maanantai 8. elokuuta 2016

Aarrejahti päättyy - viimeinen osa

Kolmannen matkapäivämme aamuna heräsimme siis Nauvossa ja heti Köpmansissa nauttimamme aamiaisen jälkeen suuntasimme Korppoon lautalle. Maisemat olivat entuudestaan tutut, mutta aina ne ihastuttavat kauneudellaan. Meillä oli Korppoossa vain kaksi kohdetta, joista ensimmäinen oli Ystävämme Terhin lifestyle-putiikki Amalias Hem.

Kyllä - nykyään kutsuisin tuota saariston kauneinta sisustusputiikkia jo lifestyle-puodiksi, sillä Terhi on tehnyt kovasti työtä sitten viimekesäisen vierailumme ja laajentanut niin tiloja kuin tuotevalikoimaakin. Täältä löytyy omaan kotiin ja lahjoiksi sopivien sisustus- ja käyttöesineiden sekä kosmetiikan lisäksi tosi kivoja vaatteita ja kenkiä, joihin kuuluu myös omat suosikkini Ajlak ja OTZshoes. Tällä kertaa löysin jo pitkään etsimäni valkoiset farkut ja ilokseni MOSH MOSHit olivat kivassa 30% alessa :) Johannallekin löytyi sopiva vyö reissussa katkenneen tilalle (ei me paljoa herkuteltu) ja Aavan hihna pääsi alkuperäiseen käyttöönsä :D

Aava ei muuten paljoa shoppailusta eikä muista asiakkaista välittänyt, vaan otti parit tirsat keskellä kaupan lattiaa Terhin katsoessa sen perään, kun me sovittelimme vaatteita. Tykkään tosi paljon siitä, että Amalias Hemissä on paljon vanhoja kalusteita ja pienesineitä somisteina tai ennemminkin ihan käytössä tuotteiden esillepanoa varten. En nyt tiedä, onko ne kaikki myynnissä, mutta kokemuksesta tiedän, että kannattaa kysyä, jos joku kiinnostaa :)






Sitten meitä jo odoteltiinkin Korppoon korkeimmalla kalliolla Telemäellä, jossa ystävämme Virpi lupasi keitellä meille päiväkaffet. Kahvit osoittautuivatkin kevyeksi lounaaksi herkullisen saaristolaisleivän ja sellaisen lohijutun kanssa, jolle en nyt keksi nimeä. Virpi on on tehnyt miehensä kanssa hienoa työtä remontoidessaan vanhasta toimistorakennuksesta upean kodin ja siitä voit lukea Virpin blogista Ikkuna merelle, jossa myös kerrotaan Virpin omasta tuotemerkistä

Minusta tuntuisi jotenkin hassulta ottaa kuvia ystävieni kotoa heitä tavatessani ja nämä muutamat perheen lemmikeistä ottamani kuvat on oikeastaan vain Aavan matkapäiväkirjaa varten :) Terassilla Kerttu-kissa kävi ujosti kukkaruukun takaa vilkuilemassa vierasta. Kesä-lookin saanut Edith-koira myös ujosteli suurikokoista Aava-vauvaa ja pysytteli mieluummin matkan päässä.




Toivon, etten aiheuta suurta harmia, kun lainaan tähän kuvan niinmun 'designin nettikaupasta, mutta minua niin suuresti ilahduttaa, kun tuon pellavatyynyn takaa pilkistää Etanaellin luomu-merinovillasta neuloma poncho :) Muistan hyvin tuon langan, jota ei harmi kyllä ole saanut enää vuosiin ja sen, että luovutin Virpin tilaaman ponchon hänelle eräällä Friends Forever -sisustusreissulla.



Sitten olikin aika jatkaa matkaa ja seuraavan kerran pysähdyimme kahden lauttamatkan jälkeen Paraisilla, jossa yritimme taas kerran - turhaan - päästä käymään Cafe Hallonbladissa. Onnistumme aina olemaan siellä liian aikaisin tai liian myöhään, mutta nyt päätimme sentään käydä kurkkaamassa paljon kehutun sisäpihan tunnelmaa. Ja sehän tosiaan on kuin jossain Italian tai muun Välimeren maan vanhassa kaupungissa.


Melkein naapurissa on sisustusliike Tre Små Rum, jonka jätimme tällä kertaa väliin, koska halusin ehtiä ostamaan miehelleni tuliaisen viereisestä Gullkronasta, jossa myydän laadukasta suomalaista designia ja käsityötä.



Olin napannut Nauvon vierasvenesatamasta mukaani kartan, josta bongasin mainoksen, että täältä saa saariston kartalla varustettuja trikoo-boxereita. Samankaltaiset, mutta eriväriset (yhtä räikeät) Mänttä-kalsarit ostin miehelleni viime kesänä Serlachius-museolta. Boxerit ovat todella hyvälaatuiset ja hyvin istuvat ja toivoisinkin niitä valmistettavaksi myös vähän hillitymmissä väreissä :) Itse asiassa, kun nyt googlasin tietoa valmistusmaasta, niin sitä en löytänyt, mutta näiden eri kaupunkien kartoilla varustettujen boxereiden suunnittelusta vastaa tamperelainen Mera suunnittelutoimisto ja ainakin Tampere-kalsareita löytyy mustavalkoisina.



Piipahdimme vielä  kauneimmassa kukkakaupassa ikinä. Liatris oli tuttu jo aiemmilta saaristoreissuiltamme, mutta taas oli pakko astua sisään ihan vain hetkeksi aistimaan sitä kauneutta.




Seuraava yöpymispaikkamme olisi Vanha-Vanto tilalla Raisiossa ja viestitellessämme täältä Paraisilta ystävämme Hennan kanssa, hän ehdotti, että lähtisimme heti tultuamme Naantaliin syömään. Sehän sopi meille hyvin, koska olimme muutenkin ajatelleet käydä siellä. 






Vanton tilan omenatarhat kylpivät auringossa, kun päästimme Aavan jaloittelemaan ja tutustumaan lampaisiin, jotka tätä mustaa lukuunottamatta viihtyivät paremmin omenapuiden varjossa. Tämä oli hyvin seurallinen tapaus ja Aavakin olisi mielellään mennyt aidan toiselle puolelle leikkimään.


Naantaliin ei ole Raisiosta pitkä matka ja lähdimme sinne Hennan kyydillä, joten Johannakin sai välillä levähtää kuskin hommasta. Menimme taas varsinaiseen salaiseen puutarhaan eli Luostarin puutarhaan pizzalle. Teimme ruokailun jälkeen pienen kierroksen Naantalin vanhan osan kaduilla ja siellä tulikin otettua paljon kuvia, erityisesti toinen toistaan viehättävimmistä porteista.







Naantalissa on useita yöpymispaikkoja noissa idyllisissä vanhoissa puutaloissa.




Meille riitti tämä kierros Naantalista, emmekä aikoneet tulla seuraavana päivänä takaisin. Nyt oli aika palata Vantoon antamaan eläimille iltapalaa. Lampaat ainakin tulivat juoksujalkaa portille norkoilemaan :)





Vaikka malttamattomina odotimme pääsyä tutkimaan Antiikkitallia, jonka Henna rakensi opiskelujensa lopputyönä ja joka on valmistunut sitten viime kesän vierailumme, niin ajattelimme kuitenkin tutustua siihen ja Putiikki Vanhaan-Vantoon vasta aamulla. Mutta koska saman rakennuksen toisessa päässä asustavat kanatkin piti ruokkia, päästi Henna meidät jo illalla kuolaamaan vanhoja aarteita.





Toinen toistaan viehättävämpiä entisajan tarvekaluja, astioita ja huonekaluja sekä kiva valikoima menneen ajan tunnelmaan sopivia kukkia. Niitä sitten ennen nukahtamista mietittiin, että mitä ilman ei voi kotiin lähteä :)


Aamulla ensimmäiseksi kävi Aava omenatarhalla toivottamassa huomenet lampaille ja sitten Henna kutsuikin meitä kotiinsa aamukahville.





Ensin piti vaan rapsutella koirat Irma ja Leila - eikö ole ihanat nimet :) Heistä oli vaan vaikea ottaa kuvaa, kun pyörivät siinä jaloissa kuin hyrrät.



Tämä valkoinen kissa oli muistaakseni nimeltään Iivari, ellei se sitten ollut toisen kissan nimi, josta ei nyt olekaan kuvaa. Pian pääsimmekin kierrokselle Vanton tiluksille ja Putiikki Vanhaan-Vantoon sekä Antiikkitalliin, josta olisin tahtonut vaikka mitä, mutta hillitsin haluni melko hyvin. 



Vanhat aarteet, kukat, kynttilät ja muut ihanuudet on laitettu niin kauniisti esille, että ne todella houkuttelivat haluamaan vaikka mitä. Tuossa yllä näkyvä kehto olisi varmaan lähtenyt meille, jos kotonamme ei ennestään olisi jo kehtoa.




Mökillä tätä juttua naputtelen ja yritän saada valmiiksi ennenkuin lähdetään taas kotiin ja nappasin pikaisesti kuvan tästä puukantisesta purkista, jonka ostin tuolta Antiikkitallista kaikenlaisten kapustojen säilömistä varten.


Sitten mentiinkin itse putiikkiin, josta myöskin löytyy joitakin vanhoja esineitä, mutta enimmäkseen kahdessa kerroksessa on uusia sisustusjuttuja, kotimaista Tuias keramiikkaa, valikoima vaatteita, myöskin suomalaista designia sekä kesäkahvila, josta löytyy myös kesälukemiseksi paikallisen kirjailijan dekkareita.

Pakastimesta löytyy  lähellä tuotettua Utu -lampaanmaitojäätelöä, jota mekin maistelimme ennen lähtöä. Utu on luomua ja siihen käytettävä lampaanmaito lypsetään samalla Sikka Talu -lammastilalla, josta  on peräisin tuolla aiempana kuvassa näkyvät villalangat. Olen syönyt Utua kerran aiemminkin ja ehkä kertonutkin, että se muistuttaa ja tuntuu suussa enemmänkin sorbetilta kuin perinteiseltä maitojäätelöltä.




Oli taas niin mahtavaa käydä Vanton tilalla ja nähdä miten Henna ja hänen perheensä ovat siellä siellä ahkeroivat putiikin, lampaiden, kanojen, koirien, kissojen ja ometarhan parissa ja siinä sivussa laajentavat omaa taloaan. Ja vielä huolehtivat tällaisista pääkaupunkiseudun turisteista <3

Me lähdimme suunnistamaan kotia kohden, mutta parin pysähdyksen taktiikalla.  Ensimmäinen tulikin melko pian Liedossa, jossa piti tehdä U-käännös, kun silmiime osui kyltti osto- ja myyntiliike ja ohittaessamme rakeenuksen näky oli houkutteleva.




Paljon oli  kaikenlaista tavaraa tarjolla, mutta minä bongasin tuon pyöreän ikkunan ja kun hinnankin sai tingittyä kohtuulliseksi,lähti se mukaamme. Pari lasia siitä oli rikki, mutta asioidessani erään toisen jutun vuoksi Stadin Lasi Oy:ssä, korjautin ne samalla ja sitten mieheni puhdisti koko komeuden soodapuhaltamalla.


Nyt ikkuna on täällä mökillä, jossa se nostetaan seinälle, kunhan mies ehtii pois metsästä ja moottoripyöränsä päältä.


Seuraavaksi oli aikomus pysähtyä vasta Hämeenlinnassa, mutta koska kuljettajalla alkoi olla nälkä eikä voitu ottaa pökertymisen riskiä, käännyttiin Renkoon, jossa ajattelin olevan vähintään se yksi "pakollinen" pizza/kebab-paikka. Niinhän siellä olikin ja vielä vastapäätä näin kaunista järvimaisemaa. 


Taas jaksoi jatkaa matkaa aina Tiirinkosken tehtaalle asti, jossa nautitiin sitten jälkkärikahvit paikan kuuluisien vohvelien kera. Lampaat ja highland-karja laidunsivat sen verran kaukana, etteivät yltäneet kuviin asti. Muutoinkin minua oli kai alkanut väsyttää kuvien ottaminen ja se valtava ärsykkyiden tulva, mikä reissulla oli ehtinyt tulla vastaan, etten jaksanut ottaa täällä kuin yhden kuvan, Mutta Tiirinkosken upeasta miljööstä, sen eläimistä ja viehättävästä  sisustusmyymälästä ja kahvilasta olen kertonut täällä blogissa jo aiemmin


Päästyämme Johannan luokse, piti meidän vielä tyhjentää karavaanimme ja lastata minun kamppeet autooni, jotta saatoin jatkaa omaan kotiin. Reissukoira Aavakin oli innoissaan kotiinpaluusta ja kävi heti pesemässä matkan pölyt turkistaan omassa uima-altaassaan.