maanantai 5. kesäkuuta 2017

Cafe Latten kesäinen kartanopäivä

Esikoisen valmistujaiset on juhlittu ja kiireet siltä osin hellittäneet. Koska selvisimme lauantaiaamuna koulun tilaisuudesta sen verran ajoissa, ehdin ennen vieraiden tuloa käydä pikaisesti kukkapenkissä laittamassa tuen pionille, jonka nuput painavat varret maata kohden ja istutin parit laventelit multaan. Ehdin myös paistaa broilerpiiraan, jonka täytteen olin tehnyt edellisenä iltana valmiiksi.

Mielelläni  laittaisin tähän kuvan komeasta esikoisestani, mutta hänen toivettaan kunnioittaen laitan otsikkoon viitaten kuvan kesäisestä mansikkakakusta, jonka tein myöskin pojan toiveesta. Tämän äidin sydän heltyi kun lapsi toivoi oman äidin tekemän kakun <3
Tosin tämä äiti ei muistanut, että lapsi ei tykkää noista pensasmustikoista ;)


Koska täksi maanantaiksi on luvattu  pilvinen ja sateinen päivä, mikä säästää minut viljelysteni kasteluhommilta, on myös mukava palata eiliseen ja kesäisille kartanopäiville Leppävaaran kartanon ja siellä sijaitsevan lifestyleputiikki Cafe Latten kauniissa pihapiirissä. Olen kertonut tuosta ihastuttavasta paikasta aiemminkin, kun olen ollut siellä myymässä käsitöitäni tai kirppistavaroitani, mutta eilen menin ihan aurinkoisen sään ja tuttujen myyjien sekä muutamien uusien tuotteiden houkuttelemana.



Tällä kertaa jätin auton hieman kauemmas kartanolle johtavan tien varteen, koska halusin ottaa kuvia ihanan vehreästä ympäristöstä, joka on aiemmin kuulunut kartanon laajoihin maa-alueisiin. En tiedä missä raja nykyisin kulkee, mutta yllä olevan kuvan suuret ja vanhat omenapuut ovat varmaankin kuuluneet kartanolle, kuten nämä punaherukaksi luulemani marjapensaatkin.



Tiedän, ettei tunnelma välity näistä kännykkäkuvista, mutta minut se houkutteli kuvaamaan ja pyllistelemään - ohikulkevien iloksi :D - ojan pientareella puiden varjossa kukkivia mansikoita ja aho-orvekkeja.




Hetkeksi pysähdyin rupattelemaan tämän hurmaavat valkoiset ripset omaavan jackrussel-tyttö Iineksen omistajan kanssa. Ensin puhuimme koirista, kunnes huomasimme, että meillä molemmilla oli jaloissamme maailman mukavimmat OTZshoes espadrillet :)




Cafe Latten kartanoputiikkihan toimii tuossa vanhassa kanalassa, joka on nykyään harvemmin auki, koska uusi myymälä toimii Tapiolassa Kauppakeskus Ainoassa. Kannattaa siis tarkistaa aukioloajat, jos mielii kartanoputiikissa käydä. Itse suunnittelen käyntiä tuonne Tapiolan liikkeeseen.


Aiemmista kartanopäivistä tuttu Saija's Flowers oli täydessä touhussa sitomassa upeita kimppujaan, joissa minua ihastuttivat tällä kertaa syreenit ja pionit, joten sellainen lähti mukaani. Vaikka olin juuri vannonut ystävälleni, etten osta mitään :D
Kiitos Saija kaupanpäällisestä <3


Jo seuraavasta pöydästä tein taas pienet ostokset, nimittäin Gauharin naisilla oli monen muun kauniin tuotteen lisäksi kipeästi tarvitsemani hiusdonitsit, jotka olivat prikulleen samaa sävyä kuin turkoosit otzini :)  Niistä ei nyt tullut otettua kuvaa, sori. Kun myöhemmin näytin painamiaan pellavaihanuuksia myymässä olleelle Visualaddict Fridalle poikani parittoman sukan varresta tekemääni tukkadonitsia, hän pyysi nauraen saada heittää sen roskiin ja oli sitä mieltä, että oli jo aikakin ostaa uudet - ja nätimmät :)


Koska aikani meni taas tuttujen ja tuntemattomien kanssa hölöttämiseen, en oikein keskittynyt kuvaamiseen, mutta olen kyllä esitellyt Fridan upeita painotöitä ennenkin, onhan minulla käytössäni mm. hänen ompelemansa siivillä varustettu pellavakassi. Alakuvassa emäntänsä perään haikaileva Lillan joka on Cafe Latten omistajan Leean suloinen koira.



Välillä piti istua huilaamaan ja nauttimaan välipalaa, jota sai tuttuun tapaan ostaa Safkalan tarjonnasta. Kauniit ja makeat herkut jätin väliin, kun niitä oli tullut edellisenä päivänä nautittua,  mutta tomaatti-mozzarella-wrap oli myös herkullinen.  Sain kahvi- ja juttuseurakseni ohikulkumatkalla olleen rouvan, jonka kanssa kehuimme ympärillä aukeavaa kaunista luontoa ja maisemia. Kartanolla oli taas aivan ihana tunnelma, ihmiset olivat niin iloisia ja hyväntuulisia, joten tapani mukaan viivyin siellä pitkään höpöttämässä. Minut niin hyvin tunteva ystäväni Johanna (tuttu kesäreissujutuistani) osasi vetäytyä takavasemmalle ajoissa, ettei jää kiinni juttuihini :D



Omenapuun varjossa oli myynnissä meriaiheisia ja erityisesti mökille sopivia sisustustauluja ja maalattuja airoja.


Uusi tuttavuus oli kotimaisena käsityönä valmistetut Candle Light Story:n ekologiset soijavahakynttilät, joissa oli kivoja mietoja tuoksuja. Itseäni viehättää noissa kynttilöissä myös sytytyslankana käytetty puu. Ja juu, ostin yhden, jonka tuoksuna jungle fruit :)

Toinen tuoksuva tuote lähti mukaani laventelin muodossa. Suloisista virkkuutuotteistaan tuttu
One Little Ragdoll oli pussittanut lempikukkaani näin kivasti:


Toinen uusi tuttavuus oli WDesign Helsinki, joka valmistaa käsityönä koruja koko perheelle ja käyttöesineitä vauvaperheisiin. Nimen mukaisesti tuotepakkaukset ja esillepano on oikein tyylikäs.

Saimme hyvät naurut, kun kysyin lupaa kuvaamiseen ja kerroin mahdollisesti kirjoittavani blogiini jutun kartanopäivistä, jolloinWDesign Helsingin nuoret naiset sitten kysyivät blogini nimeä. No senhän minä kerroin , mutta samalla sanoin, että en suosittele :D
Minä kun päivitän tätä niin harvoin ja muutenkin ajattelen blogin olevan yhtä huithapeli kuin itsekin olen ja mietin tämän olevan kaukana tyylikkäitä tuotteita tekevien tyylikkäiden naisten maailmasta. Sanoin siis tämän heillekin :)


No, kävin toki myös tervehtimässä Leeaa sisällä ihanassa puodissaan, jossa myös katselin vähän sillä silmällä kesäisempää käsilaukkua mustan nahkaisen tilalle. Tämä suomalais-ranskalaisen  Perl B -merkin pellavalaukku jäi mietityttämään muuten hyvänä, mutta hieman vieroksun kiiltävää pintaa itselleni liian "blinginä".





Aivan ihana tapahtuma ja paikka! Kannattaa seurata ilmoituksia tulevista kartanopäivistä.

Mukavaa viikon jatkoa! Minulla vielä tänä iltana yhdet yo-juhlat :)

Tuula

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kesä on saapunut pääkaupunkiin

Edellisessä jutussa oli kevät ja nyt julistan kesän alkaneeksi ainakin täällä Helsingissä, jossa maisema on jo ihan vihreä ja luonto puhkeaa kukkaan melkoisella vauhdilla. Kasvit taitavat ottaa kiinni pitkäksi venähtänyttä kevään tulemista. 

Kun katson taaksepäin tätä kuluvaa kuukautta, niin huomaan viettäneeni suurimman osan ajasta puutarhaa kunnostaen, rikkaruohoja kitkien, siemeniä kylväen ja kasvun ihmeitä seuraten. Tällä hetkellä on sormet ja käsivarret naarmuilla ja verillä. Täytyy silti huomauttaa, että mistään varsinaisesta puutarhasta sanan perinteisessä merkityksessä ei ole kyse ja siksi en näytäkään yleiskuvia pihamaalta, joka on talon toiselta puolelta kallioinen ja toiselta puolelta metsäinen. Olisihan sellainen rehevä salainen puutarha aivan ihana, mutta näillä resursseilla en vaan pysty siihen, yritän vain pitää nykyisen jonkinlaisessa kuosissa ja siinäkin on vähän liikaa yhdelle  ihmiselle. Ruohonleikkuusta huolehtii Paavo-robotti, kunhan tihutöiltään ehtii ;)  Eli nurmialuettakin löytyy voikukkien iloksi.

Itse iloitsen, että  tähtimagnoliani on vihdoin kolmantena kesänään tehnyt lehtiä, kun ensimmäisenä kesänä Paavo söi raukasta puolet ja kerran puskaa jo siirrettiin.


Ei tästä blogin päivittämisestä meinaa nyt tulla mitään!
Aloitan juttuja, mutta jätän niitä julkaisematta, kun iskee itsekritiikki ja päättämättömyys sekä perfektionismi kuvien laadun suhteen. Uskon itse erityisesti tuon päättämättömyyden johtuvan aivovammasta, joka aiheuttaa muuallakin arjessa päänvaivaa, varsinkin silloin, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi. Tämäkin juttu jäi eilen kesken, kun ajattelin laittaa kuvia koko toukokuun ajalta, jotta näette kevään muuttumisen kesäksi, mutta jotta saisitte edes jotain katsottavaa, niin laitan vaan viimeisimpiä kuvia.


Tässä on kasvimaani. Perunanistutus on vielä kesken, koska sitä tulee vielä tuonne takavasempaan tyhjään laatikkoon, jonka sain yhdeltä naapurilta. Otan tuon ylimmän lavakauluksen pois käytettäväksi jollekin muulle yrtille tms. Verkkohökötys oli viimevuotisia herneitä varten, mutta koska kukaan muu kuin minä ei syö niitä, jätän tänä vuonna laittamatta. Mahdollisesti käytän verkon tuoksuherneiden tukena, kunhan ne aloittavat kasvunsa.

Takaoikeaan laatikkoon olen jo istuttanut Timon mukulat ja Siikliä laitoin yhteen ämpriin, joka sattui olemaan tyhjänpanttina lähettyvillä. Etuoikessa laatikossa on jo keräsalaatti itänyt nätin rivin. Tälläinen lahopää kun olen, niin en muista missä järjestyksessä mitäkin siemeniä riveihin kylvin, vaikka tarkoitukseni oli laittaa kyltit mahdollisimman pian kylvön jälkeen.

Persiljaa ainakin reilusti - sitä käytän eniten ja uutena lipstikkaa eli suomeksi liperiä, jota nimeä en ollut ikinä kuullutkaan, vaan luulin nimenomaan lipstikan olevan suomenkieltä. Niin, ja kevätsipulia kylvin myös siemenestä. Etuvasempaan, syvempään laatikkoon kylvin porkkanaa, joka on myös itänyt kivasti. Samassa laatikossa vihertää jo viimevuotinen persilja. Kaikkien laatikoiden reunoille laitoin kukkia ja viime kesästä  innostuneena valitsin tämän kesän teemaksi kesäkukkien osalta rahansäästön ja siksi yritän kasvattaa suuren osan siemenistä myös sinne, mihin ennen raahasin puutarhamyymälästä peräkontillisen taimia.



Katsokaa nyt mitkä pöheiköt viime kesänä oli ja nuo vielä samassa laatikossa persiljan ja porkkanan lisäksi. En äkkiseltään löytänyt kuvaa, jossa näkyisi koko komeus. Alakuvassa sitten tämänhetkinen, kyllä, säälittävä tilanne ;)  Nuo ei tosin ole kaikki, vaan olen laittanut mm. köynnöskrassia, sinisievikkiä (yllä oik.) ja kääpiösamettikukkaa (yllä vas.) suuriin ruukkuihin.  Tällä hetkellä niistä on vain muutama siemen itänyt, vaikka olen ahkerasti kastellut. Silti epäilen, että on ollut liian kuuma itämiseen, koska ruukut sijaitsevat juuri etelänpuolella.

Alakuvan ruukkuja pidän lasitetulla terassilla, jonka ovia olen raottanut päiväksi. Nuo olen kylvänyt ainakin kaksi viikkoa sitten,  jos en jopa kolme, en muista tarkkaa päivää. Parhaiten kasvaa etualan kosmoskukka. Pituutta venähti nopeasti tuoksuherne, mutta vain muutamalla taimella ja noihin kahteen reunimmaiseen ruukkuun en muista mitä siemeniä kylvin. Oikeaan alakulmaan luultavasti laventelia, joka ei ole itänyt yhtään, mutta sillä onkin pitkä itämisaika. Siksi ostinkin yhden valmiin laventelin, koska se on ehdoton lempikukkani, enkä malta odottaa kukkapenkeissä talvehtineita laventeleita.




Sipulit sain istutetua viikko sitten. Ne saavat kasvaa ylhäisessä yksinäisyydessään tuija-aidan vieressä, koska aloin perustaa lavaviljelmiäni toissakesänä eri paikkaan. Täällä voisi samalla harrastaa hortoilua, koska nokkosta kasvaa liiankin kanssa, mutta en oikeastaan käytä sitä muutoin kuin liottamalla kasteluvettä. Samoilla nurkilla tonttia on myös mansikkaviljelykset, tosin ilman minun lupaani. Ahomansikka leviää metsästä, tai metsäähän tonttikin ennen oli, kertakaikkiaan mielettömästi ja viime kesän jälkeen se tuntuu vallanneen joka paikan. 

En kehtaa laittaa kuvaa mansikan valtaamasta pionipenkistä ainakaan ennen pionien kukintaa, kun sen reunus on niin ruma ja odottaa uudistamista. Sitä mietin näitä kuvia katsellessa, että on jännä miten erilaiselta sama puskavoi näyttää eri valossa. Siis että onko kuva otettu päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa, pilvisellä säällä tai illemmalla, kun aurinko on jo alkanut laskeutua.
Toki kuvauspaikkakin vaikuttaa.



Ylempi kuva norjanangervoista (ja etualan leikkaamattomista keijuangervoista) on otettu aamulla klo 8 aikaan kauempaa yläviistosta ja alempi kuva  illalla klo 20 aikaan ihan siellä puskan keskellä :) Minulle tuli heti mieleen talvipäivä tuosta alakuvasta.  Olin siellä puskassa raivaamassa yllättävän hyökkäyksen tehnyttä maitohorsmaa. Sain apua suodatinkankaan levittämiseen ja muoltakuormien kärräämiseen, mutta huomasin pian jääneeni yksin niiden keskelle - paljan varpain. Siellä istuin pöheikössä ja levitin käsin multaa, koska rinteessä työskentely oli muutoin hankalaa. No, sillä tavalla tulee nähtyä asiat uudella tavalla. 

Tiesittekö, että maitohorsman juuristo on peukaloa paksumpaa? Rikkaruohojen juuria kitkiessä monelta osin haalistunut perfektionismini saa otteen, enkä malttaisi millään lopettaa ennenkuin jokaikinen juurenkappale on poistettu mullan seasta. Nautin suunnattomasti ja sitä enemmän, mitä pidemmän juuren saan kiskottua ehjänä ylös. Nautintonsa kullakin :D

Oletteko jo nähneet kielon kukkivan?  Nuppuja on ainakin runsaasti, kuten myös monilla perennoilla kukkapenkissä. Nuppunsa avanneitakin on paljon, koska juuri nyt kukkii sini- ja sammalleimut, jota pihalta löytyy eriväreissä, se kun viihtyy kivikoissa.






Odotan innolla akileijan nuppujen avautumista, sillä kun on niin kauniit kukat. Kaksi ainokaista tulppaaniani kukkivat parhaillaan, ne ovat ystävän tuliaisia Amsterdamista. Yläkuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvät keltaiset kukat kuuluvat kevätvuohenjuurelle ja siihen olen jo niin kyllästynyt, että tämän kevään jälkeen siirrän pari jäljellä olevaa pöheikköä muualle. Se leviää liian helposti ja sitä kasvaa jo pihan joutomailla, jonne kuskaan kukkapenkistä kaivettuja juurakoita. Ei mitään vaikeuksia saada sitä juurtumaan. Sekin on on levittäytynyt kukkapenkin muurin ulkopuolelle, kuten moni muukin kukka.

En ymmärrä, miksi eivät viihdy siellä, vaan väkisin tunkevat ulkopuolelle. Ruohosipulia en ole kyllä ikinä istuttanut mihinkään, mutta sitä kasvaa monessa kohtaa kiveyksellä. En kyllä suuhun pistä, koska autokatos on vastapäätä. Toinen ahkera levittäyjä myös kukkapenkin sisäpuolella on salvia, jonka rotua en nyt muista, mutta epäilen ametistisalviaa, joka kasvaa valtavan suureksi ja korkeaksi puskaksi. Myös campanula on levinnyt muurin rakoihin, mutta se saa harvoin kukkia pitkään, koska vakiovieraamme rusakko popsii mielellään juuri sitä.


Nyt on pakko alkaa lopettelemaan. Onneksi sataa, niin ei tarvitse huolehtia lavatarhan kastelusta. Pitää rientää kauppaan kakku- ja muita juhlatarpeita ostamaan, koska esikoiseni valmistuu ammattiinsa lauantaina. Olen niin ylpeä hänen suoriutumisestaan <3

Paljon onnea myös kaikkiin muihin perheisiin, joissa lapset ja nuoret valmistuvat, jos ei nyt ammatteihin tai ylioppilaiksi, niin ainakin kesälomalle :)

Tuula

torstai 27. huhtikuuta 2017

Kyllä se on kevät

Ihan vaan, koska monella on usko mennyt kevääseen lähes jokapäiväisten räntäsateiden vuoksi, laitan jokusen kuvan kevään merkeistä. Itsekin jouduin eilen raekuuron uhriksi ja voin kertoa, että ne pikkuiset kuulat kyllä tuntuivat ohimossa. Olin poistumassa puutarhamyymälästä, josta hain anopilleni synttärikukaksi orvokkiamppelin, koska sen uskaltaa jättää ulos, vaikka pikkupakkasia vielä tulisikin. Anopin puutarhassa oli siellä täällä pitkin pihaa keväisiä kukkijoita ja niistä innostuneena laitan kuvia tänne blogiinkin.



Lyhtykoisot eivät toki ole tältä keväältä, mutta niiden hedelmän ympärillä oleva pitsimäiseksi muuttunut "kota" on mielestäni niin kaunis. Oikealta nimeltään tuo alunperin oranssinvärinen lyhtymäinen suoja on verhiö, mutta juuri sellaisena oranssina en tykkää tästä kasvista ollenkaan,
vaan ainoastaan tällaisessa pitsimäisessä olomuodossaan.
Minulla on aiheesta myös Riitta Keurulaisen maalaus.


Mutta nuo hennon liilanväriset kukat kuuluvat kiurunkannukselle, joka on hyvin aikainen kukkija. Epäilen kaikkialla pihamaalla, myös nurmikolla siellä täällä pilkistävän lajin olevan etelänkiurunkannuksen. En saanut oikein kunnolla kuvattua niitä, koska oli hankala taipua niin matalalle. Siellä kukkapenkkejä tarkastellessa löytyi muitakin aarteita, mm. useampia tyhjiä kotilon kuoria.



Tämä yksinäinen raidallinen krookuksen nuppu on aika kivannäköinen. Yksivärisiä oli enemmän.



Tulppaanit ovat kasvattaneet jo melko suuret lehdet ja toisaalla pihalla jo varttakin, mutta koko ajan perässäni kulkenut appiukko ehti talloa niitä ennenkuin älysin varoittaa. Hän huolehti kovasti, kun piha on hoitamatta, mutta rauhoittelin, että hyvinhän nuo kukat ovat silti kasvaneet. Ei ole enää appivanhemmista pihatöihin, mutta silloin kun oli, niin ovat hoitaneet niin hyvin, ettei isompaa vahinkoa pääse enää tapahtumaan. Nurmikonleikkuu kyllä onnistuu, kun laittaa appiukon kädet leikkurille, muutoin unohtuu.



Helposti leviävää idänsinililjaa kasvaa siellä täällä yksittäin tai laajempana mattona tai  hienossa jonossa kuten yllä. Olen joskus aiemmin luullut, että  alakuvan vaaleat, siniraidalliset skillat ovat vain haalistuneet auringossa, kunnes vähän aikaa sitten selvisi, että kyseessä on ihan oma lajinsa eli persiansinililja, joka on aikaisempi kukkija.


Leskenlehtiä ja sinivuokkojakin on jo näkynyt, mutta itse pidän todellisena kevään merkkinä kyllä tätä pikku-ötökkää eli leppäkerttua eli seitsenpistepirkkoa, jonka bongasin aurinkoisena päivänä
27. maaliskuuta kahden kaverinsa kanssa. 

video

Lintujakin olen käynyt kuvaamassa ja niiden laulua kuuntelemassa niin rannoilla kuin metsässäkin. Tähän mennessä on runsaasti näkynyt ja kuulunut peippoja ja mustarastaita ja tietty tiaisia, mutta itselleni ihka ensimmäisiä ikinä bongattuja ovat punarinta, hippiäinen, ja isokoskelo, joiden tunnistamiseen tarvitsin lintukirjan ja googlen apua. 




Isokoskelo-pariskunnan ja viherpeipot kuvasin 6.4. Suomenlinnassa, jonne tein avustajani kanssa retken eräänä aurinkoisena, mutta koleana päivänä. Siellä saimme seurata myös kyhmyjoutsenten puuhia, mikä olikin erityisen kiehtovaa, kun niiden taipuisat kaulat yltävät vaikka minkälaisiin asentoihin.






Porkkananokkainen meriharakka tuli myös nähtyä Suomenlinnan rantakallioilla. 




Olen tämän kevään kuluessa tehnyt myös jokusen retken Särkkäniemen luonnonsuojelualueelle, jossa tapasin sekä kuhertelevat joutsen- ja isokoskelopariskunnat että aiemmin mainitsemiani pikkulintuja.



Nyt kun tiedän, että kyseessä on hippiäinen, niin se on kyllä helppo tunnistaa tuosta keltamustasta irokeesista päälaellaan.


Meinasin taas innostua liikaa kuvien kanssa, kun selailen niitä samalla tässä koneella. Tässä vielä muutama metsästä löytynyt keväänmerkki ja nämä siis noin puolessa välissä huhtikuuta.




Ei varmaan pitäisi laittaa viimeiseksi ikävintä kuvaa, ettei jää paha maku, mutta ehkä se saa ajattelemaan. En toki usko, että minun lukijoistani ketään harjoittaa luonnon roskaamista, mutta sen siivoamiseen toivon kyllä jokaisen osallistuvan edes roska päivässä -periaatteella.  Ystävällisen kanssaretkeilijän avulla sain kalastettua tämän puskassa lymyilevän tölkin ja toimitettua sen metallinkeräykseen. Ai että, miten riepoo löytää tämmöistä luonnonsuojelualueelta ja eihän tämä ollut ikävä kyllä ainoa roska. Ihan oli nuotiotakin poltettu raujoitusalue-kyltin vieressä. Kevyempää olisi kantaa eväsroskansa pois kuin tuodessansa ja antaa arvoa sille, että voi käydä syömässä retkieväitänsä upeassa luonnossa, josta myös ihan läheltä löytyisi varta vasten rakennettu grillauspaikka. 


Niin että uskokaa pois, kyllä se on kevät, Suomessa vain hieman vähäluminen ;)

Hyvää tulevaa Vappua,

Tuula