lauantai 1. huhtikuuta 2017

Netta Tiitinen 10 vuotta paletilla

Viikko sitten torstaina vietettiin yhden suosikki-taiteilijani näyttelyn avajaisia Gumbostrandin Konst & Formissa. Netta Tiitisen menestyksekäs ura taiteilijana on kestänyt vasta 10 vuotta, mutta siinä on runsaasti aihetta juhlanäyttelyyn.


Yllä maalaus, josta kaikki sai alkunsa ja joka ei periaatteessa ole myynnissä, paitsi jos takataskusta löytyy miljoona euroa. Silloin kuulemma saattaa päästä taiteilijan kanssa neuvottelemaan ;)


Tässä Netta pitämässä ihastuttavaa avajaispuhettaan, joka taisi venyä aiotusta pituudestaan moninkertaiseksi. Runsaslukuinen avajaisyleisö sai kuulla, että tämän näyttelyn yhteydessä oli tarkoitus julkaista myös kirja, mutta se siirtyi toukokuulle. Sen kirjan aion ensimmäisten joukossa hankkia ja nopea kannattaa ollakin, koska kirjaa painetaan rajoitettu erä. Olin muuten kuulemma myös ensimmäinen, joka ilmoittautui tähän näyttelyyn :)

Maalauksissa esiintyvät lapset ovat eri-ikäisiä ja puheessaan taiteilija mainitsikin, että ajan kulumisen huomaa erityisesti juuri lasten kasvamisesta ja siitä, kuinka heidän vaatteensa jäävät aina pieniksi.










Konst & Form antaa kuukausittain tilaa nuorille taiteilijoille ja taiteilijana nuorille tekijöille. Tällä kertaa vuoron sai taitava valokuvaaja, joka löydettiin instagramista. Kuvissa oli jotain tutunoloista ja ilokseni huomasinkin, että olen seurannut Joonas Hämäläistä, instagram-käyttäjää juusohd jo jonkin aikaa. Nyt sainkin tilaisuuden kehua hänen kuviaan henkilökohtaisesti ja muutenkin jutella kuvaamisesta. Hän kertoi itselleen olevan tärkeää välittää kuvillaan sitä tunnetta, jota hän kokee yhteydestään luontoon.



Konst & Formissa on aina kauniita tuoreita kukkia, kuvassa erikoinen leinikki ja takassakin palaa useimmiten tuli, varsinkin sään ollessa koleaa. Eilen maaliskuun viimeisenä päivänä oli aamulla maa taas valkoinen, joten talvisen sään takaisintulo antaa oivan syyn tehdä viikonloppuvierailu Gumbostrandin Konst & Formin lämpimään tunnelmaan.



Itse aion mennä uudelleen ystäväni kanssa ainakin viikon päästä lauantaina 8. huhtikuuta, jolloin Netta Tiitinen on itse kertomassa tarinoita taulujen takaa. Tule moikkaamaan, jos näet minut keltaisen keppini kanssa. Niin teki avajaisissa kaksi instagram-seuraajaani. Ihan mahtavaa kohdata henkilökohtaisesti ihmiset, joihin on ensin tutustunut kuvien kautta :)

Hyvää viikonloppua, törmäillään!

Tuula

perjantai 24. helmikuuta 2017

Islantilaisneule koiralle

En ole tainnut iäisyyksiin esitellä neulomuksiani täällä blogissa, mutta instassa kyllä joitakin.
Ystäväni perhe lisääntyi karvaisella lapsella jokin aika sitten ja vasta äskettäin sain toimitettua tuolle pikkiriikkiselle pennulle (joka tosin oli jo ehtinyt kasvaa melkoisesti) neulomani islantilaisvillapuseron.

Kun yksi ilta sain ajatuksen neuloa Lyylille villapuseron (varmaan oli ne kovat pakkaspäivät silloin), niin laitoin googlen kuvahakuun sanaksi villapusero chihuahualle, jotta saisin ideoita, millaisen neuleen toteuttaisin. Enemmän sieltä tuli esiin ihan muita rotuja mitä erilaisimmissa villiksissään, mutta bongasin joukosta perinteisen islantilaisneuleen, joka oli peräisin blogista
Satumaisia silmukoita otsikolla Neule koiralle ohje. Kiitokset Sadulle erityisesti hyvästä mallipiirroksesta kirjoneuletta varten :)

Koska minulta todellakin löytyy lankoja mistä valita, niin aloitin siltä istumalta neulomisen tuon ohjeen mukaan, mutta heti alkuunsa soveltaen eli eripaksuisella langalla ja puikoilla ja vielä matkanvarrellakin hieman muokaten, lähinnä lisäysten tekemisessä eri kerroksilla. Neuloin puikoilla nro 4 Mark&Kattensin ECO Baby ull -lankaa, jolle on vyötteessä puikkosuositus nro 3.


Kuten yo. kuvasta näkyy, minulla on tapana neuloa kaikkialla, myös autoa huollosta odottaessa. Olisi ollut liian hankalaa eestaas reissata odottamaan muualle, min kun en voi noin vaan ottaa käyttööni vara-autoa käsihallintalaitteiden vuoksi.


Tässä vaiheessa nopeasti edennyt villis on jo valmis, poikkeuksena lukuisten langanpäiden päättely. Käytin kuutta eri sävyä harmaita ja ruskeita ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna luonnonvaalea olisi voinut olla raikastava lisä tai vaihtoehto esim. ihan vaaleimmalle harmaalle. Tässä vaiheessa pelkäsin, että pikkuinen pusero on ihan liian pieni Lyylille, joka näissä kuvissa on kolmekuinen.


No, kuten näkyy, niin hihoissa/lahkeissa on vielä kasvunvaraa ja korkeutta Lyyli vielä tuleekin kasvamaan. Vähän kapisemmatkin nuo lahkeet ehkä voisivat olla.
Nuoresta iästään huolimatta tämä pikkuneiti on jo oiva malli, vaikka puseron sovitus hieman ihmetyttikin aluksi.




Tässä kuvassa pusero näyttää liian lyhyeltä selän päällä ja täysikasvuiselle chihulle selkäosan pituutta voisikin lisätä. En tullut ottaneeksi kuvaa puseron masupuolelta, jota muokkasin hieman Satun silmukoiden ohjeeseen verrattuna. Siinä vaiheessa, kun vielä neulotaan suljettua neuletta ja vatsan alle neulotaan 2o 2n -resoria 18 silmukalla, niin minä neuloin resoria 26 silmukalla ja kun siirryttiin neulomaan tasona, päättelin 18 silmukkaa ja jatkoin tasoneuleen kummassakin reunassa 2o 2n joustinta neljällä silmukalla. Lopussa pyöristin reunoja hieman päättelemällä kummassakin reunassa muutaman silmukan viimeisillä kerroksilla, mutta en nyt muista miten, sori.


Lyylillä on 7-vuotias "sisko" Lilo, jolle olen pari vuotta sitten neulonut palmikkoneuleen. Tuo Lilon alla oleva paksu palmikkopeitto on myös minun neulomani. Sovitimme tietty islantilaisneuletta myös hänelle. Koko on melko hyvä muutoin, mutta kauluksen tekisin korkeammaksi, ehkä jopa kaksinkertaiseksi taitettavan ja lisäisin hieman silmukoita rinnanympärykseen. Lahkeet tekisin ehkä vähän kapeammiksi. Tällaisena pusero näyttää vähän huonosti istuvalta.


Kuvauksissa toimi aktiivisena assistenttina Lyylin isosisko Aava, joka on belgianpaimenkoira. Aava ihastui myös villapuseroon, eikä olisi millään halunnut luopua siitä.



Kokoerostaan huolimatta Aava ja Lyyli ovat ihana parivaljakko, joiden meno näyttää välillä hurjalta, mutta lempeänä isosiskona Aava jakaa lelunsakin Lyylin kanssa :)


Hyvää viikonloppua toivottelee,

Tuula

maanantai 13. helmikuuta 2017

Valokuvauskurssilla brunssilla

Vihdoin viimein osallistuin oikealle valokuvauskurssille, vaikka olen sellaiselle suunnitellut meneväni jo vuosia. Eilen osallistuin siis Visualaddict -blogin Fridan pitämälle kurssille Hotelli Rantapuistossa, jossa kurssiin kuului myös brunssi. Paikasta ja brunssista kerroinkin jo toiseksi edellisessä postauksessani, jonka jälkeen olen muuten käynyt testaamassa poikieni kanssa myös ravintolan illallisen. Meidän kaikkien mielestä valitsemamme annokset, niin pääruoka kuin jälkkäritkin, olivat herkullisia.


Me kurssilaiset emme suinkaan mahtuneet tämän pyöreän pöydän ympärille, vaan levittäydyimme kameroinemme ja läppäreinemme kokoushuoneen suuren pöydän ääreen kuuntelemaan päivän sanaa, joka koostui mm. aukoista, verhoista ja kultaisesta leikkauksesta. Toki olen tiennyt, että kamerasta löytyy suljinaukko ja valotusaikakin vaikuttaa kuvaan, en vain ole osannut käyttää niitä, vaan olen kuvannut automaattiasetuksilla kuten moni muukin kurssilaisista.


Koska mukana oli niin sisustus- kuin ruokabloggaajiakin, saimme myös vinkkejä asetelman kokoamisesta kuvaa varten. Harjoitustehtävänä oli ottaa kolmen kuvan sarja ja sitä varten Rantapuiston puitteet oli mitä mainioimmat. Vain muut asiakkaat saattoivat hieman ihmetellä, kun kantelimme brunssin aikana annoksia ja somisteita vieraisiin pöytiin ja stailasimme uusiksi hotellin oleskelyryhmiä. Osa rakensi asetelmia Fridan mukanaan tuomasta tarpeistosta, jolla olisi ehkä sisustanut koko hotellin ;) Keinot olivat moninaiset kuvien ottamiseksi :)





Koska itse olen hieman, hmm... jäykkä laskeutumaan lattialle, niin kuvasin ihan pystyasennossa hotellin tiloja, mikä on muutoinkin minulle luontaisinta. Alla ensin kuvaamani sarja, jonka sitten hylkäsin ja kävin kysymässä opelta neuvoja muistinvirkistämiseksi.




Seuraavana kuvani, jotka päätyivät kuvaustehtävään.  Kaikkien kurssilaisten harjoitustehtävän kuvat katsottiin yhdessä läpi ja kuultiin opettajan palaute. Jokainen kuvasarja oli hieno, mikä ei ole ihme, kun niin intona kaikki olimme uusista, kädestä pitäen saaduista opeista ja vinkeistä, niin Fridalta kuin kurssikavereiltakin.




Omasta mielestäni herkullisin kuva on tämä lettuannokseni ;)


Mikäli olet harrastelijakuvaaja ja tähän asti käyttänyt vain kamerasi automaattiasetuksia, mutta haluat oppia ottamaan kamerastasi kaiken hyödyn irti, niin suosittelen ehdottomasti osallistumaan Fridan kurssille, joita hän pitää mitä upeimmissa paikoissa eri puolilla Suomea. Kurkkaa tällä hetkellä tiedossa olevat päivät ja paikkakunnat täältä.

Frida on näemmä itse ehtinyt kuvata ja kirjoittaa mietteitään sunnuntaista blogiinsa, kuten ovat tehneet myös muutama muu mukana ollut


Kiitän opea ja kurssikavereita huippukivasta ja antoisasta päivästä :)

Oikein sydämellistä ystävänpäivää kaikille <3

Tuula

perjantai 3. helmikuuta 2017

Taidetta kahdella tapaa

Minulta jäi harmikseni kokonaan näkemättä Gumbostrand Konst & Formin edellinen näyttely ja vaikka olen kirjoittanut paikasta monta kertaa ennenkin, niin ihan pakko on taas kertoa viikon takaisesta käynnistäni, kun luontokin tarjosi mennen tullen huikeaa omaa taidettaan.

Sovimme ystäväni kanssa treffit perille, mutta molemmat myöhästyimme sovitusta ajasta, kun olimme kumpikin kokeneet pakottavaa tarvetta pysähtyä kuvaamaan mieletöntä, kaiken peittävää sumua siinä pelossa, että se on hälvennyt, kun lähdemme kotiinpäin ;) Minäkin pysähdyin vanhan Porvoontien (= Uusi Porvoontie) varteen bussipysäkille ja nousin ihan autosta kuvaamaan tätä peltomaisemaa.


Vaikka seuraava kuva on hieman rujo, niin laitan silti, kun minusta on hauskaa, että ihmiset tekevät pihoilleen tai portinpieliin esim. lumiukon ilahduttamaan ohikulkijoita. Kyllä tämä ainakin minun suupieleni nostivat hymyyn :)


Ehdin jo hieman kiertää galleriassa ennen Marin tuloa ja napsia muutaman kuvan  meneillään olevasta näyttelystä HE & SHE. Mikä olikin hyvä, sillä meillä oli niin paljon juteltavaa, ettei yhteisestä taidekierroksesta tullut mitään, vaan päätimme heti mennä jatkamaan juttua Konst & Formin Bistroon, jossa jaoimme kattilallisen lohikeittoa. Toki kiersimme lounastamisen jälkeen näyttelyn, joka pohtii maskuliinisuuden ja feminiinisyyden esiintymistä taiteessa.




Näyttelyssä on mukana herkän pastellisia ja voimakkaan värikkäitä töitä, joista yksi suosikkini oli tämä Carolina von Schantzin maaginen Puu. Pahoittelut, jos muistan nimen väärin.
Näyttelyn ehkä hallitsevimmassa osassa ovat taiteilijaryhmä ROP:n veistokset ja kolmiulotteiset maalaukset, joista oma suosikkini on alla. Olen tällä kertaa tehnyt kotiläksyni huonosti, enkä siten muista teoksen nimeä. Yleensä otan kuvan teoksen vieressä olevasta kyltistä, josta  myöhemmin tarkistan tekijän ja työn nimen tai otan jopa teosluettelon mukaani, mutta tällä kertaa (1. kertaa) huomasin sen maksavan viisi euroa. Hinta ei sinänsä ole paha taiteen ystävälle, mutta tunsin omassatunnossani piston aiemmasta rosvoilustani, joten kiltisti palautin luettelon. Sain kyllä synninpäästön tunnustaessani tekoni, olenhan gallerian kanta-asiakas :)

Kuvan keskellä erottuu juuri ja juuri, kun oikein siristää, pikkuruinen ihmishahmo, jollainen oli lähes kaikissa ROP:n teoksissa. Tätä kirjoittaessani mieleeni pulpahti, että työn nimi liittyy jotenkin mietiskelyyn tms.


Kaikkein eniten pidin tästä hellyyttävästä maalauksesta Sani, joka ei itse asiassa kuulu päänäyttelyyn, vaan on kuukauden nuoren taiteilijan Sanna-Mari Rautavirran puupiirros (öljyvärit).


Näyttelyn herkimpiä esineitä ovat Annette Tillanderin korut, joita olen aina ihaillut. Helsingin keskustassa Mikonkadulla ollessani pysähdyn aina ihastelemaan hänen liikkeensä ikkunasomistusta, joka on aina niin ihastuttava. Hän somistaa kauniin liikkeensä lisäksi myös itse ottamansa kuvat, joita on nyt esillä näyttelyssä. Koska en ottanut niistä kuvia, tässä viime kesäkuista ikkunasomistusta.




Tälläkään kertaa en voi jättää huomiotta gallerian ikkunoiden takaa avautuvaa luonnon omaa taidenäyttelyä. Kun sumu oli hälvennyt, näin sellaista mitä en muista aiemmin nähneeni, nimittäin höyryävän puunrungon. 


Konst & Formin myymälääkään ei kannata ohittaa, löytyyhän sieltä taiteen lisäksi hieno valikoima laadukkaita kotimaisia ja muita skandinaavisia tuotteita - ja takkatuli!



Näistä Mafkan juomalaseista tulee ihan mieleeni talvinen Suomen luonto - metsät ja lumi/jää.


Jopa wc-tilat ovat täällä kuin taideteos, tunnelmaltaan :)


Pois lähtiessäni oli sumusta enää häivähdys jäljellä. En ollut ainoa, joka halusi kuvata tätä maisemaa, mutta minä vain otin tämän kuvan ihan auton ikkunasta. Tuo rantatie on nimittäin sen verran kapea, ettei siihen kehtaa pidemmäksi aikaa pysähtyä.  Kahta seuraavaa kuvaa varten nousin ihan autosta, kun sain ajettua ihan parkkipaikalle.






Kaksi viimeistä kuvaa, no, kohti aurinkoa, joten tähän on hyvä päättää ja muistella tuota aurinkoa harmaina päivinä, joita viime aikoina on riittänyt.

Oikein hyvää viikonloppua,

Tuula