Pala taivasta

Vuoden ensimmäinen neuletapaaminen, ainakin minulle, oli eilen illalla Peroba Cafessa Leppävaarassa, jossa viimevuotinen meno jatkuu eli joka kuun ensimmäinen keskiviikko neulotaan klo 16.30 - 19.30. Tervetuloa mukaan!

Noiden ikkunoiden kauneus sykähdyttää aina vaan.

Neuletapaamisissa on usein mukana joku lankakauppa, niin tälläkin kertaa.

Koukuttamo oli esittelemässä itse käsinvärjäämiään Auvo-merinolankoja, Ihanuus-sukkalankoja ja uutuuslankaansa "Pala taivasta", jonka kertakaikkisen ihanaa pehmeyttä ei voi sanoin kuvata, se pitää itse tunnustella. Langassa on 70% cashmiria ja 30% silkkiä, joten voinette kuvitella, että se on todellakin pala taivasta.

Oli ihan pakko sortua, vaikka en varmaan vähään (pitkään) aikaan pääse aloittamaan jotain suloisen pehmoista huivia, kun on muita töitä jonossa. Valitsin tietysti lempivärini harmaan ja luonnonvaalean, vaikka huivi valmistuisi jo yhdestä vyyhdistä, jossa on lankaa peräti 400 metriä.

Sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi noissa yhteisissä neulomissessioissa on parasta vinkkien ja ideoiden jakaminen sekä se, että apua ja ohjeita on aina saatavilla. Siihen minäkin luotin eilen, kun aioin aloittaa kahden hihan yhtäaikaisen neulomisen magic loop -tekniikalla. Ilokseni opin tuon kätevän tekniikan viime syksynä Snurren kurssilla, mutta aloitus tuotti vaikeuksia. Suurkiitos Kristiinalle alkuun pääsemisestä!

Peroba cafen upea rakennus on kaunis myös iltavalaistuksessaan. Ehdin siinä taxiani odotellessa ottaa muutaman kuvan, ne kun tuppaavat aina eksymään noilla nurkilla.

Neulomisiin!

Minun messuni - kädentaitoja Tampereella

Matkani Suomen Kädentaidot -messuille Tampereelle kulki Kangasalan kautta. Kävimme ystäväni kanssa siellä kurkkaamassa, miten Mirantikin jouluvalmistelut olivat lähteneet käyntiin :) 

Oli valkoista ja vihreää, lyhtyjä ja kynttilänvaloa eli kaikki kunnossa, vaikka Mira vähän panikoikin, ettei ole ehtinyt kunnolla valmistella :)

Visiittimme oli aika pikainen, koska päivä oli jo pitkällä ja vielä piti etsiä ruokapaikka Tampereelta ennen hotelliin majoittumista, jottei tarvitsisi poistua sieltä ennen aamua.

Olin jo edellisellä Tampereen reissullani kävellyt Pikkubistro Kattilan ohitse ja koska se näytti silloin houkuttelevalta, suuntasimme sinne. Menu ei ole pitkä, mutta sitäkin laadukkaampi, ainakin meidän valitsemien kuha-annosten perusteella. Ei päässyt annoskateus yllättämään, kun päädyimme samaan valintaan ;-) Jälkkäriksikin valitsimme samat uuniomenat vaniljakastikkeella, nam :)

Koska viimevuotinen messupäivä junalla tehtynä tuntui liian kiireiseltä, olin päättänyt jo hyvissä ajoin yöpyä Tampereella, jotta yhdestä päivästä saisi kaiken irti. Se olisi muutoin ollutkin toimiva idea, mutta  koska olin jo ennen messuja sairastellut ja siksi todella väsynyt, en jaksanut tällä kertaa olla hirmuisen innostunut kaikesta. Se ei toki tarkoita, etteikö messuilla olisi tälläkin kertaa ollut tarjolla mahtava kattaus ideoita, tuotteita ja tarvikkeita kaikenlaisiin käsitöihin hurahtaneille. Terveyteni kannalta olisi pitänyt jättää koko reissu väliin, koska  sen jälkeen vasta olenkin ollut huonossa kunnossa, enkä siksi ole jaksanut tänne blogiinkaan kirjoitella. Olen vaan hissutellut aikalailla säästöliekillä. 

Lähdetäänpä sitten kierrokselle.

Meilläpäin Helsingin rannikolla ei ole lumi vielä ehtinyt peittää maata valkoiseksi, vaikka ihan pikkuisen räntää onkin ripeksinyt, joten pitänee harkita virkattuja lumiukkoja talven tunnelmaa tuomaan :) 

Olisiko syynä ollut ollut kostean kolea sää, että kiinnitin varmaan eniten huomiota huovutettuihin juttuihin, niin vaatteisiin kuin sisustustekstiileihinkin. Yläkuvan hatut, korut, pikkulaukut ja huivit on tehnyt  by itu. 

Filttiinan käyntikortit olivat saaneet paikan huovutetun kalan suusta. Taustan värikäs kalaparvi odotti suut ammollaan säilytettäviä esineitä.

Ihania lampaantaljoja oli useammallakin myyjällä, mutta Pajukannan tilan osastolla kiinnitti huomioni tuo upea kuviopainettu, paloista koottu peite, joka olisi kyllä kaunis seinävaatteena ryijyn tapaan. Langatkin houkutteli, mutta pysyin tiukkana.

Ainoat lankaostokseni tein Kerän osastolta, mutta ihan akuuttiin tarpeeseen ja nekin on jo neulottu ja lähetetty pipoina eteenpäin.

Tässä vaiheessa pitää huomauttaa, että  kuvani saattavat jonkun mielestä olla oudosta kulmasta otettuja ja niin ne onkin, nimittäin sammakkoperspektiivistä ;) Pyörätuolissa istuessa ei kuvakulmia onnistunut helposti valitsemaan ja sen vuoksi joitain kuvia jäi ottamattakin, kun oli liikaa ylimääräisiä jalkoja tai takinhelmoja edessä. Välillä tuli sitten zoomattua jotain niiden välistä.

Yläilmoissakin riitti katseltavaa, kuten Iderin lentävät hevoset. Yksi harvoja ostoksiani messuilta oli Heli Pukin kuvittama koko perheen seinäkalenteri ensi vuodelle. Minulla on jo useana vuonna ollut käytössä hänen kuvittamansa pöytäkalenteri, mutta tässä on lisänä joka kuukaudelle postikortti, joiden suuri fani olen ollut jo pitkään. 

Messuhallin kattoa koristaneet suuret himmelit oli saatu lainaan Kotkan kaupungilta.

Vuoden 2015 uutuustuotteeksi valittiin Taito Itä-Suomi ry:n mustikka-puolukka-keittiöpyyhe, joka kuuluu samaan sarjaan muiden vanhoja opetustauluja muistuttavien tuotteiden kanssa.

Jos minä harrastaisin kahvakuulaa, niin naamioisin sen varmana ketuksi :)

Eri näytteilleasettajen tuotteita oli koottu mm. Kullankeltainen näyttelyyn.

Siellä oli myös Ruukin Kehräämö ja Puodin alpakkatuotteet. Heidän osastonsa on aina ollut yksi kauneimmista millä tahansa messuilla. Tällä kertaa minäkin "jouduin" puikkoihin.

Lempikehrääjäni Leena ja Sini, nuo ihanat naiset Mathildedalista, lahjoittivat minulle vyyhdillisen uutuuslankaansa alpakkasilkkiä (kuvassa yllä), joka odottaa vielä, että neulon siitä kaulalleni ihanan pehmoisen huivin.

Made in Nummilan Pia Laihonaho tekee huovasta yksilöllisiä kenkiä. Ja tuo laukku hänen käsissään on hieno! Entäs sitten alakuvan villatilkuista koottu takki - UPEA!

Luulin jo näkeväni kahtena, mutta Pia oli messuilla sisarensa kanssa, jolla oli yllään samanmoinen värikäs asu kuin Pialla takin alla.

Villaa käyttää materiaalinaan myös lappilainen Arctic Queen, joka valmistaa mm. viittoja ja takkeja hauskoilla haliaukoilla. Tämä oranssi iltapuku sopisi minusta vaikka linnanjuhliin. Innostuisikohan Sauli sujauttamaan kätensä halaukseen? :)

Tänäkin vuonna itsenäisyyspäivän juhlissa nähdään varmaan useampi Jukka Rintalan iltapuku.
Aion sunnuntai-iltana 6.12. päivystää telkkarin ääressä nähdäkseni millaisissa puvuissa tänä vuonna presidentinlinnassa juhlitaan.

4H-yhdistys oli koonnut näyttävän puvun sanomalehtipaperista ja heidän työpajassaan oli mahdollista kokeilla tuollaisen ruusukkeen tekemistä.

Jaakko Selinin juontamaa muotinäytöstä emme jääneet katsomaan pidemmäksi aikaa, kun näkyvyys ei ollut paras mahdollinen takarivistä, emmekä viitsineet tunkeutua pyörätuolin kanssa ihmismuurin läpi. Sen aikana oli E-hallin osastoilla hieman väljempää.

Todella kivasti ideoitu osasto - Miss Mureena Enterprises.

MinDecon pitsipainatuksin koristeltuja keittiötekstiilejä hankin viime vuoden messuilta.

Taidepaja Pegasos oli myös tuttu edellisvuodelta ja silloin hankitun keramiikkaenkelin kaveriksi mietin ostavani tämän suloisen ketun, joka kuitenkin unohtui, kun päätin harkita vähän pidempään.

Ihastelin taas kerran Nukkekoti Väinölän taidokkaita miniatyyri-kokoisia huonekaluja ja muita tarpeita, joihin tulee ihan himo, vaikken olekaan - vielä - aloittanut nukkekodin kalustamista. Katsokaa nyt tuota punaista potkukelkkaa :)

Itse odotan vain lumen tuloa ja meren jäätymistä, jotta voisin kaivaa oman potkurini esille.

Olisiko tässä ihan.in messuosasto :) Minä muuten hukkasin messuilla tuollaisen heijastavan tähtikorun, joten jos otit sellaisen talteen jostain käytävältä, niin täällä on omistaja :)  Lähtöömme mennessä ei kukaan ollut ehtinyt toimittaa sellaista löytötavaroihin. Mutta ihanin Pia ystävällisesti lahjoitti tälle huithapelille uuden tähden - kiitos <3

Muistakaa tekin laittaa heijastimet vilkkumaan, kun pimeä tulee jo niin varhain.

Lopuksi kiersimme aika pikaisesti Kierrätetty-hallin antiikkipöydät, mutta voitteko uskoa, etten oikein jaksanut perehtyä niihin ;-)

Tässä tämän vuoden messut, ensi vuoden 2016 messuille saa käsittääkseni varata jo myyntipaikkoja.

Taiteen seurassa Tampereella

Ääh, vielä olisi kerrottavana parin jutun verran Uppsalasta, mutta kun matkailin viime lauantaina täällä kotimaassa, niin haluan jakaa sen reissun vinkit tässä välissä :) Varsinkin, kun jo tällä viikolla on varmasti paljon Tampereelle menijöitä, on nääs se käsityöläisten jokavuotinen pyhiinvaellus-tapahtuma viikonloppuna eli Suomen Kädentaidot -messut.

Toivottavasti mahdollisimman moni ehtii viipyä Tampereella pidempäänkin ja nauttia myös kaupungin muusta tarjonnasta. Itsekin lähden sinne jo torstaina yöpymään hotelliin, jotta olen messuhallissa heti kun ovet avautuvat ja saan kaiken irti yhdessä päivässä.

Mutta ensin kävin Tamperella taiteen vuoksi. Toki yhdistin matkaan myös käsityöt. Minullahan on tapana yhdistää samaan reissuun useampi pydähdys. Koska matkustin junalla ja piti ehtiä takaisin samana iltana, oli valinta selvä jo sijainninkin perusteella. Kaupungin ihanin Lankakauppa Kerä sijaitsee minullekin sopivan kävelymatkan päässä rautatieasemalta.

Tarkennus tuohon kylttiin, josta löysin elämänlangan, jota olen alitajuisesti noudattanut jo pitkään - 

IN SHEEP WE TRUST :)

Kerässä oli meneillään jokalauantainen neuletapaaminen ja tupa olikin täynnä neulovia naisia. Olisin tietysti voinut istua seuraan, mutten malttanut, vaan napsin kuvia esiteltäväksi tuosta viihtyisästä ja viehättävästä lankakaupasta.

Kerässä näytti olevan hyvin mallitöitä tai ainakin mallitilkkuja myynnissä olevista langoista. Ja voi että minä hypistelin varmaan jokaista kerää ;) Muutaman kerän ostin tuolla edellä näkyvää LOVE WOOLia ja sellaista toista tosi paksua alpakka-boucleeta.

Koska kartalla matka näytti kohtuulliselta, päätin kävellä seuraavan etapin. No, se oli väärä päätös minun jaloilleni ja selälleni, mutta sikäli hyvä, että näin matkan varrella monta houkuttelevaa ravintolaa, kahvilaa, putiikkia ja sen, että Tampere on tosi kiva kaupunki.

Ylläolevat paikat ovat kaikki ihan vierekkäin (paitsi Taito shop jäi sillan toiselle puolelle) ja vastapäätä vielä Putiikki rannalla, jossa olin aikeissa käydä vielä ennen sulkemisaikaa, koska se sijaitsee ihan PopUp Taideputiikin naapurissa. En sitten ehtinyt, kun viihdyin niin hyvin taiteen ja taiteilijoiden seurassa.

Sain tämän kutsun Pia Feinikiltä, jonka tapasin Habitare messuilla. (Nyt kun olin aikeissa lisätä linkin kirjoitukseeni noista messuista, niin huomaan, etten ole sitä ikinä julkaisutkaan, vaan juttu on vielä kesken.)Aloin siltä istumalta selvittämään juna-aikatauluja, koska tätä en halunnut jättää väliin mistään hinnasta. Kyllähän sitä hintaa tulikin, koska tyhjin käsin en päässyt tästä PopUpTaideputiikista ulos ;)

Kopioin tämän taide-osion myös tuonne Kotilo-gallerian puolelle, mutta hieman muokaten. Pahoittelen taiteilijoilta ja lukijoiltani kuvien huonoa laatua niin valotuksen kuin perspektiivienkin suhteen.  Toivon, että minut ymmärretään vain ihan tavallisena taiteen ystävänä, joka taas kerran keskittyi enemmän nauttimaan katsomastaan ja keskusteluistaan muiden mukana olleiden kanssa :) Taiteilijoiden omilla kotisivuilla kannattaa vierailla jo laadukkaiden kuvien vuoksi, mutta muutoinkin lukemassa enemmän heidän työskentelystään, näyttelyistään ym. 

Näyteikkuna oli jo todella mielenkiintoinen ja tarkoitus onkin, että se houkuttelisi sisään myös satunnaiset ohikulkijat. Suuresta ikkunasta näkee hyvin , ettei kyseessä ole ihan perinteinen galleria, jossa valkoisilla seinillä on harvakseltaan teoksia usein vain yhdeltä taiteilijalta, vaan nyt on kyseessä oikea taidekauppa, jossa on katsottavissa ja ostettavissa taidetta useammalta taiteilijalta. He toivovat, että ovat osanneet rakentaa tästä neljännestä PopUpTaideputiikistaan helposti lähestyttävän ja viihtymään kutsuvan paikan.

Koska viihtyisä tämä galleria tosiaan on. Minun mielestäni siellä on jopa mummolamaisen mukava tunnelma, koska taiteilija Pia Feinik on tuonut omalta työhuoneeltaan nojatuoleja ja muita vanhoja kalusteita, joihin minä antiikin ystävänä heti iskin silmäni. Täällä voit kysellä ja keskustella grafiikan, maalausten ja veistosten tekijöiden kanssa, koska he ovat paikalla vaihtelevalla kokoonpanolla joka päivä joulun alla.

Tässä kuvassa Pia Feinik parhaillaan kertoi Kivaa tekemistä -palvelun Henri Elolle mistä taideputiikissa on kyse, mistä se sai alkunsa ja mitä he tavoittelevat sillä. Kuuntelin kyllä sujuvasti, mutten kirjannut mitään ylös eli en osaa toistaa kaikkea tarkkaan, joten suosittelen lähtemään Tampereelle kyselemään itse. Varmasti eivät pane siellä pahakseen. Tai sitten voit kurkata, josko Henri, joka alakuvassa keskittyy selin kuvaamiseen, on ehtinyt kirjoittaa jutun sivustolleen :)

Tässä kuvassa taiteilija-kollegat Pia Feinik ja Tiina Huhtinen-Siistonen, jonka korkkareita ihastelin ja ihmettelin niin, etten saanut hänen päätään kuvaan. Sori!

Taiteilijoilta ei synny pelkästään kaunista katseltavaa, vaan myös herkullista maisteltavaa.

Kuvassa taiteilija Pälvi Hanni. Kuten näkyy, on seinille ripustettu hyvin erikokoisia teoksia, niin maalauksia kuin valmiiksi kehystettyä grafiikkaa, jota löytyy toteutettuna monilla eri tekniikoilla,joista varmasti saa lisätietoja taiteilijoilta paikanpäällä. Grafiikanlehtiä on suuri valikoima myös kehystämättöminä.

Mielestäni tällaisilla pienillä töillä on helpompi aloittaa taiteen kerääminen, koska niille löytyy varmemmin tilaa kodista kuin kodista verrattuna suuriin teoksiin. Tieytysti pienemmät teokset ovat tekniikasta riippuen usein paljon edullisempiakin, kuten grafiikkakin yleensä verrattuna suuriin maalauksiin. 

Sellainen asia vaan itseäni joskus mietityttää, että kun taiteilija on tehnyt tiettyä sarjaa, kuten yllä Pia Feinik nuo viisi alimmaista, jotka kuitenkin eroavat toisistaan, että voiko ne erottaa toisistaan, kun ne tuntuvat kuuluvan yhteen. Että voiko ostaa yhden ostamatta kaikkia :)

Taideputiikki käsittää kaksi kerrosta ja mielestäni tila on aivan loistava juuri taiteen esittämiseen. Pia Feinik on peittänyt sähkökaapin teoksellaan sarjasta Metsä vastaa ja sen päällä lentelevät Sauli Iso-Lähteenmäen linnut, Mielestäni on juuri hauskaa että rakenteet, putket ja pistorasiat ovat näkyvissä. Tila on otettu hyvin käyttöön ja sieltä voi saada hyviävinkkejä siitä, miten ja mihin taideteoksia voi kodissa sijoittaa.

Meinasin jo karata alakertaan, kun minut pysäytettiin kohta alkavan taide-bingon takia. Eihän sitä voinut jättää väliin, koska bingon sattuessa omalle kohdalle, olisi palkinto ollut oikeaa taidetta. Tai sitten kahvipaketti.

Iloisena bingoemäntänä toimi Tiina Huhtinen-Siistonen, jonka käsialaa olivat myös alustat pelikupongeille.  Tuo pallokone on aivan mahtava, vaikkei antanutkaan minun kuponkiini bingoriviä.

Kaksi pelaajaa hihkaisivat bingon yhtaikaa, joten molemmat saivat valita mieleisensä grafiikantyön, joita tässä esittelee Pia Feinikin kanssa Virve Lilja.

Sitten olikin hyvä hetki siirtyä alakertaan.

Sain alakerrassa hieman parempia kuvia ja vaikka tahtoisin esitellä ne kaikki, niin jätän kuitenkin vähän tilaa yllätykselle, jos joku siellä päättää pistäytyä :) 

Seuraavaksi haluaisin kannustaa teitä miettimään, että mitäpä jos hankkisikin joululahjaksi taidetta. Eikä vain joululahjaksi, vaan muinakin merkkipäivinä. Taide kestää aikaa ja on ikuista. Tottakai pitää tuntea lahjan saaja, mutta varmaaan jokainen tuntee läheisensä ja heidän makunsa. Ja kuten edellä kirjoitin, pienistä teoksista on helppo aloittaa. Pienet lapset toki tarvitsevat legonsa ja barbinsa, mutta varsinkin heille, joilla on jo kaikkea, voisi miettiä pitkäikäisempiä lahjoja, jos jotain haluaa antaa.

Mikä voisi olla parempi lahja, kuin kotimainen, lähellä tuotettu käsityö eli taide?

Koska mieheni harrastaa mopoja ja moottoripyöriä, mietin hänelle isänpäivälahjaksi Hannamari Matikaisen pientä serigrafiaa. Mutta koska hän on sekä lasteni isä, että ystäväni ja koska minulla on joku kumma viehätys kaikenlaisiin otuksiin, niin hän saikin Hannamari Matikaisen työn Ystävä, joka tulee sijoittumaan makuuhuoneeseemme. Kuva löytyy tällä hetkellä vain instagramista, joten klikkaa tästä, jos haluat nähdä sen.

Taideputiikissa on tarjolla monenlaisia kuvia moniin eri makuihin, mutta jostain syystä suurin osa oli minun makuuni, koska olisin voinut viedä sieltä mukaani vaikka kuinka monta teosta.Kun olen lisäksi selannut taiteilijoiden kotisivuja, niin olen löytänyt lisää houkutuksia. Mutta kun kaikkea haluamaansa ei voi saada, niin pitää sitten käydä katsomassa sitä taidetta gallerioissa, museoissa ja PopUp Taideputiikissa :)

Selatkaa rohkeasti laatikoissa olevia grafiikanlehtiä ja etsikää vaikka Syysunelmaa.

Menkää Tampereelle, niin minäkin teen, mutta tällä kertaa on vuorossa Suomen Kädentaidot :)