Hiihtoloman alku Tukholmassa

Alunperin tarkoitukseni oli lähteä Tukholmaan vielä tammikuun puolella, jotta ehtisin nähdä näyttelyt Fotografiskassa ja Liljevalchissa, mutta saimme aikataulut sopimaan ystävän kanssa yhteen vasta ihan hiihtoloman alkuun. Koska molemmilla pojillani alkoi lomat kouluistaan, niin olin toki tiedustellut perheeni matkustushaluja minnekään, mutta niiden puuttuessa risteilin siis ystäväni kanssa naapurimaahan. Miehen ja teinien kanssa reissattiin sitten päiväseltään mökillä.

Monien pohdintojen jälkeen päätimme jättää kaikenlaiset museovierailut väliin ja tehdä vain edestakaisen kierroksen keskustassa, jossa en ole käynyt vuosiin. Kääntöpaikkana olisi eräs antiikkiliike, josta olin saanut vihiä instagramissa. Saimme nauttia poutasäästä ja välillä ihan  auringonpaisteestakin, mutta todella kylmä oli.

Onneksemme aamiaisbuffet:ssa oli hyvin tilaa, vaikka emme olleet etukäteen pystyneet varaamaan mitään ruokailuja kaikkien ollessa loppuunmyytyjä. Mietimme jo eväiden mukaanottamista ;-) Ikkunapaikoilta oli taas niin kiva ihastella Tukholman saariston kauniita taloja ja ihmetellä, että mikähän tuo ja tuokin rakennus oikein on. Minä innostuin oikein googlen ja kartan avulla selvittämään yläkuvan rakennuksia ja paikka osoittautui entiseksi armeijan merivoimien tukikohdaksi. Saaren nimi on Rindö.

Kiersimme vanhan kaupungin "ulkokautta", koska pyörätuolissa on tosi epämukavaa pomppia mukulakivikaduilla. Tuolla reunimmaisella reitilläkin pääsi näkemään vanhojen rakennusten hienoja yksityiskohtia ja kapeita kujia niiden välissä. Ei hirveän hyvin erotu kuvassa, mutta ihmettelin tuota "vakoojanpeiliä", että mikä sen tarkoitus on ollut noin korkealla, olettaen sen olevan vanhaa perua. Meillä sellainen on keittiön ikkunassa (2.krs), jotta mieheni näkee paikaltaan, jos joku tulee pihaan :D

Moni Tukholman kävijä varmaan tunnistaa, että tässä ollaan Drottninsgatanin alkupäässä. Leveätä kävelykatua pitkin oli Johannan helppo työnnellä minua pyörätuolissa. En ole itse koskaan aiemmin, edes nuorena ja tervejalkaisena, kävellyt katua koko pituudeltaan ja nyt sainkin huomata, että kiinnostavimmat kahvilat ja pikkuputiikit löytyvät sieltä loppupäästä, siis Gamla Stanista katsottuna.

Mutta ne ohitimme ja jatkoimme vanhan obervatorion ohi kohti Upplandsgatan 43:a, jossa sijaitsee Evensen antik. Samalla kadulla sijaitsee täällä päässä muitakin antiikki- ja vintageliikkeitä.

Meidän ehdittyä paikalle, omistaja kanniskeli tavaroita ulos kadulle ja oli juuri avannut puotinsa. Saimme kyllä rauhassa katsella ja nostella tavaroita lattialta ja pöytien alta, mutta rouva ei vaikuttanut erityisen innokkaalta myymään meille mitään. Ehkä siksi ei tehnyt mieli ostaa mitään, vaikka monta kiinnostavaa esinettä liikkeessä olikin. Paljon kivoja pienesineitä, mutta vähän huonosti esillä ja siksi kuviakaan ei tullut otettua.

Viereisen liikkeen ikkunassa oli monta kiinnostavaa esinettä, mutta emme menneet edes sisään.

Olen jo pitkään ollut sellaisella mielellä, etten osta mitään, jos en oikeasti tarvitse ja helmikuu oli erityisen positiivinen kuukausi siinä mielessä. Tosin niilläkin säästöillä on tullut hankittua taidetta.

Tästä putiikista vähän eteenpäin, siis takaisin keskustan suuntaan, oli myös kadulle laitettu esiin houkutuksia ohikulkijoiden pään menoksi. No, meidän olisi ollut hieman hankala kuljettaa tuota vanhaa ovea mukanamme :)

Tässä vaiheessa olikin jo päiväkahvin aika, joten palasimme takaisin Drottninggatanille silmissämme aiemmin ohittamamme muffinsit.

Muffin Bakery:ssä on näiden makeiden herkkujen lisäksi tarjolla myös salaatteja ja suolaista purtavaa. Koska me olimme nauttineet runsaan aamiaisen, tyydyimme puolittamaan yhden jättikokoisen porkkanamuffinssin.

Päätimme palata hieman kiertäen takaisin, koska tahdoin nähdä Hötorgetin kukkakojut. Tulppaanit olivatkin upeimmillaan ja tarjolla oli myös ruusuja, liljoja ja leinikkejä upeissa kimpuissa. Kuvat ei nyt ole parhaat mahdolliset, kun piti kiireesti yrittää karkuun innokkaita myyjiä.

Päätettiin oikaista Sergels torg poikki ja sieltä alatasanteelta löytyi näin houkutteleva sisäänkäynti, josta ei ollut ihan varma, onko kyseessä kukkakauppa vai sisustuskauppa, joten olihan se käytävä tarkistamassa.

Liikkeen nimi on Different things (ihan siinä Designtorgetia vastapäätä) ja se on kuitenkin enemmän sisustusliike, vaikka siellä on jonkin verran kasvejakin myynnissä, mm. kaktuksia ja mehikasveja.

Jotta päästiin vähäksi aikaa lämmittelemään, niin käveltiin Gallerian-kauppakeskuksen läpi. Se oli suurelta osin remontissa, eikä näyttänyt enää samalta kuin ennen muinoin, kun nuorena piti päästä liikkeisiin, joita ei Suomessa ollut. No, nyt on täälläkin ollut jo vuosia samat ruotsalaiset ketjut.

Jatkettiin sitten matkaa Kungsträdgårdenin suuntaan, josta käveltäisiin Kuninkaallisen Oopperan ja Kuninkaanlinnan ohi takaisin laivalle. 

Olen tähän asti ajatellut, että kuvani ovat usein vinoja siksi, että oikea jalkani on kolmisen senttiä lyhyempi, mutta näköjään ne voivat olla vinossa, vaikka istuisin pyörätuolissa. Kuvassa Pyhän Jacobin kirkko.

Kuninkaanlinnan nurkalle johtavan Strömbron kainalossa on lintujen talviruokintapaikka ja siellä kävi ihan valtava kuhina. Ensin huomiomme kiinnittivät joutsenet, joita niitäkin oli tosi monta. Minä tapani mukaan jumiuduin kuvaamaan lintuja vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Kun vasta laivalla tutkin kännykästäni kuvia tarkemmin, huomasin monta eri lintulajia, joista kahta en ollut ennen nähnyt luonnossa. Koska sorsia oli paljon, niin ei ehkä ole ihme, että niiden joukossa uiskenteli myös vähän harvinaisempi valkoinen sorsa. Paikalla oli lisäksi valkoposkihanhia. Mutta valkonokkaiset ja -otsaiset nokikanat minun piti tunnistaa googlen avulla ja sieltä piti varmistaa myös hauskan takatukan omaava tukkasotka. Nyt kun tätä kirjoitan, niin opin lisäksi, että se pään töyhtö on koiraalla ja naaras on tuo ruskea tuossa alakuvassa. 

Toivottavasti olette yhtä innostuneita linnuista kuin minä ;-)

Ei siitä risteilystä sen enempää. Kivaa oli ja tuliaisina Fazerin uutuutta - salty toffee crunchia Fasun sinisessä suklaassa, joka ei harmi kyllä täyttänyt odotuksiani.

  Tänä aamuna aloin jo haluta uudelleen Tukholmaan, koska luin  Hesarista, että siellä on Kulturhusetissa esillä Vivian Maierin valokuvia, joita tahdon ehdottomasti nähdä luonnossa. YLE Teema esittää taas 28.3. dokumentin salaperäisestä naisesta, joka kuoli tuntemattomana, mutta jonka valokuvista tuli sensaatio, kun eräs John Maloof sattumoisin osti huutokaupasta laatikollisen negatiiveja ja alkoi selvittämään, kuka kuvat oikein oli ottanut.  

Mutta nyt jatkan itseni parantelua, olen jo viidettä päivää tosi kipeä. Äänikin on kuin harakalla ja välillä sitä ei tullut ollenkaan. Parempaa viikonlopun jatkoa teille siellä päässä!

Syyslomalla naapurissa, osa 1 - Södermalm

Odottelen vieläkin yhdenvertaisuusvaltuutetun kantaa, josko saisin lentolippuni vähän halvemmalla kuin kolminkertaiseen hintaan. Asia on edennyt jo niin pitkälle, että Finnairin on pitänyt antaa kommenttinsa kysymykseen, että kaatuuko heidän taloutensa, jos yhdelle liikuntarajoitteiselle annetaan noin kerran vuodessa kaksi lisäpaikkaa puoleen hintaan. En jaksanut alkaa taas vääntämään lentolipustani ennen asian lopullista ratkeamista, joten ystäväni kanssa suunnittelemamme Nizzan matka vaihtui automatkaan Tukholman kautta Uppsalaan :) Melkein sama siis ;)

Laivayhtiö Viking Linella sentään oltiin suopeita vammaista kohtaan ja pyynnöstä saimme autolle paikan ihan hissin vierestä. Helsingissä jo varmistui sama käytäntö myös paluumatkalle. En aio sen enempää puuttua itse matkustamiseen, vaan kerron muutaman kivan vinkin ihan siitä Viikkarin Tukholman sataman vierestä Södermalmilta. Fotografiskassa emme kuitenkaan tällä käyneet, vaikka se on tietysti, siis omasta mielestäni, ihan ensimmäiseksi paras vinkki :)

Olin suunnitellut meille matkaohjelman lähes kellon tarkkuudella ja meidän oli tarkoitus olla iltasella noin klo 18 aikoihin Uppsalan lähistöllä. 

Tämä keraamikkojen puoti oli yllätyslöytö, koska saimme autolle paikan ihan sen edestä, kun varsinainen kohteemme sijaitsi naapurissa. Sen aukeamiseen oli hieman aikaa, joten piipahdimme sisälle valoisaan putiikkiin ihastelemaan ruotsalaisten kädentaitajien töitä.

Prinsessallekin olisi ollut oma muki, mutta ihastuimme näihin taalainmaan hepalla kuvioituihin astioihin ja minun mukaani lähti alakuvassa näkyvää espressokokoa isompi valkoinen muki mökille hammasmukiksi.

Sitten olikin aika mennä odottamaan 

Fat Cat House & Garden liikkeen oven aukeamista.

Siellä vasta valmisteltiin meille sisääntuloa, mutta mikäs noita oli ihastellessa. Näyteikkunoiden perusteella pystyi jo sanomaan, että mielenkiintoinen myymälä on kyseessä. Tämä oli siis meille ihan uusi tuttavuus Tukholmassa. Kuvat eivät ole parhaat mahdolliset, koska kännykälläni ei saa hämärässä tunnelmassa kovin tarkkoja otoksia, enkä tykkää käyttää salamaa. 

Myymälätila oli suuri ja sokkeloinen ja minultakin meinasi jäädä perimmäiset nurkat löytämättä. Tilat oli "selkeästi" jaoteltu keittiöön, puutarhaan, olohuoneeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Oikea runsauden sarvi uutta ja vanhaa.

Perimmäinen huone oli mustine seinineen todella hämärä, lähes pimeä. Ette ehkä halua nähdä kaikkia epätarkkoja kuvia, mutta laitan ne kuitenkin esille, koska niistä näkee hyvin liikkeen tyylin.

Vasta kun olimme melkein pois lähdössä tapasimme puotikoiran kassatiskin takana. Hän tuli moikkaamaan meitä myymälän puolelle vasta luvan saatuaan.

Rapsutusten jälkeen jatkoimme Östermalmille, jossa halusin näyttää Johannalle erään vuosien takaiselta Friends Forever -reissulta tutun liikkeen. Sielläkin kävi tuuri ja parkkipaikka löytyi lähes oven edestä. Garbo interiors oli kuitenkin pettymyksekseni muuttunut todella paljon edelliskerran käynnistäni. Upeita vanhoja talonpoikaispöytiä siellä oli edelleenkin, kalliita kuten ennenkin, mutta muutoin paikasta kiinnosti oikeastaan vain tuo etuosa, jossa oli ruukkuja ja valikoima viherkasveja. Sitä ihmettelimme Johannan kanssa, että kuinka paljon vielä upeasti kukkivia kesäkukkia näimme niin Tukholmassa kuin myöhemmin Uppsalassakin.

Täältä matkamme jatkui Solnaan, Ulriksdalin kuninkaallisen linnan naapurissa sijaitsevaan Slottsträdgården Ulriksdaliin. Seuraavalla Tukholman reissullani haluan kyllä ehdottomasti käydä tutustumassa itse linnaan, sen puistoon ja orangeriin.

Mutta meidän vierailustamme puutarhoilla saatte nähdä kuvia seuraavassa jaksossa :)

Siihen asti pysytelkää lämpinä tuolla syksyn koleudessa, itselleni sain hankittua pienen kuumeen.