Aarteenetsintä jatkuu

Emme ehtineet kauas Tammisaaren keskustasta, kun huomasimme Antiikkiliike J. Talsin kyltin. Kun aloin googlettamaan tarkempaa osoitetta muistin, että olin laittanut tämän paikan listalleni kohteissa, joissa kannattaisi reitin varrella pysähtyä. Olin siis koonnut jonkinlaisen reittisuunnitelman, johon olin merkinnyt lehdistä, blogeista ja instagramista bongaamiani kiinnostavia kohteita. 

Tämä paikka on kyllä varsinainen paratiisi kaikesta vanhasta tavarasta kiinnostuneelle, sillä hyväkuntoisia, kiinnostavia esineitä on pienistä astioista ja tarvekaluista suurempiin huonekaluihin, joiden hinnat ovat todella kohtuulliset. Palvelu on erinomaista ja hinnoista neuvotellaan auliisti ja sen lisäksi esineiden historiasta saa mielenkiintoista lisätietoa, sikäli että se on tiedossa. Antiikkia löytyy tuosta punaisesta mökistä ja kahdesta kerroksesta sitä vastapäätä olevasta valkoisesta rakennuksesta sekä kahdesta suuresta teltasta ja muualta pihamaalta.

Lähes kaikkea esineistöä on aina useampia kappaleita; keinutuoleja, puusohvia, erikokoisia pärekoreja, emalisankoja, pyykkilautoja, maitotonkkia, jne. jne.

Yllä minun kolme ostostani; tuoli, kirnu ja suuuuri siivilä, jotka ovat kaikki päätyneet mökillemme. Kaikki näyttävät luonnossa vieläkin paremmilta kuin kuvassa. Sain kaikki hyvään hintaan "osta kolme - maksa vähemmän kuin kaksi" :)

Aava vähän ihmetteli, että mahtuuko hän enää kyytiin. Ihan ensimmäistä kertaa ikinä tapasin amerikanakita-rotuisen koiran. Tuo jyhkeä karhumainen koira oli valtavasta koostaan huolimatta hyvin rauhallinen ja kiltti, eikä juurikaan perustanut Aava-vauvasta, joka olisi kyllä mielellään ryhtynyt leikkiin.

Tyytyväisinä jatkoimme matkaa Perniön vanhan aseman suuntaan, jossa odottivat Maurin makasiini ja Opaliina kahvila & puoti. Johanna oli käynyt aiemmin tänä kesä Maurin makasiinisa, mutta voitteko uskoa, ettei ollut huomannut Opaliinaa?!?! 

En voi ymmärtää, miten kaiken sen Maurin romun keskellä ei tällainen upea, kaunis keidas herätä huomiota. Tällä kertaa suuntasimme ensimmäisenä herkkujen äärelle.

Sisällä kahvilassa, jossa tilaukset käydään tekemässä, on viehättävää vanhan ajan tunnelmaa. Meidän makunystyröitämme alkoi kutitella tuossa myyntipöydällä näkynyt esite paikanpäällä paistettavista vohveleista, jotka tarjoillaan lähituotetun jäätelön ja tuoreiden marjojen kanssa.  

Nämä vohvelit todellakin vievät kielen mennessään ja suorastaan sulavat suussa. Jäätelössäkin on mahtava rakenne, eikä se sula heti lämpimän vohvelin päälle, vaan jokaiseen suupalaan saa mukaan niin lämpimän, vilpoisen ja raikkaan yhdistelmän. HerrgårdsGlass on todellista lähituotantoa, sillä jäätelö valmistetaan Tenholassa, vajaan 30 km päässä Opaliinasta.

Kahvia saa santsata pihalla olevasta paviljongista, jossa sen toki voi huonommalla säällä myös nauttia. Tilaa voi varata myös omiin juhliin ja siellä tarjoillaan brunssia ainakin kahtena seuraavana lauantaina 30.7. ja 6.8.

 Idyllisen kahvitteluhetken jälkeen kiersin Maurin makasiinin vain ulkoa, mutta ei tehnyt mieli ottaa yhtäkään kuvaa, koska en nähnyt siellä muuta mielenkiintoista kuin pari pätkää vanhaa, harmaantunuttaa aitaa. Ulkona lastauslaitureilla ja viereisissä pusikoissa lojui sekalaista tavaraa säiden armoilla ja vaikka olin kuulllut täältä tehdyn myös löytöjä, en halunnut edes mennä sisälle. On jotenkin harmi, että ihan käyttökelpoisetkin tavarat ovat  jääneet pilaantumaan käyttökelvottomiksi ulos, josta niiden seuraava osoite on kaatopaikka. 

Seuraavasta pysähdyspaikasta olin saanut vihiä Sateenkaaria ja serpeentiä -blogin instagram kuvista ja ilokseni Kaikulan kesäkirppis tägäsi Etanaellin kuvaansa, jossa ilmoitti aukioloaikansa meidän reissuviikolle. Laitoin tuohon edelle linkin vanhan Turuntien varrella sijaitsevan kirppiksen facebook-sivuille, josta voi katsoa tarkemmat tiedot. 

Täällä on paljon värikästä retrotyyliä, mutta myös muunlaisesta vanhasta innostunut voi tehdä hyviä löytöjä. Itse bongasin ensin tuon vaaleansinisen keraamisen suodattimen ja ehdin vähän harmitella, että olisin mieluummin löytänyt isomman valkoisen, kun sellainenkin osui silmiini. Ja täälläkin kannattaa neuvotella hinnoista, kivasti tulevat vastaan :) 

En tullut ottaneeksi kuvia, kun niin jännittyneenä kiipesin hirveän korkeita rappusia tallin ylisille, jossa oli isompia tavaroita. Sieltä löytyi ystävälleni aivan ihana ja tällä hetkellä ainakin sisustuslehtien mukaan kovin trendikkään rottinkisen lumikenkätuolin keinutuoliversio lasten kokoa.

Sitten suunnattiinkin saaristoon ja Aavakin pääsi elämänsä ensimmäiselle lauttamatkalle, jota piti päästä seuraamaan oikein aitiopaikalta. Olimme jo tässä vaiheessa ehtineet moneen kertaan iloita siitä, kuinka hyvä sää meitä suosi matkan aikana. 

Nauvon vierassataman ja uimarannan viereiseltä parkkialueelta löytyi täydellisesti uuteen keltaiseen kyynärsauvaani sointuva VW Kleinbus. Kun olin ihan pikkutyttö, meidän perhe reissasi Suomen halki samanlaisella, mutta sinivalkoisissa väreissä olevalla pikkubussilla.

Koska olimme Nauvossa vasta iltasella, päätimme yöpyä siellä ja jatkaa vasta aamulla Korppooseen. Teimme pienen kierroksen Nauvon piskuisessa keskustassa ja päädyimme illastamaan ravintola Köpmansin ihastuttavaan puutarhaan. Itse asiassa kyseessä ei ole vain ravintola, vaan Köpmans tarjoaa myös B&B majoitusta, pienen puodin lähialueen herkkuja ja yläkerrassa viereisellä Korppoon saarella suunniteltua ja valmistettua niinmun 'designia.

Minä valitsin saaristolaisburgereista haukea ja Johanna karitsaa - herkullisia.

Mikä tärkeintä, täällä on todella tilava toiletti, jossa minun ei tarvitse miettiä mahdunko istumaan siellä ovi kiinni  ja lisäksi se on kaunis ihastuttavine lattialaattoineen. Kassillekin on ajateltu söpö pieni jakkara :)

Aamulla Aava pääsi vihdoin uimaan ja voi sitä riemua! Innoissaan hän kuljetti kaislanpätkiä ja kieri hiekassa käytyään ensin kastelemassa turkkinsa.

Onneksi tosiaan oli lämmintä, niin Aava sai kuivatella karvansa, kun me nautimme aamiaista Köpmansin salaisessa puutarhassa. 

Aamupalan jälkeen startattiin auto kohti lauttarantaa ja Korppoota, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa. Ehditte sulatella tämänkin jutun ja minä saan hieman lepäillä. Olen nimittäin onnistunut hankkimaan jostain poskiontelotulehduksen ja eilen aloitettu antibioottikuuri ei ole vielä alkanut tehota. 

Mukavaa viikonloppua,

Tuula

Aarteenetsintää Aavan kanssa

Teimme viime viikolla ystäväni Johannan kanssa jo perinteeksi muodostuneen matkailuauto-reissun Lounais-Suomeen ja Turun saaristoon. Mukana oli muutama vakiokohde ystävien luokse ja muutama uusi ja yllättäväkin löytö. Uutta oli myös karvainen matkakumppanimme, Johannan vajaa nelikuinen belgianpaimenkoiran pentu Aava. Eli lapsen ehdoilla reissua tehtiin :)

Itseni ehdolla päätin heti alkuunsa, että jaan tämän reissukertomuksen suosiolla kahteen osaan, koska kuvia on taas runsaasti ja itseni tuntien haluan esitellä niistä mahdollisimman monta :)

Lähdimme matkaan maanantaina ja ensimmäinen pysähdys oli tarkoitus tehdä Josefiinan aitalla, mutta vasta Lohjan kohdilla muistimme tarkistaa aukioloajan ja harmiksemme siellä sattui juuri olemaan lepopäivä. Koska kaikki tienvarren kyltit, joissa esiintyy sana antiikki, kirppis, vintage tai osto-ja myyntiliike saavat huomiomme, niin melko pian bongasimme kyltin, joka ohjasi kääntymään Mustion keskustaan (joka ei totisesti ole suuri eikä vilkas).

Kun Aava kävi pusikossa, minä soitin Mustiossa asuvalle tädilleni, joka sattuikin olemaan juuri muualla ja yllätysvierailu jäi tekemättä. Sen sijaan tämä yllätyksenä vastaan tullut antiikkiliike piti tutkia. Näin jo autosta mielenkiintoisen esineen tuolla liikkeen ikkunalla ja se lähtikin mukaani ensimmäisenä ostoksena tältä aarteidenetsintämatkalta.

Täällä oli paljon mielenkiintoista tavaraa aina astioista huonekaluihin ja kohtuulliset hinnat. Alla ostamani vanha pilkkijän korijakkara, josta tulee mökille lankakori. Tajusin äskettäin, että täytyyhän sielläkin olla varalta lankoja, jos (lue=kun) unohdan ottaa neulomuksen mukaan kotoa lähtiessä. (Viime perjantaina unohtui koko matkakassi hammasharjoineen ja lääkkeineen.) Huomaa taustalla Aavan uni- ja leikkikaveri :)

Jotta Aava saisi hieman jaloitella. päätimme pitää kahvipaussin lähistöllä näkyneessä kahvilassa. Vaikka matkailuautossa onkin vessa, niin tilaisuuden tullen tulee käytettyä ravintoloidenen ym. hotelli helpotuksia. Mustion muonituksessa ehkä helpotus on siinä, että osaamme jatkossa välttää sitä - hieman liian extremeä meille. Asiakkaat olivat kyllä tosi ystävällisiä, minullekin rynnättiin avaamaan ovi ulkoa terassilta ennenkuin ehdin kissaa sanoa.

Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Tammisaaren vierasvenesatamassa, jonne jätimme auton parkkiin ja lähdimme tekemään kierrosta kaupungille. Käytän tässä jutussani pikkukaupungin vanhaa nimeä, koska Raasepori kuulostaa ihan eri paikalta. Tuo idyllinen pikkukaupunki on onneksi niin pieni, että joka paikkaan on melko lyhyt matka. Vaikka kyllähän minulla jo illalla alkoi jalat ja selkä olla aika väsyneet.

Aava on innokas uimari ja olisi jo mielellään pulahtanut mereen, mutta emme vielä päästäneet. Hän myös tapasi matkan aikana monia uusia karvakavereita, joista tämä veneellä tullut pentu tavattiin useamman kerran Tammisaaren kaduilla.

Ensimmäinen puotivierailu tehtiin sisäpihan kautta Saagadesignin Wilda Valoon, joka toimii Noora Steenvoorden upeiden käsinmaalattujen, luonnonmateriaaleista ommeltujen vaatteiden ompelimona ja showroomina, mutta jossa näin heinäkuussa ja ilmeisesti myös joulun aikaan on myynnissä myös muiden käsityöläisten tuotteita.

Valikoimasta löytyi ihan tuttujakin kädentaitoja, nimittäin Rautaharakat Eevan taivuttelemia käyttö- ja koriste-esineitä. Kivoja, vanhoista ikkunanpokista tehtyjä peilejä oli monia erikokoisia ja muitakin kierrätysmateriaaleista valmistettuja käyttöesineitä, kuten nuo kerrostarjottimet.

Tämän ihastuttavan pikkutaulun olisin mielelläni halunnut ostaa, mutta se ei harmi kyllä ollut myynnissä. Minä olen aina niin hidas kaupoissa, että Aavakin jo ihmetteli, mihin oikein unohduin.

Eri kaupunkien vanhojen osien puiset portit ovat aina kiehtoneet minua ja tälläkin reissulla niitä tuli kuvattua useampia, varsinkin myöhemmin Naantalissa.

Tammisaaren kirkon tornin saattoi nähdä lähes kaikialla, missäpäin kaupunkia sitten kulkikin. Alakuvassa siitä näkyy vain ihan ylin osa, kun tarkoitukseni oli kuvata erityisesti keltaisen talon seinää peittävä köynnöshortensia. En kuitenkaan halunnut kuvaan mukaan maisemaa rumentavia autoja, siksi hortensioista näkyy vain pieni osa :)

Kustaa Vaasan kadulla sijaitsee vierekkäisissä kortteleissa kahdessa eri rakennuksessa sisustusliike Popana, josta löysin aivan ihanan, jo vuosia himoitsemani kelim-maton. En ostanut mattoa heti, vaan otin siitä kuvan ja jäin miettimään ja perustelemaan ostopäätöstä itselleni yön yli. Ostin samoissa sävyissä olevan pienen kelim-maton yhteen vessaamme ihka ensimmäisellä Friends forever - matkallani toukokuussa 2011 Tukholman Zandvoortilta. Harmittelin jo silloin, etten ollut ostanut myös isompaa kokoa.

Ystäväni esille tuomat vertailukohdat tälle sijoitukselle olivat ihan varteenotettavat eli ne, etten polta tupakkaa, käytä alkoholia, enkä siten vietä kosteita terassi- tai ravintolailtoja taximatkoineen, joista ei jää kuin päänsärky, kun taas kaunis matto tuottaa keittiön pöydän alla iloa joka päivä ja on ikuinen. Eli seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen käytiin matto-ostoksilla :)

Jottei ihan hamstraamiseksi menisi, niin tätä kirjoittaessani olen reissuni jälkeen myynyt jo sen entisen maton lisäksi kaksi nojatuolia ja kaksi vaatekappaletta.

Ennen aamua käytiin vielä syömässä, katseltiin vähän lisää kaupunkia, juotiin jälkkärikahvit ja ehdittiin vielä ihailla Tammisaaren rantamaisemia auringonlaskun aikaan.

Ihan siinä keskustan kävelykadun tuntumassa on pienten punaisten talojen ja aittojen reunustama alue, joissa kaikissa myydään erilaista kirppistavaraa lajiteltuna niin, että yhdessä myydään kirjoja, yhdessä vaatteita jne. En muista tarkemmin, mutta kyseessä on kai jonkinlainen lähetystyön hyväksi oleva kirppis. Ovia oli niin monia, ettemme tutustuneet tarkemmin.

Minä niin tykkään, kun kukkakaupat tuovat myyntiartikkelinsa ulos kaunistamaan katukuvaa. Tässä kukkakaupassa oli myynnissä muutakin lahjaksi tai sisustukseen sopivaa.

Suunnilleen vastapäätä oli ravintola Santa Fe, jonka tarassille istuimme ruokailemaan ja jossa Aavakin huomioitiin tuomalla vesiastia pöydän viereen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Johanna kehui moneen kertaan syömäänsä pihviä. Minun makunystyröihini ei ole luottamista, mutta ainakin itse tykkäsin kana-kasvistäytteisistä quesadilloista. 

Tammisaaressa on niin pieneksi kaupungiksi monta pientä ja suurta puistoa. Sitäkin mietimme, että asukkaat on varmasti tottuneet siihen, että aina on joku turisti tähtäilemässä kamerallaan heidän asuinympäristöään, varsinkin vanhan kaupunginosan kaduilla. 

Monta korttelia on nimetty kalojen mukaan ja ohitimme myös ainakin villisian korttelin.

Yläkuvassa näkyy jo tummempia pilviä ja olinkin useampaan kertaan ehtinyt ihmetellä, ettei vielä ollut satanut.

Vasta kun istuimme Café Gamla Stanin puutarhassa katoksen alla, alkoi sadekuuro, joka sitten sopivasti hellitti, kun olimme ehtineet nauttia jälkkärikahvimme ja kakkupalamme ja omppumehun. Todella viehättävä kahvila toimii keltaisen puutalon puutarhassa valtavan suurien omenapuiden suojissa, pienessä punaisessa mökissä. Keltaisessa talossa toimi myös pieni kirppis. Suosittelen!

Taidettiin tässä vaiheessa käpötellä satamaan hakemaan autoa, joka sitten parkkeerattiin hetkeksi pienempään venerantaan, josta auringon alkaessa laskemaan teimme vielä Aavan kanssa pienen kierroksen rantapuistossa. Tammisaaren puistot ovat hyvin koiraystävällisiä, sillä niistä kaikista, jotka me ohitimme, löytyy teline ja pusseja, joilla koirankakat voi siivota pois nurmikolta.

Kaikki vanhat talot on joko todella hyväkuntoisia ja lähiaikoina maalattuja tai sitten niitä parhaillaan kunnostetaan ja pohdimmekin sitä, että kunta varmaan avustaa talojen huoltotöissä, jotta kaikki näyttäisi turistien silmiin mahdollisimman hyvältä. Koska hyvältä ja siistiltä täällä tosiaan näyttää. Alakuvassa on mielestäni tuohon naapurin seinään maalattu yläkuvan maisema.

Lapsiperheille tiedoksi, että ihan tuossa uimarannan ja vierasvenesataman ravintoloiden kupeessa on älyttömän hieno leikkipuisto monipuolisine leikki- ja kiipeilytelineineen. Mielestäni Helsingissä ei missään ole yhtä hienoa tai ainakaan en ole sattunut huomaamaan, kun ei ole enää ajankohtaista meidän perheelle. Löydätkö muuten yläkuvasta koiran kuonon?

Yllä näkyvä puinen rakennelma "Tides" on osa islantilaistaiteilijoiden Veden varassa -näyttelyä, joka on tänä kesänä levittäytynyt  Tammisaaren alueen lisäksi Amos Anderronin taidemuseoon ja kolmeen muuhun tilaan. Näyttelyn teemana on veden ja ihmisen suhde.

Huomasin, että olen tästä kohtaa kadottanut muutaman kuvan, mutta niiden pitäisi olla nähtävillä instagramissa.

Tämän jälkeen oli aika hankkiutua yöpuulle, jotta olisimme ajoissa aamiaisella ja sen jälkeen mattokaupoilla. Meillähän ei ole ollut tapana yöpyä leirintäalueilla, ne kun yleensä sijaitsevat vähän syrjässä tapahtumien keskiöstä ja nytkin löysimme sattumalta sopivan syrjäisen paikan metsän- ja niityn laidalta. Nuorisoa kyllä kävi siinä yöllä kääntymässä mopoillaan ja autoillaan, mutta suurempaa häiriötä ei meistä toisillemme ollut. Aavakin sai aamulla ihan rauhassa viihdyttää itseään, kun teimme lähtöä aamupalalle satamaan.

Postaus lipsahti tässä vaiheessa vahingossa julkisuuteen, mutta jatkan sitä vielä hieman siihen asti, kunnes jätimme Tammisaaren taaksemme.

Ei yhtään hassumpi maisema katsella aamukahvia nauttiessa. Vierasvenesatamassa sijaitsevassa Baywatch-ravintolassa oli hyvä valikoima täytettyjä sämpylöitä ja kahviakin sai santsata. Aamipalan jälkeen käytiin matto-ostoksilla keskustassa, jossa on muuten kukkaistutuksissa mukana tällä hetkellä kovin muodikasta suklaakosmosta.

Minä tietenkin neuloin matkalla ja välillä piti keriä lisää lankaa. Ihastelimme useamman kerran noita vaaleanpunaisen talon upeanmuotoisia ikkunoita, että piti oikein käydä aidan vieressä nappaamassa lähempi kuva.

Jätimme reissullamme museot muutoin väliin, mutta täällä tahdoin ehdottomasti nähdä Helene Schjerfbeckin näyttelyn, joka on esillä Tammisaaren museokeskus EKTAssa, jossa olisi kyllä ollut paljon nähtävää.  Itse museoalue on vehreä ja sielläkin on kahvila, jossa on hyvällä säällä kiva istuskella ulkona. Museossa on tietysti esillä myös Raaseporin alueen historiaa ja suuressa keltaisessa Porvaristalossa pääsee näkemään entisajan paremman väen asumista. Pitää tutustua paremmin sitten toisella kertaa.

Harmi kyllä näyttelyssä ei saa valokuvata. Tykkäsin kovasti, koska esillä oli monia taiteilijan töitä, joita en ole ennen nähnyt edes kuvissa ja jollaisia en tiennyt hänen edes maalanneen. Teoksia vaihdellaan välillä, joten näyttelyssä kannattaa käydä useamminkin. Varsinkin, jos omistaa museokortin niin kuin minä :) Mukana on myös joitain Schjerfbeckille kuuluneita esineitä. Todella mielenkiintoinen on ihan näyttelyn alussa oleva sarja taiteilijan omakuvia, jotka ova kronologisessa järjestyksessä.

Johanna meni Aavan kanssa edeltä autolle ja kun minä könkkäsin perässä, näin erään taloyhtiön pihalle osoittavan kirppis-kyltin. Pitihän se kurkkaamassa, vaikka siellä eräs rouva vasta levitteli kamppeita pöydälle. Silmiini osui heti vanha, erikoinen emaliastia, jonka hän kertoi olleen käytössä apteekissa ja siitähän me teimme kaupat kahden euron hintaan. Ei nyt ole kuvaa astiasta, kun se on jo mökillä. Sen sijaan piti ottaa kuva tuosta postilaatikkorivistä, kun se on niin kivannäköinen.

Reissumme jatkuu toisessa postauksessa. Tästäkin tuli jo älyttömän pitkä ja vasta on yksi vuorokausi oltu matkalla :)

Aurinkoista loppuviikkoa,

Tuula