Valohoidossa mökillä

En ole koko talvena käynyt kertaakaan mökillä, vaikka mies on rampannut siellä melkein joka viikonloppu kuopuksemme kanssa. En ole mahtunut kyytiin, kun auto ja peräkärry on ollut täynnä moottoripyöräkamppeita. Olen kuitenkin mittaillut pohjapiirustustusta ja suunnitellut tulevaa keittiötä ja tänään aamukahvilla mies ehdotti, että lähtisin mukaan, kun hän menisi tekemään kylppärin kattoa.

Sissus, olin aivan järkyttynyt vastaantulleesta sekasotkusta!

Mökki oli viimekäyntini jälkeen jäänyt kohtuulliseen siistiin kuntoon, eikä rakennustarpeita ollut jäänyt hirveästi levälleen. Toki olin pitkin talvea laittanut miehen mukaan kotona tarpeettomaksi jäänyttä ja muualta haalittua tavaraa, mutta kun ne oli kasattu yhteen paikkaan, niin näky oli kamala. Johtunee osaksi siitäkin, että kesällä kuistilla lojuneita kamppeita oli nostettu sisälle.

Minä siivosin ensin turhat pahvilaatikot ja roskat pois ja siirtelin sitten kamoja niihin huoneisiin, joihin ne todennäköisimmin sijoitetaan. Selkä oli kyllä rupeaman jälkeen niin kipeä, että kipulääke oli tarpeen. En vaan malttanut olla järjestelemättä.

Tuon valkoisen kulhon otin kotoa mukaan, jotta voisin mallailla kylppäriin tulevaa käsienpesualtaan kokoa. Ja sinnehän se sitten unohtui. Varsinaisen pesualtaan on luvannut tehdä keraamikko Ritva Tuominen ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin "uhraamaan" tuon vanhan pikkupöydän pesupöydäksi. Sitä pitää vaan hieman muokata, kun toisesta päädystä tulee ulos laatikko. 

Tässä pöytä on vielä eteisessä, jossa on myös toistaiseksi paikka tuolle viime kesäiseltä Korppoon reissulta peräisin olevalle ikkunaluukulle. Niiden lopullinen sijoituspaikka ei ole vielä selvä, mutta tuohon nurkkaan tulee vanha vaatekaappi.

Mies kantoi pöydän oikealle paikalleen veskiin, mutta kuva on nyt surkea, kun kamerasta loppui virta ja valo oli huono.

Kaiken lisäksi tuo hätähousu kiinnitti kodin eteisessä aiemmin olleen peilin "omin luvin" seinään ja huomasi sitten itsekin, että taisi tulla liian korkealle. Olin aivan järkyttynyt, kun hän esitteli johtorypästä, joiden päässä on pienet valot. Nekin hän on taas omin päin mennyt suunnittelemaan upotettavaksi peilin yläpuolelle. Ehkä lopputulos ei ole niin huono kuin kuvittelen, jos näkyviin jää todella vain nuo pienet valopisteet.

Sain samalla korvavalohoitoa :) Muistatteko sen suomalaisen keksinnön korvien kautta annettavasta valohoidosta, Valkee tai jotain sinnepäin?

En oikein tiedä, miksi hoksasin vasta nyt, että keittiön ikkunan alla on puiden keskellä pikkuinen aukio, joka vaikuttaa täydelliseltä paikalta sijoittaa pöytä ja pari tuolia varjoisia kahvitteluhetkiä varten.

Oikeastaan pikku metsikössä on vähän kuin kaksi huonetta, joissa toisessa on pehmoinen sammalmatto ja näkymä viereiselle pellolle.

Viimeisin löytöni on vanha, pikkuinen kelkka. Vähän, tai itse asiassa jo melkoisesti elämää nähnyt ja kokenut kapine tuli vastaan Moison kauppa & cafessa.

Mökillä maa on vielä melko valkoinen (lukuunottamatta tulevaa kahvittelupaikkaani), päinvastoin kuin kotona Helsingissä. Se näkyy hyvin tässä kuvassa, kun pikkuinen bambi kävi ruokailemassa meidän takapihalla perjantaina.

Suloista sunnuntaita!

Mökillä maalaamassa

Aurinkoista lauantaita!

Mies piti eilen vapaapäivän töistä, mutta oli silti lähdössä hommiin toisaalle eli mökille. Päätin lähteä mukaan vähän mittailemaan paikkoja sisustussuunnitelmia varten. Matkatkin voi hyvin käyttää hyödyksi neulomalla. Parhaillaan on puikoilla tilaustyönä villapusero koiralle.

Koska aamiainen jäi minulle niin tyypillisesti väliin, niin pysähdyttiin menomatkalla Pukkilassa lounaalle. Ainoa avoinna ollut paikka oli Kohiseva, jossa paikallisten työporukoiden seurassa minä nautin mausteista linssi-kasviskeittoa ja mies jotain lihapataa tuoreiden kokojyväsämpylöiden kera. Pukkilassa kun oltiin, niin toiletit oli merkitty asianmukaisesti.

Kuttujen puolen sisustukseen oli kiinnitetty erityistä huomiota eli voi sen näinkin kivasti tehdä. 

Peilissä pilkottavassa julisteessa mainostetaan takavuosien superstaria  Markku Aroa :) Kohisevassa käy kyllä esiintymässä ihan tämänkin päivän tähtiä, mutta siellä oli säilytetty paljon vanhaa esineistöä ja kuvamateriaalia, joita en ehtinyt kuvailemaan, kun mies tuttuun tapaansa jo odotteli jalka kaasupolkimella.

Perille päästyämme mökillä odotti tämmöinen kaaos. Muistatte ehkä, kun kehuin Lehmuskorven mökkien rakennusporukan jättäneen jälkeensä tosi siistin ympäristön, Kaikkialla muualla paitsi makkarissa oli lattiat täynnä kaikenlaista kamaa. Toisaalta se kertoo, että jotain on myös tapahtunut.

Näiden portaiden käyttöä ihmettelin, kun mökille ei ole tulossa ullakkoa tai edes parvea. Syy selvisi, kun mies kysyi mihin ajattelin tämän lämminvesivaraajan tulevan. No, se sijoitetaan kylppärin katonrajaan tehdylle "parvelle".

Mies on ollut ahkerana ja asentanut sähkökeskuksen ja vetänyt joitakin putkiakin paikoilleen.

Hän on myös ehtinyt kiinnittää ilmalämpöpumpun seinälle ja sitä varten sutia tuon seinänpätkän paneelivahalla. Aiomme sutia seinän vielä ainakin toiseen kertaan, koska nyt se on liiankin läpikuultava ja jos tuon rajan saisi vähän paremmin peittoon.

Onneksi aamupäiväinen vesisade lakkasi ja aurinkokin näyttäytyi, kun miehellä oli tarkoitus tehdä töitä enimmäkseen ulkona, jotta saisi tuon hökötyksen myös toimimaan. Minä tein vain joitakin mittauksia, koska innostuin myös maalaamaan. Takan ja piipun taustaseinä pitäisi saada valmiiksi ennen asennusta.  Meille tulee sellainen kevyttakka ja siihen hormi eli muurausta ei tarvita. Toki lattiankin pitää ensin valmistua :)

Osmo colorin sijaan valitsimmekin seiniin vesiliukoisen Bloom paneelivahan sävyn Poutapilvi. Bloom -tuottteet ovat myöskin erittäin ekologisia ja ympäristöystävällisiä ja niille on myönnetty Eu-kukka eli Euroopan ympäristömerkki. 

Paneelivahaa on helppo levittää ja se  on tosi riittoisaa. Joku muu saa hoitaa seinien yläosat, koska minä en oikein uskalla keikkua tikkailla.

Kylppärin seinät on seuraavaksi vuorossa ja saa nähdä, jääkö tänään aikaa huiskia pensselin kanssa.
Tulimme ninittäin juuri mökille. Kirjoitan tämän postauksen loppuun autossa. Ajelemme päiväseltään eestaas, koska matka on vain tunnin suuntaansa ja emmekä nyt viitsi nähdä vaivaa muiden kuin rakenneustarpeiden roudaamisessa, kun vanhaan mökkiin ei tule vielä vesikään.

Tänään syynä tuloon on Living & Room -sisustuskutsut, jonne minut on kutsunut täällä mökkinaapurina asuvan mieheni serkun tytär.  Heidän talonsa pilkottaa  mökin taakse  pellon toisella puolen.

Tuonne mökin kuistilta näkyvälle laitumelle toivon toisen naapurin lehmien taas kesällä ilmestyvän. viime kesänähän niitä ei siellä näkynyt ja mietinkin, onko syynä heidän uusi pihattonavettansa.  Jos ammut ulkoilevat nyt lähempänä navettaa, jotta on sitten lyhyempi matka lypsylle. Pitää käydä katsomassa, siellä on taas kissanpoikiakin.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!