To my friend

Minulla olisi tänään ollut muutakin tekemistä, mutta olen nykyisin huono priorisoimaan, joten hetken mielijohteesta kaivoin askarteluvälineet esille. Vierashuoneen tyhjennys saa odottaa, mutta lauantaihin mennessä se on tehtävä, koska silloin tulee maalari sutimaan uudet värit seinille.

Tarkoitukseni on tehdä vierashuoneesta oma tilani, jonne voin tarvittaessa jättää nyt keittiönpöydälle levittämäni tarvikkeet esille.  Napsautin vielä aamulla radion päälle, mikä on melko harvinaista, koska normaalisti kuuntelen radiota vain autossa. Taajuus on yleensä Groove FM ja niin nytkin. Ilokseni he soittivat niin monia lemppari kappaleitani, että ajattelin olevani onnekas, kun saan keskellä päiväää tehdä mitä haluan. Illan sapuskankin olin tehdyt jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä.

Olen vuosia sitten ostanut Ikeasta korttipaketin, jossa on Carl Larssonin aiheita. Tuunasin kuvaa hieman pitsillä, punaisilla "kristallikukilla" ja lankakerän päälle rullasin pätkän alpakkaa. Koko komeuden liimasin valmiin korttipohjan päälle.  Meillä on erään neulovan ystäväni kanssa tapana lähetellä toisillemme neulomis- ja käsityöaiheisia kortteja. 

Seuraavat kortit tein mahdollisimman simppelisti samalla kaavalla. Lähtökohtana oli tuo Sinellistä ostamani viirinauha. Pohjalla olevat kuviopaperit on ihan alkuaikojen hankintoja. Siis silloin kun ylipäätään innostuin korttiaskarteluista. Nyt päätin, että niitä pitää käyttää pois.

Tuon m-kirjaimen edessä ei pitäisi olla mitään tuhrua, se on varmaan joku kuvaustilanteessa paikalle lennähtänyt pölypallero. Vaikka ei yksittäisten kirjainten leimailu erityisen helppoa olekaan ja siksi kirjaimet on näiissäkin korteissa vähän vinksin vonksin.

Tähänkin korttiin tuli vahingossa pienen kirjaimen sijaan iso U tuonne loppuun, kun mies tuli juuri jotain vouhkaamaan viereeni ;) Minulla on sellaiset puiset kirjainleimasimet, joiden toisessa päässä on pieni ja toisessa iso kirjain. Muutenkin kortissa näyttää olevan vähän liikaa tavaraa.

En minä välttämättä tulevaksi ystävänpäiväksi lähettele hirveästi kortteja, kun tapanani on muutenkin lähetellä etanapostia milloin sattuu. Nyt vähän harmittaa, etten eilen työntänyt nenääni ulos, kun tarkoitukseni oli ostaa postimerkkejä varastoon vanhalla hinnalla. Tänään Posti nimittäin nosti jo ennestään korkeita hintojaan :(

Tämän kortin tein aiemmin, mutten muista, olenko jo esitellyt sen. Käytän usein Jeanne d'Arc Living -lehdestä leikkaamiani kuvia ja niin tässäkin. Sen alla on jouluaiheinen tekstipaperi, mutta ei tämä mielestäni ole erityisen jouluinen, vaikka kanerviakin siinä on.

Näytän tässä samalla ne valmistuneet vinoraita-villasukat, jotka ehdin kerran keskeneräisinä esitellä. 

Linkki ohjeeseenkin toimii eli hieman mukaillen käytin tuota Dropsin ohjetta:

http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=156&d_id=52&lang=fi

Lankana minulla oli JANNE konepestävä sukkalanka.

Sukkakuvat otin makuuasennossa jalat kattoa kohden, eikä se juuri poikkea normaalista neulomisasennostani, jolloin yleensä vain oikea, tönkkö jalkani sojottaa kattoa kohden nojaten koukistettuun vasempaan jalkaan :)

Seuraavaksi voin toivottavasti esitellä villatakin, josta puuttuu enää noin puolitoista hihaa :)

Pientä tuunausta

Minulla on vuosikausia pyörinyt nurkissa ja lopulta hautautuneena vaatehuoneen uumeniin kaksi Ikean valkoista valokuva/taulunkehystä. Aikoinaan oli varmaan olemassa joku idea niiden käyttöön, mutta eivät ne sitten osoittauttuneetkaan erityisen käytännöllisiksi. Varmaan sen vuoksi, että kehykseen laitettavan kuvan pitäisi mahtua tuohon pieneen neliöön.

Kirpputorillakaan eivät ole kellekkään kelvanneet, joten siksi en ole viitsinyt laittaa Hope-yhdistykselle kantamieni lahjoitustavaroiden joukkoon, etteivät joudu muiden riesaksi. Mutta en vaan osaa heittää pois ehjää tavaraa.

Kun sitten sait postitse tilaamani Joel Jyringin kalenterin ensi vuodelle  ja jokusen neliönmuotoisen kortin, niin siitä se ajatus sitten lähti. Piantik on facebook-seinällään jo jonkin aikaa hehkuttanut noita ihania, herkkiä ja kauniita runokortteja, enkä malttanut enää odottaa, vaan tein tilauksen verkkokaupasta.

Kaivoin kehykset esiin, mutta niiden hieman kolhiintunut pinta tuntui kaipaavan päivitystä ja sitten muistin johonkin toiseen projektiin ostamani Jeanne d'Arc Livingin Vintage-maalin, jota minulta löytyi sävyssä warm grey.

Koska aloitin homman ihan ex tempore pyykkien laiton välissä, niin työpöytäkin jäi aluksi suojaamatta. Onneksi tuo maali on ihan vesiliukoista. Sudin ensimmäisen kerroksen (2. kuva) kokeeksi vain toiseen kehykseen. En tehnyt muuta pohjatyötä kuin pyyhin pölyt pois.

Seuraavana päivänä suojasin jo pöytää vanhalla paperikassilla, kun vetelin toisen maalikerroksen (3. kuva) kehyksen pintaan. Maali kuivuu kyllä melko nopeasti, mutta kun ei ole varsinaisesti mikään kiire, niin annoin kerrosten kuivua aina seuraavaan päivään, jolloin jossain sopivassa välissä pikaisesti sudin uuden kerroksen ja pesin pensselin joka käytön jälkeen ja jätin senkin kuivumaan. Tämä pieni urakka kesti siis useamman päivän.

Tässä kuvassa etummainen kehys on saanut kolme maalikerrosta,jotka ovat kaikki ihan ohuita. Maali on mielestäni tosi riittoisaa. Taaimmainen kehys on sudittu vasta yhden kerran ja ilmeisesti johtuen pohjatöiden puutteesta, maali ei tarttunut aluksi tasisesti. Paremman jäljen saisi hiomalla pinnan aluksi. Näihin sai jäädä pensselin jälki näkyviin.

Koti on siellä, missä

on lämmintä,

keskellä lempeitä laineita.

-Joel Jyrinki-

Nyt kehykset saavat odottaa mökillepääsyä kodinhoitohuoneemme seinällä.

Isommalle kuvalle otin valkoiset kehykset yhdestä toisesta kuvasta ja tämä saa jäädä kodin seinälle riippumaan. En saaut tarpeeksi hyvää kuvaa, joten "kehykset" laitoin tähän kuvankäsittelyllä.

On uskallettava kulkea särkyvän kautta,

mutta lähellä rantaa.

Ensin tunnusteltava askelia, sitten luotettava,

että elämä kantaa.

-Joel Jyrinki-

Askartelutreffeillä

Viikonloppuni vierähti tosi nopeasti askartelun merkeissä.

Orimattilan Kehräämöllä, 100-vuotta vanhan rakennuksen tiloissa on nykyisin vaikka minkälaista toimintaa ja putiikkeja, mutta niitä en ehtinyt edes vilkaista, koska heti lauantaina aamupäivästä piti saada askartelut vauhtiin.

Pääsin mieheni kyydissä Orimattilaan, josta hän jatkoi poikien kanssa mökille. He kantoivat kamppeeni sisään ja kävivät samalla katsastamassa Hotelli Teltan, jonka majoitusjärjestelyt herättivät kummastusta pojissani. 

Koska minä en ruman jalkani ja arpieni kanssa halua nykyisin jakaa huonetta/hyttiä/telttaa ihan tuntemattoman kanssa, niin majoituin tällaiseen yhden hengen soputelttaan. Poikani totesi pikkupöydän nähtyään, että kiva, sä pelaat täällä yksin shakkia :) No, ensin olisi pitänyt askarrella nappulat, mutta meinasin keskittyä vaan kortteihin.

Tunnelmallisen telttakylän keskellä kulkee päätie, jonka toisessa päässä sijaitsee peseytymis-, wc- ja oleskelutilat ja toisessa päässä aamiaishuone keittiöineen.  Jokaisen teltan edustalla oli kukkia ja joku isohko, paperimassasta tehty lintu. Minulla se oli flamingo.

  Kävimme Nooran ja Ninan kanssa vielä nauttimassa kevyehkön lounaan Kahvila Kehräämössä, kunhan olimme ensin varanneet pöytäpaikat.

Vaatimattomalle askartelukorilleni nauroivat he,

joiden omat tarvikkeet eivät mahtuneet edes lattialle :)

Useimmilla oli monta ikeakassillista tai matkalaukullista jos jonkinlaisia vempeleitä, papereita, leimoja ja koristeita mukanaan. Ja jos jotain jäi puuttumaan - ei hätää - paikanpäällä saattoi suorittaa ostoksia TaavaNaisen (järjestäjä)

Klemmarikellarin Jonnan ja Mikon

sekä Taika-lehden Anun myyntipöydiltä. Juu, kuten minua varoiteltiin, korini sisältö kasvoi hankinnoista, joita tein kaikilta myyjiltä, ja vähän kaveriltakin :) Tässä Anu ja Jonna työn touhussa.

Tässä Jonnan taidonnäytteitä

ja yksi huikean hieno neliosainen taideteos.

Taava piti myös pienimuotoisen kurssin, jonka osallistujat valmistivat kukkakoristeen esim. hiuksiin.

Lauantaina paikalla taisi olla reilut parikymmentä näpertelijää, joista suuri osa taisi tehdä jonkinlaisia kortteja, mutta joku myös skräppäsi, kun jotkut taas tekivät rasioita. Ilta kymmeneen asti oli enemmän tai vähemmän tehokasta työaikaa, mitä nyt välillä käytiin pizzalla paikallisessa ravintolassa, jonka mini tarkoittaa muualla Suomessa normaalia eli suuret olivat lätyt. Hieman paikalliset "herrasmiehet" ihmettelivät yhtäkkiä paikalle pölähtänyttä naisjoukkiota. Ja minä olin saada aikaan vedenpaisumuksen naistenhuoneessa, jossa bidee-suihku oli viritelty melko luovasti.

Vatsat täynnä oli taas hyvä paneutua saattaamaan loppuun Etanaellin toinen kortti. Ensimmäiseni valmistui vasta viiden tunnin kuluttua siitä, kun tapahtuma oli alkanut, mikä oikeutti pienimuotoisiin aplodeihin :) Vaikka eivät ne muutkaan tainneet yltää edellisten vuosien saldoihin valmiiden töiden määrässä, mikäli oikein ymmärsin. Sen verran hulvatonta porukkaa oli paikalla, että keskittyminen ei ollut parasta laatua. Fiilis sen sijaan oli katossa ja hyvä niin, sillä lämmin tunnelma korvasi sen, että tila oli lähes jäätävän kylmä. Moni olikin osannut varustautua asianmukaisin työhanskoin. Ensi kerralla osaan minäkin!

Päivän rupeaman jälkeen nauroimme poskilihaksemme kipeiksi ja vetäydyimme puolenyön tietämillä telttoihimme yöpuulle. Tosin jotkut saattoivat jatkaa iltaa hieman pidempään ja kyllä siellä joku yöjalassa kulkija yritti myös pyrkiä väärään telttaan :)

Aamiainen oli runsas ja kuvittelin sen voimin saavani toisena päivänä enemmän aikaiseksi. Väärä luulo! Kokonaissaldoni kahden päivän rupeamasta oli viisi ja puoli korttia. Paras saldo oli kuitenkin suuri määrä uuden oppimista kanssa-askartelijoilta. Porukka puhalsi muutenkin yhteen hiileen; toisten tarvikkeita lainailtiin, vinkkejä vaihdettiin, neuvoja ja apua jaettiin.

Ihan mahtava viikonloppu ja kokemus kaiken kaikkiaan - kiitokset kaikille mukana olleille!

Tässä vielä muutama yksityiskohta vanhan villatehtaan tiloista:

Tässä ihan ensimmäisenä valmistunut korttini.