Islantilaisneule koiralle

En ole tainnut iäisyyksiin esitellä neulomuksiani täällä blogissa, mutta instassa kyllä joitakin.

Ystäväni perhe lisääntyi karvaisella lapsella jokin aika sitten ja vasta äskettäin sain toimitettua tuolle pikkiriikkiselle pennulle (joka tosin oli jo ehtinyt kasvaa melkoisesti) neulomani islantilaisvillapuseron.

Kun yksi ilta sain ajatuksen neuloa Lyylille villapuseron (varmaan oli ne kovat pakkaspäivät silloin), niin laitoin googlen kuvahakuun sanaksi villapusero chihuahualle, jotta saisin ideoita, millaisen neuleen toteuttaisin. Enemmän sieltä tuli esiin ihan muita rotuja mitä erilaisimmissa villiksissään, mutta bongasin joukosta perinteisen islantilaisneuleen, joka oli peräisin blogista

Satumaisia silmukoita otsikolla Neule koiralle ohje. Kiitokset Sadulle erityisesti hyvästä mallipiirroksesta kirjoneuletta varten :)

Koska minulta todellakin löytyy lankoja mistä valita, niin aloitin siltä istumalta neulomisen tuon ohjeen mukaan, mutta heti alkuunsa soveltaen eli eripaksuisella langalla ja puikoilla ja vielä matkanvarrellakin hieman muokaten, lähinnä lisäysten tekemisessä eri kerroksilla. Neuloin puikoilla nro 4 Mark&Kattensin ECO Baby ull -lankaa, jolle on vyötteessä puikkosuositus nro 3.

Kuten yo. kuvasta näkyy, minulla on tapana neuloa kaikkialla, myös autoa huollosta odottaessa. Olisi ollut liian hankalaa eestaas reissata odottamaan muualle, min kun en voi noin vaan ottaa käyttööni vara-autoa käsihallintalaitteiden vuoksi.

Tässä vaiheessa nopeasti edennyt villis on jo valmis, poikkeuksena lukuisten langanpäiden päättely. Käytin kuutta eri sävyä harmaita ja ruskeita ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna luonnonvaalea olisi voinut olla raikastava lisä tai vaihtoehto esim. ihan vaaleimmalle harmaalle. Tässä vaiheessa pelkäsin, että pikkuinen pusero on ihan liian pieni Lyylille, joka näissä kuvissa on kolmekuinen.

No, kuten näkyy, niin hihoissa/lahkeissa on vielä kasvunvaraa ja korkeutta Lyyli vielä tuleekin kasvamaan. Vähän kapisemmatkin nuo lahkeet ehkä voisivat olla.

Nuoresta iästään huolimatta tämä pikkuneiti on jo oiva malli, vaikka puseron sovitus hieman ihmetyttikin aluksi.

Tässä kuvassa pusero näyttää liian lyhyeltä selän päällä ja täysikasvuiselle chihulle selkäosan pituutta voisikin lisätä. En tullut ottaneeksi kuvaa puseron masupuolelta, jota muokkasin hieman Satun silmukoiden ohjeeseen verrattuna. Siinä vaiheessa, kun vielä neulotaan suljettua neuletta ja vatsan alle neulotaan 2o 2n -resoria 18 silmukalla, niin minä neuloin resoria 26 silmukalla ja kun siirryttiin neulomaan tasona, päättelin 18 silmukkaa ja jatkoin tasoneuleen kummassakin reunassa 2o 2n joustinta neljällä silmukalla. Lopussa pyöristin reunoja hieman päättelemällä kummassakin reunassa muutaman silmukan viimeisillä kerroksilla, mutta en nyt muista miten, sori.

Lyylillä on 7-vuotias "sisko" Lilo, jolle olen pari vuotta sitten neulonut palmikkoneuleen. Tuo Lilon alla oleva paksu palmikkopeitto on myös minun neulomani. Sovitimme tietty islantilaisneuletta myös hänelle. Koko on melko hyvä muutoin, mutta kauluksen tekisin korkeammaksi, ehkä jopa kaksinkertaiseksi taitettavan ja lisäisin hieman silmukoita rinnanympärykseen. Lahkeet tekisin ehkä vähän kapeammiksi. Tällaisena pusero näyttää vähän huonosti istuvalta.

Kuvauksissa toimi aktiivisena assistenttina Lyylin isosisko Aava, joka on belgianpaimenkoira. Aava ihastui myös villapuseroon, eikä olisi millään halunnut luopua siitä.

Kokoerostaan huolimatta Aava ja Lyyli ovat ihana parivaljakko, joiden meno näyttää välillä hurjalta, mutta lempeänä isosiskona Aava jakaa lelunsakin Lyylin kanssa :)

Hyvää viikonloppua toivottelee,

Tuula

Vanton joulumarkkinat Raisiossa

Hei taas! 

Pikaisesti kerron viikon takaisesta reissustani Raisioon, ennenkuin kirjoitan viime lauantaisesta taideretkestäni Tampereelle, sillä Vanton joulumarkkinoita vietetään taas joulukuun alussa, mutta Tampereen PopUpTaide -joulupuoti on avoinna aina jouluaaton aattoon asti.

Koska en ollut ajatellut mennä tänä vuonna muille joulumarkkinoille myymään neulomuksiani, niin Hennan kysyttyä kiinnostustani Vanton kaksipäiväisille markkinoille päätin lähteä, eikä vähiten siitä syystä, että tiesin Hennan kotona olevan suloisia koiranpentuja :) Kuvamateriaali ei ole runsas eikä kattava, päinvastoin, koska olin ystäväni luona vierailulla, enkä silloin halua olla koko ajan kamera, siis puhelin kädessä. Paitsi että koiranpennuista kyllä yritin ottaa kuvia, mutta eihän ne ikiliikkujat ole hetkeäkään paikoillaan, joten kaikki ne kuvat ovat pelkkiä karvaisia viuhahduksia :)

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein autolla näin pitkän reissun yksin, mutta uskalsin lähteä, kun ajokeli oli hyvä ja motaria pitkin pääsin koko matkan - tai siis ensin Kehä kolmosta ja sitten Turun motaria. Puolessa välissä kahden tunnin ajoa oli pakko pitää jaloittelutauko ja autokin piti ruokkia (olin unohtanut tehdä sen ennen lähtöä). Teboil Kivihovin pihalta bongasin bambin ja karhunpoikasen. 

Joulumarkkinat Vanton tilalla pidetään siis uudelleen 3-4.12.2016 ja ne ovat molempina päivinä auki klo 10-15 ja samaan aikaan avoinna ovat myös samassa pihapiirissä toimiva Putiikki Vanha-Vanto sekä Antiikkitalli.

Itse tulin ensimmäisenä päivänä lauantaina paikalle tunnin myöhässä, koska en vain olisi jaksanut lähteä niin aikaisin liikkeelle. Olisin toki voinut tulla paikalle jo edellisenä päivänä, mutta olin tapani mukaan sählännyt aikataulujen kanssa ja vietin perjantai-iltana erään kaveriporukan kanssa pikkujouluja hyvin syöden ja Studio Pasilassa nauraen Dario Fo:n näytelmälle Ei makseta, ei makseta, jota suosittelen lämpimästi.

Paikalla on muuten puffetti, josta saa kahvin ja teen lisäksi hyvää riisipuuroa ja maukkaita leivonnaisia. Meinasin kirjoittaa glögiä, mutta en olekaan varma, oliko sitä saatavilla.

Jouluisia asetelmia ja kransseja oli myymässä myös floristi ja kukkakauppias, jolta mukaani lähti tämä suuri sammalkranssi. Tuo kynttilä on paristokäyttöinen ihan turvallisuussyistä, koska todennäköisesti unohtaisin sammuttaa oikean kynttilän.

Ansa-äippä tykkää syödä samassa pöydässä kuin muut, siis ihmiset :) Tuolit olivat myös aamuisin varattuja ja ennen istumista oli hyvä tarkistaa, ettei pehmusteet olleet eläviä. Markkinapäivän jälkeen Ansan vauvat pääsivät riekkumaan hetkeksi ympäri taloa ja niitä ei pidätellyt kuin hetkeksi ruokakuppi, mutta ei senkään ääressä kauan maltettu kuhnia.

Yläkuvassa noin yksivuotias Martta antaa näytteen vauhdista ja hän on se, joka touhottaa ja villitsee muita mukaan. Koirat ovat rodultaan australian terriereitä, jos en muistanut kertoa.

Tätä Surkuksi kutsuttua pentua havittelen itselleni. Katsotakaa nyt tuota suloista vauvamasua <3 Oli pakko leikata kuvasta oma pää pois, kun olen siinä tukka tiukalla ponnarilla otsa loistaen sopivasti lampun valossa :D

Kävimme lauantai-iltana syömässä hiljaisen Naantalin kiinalaisessa ravintolassa ja vaikken ole suuri kiinalaisen ruuan fani, niin söin melkein koko parilan tyhjäksi :p Toivottavasti oheinen video toimii, kun julkaisen tekstin, mutta pieni varoitus, että nälkä saattaa yllättää katsoessa ;)

Valtsu-kissa on kauniin valkoinen muuten, mutta päälaella ja hännässä on hieman tuollaista mustaharmaata kuviointia. Tässä keittiönpöydän ääressä valvottiin ja juteltiin ystävän kanssa myöhään ja nukkumaan lähtiessä kysyin, uskallanko jättää neuletyöni pöydälle vai yllättääkö Martta "neulomalla" pipon valmiiksi? Henna sanoi, ettei se kannata, koska pöydältä häviää kaikki muu paitsi kiivit ja mandariinit. En tiedä, menikö tuo vääriin korviin, sillä seuraavana päivänä muiden ollessa markkinoilla, oli tarjottimelta kadonnut kolme kiivi-hedelmää.

Kiltisti kyllä jäivät Ansa ja Martta ikkunan taakse vahtimaan muiden lähtiessä päivän hommiin.

Raisiossa tuntui olevan vähemmän lunta kuin meillä Helsingissä, mutta tätä kirjoittaessa ei lunta ole ollut moneen päivään myöskään pääkaupungissa. Kesällä noiden omenapuiden varjossa laiduntaneet lampaat on päässeet talveksi sisätiloihin lämpimään. Niiden villasta on jo kehrätty lankaa ja Henna on värjännytkin itse osan sipulilla. Näistä minun olisi tarkoitus neuloa Hennalle villatakki.

Sunnuntaisen markkinapäivän päätteeksi tein vielä kierroksen Putiikki Vanhasssa-Vantossa, jonne Henna on loihtinut ihanan jouluista tunnelmaa sammalella, havuilla ja kynttilöillä. No, menkää katsomaan, koska kuvia ei nyt ole ja syystä en ole ihan varma, että johtuiko siitä, kun kännykkäni pimahtaa vähän väliä kylmässä ja kosteassa säässä, eikä tokene ennenkuin sen liittää laturiin. Ärsyttävää!

Putiikissa myydään suomalaisen Ehta-merkin vaatteita ja asusteita ja minäkin löysin itselleni aivan super-mukavan Rento-tunikan isoilla taskuilla. Se on päälläni tuolla edellä olevassa kuvassa (ja suunnilleen joka päivä siitä lähtien), jossa sylissäni on pentu, mutta ei tietty erotu siinä hyvin. Jos klikkaat tämän kappaleen alussa Ehta-sanaa, niin näet kuvan putiikin nettikaupassa.

Vietin vielä yhden yön Hennan ihanassa kodissa hänen ihanan perheensä kanssa ja nautin joka sekunnista. Tiedättekö, kun jossain paikassa vain on niin hyvä olla. Tämä perheyritys tekee Vanton tilalla ihan älyttömästi töitä ja on monessa mukana eläimineen kaikkineen ja vaikka se kaikki on toki rankkaa ja vastuullista, niin se näyttää sujuvan luontevasti ja jouhevasti niin, että kaikilla on hyvä olla, vieraallakin <3

Hei hei Vanton tila ja sen ihanat asukkaat, toivottavasti nähdään pian uudelleen!

Terkuin Tuula

Nyyttäreillä neulottiin

Eiliselle iltapäivälle sattui aurinkoisen lämmin sää, kun neulootikot kokoontuivat herkkuineen ja lankoineen Katjun takapihalle. Myöhemmin yllättänyt pieni sade ei tunelmaa haitannut.

Minun oli tarkoitus viedä mukanani itsetehty broilerpiirakka, mutta aamupäivän aikataulu muutti suunnitelmia. Kävin nimittäin Gumbostrandin Konst & Formissa noutamassa Netta Tiitisen näyttelystä ostamani maalaukset. Ja jääkaappikin piti täyttää ja poikien saada ruokaa, nyt kun ovat kesälomalla. Niin, ja ihan ekaksi piti tyhjentää auton peräkontti sunnuntailta jääneistä kirpparitavaroista (kunnes osa taas lastataan takaisin ja viedään Hope-yhdistykselle).

Sipoon Gumbostrandissa on niin kaunista, etten voinut vastustaa itseäni ja jäädä kapean tien tukkeeksi ottamaan pari kuvaa. Matkalla pysähdyin pikaisesti myös LeipomoKahvila N'avetalla hankkimaan viemiseni nyyttäreille. Se oli tuo etualalla näkyvä tomaatti-parsakaali-feta-piiras. Mukaani tarttui maisteltavaksi myös lajitelma erilaisia fudgeja, koska Fudge Loven Richard on pystyttänyt herkkutelttansa N'avetan pihapiiriin.

Kuten kuvista ilmenee, neulojat osaavat myös herkutella ja ovat taitavia myös leipomisessa. Katsokaa nyt vaikka tuota pöllöä, jossa oli käytetty mm. kesäkurpitsaa.

Entäs nämä pähkinäiset makeat, jotka ovat nimeltään jonkun sääret (en muista kenen).

Ai niin, kyllähän siellä syömisen lisäksi myös neulottiin ja virkattiin  :) 

Niistä puuhista otin aika huonot kuvat, paitsi tästä emäntämme upean värikkäästä tulevasta torkkupeitosta.

Kukkaruukun suojus on virkattu afrikkalaisista kukista. 

Muilla oli puikoillaan ja koukuillaan kaikkia sateenkaaren värejä, mutta minä olen uskollinen vaaleille sävyille. Alla näkyy hieman vasta aluillaan olevaa  pellavalangasta syntyvää toppia. En viitsinyt ottaa mukaan lähes valmista islantilaisneulettani, koska se on niin valtavan kokoinen työ.

Mukana oli tietenkin ihana neulekoira Muppe. Mikähän työ Mupen neulekorista löytyy ;)

Voi että on kaunis tuo Mupen suklaanruskea, kiiltävä turkki!

Minä sain kotiinviemisiksi kerityt pellavalangat, kun aloin ääneen pohtimaan kuinka hankalaa on neuloa käsin keritystä, ohuesta pellavalangasta ja että pitäisikö hankkia tuollainen kerijälaite. Onneksi fiksummat ystävät totesivat, että sellaistahan voi lainata kaverilta :)

Olisipa hauska saada omallekin pihalle näin viehättävä leikkimökki.

Huoh, kunpa saisi edes tämän nurmikon reunuksen valmiiksi!

Kuopus oli iloiseksi yllätykseksi vihdoin kaivanut pihatiemme reunaan paikan pensaitani varten Nyt vaan pitäisi viimeistellä se ja päättää, laitanko siihen keijuangervoa, jota on jo molemmissa päissä, vai kaivetaanko nekin ylös ja istutetaan syreenia, josta olen aina haaveillut.

No, tänään en nenääni pihalle työnnä, koska siellä on ihan myrskyinen sää.

Poutaa odotellessa!

Kiitokset viimeisestä Katja!

Lankalauantai ja muita käsitöitä

Pyhät meni ja nyt onkin aika esitellä kätteni tuotoksia. Ihan kaikkea en saanut aikaan pääsiäisenä, vaan osa koruista on valmistunet viimeisen viikon aikana. Vaikka suunnittelin pysyväni visusti käsitöiden parissa, niin pakkohan sitä oli työntää nenänsä ulos aurinkoon ja puuhastella pihatöiden parissa. Lankojakaan en hirveästi käsitellyt, paitsi ompelukoneessa.

Kiirastorstaina valmistuneet verhot esittelin jo edellisessä postauksessa liittyen tuohon 100 HappyDays -haasteeseen, jonka puitteissa voi muutenkin seurata päivieni kulkua, koska esittelen sadan päivän aikana yhden onnea/iloa/hyvää mieltä päivän aikana tuottaneen asian.

Koska ompulukone oli kaivettu esiin (tai ainahan se on esillä), niin päätin toteuttaa ideani noista Marimekon tehtaanmyymälästä kilohintaan ostamistani Lappuliisa -paloista. Jokaisessa palassa oli kaksi kokonaista, valmiiksi pannulapun näköistä raidallista pyörylää, kaikki eri väriä.

Ajattelin, että niistä saisi vetoketjun kanssa hauskoja pussukoita. Kuten minulla usein, niin nytkin idea oli parempi kuin itse lopputulos. Ainakin näillä ompelutaidoilla.

Vetskarin kiinnitys pyörylään ja varsinkin vuorin kanssa oli niin hankalaa, että pussukka lensi mappi Ö:hön samantien ja hieman keskeneräisenä. Puuttumaan jäi ripustuslenkki. Siirryin toiseen ideaan eli pannulappuihin / pannunalustoihin.

Ihan niitä varten ostin Eurokankaasta lämpöä eristävää huopaa. Sen lisäksi leikkasin kaksi pyörylää tukevasta ekopuuvillasta. Kangaspalojen reunassa oli tuo suunnittelijan (Maija Louekari) ja kuosin (Lappuliisa) nimi ja siitä tein ripustuslenkit.

Yhdistin osat tikkaamalla kolme kierrosta pannulapun keskiosaan. Sitten vetäisin reunat yhteen saumurilla. Olen aika noviisi saumurin käytössä, joten nuo ripustuslenkit kiinnitin jälkikäteen sauman päälle. Siksikin, kun unohdin sen ensimmäisestä.

Tämmöiset pirteät pannunaluset mummi saa ensi lauantaina 84-vuotislahjaksi :) Voin sen täällä paljastaa, koska anoppi ei tosiaankaan lue blogiani. Saati, että osaisi käyttää tietokonetta poikansa sinnikkäästä opetuksesta huolimatta.

Seuraavaksi ompelin muovikassin. Kyllä - luitte oikein. Askartelutreffeillä Orimattilassa Noora esitteli hauskaa pussukkaa, jonka hän oli ommellut kurssilla, jossa opeteltiin hyödyntämään muovikasseja. Vaikka inhoan kaikenlaisia muovikasseja yli kaiken, enkä yleensä koskaan ota kaupasta tarjottua kassia, niin en pane pahakseni, jos niille keksitään uusiokäyttöä, kun ne kerran ovat olemassa. Kun Eurokankaan muovikassi on niin pirteän kaunis, niin otin sen vastaan aikomuksena antaa se Nooralle.

Mutta sori Noora! Koska ehdit jakaa ohjeen muovikassin käsittelystä, niin päätinkin kokeilla itse. Eli muovi silitetään leivinpaperin läpi kuumalla silitysraudalla, jolloin se kutistuu ja rypistyy. Ja tulee kestävämmäksi - oletan.

Leikkasin kassin puoliksi, koska aikomukseni oli ommella siitä jonkinlainen pussukka vetoketjulla tai tarrakiinnityksellä. Nuo kädensijan kohdat ei kuitenkaan rypistyneet, niin ajattelin hyödyntää ne valmiissa, puolet pienenemmässä kassissa. Työpöydän laatikosta löytyi sopivasti läpinäkyvä pussi, jonka myös silitin ja laitoin vuoriksi, koska ilman sitä kassi vaikutti tosi ohuelta.

Ta Daa - kiva uimahallipussi on valmis :)

Juu, älkää katsoko tarkemmin, mun ompelukone tekee muutenkin huonoa jälkeä ja muovikassi ei ole ihan helpoin ommeltava, vaikka parempi onkin kuin moni ohut kangas.

Sitten ompeluhommista toisenlaiseen näpertämiseen eli koruihin. Olen nyt pääasiassa tehnyt toivomuksesta niitä avain/henkilökorttikoruja entiselle työpaikalleni. Kuten huomaatte, niin käytän koruissa runsaammin värejä kuin neuleissani, mutta sekin johtuu paljolti "yleisön pyynnöstä".

Ensin sinistä ja valkoista; vasemmalla erikokoisia sinisiä sodaliittejä ja oikealla valkoista jadea ja lasihelmiä. Tuo tähtinaulakko on muuten Pienet Sydämet -tuotantoa, mutta siitä tulee ihan oma postaus arvonnan kera.

Minun oli tarkoitus kuvata korut ulkoilmassa parvekkeella, mutta kamera jäi autoon enkä jaksanut vielä könytä pihalle sitä hakemaan, joten taas näitä kännykkäkuvia, huoh...

Jos ihmettelette, miten meidän seinän väri muuttuu välillä, niin olen käsitellyt joitain kuvia niin, että saisin helmien sävyt paremmin esiin.

Yllä kaksi hieman erilaista versiota liilan/ametistin sävyisestä korusta. Vasemman puoleisessa on lasihelmien kanssa metallisia ja helmiäispäällysteisiä lasihelmiä.

Alla vasemmalla hopeoidun ketjun kanssa ruskean sävyisiä agaatteja ja lasihelmiä. Oikealla mustia, harmaita ja valkoisia makeanvedenhelmiä myöskin ketjun kanssa.

Tässä vielä samoja musta/harmaa/valkoisia helmiä yhdistetty hopeoiduilla renkuloilla.

Lähestyvät kevätmyyjäiset mielessä tein muutaman nilkkaketjun. Turkoosi on mielestäni juuri kesään sopiva väri, mistä tulikin mieleen, että olisi aika päivittää kyynärsauvani kesäisempään kuosiin. Itse tykkään tosi paljon tuosta vasemmanpuoleisesta ketjusta, jossa sydämen lisäksi  on muutama valkoinen makeanvedenhelmi.

Rannekoruja syntyy yleensä jostain isommasta työstä ylijääneistä helmistä. Alla vasemmalla pyöreitä ja neliön muotoisia ruusukvartseja ja oikealla vihreän sävyisiä agaatteja.

Tein myös muutaman kaulanauhan puuvillapitsistä kiinnittämällä lukot. Niihin voi helposti vaihdella riipuksen maun ja mielen mukaan. Isot, kirkkaat lasihelmet näyttävät näissä kauniilta, mutta hopeoitu sydän ja agaattiperhonen sattuivat kuvaushetkellä olemaan lähempänä.

Niin, ja pari nahkaista rannekoruakin valmistui, toinen pyynnöstä kullatulla lukolla. Olen nyt itse pitänyt tälläistä yötä päivää, myöskin suihkussa ja mielestäni nahka on vain muuttunut kauniimmaksi. Tuo osa lukosta, joka on kiinni nahassa, hieman tummuttaa nahkaa siltä kohdalta, joten vettä kannattaisi välttää.

Siinäpä se minun pääsiäiseni aika lailla oli. Aina välillä kävin kyykkimässä kukkapenkissä, mutta kipujen yltyessä sietämättömiksi palasin sisälle näpertämään. Haravoida ei meidän pihalla hirveästi tarvitse, koska puut on pääasiassa kuusia. Käpyjä lojuukin siksi joka paikassa. Koivut taitaa melkein kaikki olla naapurien puolella ja kovien tuulien vuoksi niistä on lentänyt ihmeen paljon risuja meidän puolelle.

Saa nähdä, miten reheväksi tuo muuttuu, kun aika kovalla kädellä karsin sitä viime kesän lopulla.

Ai niin, piti vielä kertoa, että aina sopivassa välissä myös neulon. Luulenpa tämän kämmekkään edistyvän paremmin ensi viikonlopun Friends Forever-reissun bussi osuuksilla. Ja automatkalla Hesasta Turkuun, kun Kati-ystävä on ratissa :)

Loppuun vielä ihania kuvia suloisesta Lilosta, joka poseeraa Etanaellin palmikkovilliksessä. Lilon kuvasi ystäväni Johanna, koska emme saaneet järkätyksi yhteistä aikaa.

Nyt menen nauttimaan auringosta, heippa!