmaan turvautua kipulääkkeeseen, en muista. Mutta sen muistan, että joka päivä otin vähintään yhden, toisina kaksi. Palasin kukkulalta rantakadulle hissillä ja könkkäsin markkinoiden kautta hotellille lepäämään.

 Hotellikadullani oli muutama kiinnostava kauppa, joista ajattelin myöhemmin käydä hankkimassa ystäville ja itselle tuliaisiksi mm. oliiviöljyä. Jäi sitten ostamatta, kun olen niin huono tekemään valintoja, jos tarjolla on liian paljon vaihtoehtoja. Samoin kävi myöhemmin markkinoilla, kun tarjolla oli saippuoita, mausteita ja sormisuolaa, jos jonkinlaisina yhdistelminä. Mutta niistä tuonnempana.

Oli siellä myös yksi sisustusliike, jossa myytiin kaikenlaista pientavaraa, mutta astuin sisään vasta seuraavana päivänä, koska jalat kaipasivat jo lepoa.

 Lopetan taas tällä erää ja jatkan myöhemmin, niin ette tukehdu kuvapaljouteen :)

Mukavaa uuden viikon alkua!

Arvaus/tietokilpailu - Mikä tämä on?

Tulee kestämään hetken, ennen kuin saan kirjoiteltua Nizzan reissuraportille jatko-osaa (on kyllä jo aloitettu), joten ajattelin siksi aikaa viihdyttää teitä pienellä kilpailulla. Toivottavasti innostutte osallistumaan, vaikka en vielä tiedä, mitä keksin palkinnoksi. Lupaan, että se on jotain kivaa, ainakin omasta mielestäni ;-)

Cours Saleyan antiikkimarkkinoilta ostin tällaisen pikkuriikkisen, hauskan esineen, jonka käyttötarkoitus selvisi itselleni TODELLA vähäisellä ranskankielen taidollani ja myyjän hyvällä elekielellä. Myyjän mukaan tämä olisi peräisin jostain 1920-30 -luvulta. Koska minulla on joku kumma viehätys omituisiin kapineisiin, niin olihan se tehtävä kaupat. Vaikka mihinkään en tätä tarvitse.

Nyt teidän pitäisi keksiä esineelle käyttötarkoitus. Materiaali näyttää messingiltä, ainakin se on melko painava. Siinä on seitsemän pientä lokeroa, jotka saa avattua, kunhan vähän ruuvaa auki tuota riikinkukkoa(?). Tulitikkuaski (Minttumaan aarre-rasia) vieressä osoittaa esineen kokoa.

Ranskankieliset asiakirjat esineen alla ovat löytöjä samoilta antiikkimarkkinoilta Nizzasta. Korttiaskartelut mielessä ostin muutamia leimoin ja postimerkein varustettuja autokorjaamon, arkkitehdin, hautaustoimiston ym. laskuja.

Kilpailun säännöt:

1 arvaus/tieto per osallistuja kommenttina tähän postaukseen

1 arvaus/tieto per osallistuja kommenttina facebookissa

(eli voit saada kaksi mahdollisuutta)

Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää tunnistettava nimimerkki tai mieluiten yhteystieto.

Jos kukaan ei tiedä oikeaa vastausta, niin se myöhemmin selviävä huikean hieno palkinto tietenkin arvotaan. Saattaapi olla, että useampikin tulee palkituksi.

Kunhan keksin palkinnon, niin lisään sen tähän kilpailu-postaukseen, mutta Vapun jälkeen 2.5 selviää voittaja.

Edit: Käväisin eilen päiväkahvilla Ekhome Interior & Designissa, jossa on aina pannu kuumana. Ihana ystäväni Nina lahjoitti kahvikupillisen lisäksi tähän kilpailuun palkinnoksi Krasilnikoffin hempeän vaaleanpunaisen ja ihanan pehmoisen tähtihuivin, Scottish fine soaps companyn Wild rose -saippuan peltirasiassa ja metallihelmistä punotun rannekorun.  Omista kätköistä löytyi settiin väreiltään sopivat Ivana Helsingin maatuska servetit ja mukaan tulee myös suklaaherkkua (unohtui kuvasta).

Nyt vain aivonystyröitänne hieromaan :)

Antiikkimarkkinoilla Nizzassa

Aurinkoiset terveiset Ranskan Rivieralta!
Ennen kuin kerron itse matkasta, niin kerron hieman matkajärjestelyistäni. Yritän olla mahdollisimman lyhytsanainen, vaikka en ole sanojani säästellyt Finnairin kanssa käymissäni keskusteluissa, jotka koskivat lentolipuista maksamaani hintaa.

Koska oikea jalkani on siis jäykistetty, eikä siten taivu polvesta, en myöskään mahdu istumaan normaalille paikalle lentokoneessa. Olin tällä kertaa lähdössä reissuun yksin, joten en voinut pitää jalkaani perheenjäsenten sylissä, kuten viime kesäkuisilla Hki-Berliini-Helsinki lennoilla. Tiedän mahtuvani jalkani kanssa 1C paikalle tietyissä konetyypeissä (esim Airbus 320), mutta sen varaan ei voi laskea, koska konetyyppi saattaa muuttua juuri ennen lentopäivää.  Koska en liikuntarajoitteisena voi turvamääräysten vuoksi istua exit-paikoilla, niin ainoa vaihtoehto oli ostaa koko rivi omaan käyttöön ja maksaa kolminkertainen(!) hinta lentolipusta.

Pöyristyttävää siksi, etten turhamaisuuttani halua matkustaa kolmella paikalla, vaan kun en muualle vammani vuoksi mahdu. Koska Finnair ei pysty tarjoamaan muuta paikkaa, pitäisi mukautuksen tulla palvelusta, joka tässä tapauksessa tarkoittaisi kohtuullista alennusta. Koska Finnair ei suostunut myöntämään minkäänlaista alennusta noista kahdesta lisäpaikasta, oli aika vedota vuoden 2015 alussa voimaantulleeseen YHDENVERTAISUUSLAKIIN.

Puhelinkeskustelujen ja sähköpostin vaihdon jälkeen tämänhetkinen tilanne on se, että Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki haluaa kutsua minut henkilökohtaisesti keskustelemaan mm. esteettömyysasioista ja siitä, mitä he voisivat tehdä enemmän ja paremmin matkustajien erilaisten tarpeiden hyväksi.  Ihamäki on mielestäni suhtautunut hienosti ja asiallisesti tapaukseeni ja myöntää ymmärtävänsä, "että olen ihan kypsä heihin lentoyhtiönä" ja jopa kehotti minua lähettämään casen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon käsiteltäväksi. Minkä aion tehdäkin. Olen todella sinnikäs taistellessani oikeuksistani vammaisena. Vaikka se välillä (usein) viekin voimat.

Ei siitä sen enempää, vaikka materiaalia olisi vaikka kirjaan :)

Sitten itse matkakertomukseen, jonka nyt aloitan, vaikken ole ehtinyt käydä läpi läheskään kaikkia 1000 kuvaa, jotka reissulla tuli napsittua. Kerron ja näytän kuvia Nizzasta suunnilleen siinä järjestyksessä kuin siellä kuljin ja jaan matkaraportin osiin, muuten saatte ähkyn :)

Vaikka suuren matkalaukun (puolityhjä tuliaisten varalta) ja kyynärsauvan kanssa olisi ollut helpompaa ottaa taxi, niin lähdin Nice Côte d'Azurin lentokentältä bussilla, koska nro 98 pysähtyisi ihan hotellini nurkalla vanhan kaupungin kupeessa. Yläkuva pääkadulta Promenade des Anglaisilta, oikealla legendaarinen palatsihotelli  Le Negresco.

Hotellini sijainnin olin valinnut mahdollisimman läheltä vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Cours Saleyan torialuetta, jotta olisin heti aamusta lyhyen kävelymatkan päässä matkani päätarkoista eli joka maanantai pidettäviä brocante eli antiikkimarkkinoita. Ikkunasta avautuva maisema rakennustelineiden peittämään seinään ei silmiä hivellyt, mutta paremmat maisemat olivatkin ulkona. Meri kyllä näkyi, jos oikein kunnolla kurkotti.

Olin aika väsynyt matkasta, mutta halusin kuitenkin käväistä lyhyellä iltakävelyllä hotellin ympäristössä ja ehkäpä haukata jotain iltapalaa.

Vanhan kaupungin puolella Fontaine du Soleil -suihkulähde, jota vastapäätä avautuu vuonna 2007 restauroitu, Pompeijin punaisten rakennusten ympäröimä Place Masséna. Halusin nähdä nuo korkeiden pylväiden päällä istuvat ja iltaisin väriä vaihtavat patsaat. Seitsemän pylvästä edustaa seitsemää mannerta ja on espanjalaisen Jaume Plensan taideteos "Conversation in Nice".

Pylväiden välissä kulkee raitiovaunu, jota voisi kutsua myös taideratikaksi, koska sen 13 pysäkillä on eri taiteilijoiden töitä. Tarkoitukseni oli tehdä ajelu ja nähdä ne kaikki, mutten ehtinyt. (Nyt harmittaa, koska eihän se olisi kauaa vienyt, mutta kuljin fiiliksen mukaan.)

Avenue de Verdunilla nenään tulvi huumaava kukkien tuoksu, vaikka nämä istutukset eivät olekaan kauneimmasta päästä. Kadun varrella sijaitsi kalliita vaateputiikkeja ja nappasin kuvan pitsihaalarista eräs tietty ystävä mielessäni ;-)

Tässä vaiheessa kaipasin jo hiukopalaa, mutta ravintoloita ei näkynyt. Arvatkaa, missä nautin iltapalaa - Mc Donaldsissa :D Onnekseni siellä oli erilainen valikoima kuin Suomessa ja sain tuoremehun kanssa "nauttia" kunnollisen sämpylän välissä olevan pihvin lisäksi myös sinihomejuustoa.

Rantakatu Promenade des Anglaisilta alkaa joen ylle rakennettu laaja puistoalue Promenade du Paillon, jonka varrella sijaitsee taidetta, vesiaiheita ja mielettömän upeita rakennelmia, joissa pikkulapset voivat leikkiä. Tämän alkupään puiston toisella laidalla sijaitsi kaunis vanha karuselli. Kuvat piti ottaa aidan raosta, koska puisto on öiseen aikaan suljettu.

Hotellissani olisi ollut tarjolla aamiasbuffet, mutta en syönyt siellä, koska halusin lähteä ulos aurinkoon nauttimaan aamiaisen. Seuraavat kuvat tuli napsittua matkan varrelta Cours Saleyalle. Kuvien laatu ei ole erityisen hyvä ja ne ovat eri kokoisia, koska osa on otettu kännyllä, osa kameralla ja zoomausta haittaa se, etten näe lähelle, mutta en myöskään jaksa veivata aurinkolaseja eestaas.

Hotellikatuni varrella oli jo useampi nähtävyys, mm. Opéra ja Pyhän Fransiskuksen kirkko, mutta jos kirkoissa tykkää käydä, niin pelkästään Nizzan vanhasta kaupungista löytyy useampi kappeli ja katedraali.

Istahdin aamupalalle antiikkitorin alkupään ravintolaan, jossa tulin reissuni aikana käymään useamman kerran, sen viehättävyyden ja mukavien tarjoilija-neitosten takia ja koska sen yläkerran Bed Breakfast paikkaan majoittui mukava suomalaispariskunta, jonka kanssa tuli vietettyä pari kivaa iltaa illallisen merkeissä. Ravintolan nimi on  Le Coin Quotidien ja siellä toimii myös leipomo-konditoria ja herkkumyymälä.

Ravintolasta tuli nyt monta kuvaa, koska ihastuin totitesti sen vanhoihin ja kuluneisiin puukalusteisiin. Täältä oli mukava aloittaa antiikkiaarteiden tutkiminen. Niistä sitten tulikin otettua ihan älyttömän paljon kuvia, koska tarjolla oli niin mielenkiintoisia ja erikoisia esineitä, ettei Suomessa ikinä. 

Myyjätkin olivat torilla suurimmaksi osaksi "antiikkisia" :)

Mutta katsokaa nyt tuota wc-istuinta! Se oli kyllä niin hyväkuntoinen, että saattoi olla uudempaa tuotantoa, en tiedä. Monta esinettä olisin halunnut ostaa itselleni, mutta varsinkin torin alkupäässä mietin, että katson ensin ja tulen ehkä uudelleen tekemään ostopäätöksen. Suurin osa jäi ostamatta ja muutamaa juttua vähän harmittelinkin jälkeenpäin, mutta toisaalta, en minä niitä mihinkään olisi tarvinnut. Vai olisiko pitänyt vaihtaa kävelykeppiä tai kameraa?

Myyjillä oli selkeästi omat erikoisalueensa vanhojen aarteiden osalta. Joku oli erikoistunut lasiin ja kristalliin, joku pellaviin ja pitseihin, joku taas huonekaluihin tai leluihin. Kirjaillut pellavaiset pöytä- ja lautasliinat olivat hinnoissaan. Ei tarvinnut olla montaakaan kappaletta, kun hinta oli satasia.

Näistä suloisista vauvanmekoista ostin tuon oikeanpuoleisimman. Siinä on todella hienot ja taitavasti ommellut yksityiskohdat. Lastenlapsia odotellessa ;)

Tykkäsin kovasti tästä alakuvan taulusta sen kuluneiden kehysten vuoksi.

Näistä alakuvan kalusteista olisin varmana tuonut kotiin tuon oikean reunan kirjoituspöydän, jos kuljetus olisi järjestynyt. Niin kaunis! Samoin olisi meille lähtenyt tuo vasemman reunan leveä rautapenkki :) Tuolla sermin takana ihmiset seurasivat aidan takaa Palais de la Préfecturen edustalla käynnissä olevan kokkausohjelman kuvauksia, joita minäkin uteliaana kävin kurkistamassa.

Tuotantotiimiläiset juoksivat välillä kiireisinä kuskaten raaka-aineita.

Prefekstinviraston naapurissa Cours Saleyan varrella sijaitseva kaunis Chapelle de la Miséricorde edustaa myöhäisbarokkia.

Hätätilanteen varalle olisi tässä retropuhelimessa tarvittavat numerot valmiina, mutta onneksi Cours Saleyalla on toiletit lähellä. On muuten siisteimmät ja puhtaimmat yleiset wc-tilat kuin missään muualla. Maksoin mielelläni sen 50 senttiä käynnistä. Nuo torialueen ja meren välissä olevat matalat rakennukset ovat joskus olleet kalastajien käytössä.

Välillä oli toki pakko pitää juomatauko ja lepuuttaa jalkoja, mikä onnistui helposti, koska Cours Saleya, kuten koko vanha Nizza on täynnä ravintoloita. Samalla tuli kuvailtua ympäröivien rakennusten yksityiskohtia. Oman taukoni pidin Le Marché:ssa, jonka tarjoilija tuossa alla huitoo.

 Jatkoin lepotaukoni jälkeen ylös kukkulalle linnapuistoon, jossa myös pidin paussia, mutta hotellille palatessa kävelin uudelleen markkina-alueen läpi. Loppuun vielä jokunen näyte markkinoiden tarjonnasta. Jatkan reissua toisessa postauksessa, koska tässäkin jo tuli melkoinen kuvapläjäys, vaikka olenkin karsinut kuvia reilusti. Tekisi vaan mieli jakaa kaikki näkemäni teidän kanssanne :) Siltikin jätän pois monta kiinnostavaa esinettä, koska kuvat ei vaan ole kovin hyviä, kun "roinaa" oli pöydillä ja maassa niin paljon.

Tälläisiä punnuksia olen havitellut pitkään, mutta nämä täydelliset setit olivat hinnoissaan, en raaskinut ostaa.

Bonne journée!