tiistai 22. marraskuuta 2016

Vanton joulumarkkinat Raisiossa

Hei taas! 

Pikaisesti kerron viikon takaisesta reissustani Raisioon, ennenkuin kirjoitan viime lauantaisesta taideretkestäni Tampereelle, sillä Vanton joulumarkkinoita vietetään taas joulukuun alussa, mutta Tampereen PopUpTaide -joulupuoti on avoinna aina jouluaaton aattoon asti.

Koska en ollut ajatellut mennä tänä vuonna muille joulumarkkinoille myymään neulomuksiani, niin Hennan kysyttyä kiinnostustani Vanton kaksipäiväisille markkinoille päätin lähteä, eikä vähiten siitä syystä, että tiesin Hennan kotona olevan suloisia koiranpentuja :) Kuvamateriaali ei ole runsas eikä kattava, päinvastoin, koska olin ystäväni luona vierailulla, enkä silloin halua olla koko ajan kamera, siis puhelin kädessä. Paitsi että koiranpennuista kyllä yritin ottaa kuvia, mutta eihän ne ikiliikkujat ole hetkeäkään paikoillaan, joten kaikki ne kuvat ovat pelkkiä karvaisia viuhahduksia :)


Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein autolla näin pitkän reissun yksin, mutta uskalsin lähteä, kun ajokeli oli hyvä ja motaria pitkin pääsin koko matkan - tai siis ensin Kehä kolmosta ja sitten Turun motaria. Puolessa välissä kahden tunnin ajoa oli pakko pitää jaloittelutauko ja autokin piti ruokkia (olin unohtanut tehdä sen ennen lähtöä). Teboil Kivihovin pihalta bongasin bambin ja karhunpoikasen. 


Joulumarkkinat Vanton tilalla pidetään siis uudelleen 3-4.12.2016 ja ne ovat molempina päivinä auki klo 10-15 ja samaan aikaan avoinna ovat myös samassa pihapiirissä toimiva Putiikki Vanha-Vanto sekä Antiikkitalli.

Itse tulin ensimmäisenä päivänä lauantaina paikalle tunnin myöhässä, koska en vain olisi jaksanut lähteä niin aikaisin liikkeelle. Olisin toki voinut tulla paikalle jo edellisenä päivänä, mutta olin tapani mukaan sählännyt aikataulujen kanssa ja vietin perjantai-iltana erään kaveriporukan kanssa pikkujouluja hyvin syöden ja Studio Pasilassa nauraen Dario Fo:n näytelmälle Ei makseta, ei makseta, jota suosittelen lämpimästi.

Paikalla on muuten puffetti, josta saa kahvin ja teen lisäksi hyvää riisipuuroa ja maukkaita leivonnaisia. Meinasin kirjoittaa glögiä, mutta en olekaan varma, oliko sitä saatavilla.



Jouluisia asetelmia ja kransseja oli myymässä myös floristi ja kukkakauppias, jolta mukaani lähti tämä suuri sammalkranssi. Tuo kynttilä on paristokäyttöinen ihan turvallisuussyistä, koska todennäköisesti unohtaisin sammuttaa oikean kynttilän.


Ansa-äippä tykkää syödä samassa pöydässä kuin muut, siis ihmiset :) Tuolit olivat myös aamuisin varattuja ja ennen istumista oli hyvä tarkistaa, ettei pehmusteet olleet eläviä. Markkinapäivän jälkeen Ansan vauvat pääsivät riekkumaan hetkeksi ympäri taloa ja niitä ei pidätellyt kuin hetkeksi ruokakuppi, mutta ei senkään ääressä kauan maltettu kuhnia.


Yläkuvassa noin yksivuotias Martta antaa näytteen vauhdista ja hän on se, joka touhottaa ja villitsee muita mukaan. Koirat ovat rodultaan australian terriereitä, jos en muistanut kertoa.



Tätä Surkuksi kutsuttua pentua havittelen itselleni. Katsotakaa nyt tuota suloista vauvamasua <3 Oli pakko leikata kuvasta oma pää pois, kun olen siinä tukka tiukalla ponnarilla otsa loistaen sopivasti lampun valossa :D

Kävimme lauantai-iltana syömässä hiljaisen Naantalin kiinalaisessa ravintolassa ja vaikken ole suuri kiinalaisen ruuan fani, niin söin melkein koko parilan tyhjäksi :p Toivottavasti oheinen video toimii, kun julkaisen tekstin, mutta pieni varoitus, että nälkä saattaa yllättää katsoessa ;)

video


Valtsu-kissa on kauniin valkoinen muuten, mutta päälaella ja hännässä on hieman tuollaista mustaharmaata kuviointia. Tässä keittiönpöydän ääressä valvottiin ja juteltiin ystävän kanssa myöhään ja nukkumaan lähtiessä kysyin, uskallanko jättää neuletyöni pöydälle vai yllättääkö Martta "neulomalla" pipon valmiiksi? Henna sanoi, ettei se kannata, koska pöydältä häviää kaikki muu paitsi kiivit ja mandariinit. En tiedä, menikö tuo vääriin korviin, sillä seuraavana päivänä muiden ollessa markkinoilla, oli tarjottimelta kadonnut kolme kiivi-hedelmää.

Kiltisti kyllä jäivät Ansa ja Martta ikkunan taakse vahtimaan muiden lähtiessä päivän hommiin.



Raisiossa tuntui olevan vähemmän lunta kuin meillä Helsingissä, mutta tätä kirjoittaessa ei lunta ole ollut moneen päivään myöskään pääkaupungissa. Kesällä noiden omenapuiden varjossa laiduntaneet lampaat on päässeet talveksi sisätiloihin lämpimään. Niiden villasta on jo kehrätty lankaa ja Henna on värjännytkin itse osan sipulilla. Näistä minun olisi tarkoitus neuloa Hennalle villatakki.




Sunnuntaisen markkinapäivän päätteeksi tein vielä kierroksen Putiikki Vanhasssa-Vantossa, jonne Henna on loihtinut ihanan jouluista tunnelmaa sammalella, havuilla ja kynttilöillä. No, menkää katsomaan, koska kuvia ei nyt ole ja syystä en ole ihan varma, että johtuiko siitä, kun kännykkäni pimahtaa vähän väliä kylmässä ja kosteassa säässä, eikä tokene ennenkuin sen liittää laturiin. Ärsyttävää!

Putiikissa myydään suomalaisen Ehta-merkin vaatteita ja asusteita ja minäkin löysin itselleni aivan super-mukavan Rento-tunikan isoilla taskuilla. Se on päälläni tuolla edellä olevassa kuvassa (ja suunnilleen joka päivä siitä lähtien), jossa sylissäni on pentu, mutta ei tietty erotu siinä hyvin. Jos klikkaat tämän kappaleen alussa Ehta-sanaa, niin näet kuvan putiikin nettikaupassa.


Vietin vielä yhden yön Hennan ihanassa kodissa hänen ihanan perheensä kanssa ja nautin joka sekunnista. Tiedättekö, kun jossain paikassa vain on niin hyvä olla. Tämä perheyritys tekee Vanton tilalla ihan älyttömästi töitä ja on monessa mukana eläimineen kaikkineen ja vaikka se kaikki on toki rankkaa ja vastuullista, niin se näyttää sujuvan luontevasti ja jouhevasti niin, että kaikilla on hyvä olla, vieraallakin <3

Hei hei Vanton tila ja sen ihanat asukkaat, toivottavasti nähdään pian uudelleen!


Terkuin Tuula

perjantai 2. syyskuuta 2016

LWT - Loviisan Wanhat Talot 2016


Sain kuin sainkin ystäväni Tiinan kaveriksi ja kuskiksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan sen toiselle päivälle eli sunnuntaiksi. Lauantain vietimme monen muun ystävämme kanssa siivouspäivän kirppiksellä Nikkilässä ihanan Merja Varvikon sisustusliikkeen Bedmilin ja Cafe Sinisen Talon parkkiksella laittamassa tavaraa kiertoon.

Viime vuonna Wanhat talot jäi minulla väliin ja tätä kertaa en halunnut missata. Meillä olikin niin mahtava päivä mielenkiintoisen antiikin, upeiden käsitöiden, viehättävien kahviloiden, persoonallisten kotien ja kauniiden puutarhojen Loviisassa. Puhumattakaan kohtaamisista valloittavien loviisalaisten kanssa :)

En ottanut kuvia ihan joka paikasta, mutta joistakin kodeista ja niiden puutarhoista sitäkin enemmän. Laitan talojen nimiin linkit tapahtuman esittelysivulle, josta löytyy lisäkuvia ja tarkempia tietoja talojen historiasta. Aloitimme Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilta ja kiertelimme torilla, kunnes kesäreissukaverini Johanna ja Aava-vauva iskänsä kanssa soittivat ja pidimme heidän kanssaan kaffepaussin. Alakuvassa viehättävän kahvila Runda Munkenin tarjoilija on juuri tuonut virvoketta Aavalle, josta näkyy vain peppu. En nimittäin nähnyt kuvaa ottaessani mitään häikäisevän auringon vuoksi ;)



Nautimme kahvit ja herkulliset leivonnaiset omenapuiden katveessa sisäpihalla, vaikka kahvilan sisätilatkin ovat oikein ihastuttavat.


Jatkoimme kulkuamme Aleksanterinkatua pitkin ja ihan siinä kahvilan lähellä olevalla sisäpihalla oli useita käsityöläisiä telttoineen. Huomioni kiinnittyi noihin maanläheisissä väreissä oleviin villapeitteisiin ja shaaleihin ja tarkoitukseni oli hankkiakin sellainen myöhemmin, kun palaisimme autolle, mutta olin ihan poikki päivän kierroksen jälkeen ja odottelin puistossa, että Tiina hakee auton ja peitteet sitten unohtui.

Näitä Hannele Rusilan (hän itse alakuvassa oik. pellavamekossaan) suomenlampaanvillasta kutomia peitteitä saa toki myös hänen nettikaupastaan, mutta onnekseni huomasin hänen tulevan myös Habitare-messuille, jolloin aion kyllä hankkia oman Made by Hannele Rusila -villapeitteeni :)


Seuraavaksi reitillemme osui Villa Hanna, jonka emäntä ja isäntä istuskelivat pihansa perällä mukavanoloisesti omenapuun varjossa, mutta tulivat sieltä esittelemään mm. piharakennukseen sisustamaansa air BnB -majoitusta. Kyllä viettäisin yöni mieluummin näin viehättävässä huoneessa kuin persoonattomassa ketjuhotellissa. Hinta on 35€/yö ja suihku on päätalossa, jonka olohuoneen seinällä riippuu tuo puinen haarukannäköinen esine. Tunnistaako kukaan, mikä on kyseessä? Paljastan sen ihan tämän jutun lopussa :)



Alla kuvat Solgårdenista, jossa oli monia ihastuttavia ja kekseliäitä yksityiskohtia. Autokin sopii täydellisesti vanhaa kunnioittavaan tyyliin :)



Tähän Smirnoffin pihaan tullessa mietin, että asuukohan täällä se kilpikonna. Vaikka muistini on surkea, niin minulla on melko voimakas paikkamuisti, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan ja täältähän tuo noin 70-vuotias kilpikonnavanhuskin löytyi. Hänen nimestään en muista muuta kuin, että se alkaa M-kirjaimella. Juontaakohan se tuosta herrasta, jonka kuva on eräässä pihapiirin ulko-ovessa? ;)




Muotokujalla on tehty mittava remontti vanhaa vaalien ja siihen modernia yhdistäen. Esimerkiksi String-hyllyn yhdistäminen antiikkiseen kaappiin (kuva keskellä) saa sen näyttämään entistä kiinnostavammalta.


Vackerbacka on varmasti yksi suosituimmista kohteista Loviisassa. Onhan jo sisäänkäynti katetun portin kautta tuohon kaksiosaiseen taloon tehty juhlalliseksi viireineen. Pihamaa on oikea salainen puutarha telttoineen ja löytyypä sieltä jopa kristallikruunulla somistettu puhelinkoppi ja upea maja.


 Tässä kodissa totisesti näkee, että asukkaat ovat luovia ja aikaansaavia, niin paljon siellä on tapahtunut sitten viime vierailuni kaksi vuotta sitten. Yksityiskohtia ja kivoja, kekseliäitä ideoita on valtavasti, mistä kävijöillä on mahtava tilaisuus ammentaa omiin koteihinsa. Luulen, että läheskään kaikki eivät silti ole näin rohkeita sisustajia.






Vackerbackan emäntä Tiina Karvonen on tekstiilitaiteilija ja hän yhdistää mm. rakukeramiikkaa kutomiinsa ryijyihin. Pihamaalla oli kirppistavaroiden lisäksi myynnissä kasvivärjättyjä lankoja, Herttanen design & delin sisustustuotteita ja noita Tiina Karvosen rakuesineitä, jollaisen ostin itselleni. Alakuva on toissa kesältä, mutta tälläisen ryijyn tilaamisesta keskusteltiin Tiinan kanssa, koska minun tekisi mieleni hankkia vastaavanlainen itselleni.


Tässä nvaiheessa päivää mietimme jo ruokailua ja kurkkasimme tuonne Suolatorin laidalla olevaan upeaan valkoiseen taloon, jossa toimii Bistro Cantor. Olisimme mieluusti ruokailleet ulkona puutarhassa kauniina päivänä, mutta kun selvisi, että ruokaa olisi pitänyt odotella puoli tuntia, jatkoimme matkaa. Kuka nyt haluaa tuhlata aikaansa syömiseen näin kivassa tapahtumassa :p


Kävimme kurkkaamassa merenrannalla Laivasillan tapahtuma-aluetta ja palasimme takaisin Pitkän pöydän talon puutarhan läpi. Siellä on kauniiden asetelmien lisäksi hyötykasvi-lavoja ja kanojakin (pahoittelen huonoa kuvaa).



Jalkani painoivat jo tonnin, joten istuskelin penkillä, kun Tiina kurkkasi sisälle pihan perällä olevaan taloon. Mietimme jo kotiinlähtöä ja jatkoimme kohti toria ja Loviisan kirkkoa, jonka edustalle olimme saaneet auton parkkiin. Jäin taas istuskelemaan tavaroidemme kanssa puistonpenkille, kun kuskini kipaisi hakemaan auton. Ei tarvinnut ihmetellä mitään rumaa huoltokoppia. kun sellainenkin oli maalattu näin hauskaksi.


Tapahtuman päättymiseen oli vielä noin puolitoista tuntia aikaa ja muistin nähneeni etukäteen netissä muutaman kiinnostavan kohteen toisella puolella toria ja tätä vilkkainta tapahtuma-aluetta. Suuntasimme siis sinne katsomaan, josko autolla pääsisi lähelle. Ja voi että me kiitimme onneamme moneen kertaan, ettei lähdetty tässä vaiheessa kotiin. Löysimme pari niin mieletöntä kohdetta, joiden puutarhat varsinkin olivat ihan paratiiseja maan päällä.


Kohteessa Wanha kauppa kurkattiin ensin näin värikylläiseen kesähuoneeseen, jonka ihastuttavasta toteutuksesta on vastannut talon koristemaalari-emäntä, joka on loihtinut kaikkialle pitkin pihapiiriä mitä suloisimpia tiloja.



Kun vanhasta maakellarista poistetaan katto, saadaan aivan ihana kesäinen olohuone
- Bastion Lillan.





Joen rannalla sijaitseva puutarha jatkuu vanhan suola-aitan takana. Sinnekin on koottu jos jonkinlaisia asetelmia. Ystävääni viehätti erityisesti tämä Puu-Käpyläksi nimetty huone, koska hän itse asuu tuolla Helsingin ihastuttavassa kaupunginosassa vanhassa puutalossa.






Kivoja yksityiskohtia oli joka puolella, minne vain älysi silmänsä suunnata.
Varsinaisessa Wanhassa kaupassa toimii nykyisin kirpputori, jossa on pääasiassa vanhoja kirjoja, mutta myös jonkinverran vanhoja kodin tavaroita. Perältä löytyy museonkaltainen keittiö, jossa osa tavaroista on myös myynnissä.


Seuraavaa kohetta ei voi olla huomaamatta, niin korkealle kokoaa Vanha Viinatorni, joka tosin on menettänyt korkeuttaan joskus 1980-luvun purkuvimmassa. Talossa asuu taiteilija, joten rakennus toimii myös ateljeena ja taidegalleriana. Minä en jaksanut kiivetä noita portaita, ihastelin vain upeita pikkuruutuisia ikkunoita.


Tämän kohteen upeus voisi helposti jäädä huomaamatta, jollei sitä olisi merkitty suurella LWT-kyltillä. Minä toki kiinnitin heti huomioni tuohon toisen kerroksen kauniiseen ikkunaan ja kolmeen savupiippuun, mutta tiheän syreeniaidan ja pensaiden peittämä talo ei muutoin anna vihjettä sen takana aukeavasta paratiisista.


Pitää siis käydä portista peremmälle kohteeseen Kuninkaanlampi.






Tässäkin talossa oli valtavasti ihastuttavia ja persoonallisia yksityiskohtia, mutta ehkä eniten tykkäsin noista matoista, tuosta kylppäristä ja keittiöstä ja ja ja.....
Keitiössä kilisivät kahvikupit, kun niitä laitettiin ja otettiin pois astianpesukoneesta ja ihmettelin, että mikähän tapahtuma täällä on samaan aikaan ollut. Syy selvisikin sitten hetken päästä, kun talokierroksen jälkeen astuttiin puutarhaan, jossa istuskeli runsain määrin ihmisiä kahvittelemassa omenapuun alla ja muualla upeassa puutarhassa. Cafe Kuninkaanlampi oli auki :)







Sinne virvokkeiden äärelle mekin sitten suuntasimme, olihan ruokailu jäänyt väliin. Melkoisen makeilla eväillä mentiin tuo päivä, mutta kaikki energia tuli kyllä tarpeeseen. Mikäs sitä oli ruusukupeista kahvitellessa, kun talon emäntä (kuvassa yllä varvastossuissaan) kävi kaatelemassa lisää kuumaa kuppeihin.




Puutarhassa oli myös pieni tiilimökki, joka toimi galleriana.





Kuninkaanlammen puutarha rajoittuu jokeen ja suojeltuun lehtoalueeseen, jonka poikki kulkee  Ehrensvärdin luontopolku. Kukkapaljous on valtava ja joukossa oli monia minulle entuudestaan tuntemattomia lajeja. Yritin joistain ottaa kuvia, mutten oikein onnistunut kännykän kanssa hyvin, kun en jaksanut enää myöskään keskittyä kunnolla.




Pitää vielä mainita, että kahvilan yhteydessä on pieni myymälä, jonka valikoimiin kuuluu erityisesti puutarhaan sopivia tarvikkeita, kuten lyhtyjä ja ruukkuja, mutta myös muuta kivaa.Myös tuollaisia ruosteisia koristekeppejä oli eri aihein tarjolla.


Kertakaikkisen ihana paikka, jota nämä minun hionolaatuiset otokseni eivät riitä tarpeeksi kuvaamaan. Kuninkaanlammen naapurissa olisi ollut Villa Limppu, mutta emme enää jaksaneet ja aikakin alkoi olla lopuillaan. Siinä kadun varrella suurella kivellä istuessani ja odottaessani taas autokyytiä, tuli rapsutettavakseni suuri kultainen noutaja, jonka emännän kanssa hetki juteltiiin tapahtumasta. Ihan mahtavaa ja rohkeaa avoimuutta loviisalaisilta on avata kotinsa ihan tuntemattomien ihmisten tutkittaviksi. Onneksi lähes kaikissa kohteissa oli omistajat paikalla, joten heitä saattoi kiittää ihan henkilökohtaisesti :)


Lupasin alussa kertoa, mikä on tämä Villa Hannan seinällä riippunut puinen hökötys. No siinähän on tietenkin kangaspuiden polkimet. Ottaisin koska vaan omalle seinälleni :)

Hyvää viikonloppua!

Tuula