Netta Tiitinen 10 vuotta paletilla

Viikko sitten torstaina vietettiin yhden suosikki-taiteilijani näyttelyn avajaisia Gumbostrandin Konst & Formissa. Netta Tiitisen menestyksekäs ura taiteilijana on kestänyt vasta 10 vuotta, mutta siinä on runsaasti aihetta juhlanäyttelyyn.

Yllä maalaus, josta kaikki sai alkunsa ja joka ei periaatteessa ole myynnissä, paitsi jos takataskusta löytyy miljoona euroa. Silloin kuulemma saattaa päästä taiteilijan kanssa neuvottelemaan ;)

Tässä Netta pitämässä ihastuttavaa avajaispuhettaan, joka taisi venyä aiotusta pituudestaan moninkertaiseksi. Runsaslukuinen avajaisyleisö sai kuulla, että tämän näyttelyn yhteydessä oli tarkoitus julkaista myös kirja, mutta se siirtyi toukokuulle. Sen kirjan aion ensimmäisten joukossa hankkia ja nopea kannattaa ollakin, koska kirjaa painetaan rajoitettu erä. Olin muuten kuulemma myös ensimmäinen, joka ilmoittautui tähän näyttelyyn :)

Maalauksissa esiintyvät lapset ovat eri-ikäisiä ja puheessaan taiteilija mainitsikin, että ajan kulumisen huomaa erityisesti juuri lasten kasvamisesta ja siitä, kuinka heidän vaatteensa jäävät aina pieniksi.

Konst & Form antaa kuukausittain tilaa nuorille taiteilijoille ja taiteilijana nuorille tekijöille. Tällä kertaa vuoron sai taitava valokuvaaja, joka löydettiin instagramista. Kuvissa oli jotain tutunoloista ja ilokseni huomasinkin, että olen seurannut Joonas Hämäläistä, instagram-käyttäjää juusohd jo jonkin aikaa. Nyt sainkin tilaisuuden kehua hänen kuviaan henkilökohtaisesti ja muutenkin jutella kuvaamisesta. Hän kertoi itselleen olevan tärkeää välittää kuvillaan sitä tunnetta, jota hän kokee yhteydestään luontoon.

Konst & Formissa on aina kauniita tuoreita kukkia, kuvassa erikoinen leinikki ja takassakin palaa useimmiten tuli, varsinkin sään ollessa koleaa. Eilen maaliskuun viimeisenä päivänä oli aamulla maa taas valkoinen, joten talvisen sään takaisintulo antaa oivan syyn tehdä viikonloppuvierailu Gumbostrandin Konst & Formin lämpimään tunnelmaan.

Itse aion mennä uudelleen ystäväni kanssa ainakin viikon päästä lauantaina 8. huhtikuuta, jolloin Netta Tiitinen on itse kertomassa tarinoita taulujen takaa. Tule moikkaamaan, jos näet minut keltaisen keppini kanssa. Niin teki avajaisissa kaksi instagram-seuraajaani. Ihan mahtavaa kohdata henkilökohtaisesti ihmiset, joihin on ensin tutustunut kuvien kautta :)

Hyvää viikonloppua, törmäillään!

Tuula

Taidetta kahdella tapaa

Minulta jäi harmikseni kokonaan näkemättä Gumbostrand Konst & Formin edellinen näyttely ja vaikka olen kirjoittanut paikasta monta kertaa ennenkin, niin ihan pakko on taas kertoa viikon takaisesta käynnistäni, kun luontokin tarjosi mennen tullen huikeaa omaa taidettaan.

Sovimme ystäväni kanssa treffit perille, mutta molemmat myöhästyimme sovitusta ajasta, kun olimme kumpikin kokeneet pakottavaa tarvetta pysähtyä kuvaamaan mieletöntä, kaiken peittävää sumua siinä pelossa, että se on hälvennyt, kun lähdemme kotiinpäin ;) Minäkin pysähdyin vanhan Porvoontien (= Uusi Porvoontie) varteen bussipysäkille ja nousin ihan autosta kuvaamaan tätä peltomaisemaa.

Vaikka seuraava kuva on hieman rujo, niin laitan silti, kun minusta on hauskaa, että ihmiset tekevät pihoilleen tai portinpieliin esim. lumiukon ilahduttamaan ohikulkijoita. Kyllä tämä ainakin minun suupieleni nostivat hymyyn :)

Ehdin jo hieman kiertää galleriassa ennen Marin tuloa ja napsia muutaman kuvan  meneillään olevasta näyttelystä HE & SHE. Mikä olikin hyvä, sillä meillä oli niin paljon juteltavaa, ettei yhteisestä taidekierroksesta tullut mitään, vaan päätimme heti mennä jatkamaan juttua Konst & Formin Bistroon, jossa jaoimme kattilallisen lohikeittoa. Toki kiersimme lounastamisen jälkeen näyttelyn, joka pohtii maskuliinisuuden ja feminiinisyyden esiintymistä taiteessa.

Näyttelyssä on mukana herkän pastellisia ja voimakkaan värikkäitä töitä, joista yksi suosikkini oli tämä Carolina von Schantzin maaginen Puu. Pahoittelut, jos muistan nimen väärin.

Näyttelyn ehkä hallitsevimmassa osassa ovat taiteilijaryhmä ROP:n veistokset ja kolmiulotteiset maalaukset, joista oma suosikkini on alla. Olen tällä kertaa tehnyt kotiläksyni huonosti, enkä siten muista teoksen nimeä. Yleensä otan kuvan teoksen vieressä olevasta kyltistä, josta  myöhemmin tarkistan tekijän ja työn nimen tai otan jopa teosluettelon mukaani, mutta tällä kertaa (1. kertaa) huomasin sen maksavan viisi euroa. Hinta ei sinänsä ole paha taiteen ystävälle, mutta tunsin omassatunnossani piston aiemmasta rosvoilustani, joten kiltisti palautin luettelon. Sain kyllä synninpäästön tunnustaessani tekoni, olenhan gallerian kanta-asiakas :)

Kuvan keskellä erottuu juuri ja juuri, kun oikein siristää, pikkuruinen ihmishahmo, jollainen oli lähes kaikissa ROP:n teoksissa. Tätä kirjoittaessani mieleeni pulpahti, että työn nimi liittyy jotenkin mietiskelyyn tms.

Kaikkein eniten pidin tästä hellyyttävästä maalauksesta Sani, joka ei itse asiassa kuulu päänäyttelyyn, vaan on kuukauden nuoren taiteilijan Sanna-Mari Rautavirran puupiirros (öljyvärit).

Näyttelyn herkimpiä esineitä ovat Annette Tillanderin korut, joita olen aina ihaillut. Helsingin keskustassa Mikonkadulla ollessani pysähdyn aina ihastelemaan hänen liikkeensä ikkunasomistusta, joka on aina niin ihastuttava. Hän somistaa kauniin liikkeensä lisäksi myös itse ottamansa kuvat, joita on nyt esillä näyttelyssä. Koska en ottanut niistä kuvia, tässä viime kesäkuista ikkunasomistusta.

Tälläkään kertaa en voi jättää huomiotta gallerian ikkunoiden takaa avautuvaa luonnon omaa taidenäyttelyä. Kun sumu oli hälvennyt, näin sellaista mitä en muista aiemmin nähneeni, nimittäin höyryävän puunrungon. 

Konst & Formin myymälääkään ei kannata ohittaa, löytyyhän sieltä taiteen lisäksi hieno valikoima laadukkaita kotimaisia ja muita skandinaavisia tuotteita - ja takkatuli!

Näistä Mafkan juomalaseista tulee ihan mieleeni talvinen Suomen luonto - metsät ja lumi/jää.

Jopa wc-tilat ovat täällä kuin taideteos, tunnelmaltaan :)

Pois lähtiessäni oli sumusta enää häivähdys jäljellä. En ollut ainoa, joka halusi kuvata tätä maisemaa, mutta minä vain otin tämän kuvan ihan auton ikkunasta. Tuo rantatie on nimittäin sen verran kapea, ettei siihen kehtaa pidemmäksi aikaa pysähtyä.  Kahta seuraavaa kuvaa varten nousin ihan autosta, kun sain ajettua ihan parkkipaikalle.

Kaksi viimeistä kuvaa, no, kohti aurinkoa, joten tähän on hyvä päättää ja muistella tuota aurinkoa harmaina päivinä, joita viime aikoina on riittänyt.

Oikein hyvää viikonloppua,

Tuula

Kulttuurimatkalla Turussa

Tässä on reissua pukannut toisensa perään, enkä ole raporteissani pysynyt perässä. Olemme nyt 3/4 perheestämme matkalla mökille ja naputtelen täällä takapenkillä juttua viimeviikkoisesta yön yli kestäneestä Turun retkestä, joka oli ohjelmaltaan runsas ja mielenkiintoinen. Matkani päätarkoitus oli Turun kaupungin Nuorisoasiankeskuksen järjestämä Elävä kirjasto, johon osallistuin kirjana. Tapani mukaan ymppäsin reissuun myös nähtävyyksiä ja ystävän tapaamisen.

Lähdin matkaan junalla, jossa oli tietenkin hyvää aikaa neuloa. Höyhenen kevyenä matkakäsityönä minulla oli mukana huivin alku Koukuttamon ihanasta Pala taivasta - cashmirsilkistä.

Koska kirjasto-tapahtuma alkoi vasta alkuillasta, menin suoraan junalta Turun taidemuseoon, jossa minua kiinnosti Miikka Vaskolan näyttely. Hänen upeita, suurikokoisia töitään ei ole näyttelyssä kovin montaa, mutta mielestäni ne ovat vaikuttavuudessaan hyvin voimakkaita ja vaativatkin tilaa ympärilleen. Vaikka pidin niistäkin todella paljon, niin ihastuin silti eniten näyttelyn pienimpään teokseen Eyewitness. En nyt laita linkkiä kuvaan, koska ei siitä saa samaa fiilistä, kuin nähdessään sen tuolla taidemuseon kapean tilan ainoana teoksena päätyseinällä. 

Meneillään on myös kolme muuta näyttelyä, joista kiersin suomalaista kuvataidetta esittelevän Sadan vuoden kuvia sekä Antti-Ville Reinikaisen veistoksia/installaatioita esittelevän Varjeltuman, mutta unohdin 10 minuuttisen filmin Burn. Ehkä se oli hyväkin, koska olin jo nähnyt paljon ja elokuvan aihe, tai itse asiassa tapahtumapaikka on pahin painajaiseni eli palava talo.

Käsitöiden ystävää ilahdutti, että taidemuseon ovenkahvaan kiinnitetty neulegraffiti saa olla paikallaan - ainakin toistaiseksi.

Aioin levätä muutaman tunnin hotellillani ennen elävää kirjastoa ja se tulikin tarpeeseen, koska olin aivan poikki ja jalat kipeänä. Kävellessäni Puolalanpuistolta kohti toria, osuin keskelle Turun abien penkkariajoja ja kadulta karkkeja kerääviä lapsia. Hirmuinen meteli saatteli lukionsa päättäviä nuoria kohti ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista.

Ilokseni sain huoneen Hamburger Börsin "ullakkokerroksesta". Näin vähälumiseen talviaikaan ei maisema torille ole erityisen viehättävä, vaikka jokunen sinnikäs torikauppias, erityisesti kukkamyyjät, olivat sinne telttansa pystyttäneet. Tekisi itsenikin mieli jo laittaa kevätkukkia ulkoruukkuihin (siivosin talvikukat pois viime viikolla), mutta en ole ihan vielä uskaltanut mahdollisten yöpakkasten vuoksi.

Hotellin sauna ja uima-allas olisivat olleet kätevästi käytettävissä samassa kerroksessa, mutta en oikein ehtinyt, saati että olisin älynnyt ottaa uimapuvun mukaan. Olisihan tavallisen uikkarin saanut lainata, mutta minä käytän pitkälahkeisia uimahousuja, kun en ole vielä valmis esittelemään epämuodostunutta jalkaani julkisesti. Eipä tuolla mitään ruuhkaa kyllä ollut.

Hyödynsin yöpymiseeni lahjakortin, jonka sain Sokos hotelli Villalta viime syksyisten Kädentaitomessujen jälkeen antamani palautteen johdosta. Minä kun niin mieleni pahoitin tälläisena tönkköjalkaisena, etten hotellivaraukseni yhteydessä ollut saanut tietoa, että aamiaiselle pitää hankalasti kulkea toiseen hotellirakennukseen. Olivat ilokseni hyvin ymmärtäväisiä :)

Elävä kirjasto pidettiin nuorten taide- ja toimintatalo Vimmassa.

Meitä eläviä kirjoja oli nuorten toivomina aiheina lainattavissa taas mielenkiintoinen joukko. Oma kirjani on aiemmin ollut "aivovammainen" ja sillä aiheella menen seuraavaksi eräälle helsinkiläiselle yläasteelle lainattavaksi, mutta tällä kertaa kirjani otsikko oli "onnettomuuden uhri". En olisi älynnyt valita sitä aiheekseni ilman nuorten esittämää toivetta.

Lainaajien kanssa käytävien keskustelujen lisäksi parasta on myös siellä takahuoneen "kirjahyllyllä" odottaa lainatuksi tulemista, kun saa itse paljon uutta tietoa muilta kirjoilta. Tämänkertaiseksi best selleriksi taisi nousta "pankkirosvo", jolta itsekin vanhana pankkilaisena olisin halunnut kysellä enemmänkin, mutta siihen ei jäänyt kovin paljon aikaa, koska hän oli koko ajan lainassa :)

Tarinani jäi eilen kesken, kun läppärin akku loppui mökillä, enkä tietenkään ollut muistanut ottaa laturia mukaan, mutta nyt juttu jatkuu.

Ennen hotelliin palaamista tein pienen kierroksen korttelin ympäri, koska halusin nähdä Aurajoen ympäristön iltavalaistuksessa. Ilman valaistua kaupungintaloa, jokilaivoja ja Kirjastosiltaa olisikin ollut tosi pimeää. Hiljaista oli myös, kun mölyävät abit olivat kaikonneet keskustasta,

Piti laittaa aamuksi kello soimaan, muutoin olisin helposti voinut nukkua onneni ohi eli aamiaisbuffet olisi jäänyt väliin. En normaalisti nauti aamuisin muuta kuin kupin kahvia, joka sekin jää usein kesken, joten valmiiseen pöytään päästessäni nautin pitkään, hartaasti ja huolella kaikkea mahdollista. Selasin pitkästä aikaa jopa Hesarin paperilehden.

Ehdin vielä katsoa telkkarista Hercule Poirot:n samalla neuloen ennen kuin Eija tuli hakemaan minut Aboa Vetus & Ars Nova museoon. Sain sopivasti asiantuntijan ja henkilökohtaisen oppaan Lumoavaan minimaailmaan, jossa on esillä Eijan ja muiden Raunistulan nukkekotikerhon jäsenten miniatyyri-taidetta. Tuo näyttely liittyy museossa esillä olevaan Nukkekoteja -näyttelyyn, joka esittelee nukkekoteja aina 1700-luvun alusta lähtien. Nuo upeat pienoismaailmat on tuotu Suomeen Lontoon Victoria & Albert Museum of Childhood:sta. 

En ottanut kuvia brittiläisistä nukkekodeista, kun ilman muuta ajattelin, ettei museossa saa kuvata, joten nyt näette vain lumoavia minimaailmoja. Harmi kyllä mittasuhteista ei varmaan saa oikeaa käsitystä, mutta alla Tuhkimon makuuhuoneessa Eijan sormi toimii mittakaavan osoittajana. 

Vähemmän satumaisia, mutta sitäkin autenttisempia, ovat nämä erilaiset vessat, yläkuvassa ryhmätyönä tehty Puutorin vessa, jonka esikuva Turun Puutorilla toimi aiemmin yleisenä vessana. Alakuvan yleinen wc on kaikessa törkyisyydessään todella hienosti toteutettu seinäkirjoituksineen kaikkineen.

Alakuvan punainen huussi on paljon hienompi kuin meillä mökillä ja Eijan tekemä inva-bajamaja on kuin minulle tehty. Minä kun en jäykän jalkani kanssa mahdu tavalliseen bajamajaan, niin tällainen on tullut tutuksi Järvenpään Puistobluesissa.

Ja taas jäi juttu kesken, kun jostain ihmeelliseestä syystä minun läppärini on talomme masiinoista ainoa, jolla ei ole pitkään aikaan päässyt nettiin muutoin, kuin ottamalla yhteyden kännykän kautta. Sekään ei enää onnistunut, enkä viitsinyt alkaa kuvia siirtelemään ja vaikka ne menevätkin myös pilvipalveluun, on sieltä hakeminen mielestäni hankalaa, kun menevät sinne sikinsokin. Tai sitten en vain tajua. Tarvittiin "tohtoria" avuksia :)

Toistan itseäni, mutta en voi olla hämmästelemättä sitä idearikkautta ja taitoa, joilla nukkekotiharrastajat pipertävät näitä pikkiriikkisiä huoneita ja taloja. En nyt muista nimeltä mainita näyttelyn tekijöitä, mutta sen muistan, että yo. lääkärin vastaanoton (yksityiskohta) tekijä on ammatiltaan lääkäri. Eijan blogista löytyy muutamia lisäkuvia ihan YLEn toimittajan ottamattana. Sieltä löytyy myös Eijan lukuisat projektit ja valmiit talot.

Sitten olikin aika painua maan alle, nimittäin Aboa Vetuksen perusnäyttelyn käsittäviin keskiaikaisen Turun perustuksin ja kellareihin. On jotenkin uskomatonta, että voimme tänä päivänä kulkea samoissa tiloissa, joissa ihmiset satoja vuosia sitten elivät ja kävivät kauppaa. Alakuvan pienoismalli näyttää kauppiaan talon keskiaikaisessa asussaan ja taustalla ovat sen perustukset,

Alakuvan kellarit rakennettiin alunperin 1390-luvun porvaristaloon ja ne ovat olleet käytössä aina 1900-luuvun alkuun asti. 1800-luvun lopussa ne kuuluivat Auran kylpylaitokseen, jonka pienoismallilla lapset saavat leikkiä ja laittaa puisia nukkeja vaikka höyrykaappeihin.

Leikittäväksi on tarkoitettu myös tämä 1400-luvun kauppiaan talon pienoismalli eläimineen. Museossa on muutoinkin paljon tutkittavaa ja kokeiltavaa sekä kaikenlaista oheisohjelmaa, joka varmasti kiinnostaa perheen pienimpiä. Jos asuisin Turussa ja poikani olisivat nuorempia, ramppaisin varmaan yhtenään heidän kanssaan täällä :)

Valot kuvaavat suurikokoisen kellarin ristiholvattua kattoa. Arkeologisissa tutkimuksissa on pystytty selvittämään, että kellari on rakennettu 1440-luvulla. Nykyisin tilassa toimiva Pyhän Annan kappeli vihittiin käyttöön vuonna 2001 ja se on käytettävissä vaikka vihkitilaisuuden järjestämiseksi.

Menkää ihmeessä tutustumaan Aboa Vetus & Ars Nova museoon, jos Turussa liikutte. Minä  käyn eri museoissa viime syksynä hankkimallani museokortilla, joka on maksanut itsensä takaisin jo aikoja sitten, vaikka saisinkin yksittäin ostetut pääsyliput eläkeläisalennuksella. Iloitsen muuten VR:n hintojen alentamisesta, koska pääsen esim. Turkuun alle 20 eurolla. Alennus saattaisi tosin mennä taksimatkoihin, jollei ystävä olisi kyyditsemässä :)

Vielä pari kuvaa Aurajoen rannan hienoista rakennuksista ja sitten kohti Helsinkiä. Kuten näkyy, säätila ei ollut hääppöinen, mutta minua se ei haitannut, koska reissu oli muutoin tosi mukava ja mielenkiintoinen.

Sainpa vihdoin tämän jutun valmiiksi. Siitä tuli sattuneesta syystä melko sekava, pahoittelen ;) Seuraavana onkin juttuvuorossa Tukholma, katsotaan nyt kauanko sen kirjoittamiseen kuluu aikaa.