Uusi suurempi CILLA'S

En ole pitkään aikaan vinkannut mistään sisutusputiikista, mikä johtunee siitä, etten ole käynyt oikein missään ja varsinkaan sellaisessa, josta en olisi jo aiemmin kertonut.

No, Cilla's on kyllä entuudestaan tuttu, mutta nyt on Alppilan ihastuttava pikkuinen puoti saanut isosiskon Hietalahteen, ihan siihen kauppahallin kupeeseen. Alppilan liike kyllä sulkee ovensa lopullisesti toukokuussa, mutta uusi liiketila on paaaljon suurempi ja tulee siten palvelemaan monipuolisemmin - Cillan suunnitelmien mukaan myös miehiä :)

En huomannut ottaa liikkeestä kuvaa ulkoapäin, vaikka jäin taksistani pois Hietalahden Kauppahallilla ja kävelin siitä muutaman askeleen Lönnrotinkadun ja Hietalahdenkadun kulmaukseen. Mutta sisältäpäin tulikin sitten otettua useampi kuva.

Valikoimissa on edelleen vanhoja tuttuja tuotemerkkejä, mutta myös joitakin uusia. Edelleen Cilla valitsee myyntiin tuotteita, jotka ovat mahdollisimman ekologisesti tuotettuja tai noudattavat raaka-aineiltaan kestävän kehityksen periaatteita. Parhaana esimerkkinä tästä ovat oman Cilla's -merkin kodinpuhdistusaineet, joille on myönnetty avainlipputunnus.

Meidän keittiössä kun on tiskiaine loppumaisillaan, niin ostin tuollaisen litran vetoisen täyttöpussin, koska meillä on käytössä täytettävä lasinen pumppupullo, vähän vastaava kuin tuossa yllä keskihyllyllä. Niin, ja kuvassa on kyllä käsipesuainetta, mutta löytyy myös tiski- ja yleispesuaine, sekä uutuutena käsityönä Helsingissä valmistettavat Cilla's Pala -palasaippuat kahdessa eri tuoksussa.

Cilla's tuo maahan the Organic Companyn luomupuuvillaisia tekstiilejä, joista minullakin on jatkuvassa käytössä kätevästi turbaaniksi kiedottava hiuspyyhe. Kuljen se päässä aina suihkun jälkeen ja kerran meinasin lähteä ulos pyyhe päässäni :)

Noita etualan pikkuruisia harjoja ihmettelin, että mihin ovat tarkoitettuja. Ovat kuulemma kenkien puhdistusta varten, mutta kyllähän noita voi moneen muuhunkin tarkoitukseen käyttää. Iris Hantverkin harjat valmistaa näkövammaiset käsityöläiset ja harjaosan materiaali mietitään aina tarkasti käyttötarkoituksen mukaan. Itselläni on käytössä pitkävartinen pesuharja, joka on niin pehmeä, ettei tunnu selkäni ihonsiirtoarpia pestessä miltään, vaikka esim. kosteusvoiteen levittäminen sormilla voi nipistää ikävästi.

Mielestäni esillä ei ollut muuta kosmetiikkaa kuin Mia Höytö Cosmeticsin tuotteita, enkä tullut kysyneeksi Cillalta asiasta enempää, koska itseäni ei juuri muu kosmetiikka kuin kosteusvoide kiinnosta. Mutta nyt kuin luin, millaisia raaka-aineita tähän sarjaan käytetään, niin olisin erittäin kiinnostunut, jos vain hoitaisin kasvojeni ihoa paremmin. Miltä kuulostaa pohjoisen luonnon tyrni, mustaherukka, kaura ja koivunmahla, joiden lisäksi muut raaka-aineet ovat sertifioiduilta luomutiloilta muualta maailmasta ja että tuotteet valmistetaan Suomessa?

Ranskasta taas tulee nämä Mas du Roseaun saippuat ja kynttilät. On Marseille-saippuaa tahranpoistoon, puutarhurin saippua multasormille ja kokkaajallekkin omansa, joka poistaa ne ikävimmät tuoksut.

Hollannista taas on hauskat Tinne + Mia lakanat ja tyynyliinat lastenhuoneeseen tai vaikka mökille. Lapsille kivaksi kerhorepuksi tai jumppakassiksi sopivia ovat nuo merenelävillä kuvitetut Annet Weelinkin luomupuuvillaiset pussukat.

Kevään ajan Cilla's liikkeessä on Nannasan pop up, jonka vaatteita voi myös sovitella, sillä uudessa liiketilassa on ihan oma tilansa sitä varten. Enpä tullut ottaneeksi kuvaa vaatteista, kun olin niin ihastuksissani näistä Nannasanin hopeakoruista, jotka on käsintehty Intiassa. Tiesin heti ostavani korun itselleni, mutta vei aikaa ja useamman sovituksen tehdä päätös, minkä tekstin valitsen. Kaulaani on pääsiäisen ajan koristanut yötä päivää (ja suihkussakin) teksit HAPPY. Ajattelin sen auttavan minua säilyttämään pikkuhiljaa palanneen ilon, joka oli syksystä asti kadoksissa.

En muuten tiedä, ovatko nuo ainoat jäljellä olevat kappaleet, en älynnyt kysyä - sitäkään. Mutta sen tiedän, että tämän viikon torstaina Cilla's ja Nannasan järjestävät yhteisen After work -illan. Linkistä löytyy tarkempia tietoja.

Cilla's on mukana myös Kevätmessuilla 7-10.4. ja blogissa on meneillään messulippuarvonta. Olen jo itse käynyt osallistumassa :) 

No, vaikka arpaonni ei suosisi, aion joka tapauksessa mennä, joten messuilla nähdään!

Olen se pyörätuolilla huristeleva rillipää :)

Aurinkoiset terkut,

Tuula

PS. Cillan suosituksesta kävin myöhäisellä lounalla Hietalahden hallin Le Marchéssa. Päivän keitto ja sen ohessa paahdetut maalaisleipäviipaleet olivat herkullisia, mutta kannattaa kuulemma kokeilla muitakin hallin ravintoloita, joista muistan Soppakeittiön ja Roslundin.

Ihan siinä nurkan takana

Minulla oli toissapäivänä ilo piipahtaa niin viehättävässä pikku-putiikissa, että olisin halunnut kertoa siitä heti tuoreeltaan, mutten harmi kyllä ehtinyt. Tai eihän siinä nyt mitään harmillista ollut, että sain ystäväni Pohjois-Karjalasta vierailulle :)

Olin saanut vihiä  Espoon perukoille (minun näkövinkkelistäni) avatusta puodista Hanniksen blogin from Hannis to You blogisuosikeista, jossa huomioni kiinnittyi kauniiseen kuvaan. Koska olin muutenkin lähdössä taxilla neuoropsykologiseen kuntoutukseen, niin keksin, että voisin jatkaa sen jälkeen Töölöstä Espooon suuntaan. Minulle ei ole ihan itsestäänselvää hoksata noita mahdollisuuksiani matkustaa taxilla johonkin kauemmas, mutta kun en jaksa itse ajaa pitkiä matkoja ja varsinkaan pimeällä, niin tulee enemmän mietittyä vaihtoehtoja. Ja kulkuoikeuteni taxilla käsittää siis pääkaupunkiseudun.

Määränpää oli sen verran erikoisessa osoitteessa, että taxikuskikin kysyi minulta, että tästäkö käännytään. Enhän minä olisi tiennyt, mutta muistin sentään osoitteen ja niin löytyi 

monday TO sunday SHOP :)

Pikkuruiseen puotiin käydään sisään Päivin kotitalon nurkan takaa ja minua oli ensimmäisenä vastassa suloinen nappisilmä Bea.

Minä kun olen jo pitkään haaveillut omasta koirasta, mutta mietin tarkkaan sopivaa rotua ja mahdollista pärjäämistäni koiran kanssa, niin jutustelimme aluksi pitkän tovin shih tzu -rodusta. Onneksi olin varmuuden vuoksi tilannut paluukyydin myöhemmäksi, kun muitakin jutun aiheita olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Sikäli hyvä, että puoti on pikkuinen, muuten en olisi varmaan ehtinyt tutustua siihen ollenkaan :)

Minun kännykkäkuvani eivät nyt tee oikeutta puodille, joten käykää kurkkaamassa kauniimmat kuvat Päivin blogista monday TO sunday HOME. Sieltä saa muutenkin paremman kuvan tuotteista, joita on pieni, mutta tarkkaan harkittu valikoima.

Päivi on itse suunnitellut kauniit valkoiset keramiikkatuotteet. Hänen kotinsa pääväritys on myös valkoinen, minkä sain huomata kurkistaessani puodin oviaukosta olohuoneen suuntaan. Sattumalta valitsin eilen kaupan lehtihyllystä tarjoushintaisen Avotakka-lehden ja siellähän oli esittelyssä putiikittaren perheen koko kaunis koti :)

Olen muuten luopunut lähes kaikista lehtitilauksistani ja silloin tällöin ostan irtonumeroita, kunhan olen ensin päällisin puolin selannut sen kaupassa varmistaakseni, etten osta sikaa säkissä. Lehtikauppiaat kyllä tyrkyttävät aviisejaan ahkerasti, mutta olen pysynyt tiukkana.

Näistä puuastioista ja noista tikkaista en muistanut kysyä tarkemmin, mutta ne näyttävät ihan käsin veistetyiltä. Vaaleasävyisenä nuo tikkaat näyttävät virkistävän raikkailta verrattuna pitkään näkyneisiin heinäseipäistä tehtyihin vastaaviin. Vaikka tykkään kyllä niidenkin harmaista sävyistä :)

Putiikin somisteena on käytetty puunoksia ja sulkia suloisissa asetelmissa.

 

Valikoimiin kuuluu myös pellavaiset vuodevaatteet maanläheisissä väreissä, mutta en huomannut ottaaa niistä(kään) tämän parempaa kuvaa. Tuolta korista pöydän alla pilkistää myös vähän :)

Onnekseni olen nykyisin rohkeampi astumaan sisään uusista ovista, niin siten saa tilaisuuden tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin niiden paikkojen lisäksi.

Ihanaa Ystävänpäivää!

Lumimiehen kengissä

Pääsin eilen vihdoinkin rullailemaan pyörätuolilla Helsingin keskustaan. Olimme avustaja-ystäväni kanssa sopineet aamuksi treffit Stockmannin kulmalle, josta pääsisimme kätevästi kulkemaan pitkin lämmitettyä Aleksanterinkatua ja Pohjois-Esplanadia ilman pelkoa lumihankeen juuttumisesta. Reittisuunnitelma syntyi taannoisella teatterireissulla MAMMA MIA! -musikaaliin, kun sain pomppuista kyytiä jäisen lumisella mukulakivikadulla. Nyt ei tosin lunta ollut juuri muuallakaan.

Harmi kyllä Stockan jouluikkuna oli jo peitetty, joten en päässyt kurkkaamaan tuota lapsuuden joulujen vetonaulaa. Loppiaisen yli kymmenen asteen pakkanen oli tippunut vain muutamaan pakkas-
asteeseen, mutta ilma oli todella jäätävä. Kuvien ottaminen jäi  pakosti vähiin, koska sormet kohmettuivat alta aikayksikön.

Aleksin varrella on pääasiassa vain suurten ketjumyymälöiden liikkeitä, jotka suosiolla jätimme väliin. Meillä oli mielessä vain yksi liike, jossa ehdottomasti halusimme käydä, nimittäin kenkäkauppa! Eikä mikä tahansa kenkäkauppa, vaan maailman mukavimpia jalkineita myyvä OTZSHOES Popup Store Mikonkadulla.

Mistä sitten on kyse? No näistä - Alpeilta löytyneen, muumioituneen lumimies Ötzin jalkineista innoituksensa saaneista super-mukavista kengistä.

Ötzin alkuperäiset kengät olivat hyvin säilyneet ja ne oli valmistettu karhun- ja peurannahasta, puunkuoresta ja heinästä. Niitä säilytetään museossa Bolzanossa Italiassa. Yläkuvan kengät on tehty niiden mallin mukaan. OTZSHOESin logo taas on saanut mallinsa Ötzin ihosta löytyneistä nokitatuoinneista, joita pidetään merkkinä akupunktiota vastanneista hoidoista, koska Ötzillä havaittiin olleen nivelrikko, jota myös nykyään voitaisiin hoitaa akupunktiolla.

 Moderneissa versioissa käytetään myös luonnonmateriaaleja, mm. pellavaa, lampaan- ja lehmännahkaa. OTZshoes:n juju on niiden irrotettava, korkista valmistettu sisäpohjallinen, joka on erittäin ergonominen ja antibakteerinen. Pohjallinen muotoutuu käytössä jalan mukaan eli mitä pidempään kengillä kuljet sitä mukavammilta ne alkavat tuntua.

Kenkiä voi tilata verkkokaupasta, mutta oikean koon valinnassa on syytä olla tarkkana. Myös jalkaan pukemisessa on omat niksinsä ja siksi suosittelen kenkien sovitusta henkilökohtaisesti joko täällä tai jonkun jälleenmyyjän luona. Kengän reuna tuntuu jalkaan laitettaessa tiukalta, mutta kun se on jalassa ja juuri oikean kokoinen, ei tunnu miltään. Paitsi siltä, että leijut ilmassa tai kävelet pilven päällä. Näihin jalkineisiin ei ole tarkoitus ostaa kasvunvaraa :) Niistä tulee köytössä yksilölliset, omien jalkojen jatkeet.

Meitä palveli huipputyypit, OTZSHOES Scandinavian omistajat ja kenkien maahantuojat

Minna ja Kalle Gummerus. He myyvät liikkeessään myös munsun -merkin cashmere neuleita, nahkalaukkuja ja Suomessa valmistettuja soijakynttilöitä.

 

Olin tutustunut kenkiin OTZshoesin nettisivuilla ja ihastunut lehmännahkaisiin versioihin, Jokainen niistä on ihan omanlaisensa eli nettikaupasta tilatessa on aina yllätys, millaisella värityksellä ja kuvioinnilla omat kengät tulee :)

Minun OTZieni pilkuista tulee mieleen dalmatialainen tai Peppi Pitkätossun hevonen :)

Koska täälläkin oli ALE, niin ostin myös toiset, talvikeleihin sopivat OTZit, jotka jätin samantien jalkaan. Ovat niin ihanan pehmeät ja mukavat, etten olisi kotiin tultuani tahtonut riisua niitä pois. Vaihdoin jalkoihini nuo lehmä-töppöset, joita pidän nyt sisäkenkinä ja olen nyt reilun vuorokauden kuluessa ollut ilman OTZejä vain nukkuessani.

Tänään lähdin fysioterapiaan uusissa kengissäni ja odotin pelonsekaisin tuntein millaisen tuomion ne saavat ammattilaiselta, joka on tehnyt niin paljon töitä jalkojeni terveyden hyväksi. Fysioterapeuttini yllätykseksi jäykistetyn jalan asento oli nilkasta ihan hyvä ja minun piti tietysti esitellä OTZejani hänelle ja kollegalleen tarkemmin. Näissä on se hyvä, että saan vasemmalle nilkalle tarvitsemaani lisätukea sitomalla nyörityksen tarpeeksi ylös. Toinen varsi voi sen sijaan olla vähän lörpällään. Olin liikkeellä ilman sukkia, koska halusin testata pysyykö palelevaiset varpaani lämpiminä, kuten Kalle Gummerus vähän lupaili. Pysyihän ne, ainakin räntäsateessa.

Sain fyssarilta luvan käyttää kenkiä jatkossakin, toisin kuin UGGeja, jotka on sallittu vain silloin, kun ei tarvitse kävellä :) Niissä kun ei ole minkäänlaista anatomista muotoilua saati tukea. Eihän sitä toki yhden päivän jälkeen vielä näe lopullista vaikutusta, mutta hyvältä näyttää ja ainakin tuntuu. Siis todellakin näyttää minun silmiini, koska näiden pyöreässä muotoilussa on jotain sympaattista  ja viehättävää. Kesäksi aion hankkia pellavaiset versiot, joita on kyllä tulossa lisää, koska  niiden eri väreistä on suositummat koot jo loppu.

Niin, ja takaisin Helsingin kaduille. Ihan sattumalta osuimme hyvään alennusmyyntiin, kun kurkkasimme sisään Kluuvin kauppakeskukseen. Sieltä on nimittäin lopettamassa Putiikki Rannalla ja heillä oli kaikki tuotteet 60% alessa. Myyvät mm. Hunkydorya ja Odd Mollya.

Minua kiinnosti enemmän, että mitä tapahtuu myymälän kalusteille, kun nuo harmaat tikkaat olisin mieluusti ostanut mökille :) Lähtevät kuulemma jatkamaan palvelustaan Tampereelle. Niin, ja ale jatkuu vielä tämän kuun loppuun.

Jatkoimme kaupunkikierrosta lähinnä ikkunaostoksia tehden, koska olin jo hankkinut haluamani eikä ostoslistallani ollut muuta. Muutenkin olin kaivannut keskustaan tuloa ihan vain fiilistelyn ilosta. Voi tuntua monen mielestä hullulta, mutta kun se ennen oli minulle niin arkipäiväistä lähteä Hesan keskustaan pyörimään; shoppailemaan, leffaan tai syömään, niin nykyään se on aina tosi suunnitelmallista täsmäiskujen tekoa. Jo ihan siksi, että taxikyydit pitää tilata ajoissa etukäteen.

Keskustaan tullessani katselin taxista Esplanadin varren näyteikkunoita ja ajattelin, että haluan ottaa kuvan tuosta ja tuosta ja.... Mutta olin niin mielettömän kylmä, että nappasin vain pari kuvaa noista kauniin tuuheista kuusista ja Kankurin tuvan näyteikkunasta, jossa oli niin ihanan talvinen tunnelma.

Sitten olikin jo pakko päästä sisätiloihin ja menimmekin lounastamaan Cafe Esplanadille. Jätimme heidän jättimäiset leivonnaiset syömättä ja nautimme lohikeiton ja salaatin päälle jälkkäriksi vain kahvit. Ihan hyvä valinta, koska pikaisesti Stockalla pyörähdettyämme ennen taxini tuloa piti testata, kestääkö vanha vaaka jouluherkuista kertyneitä kiloja.

Mutta lumimiehen kengillä on kevyt kävellä!