perjantai 2. syyskuuta 2016

LWT - Loviisan Wanhat Talot 2016


Sain kuin sainkin ystäväni Tiinan kaveriksi ja kuskiksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan sen toiselle päivälle eli sunnuntaiksi. Lauantain vietimme monen muun ystävämme kanssa siivouspäivän kirppiksellä Nikkilässä ihanan Merja Varvikon sisustusliikkeen Bedmilin ja Cafe Sinisen Talon parkkiksella laittamassa tavaraa kiertoon.

Viime vuonna Wanhat talot jäi minulla väliin ja tätä kertaa en halunnut missata. Meillä olikin niin mahtava päivä mielenkiintoisen antiikin, upeiden käsitöiden, viehättävien kahviloiden, persoonallisten kotien ja kauniiden puutarhojen Loviisassa. Puhumattakaan kohtaamisista valloittavien loviisalaisten kanssa :)

En ottanut kuvia ihan joka paikasta, mutta joistakin kodeista ja niiden puutarhoista sitäkin enemmän. Laitan talojen nimiin linkit tapahtuman esittelysivulle, josta löytyy lisäkuvia ja tarkempia tietoja talojen historiasta. Aloitimme Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilta ja kiertelimme torilla, kunnes kesäreissukaverini Johanna ja Aava-vauva iskänsä kanssa soittivat ja pidimme heidän kanssaan kaffepaussin. Alakuvassa viehättävän kahvila Runda Munkenin tarjoilija on juuri tuonut virvoketta Aavalle, josta näkyy vain peppu. En nimittäin nähnyt kuvaa ottaessani mitään häikäisevän auringon vuoksi ;)



Nautimme kahvit ja herkulliset leivonnaiset omenapuiden katveessa sisäpihalla, vaikka kahvilan sisätilatkin ovat oikein ihastuttavat.


Jatkoimme kulkuamme Aleksanterinkatua pitkin ja ihan siinä kahvilan lähellä olevalla sisäpihalla oli useita käsityöläisiä telttoineen. Huomioni kiinnittyi noihin maanläheisissä väreissä oleviin villapeitteisiin ja shaaleihin ja tarkoitukseni oli hankkiakin sellainen myöhemmin, kun palaisimme autolle, mutta olin ihan poikki päivän kierroksen jälkeen ja odottelin puistossa, että Tiina hakee auton ja peitteet sitten unohtui.

Näitä Hannele Rusilan (hän itse alakuvassa oik. pellavamekossaan) suomenlampaanvillasta kutomia peitteitä saa toki myös hänen nettikaupastaan, mutta onnekseni huomasin hänen tulevan myös Habitare-messuille, jolloin aion kyllä hankkia oman Made by Hannele Rusila -villapeitteeni :)


Seuraavaksi reitillemme osui Villa Hanna, jonka emäntä ja isäntä istuskelivat pihansa perällä mukavanoloisesti omenapuun varjossa, mutta tulivat sieltä esittelemään mm. piharakennukseen sisustamaansa air BnB -majoitusta. Kyllä viettäisin yöni mieluummin näin viehättävässä huoneessa kuin persoonattomassa ketjuhotellissa. Hinta on 35€/yö ja suihku on päätalossa, jonka olohuoneen seinällä riippuu tuo puinen haarukannäköinen esine. Tunnistaako kukaan, mikä on kyseessä? Paljastan sen ihan tämän jutun lopussa :)



Alla kuvat Solgårdenista, jossa oli monia ihastuttavia ja kekseliäitä yksityiskohtia. Autokin sopii täydellisesti vanhaa kunnioittavaan tyyliin :)



Tähän Smirnoffin pihaan tullessa mietin, että asuukohan täällä se kilpikonna. Vaikka muistini on surkea, niin minulla on melko voimakas paikkamuisti, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan ja täältähän tuo noin 70-vuotias kilpikonnavanhuskin löytyi. Hänen nimestään en muista muuta kuin, että se alkaa M-kirjaimella. Juontaakohan se tuosta herrasta, jonka kuva on eräässä pihapiirin ulko-ovessa? ;)




Muotokujalla on tehty mittava remontti vanhaa vaalien ja siihen modernia yhdistäen. Esimerkiksi String-hyllyn yhdistäminen antiikkiseen kaappiin (kuva keskellä) saa sen näyttämään entistä kiinnostavammalta.


Vackerbacka on varmasti yksi suosituimmista kohteista Loviisassa. Onhan jo sisäänkäynti katetun portin kautta tuohon kaksiosaiseen taloon tehty juhlalliseksi viireineen. Pihamaa on oikea salainen puutarha telttoineen ja löytyypä sieltä jopa kristallikruunulla somistettu puhelinkoppi ja upea maja.


 Tässä kodissa totisesti näkee, että asukkaat ovat luovia ja aikaansaavia, niin paljon siellä on tapahtunut sitten viime vierailuni kaksi vuotta sitten. Yksityiskohtia ja kivoja, kekseliäitä ideoita on valtavasti, mistä kävijöillä on mahtava tilaisuus ammentaa omiin koteihinsa. Luulen, että läheskään kaikki eivät silti ole näin rohkeita sisustajia.






Vackerbackan emäntä Tiina Karvonen on tekstiilitaiteilija ja hän yhdistää mm. rakukeramiikkaa kutomiinsa ryijyihin. Pihamaalla oli kirppistavaroiden lisäksi myynnissä kasvivärjättyjä lankoja, Herttanen design & delin sisustustuotteita ja noita Tiina Karvosen rakuesineitä, jollaisen ostin itselleni. Alakuva on toissa kesältä, mutta tälläisen ryijyn tilaamisesta keskusteltiin Tiinan kanssa, koska minun tekisi mieleni hankkia vastaavanlainen itselleni.


Tässä nvaiheessa päivää mietimme jo ruokailua ja kurkkasimme tuonne Suolatorin laidalla olevaan upeaan valkoiseen taloon, jossa toimii Bistro Cantor. Olisimme mieluusti ruokailleet ulkona puutarhassa kauniina päivänä, mutta kun selvisi, että ruokaa olisi pitänyt odotella puoli tuntia, jatkoimme matkaa. Kuka nyt haluaa tuhlata aikaansa syömiseen näin kivassa tapahtumassa :p


Kävimme kurkkaamassa merenrannalla Laivasillan tapahtuma-aluetta ja palasimme takaisin Pitkän pöydän talon puutarhan läpi. Siellä on kauniiden asetelmien lisäksi hyötykasvi-lavoja ja kanojakin (pahoittelen huonoa kuvaa).



Jalkani painoivat jo tonnin, joten istuskelin penkillä, kun Tiina kurkkasi sisälle pihan perällä olevaan taloon. Mietimme jo kotiinlähtöä ja jatkoimme kohti toria ja Loviisan kirkkoa, jonka edustalle olimme saaneet auton parkkiin. Jäin taas istuskelemaan tavaroidemme kanssa puistonpenkille, kun kuskini kipaisi hakemaan auton. Ei tarvinnut ihmetellä mitään rumaa huoltokoppia. kun sellainenkin oli maalattu näin hauskaksi.


Tapahtuman päättymiseen oli vielä noin puolitoista tuntia aikaa ja muistin nähneeni etukäteen netissä muutaman kiinnostavan kohteen toisella puolella toria ja tätä vilkkainta tapahtuma-aluetta. Suuntasimme siis sinne katsomaan, josko autolla pääsisi lähelle. Ja voi että me kiitimme onneamme moneen kertaan, ettei lähdetty tässä vaiheessa kotiin. Löysimme pari niin mieletöntä kohdetta, joiden puutarhat varsinkin olivat ihan paratiiseja maan päällä.


Kohteessa Wanha kauppa kurkattiin ensin näin värikylläiseen kesähuoneeseen, jonka ihastuttavasta toteutuksesta on vastannut talon koristemaalari-emäntä, joka on loihtinut kaikkialle pitkin pihapiiriä mitä suloisimpia tiloja.



Kun vanhasta maakellarista poistetaan katto, saadaan aivan ihana kesäinen olohuone
- Bastion Lillan.





Joen rannalla sijaitseva puutarha jatkuu vanhan suola-aitan takana. Sinnekin on koottu jos jonkinlaisia asetelmia. Ystävääni viehätti erityisesti tämä Puu-Käpyläksi nimetty huone, koska hän itse asuu tuolla Helsingin ihastuttavassa kaupunginosassa vanhassa puutalossa.






Kivoja yksityiskohtia oli joka puolella, minne vain älysi silmänsä suunnata.
Varsinaisessa Wanhassa kaupassa toimii nykyisin kirpputori, jossa on pääasiassa vanhoja kirjoja, mutta myös jonkinverran vanhoja kodin tavaroita. Perältä löytyy museonkaltainen keittiö, jossa osa tavaroista on myös myynnissä.


Seuraavaa kohetta ei voi olla huomaamatta, niin korkealle kokoaa Vanha Viinatorni, joka tosin on menettänyt korkeuttaan joskus 1980-luvun purkuvimmassa. Talossa asuu taiteilija, joten rakennus toimii myös ateljeena ja taidegalleriana. Minä en jaksanut kiivetä noita portaita, ihastelin vain upeita pikkuruutuisia ikkunoita.


Tämän kohteen upeus voisi helposti jäädä huomaamatta, jollei sitä olisi merkitty suurella LWT-kyltillä. Minä toki kiinnitin heti huomioni tuohon toisen kerroksen kauniiseen ikkunaan ja kolmeen savupiippuun, mutta tiheän syreeniaidan ja pensaiden peittämä talo ei muutoin anna vihjettä sen takana aukeavasta paratiisista.


Pitää siis käydä portista peremmälle kohteeseen Kuninkaanlampi.






Tässäkin talossa oli valtavasti ihastuttavia ja persoonallisia yksityiskohtia, mutta ehkä eniten tykkäsin noista matoista, tuosta kylppäristä ja keittiöstä ja ja ja.....
Keitiössä kilisivät kahvikupit, kun niitä laitettiin ja otettiin pois astianpesukoneesta ja ihmettelin, että mikähän tapahtuma täällä on samaan aikaan ollut. Syy selvisikin sitten hetken päästä, kun talokierroksen jälkeen astuttiin puutarhaan, jossa istuskeli runsain määrin ihmisiä kahvittelemassa omenapuun alla ja muualla upeassa puutarhassa. Cafe Kuninkaanlampi oli auki :)







Sinne virvokkeiden äärelle mekin sitten suuntasimme, olihan ruokailu jäänyt väliin. Melkoisen makeilla eväillä mentiin tuo päivä, mutta kaikki energia tuli kyllä tarpeeseen. Mikäs sitä oli ruusukupeista kahvitellessa, kun talon emäntä (kuvassa yllä varvastossuissaan) kävi kaatelemassa lisää kuumaa kuppeihin.




Puutarhassa oli myös pieni tiilimökki, joka toimi galleriana.





Kuninkaanlammen puutarha rajoittuu jokeen ja suojeltuun lehtoalueeseen, jonka poikki kulkee  Ehrensvärdin luontopolku. Kukkapaljous on valtava ja joukossa oli monia minulle entuudestaan tuntemattomia lajeja. Yritin joistain ottaa kuvia, mutten oikein onnistunut kännykän kanssa hyvin, kun en jaksanut enää myöskään keskittyä kunnolla.




Pitää vielä mainita, että kahvilan yhteydessä on pieni myymälä, jonka valikoimiin kuuluu erityisesti puutarhaan sopivia tarvikkeita, kuten lyhtyjä ja ruukkuja, mutta myös muuta kivaa.Myös tuollaisia ruosteisia koristekeppejä oli eri aihein tarjolla.


Kertakaikkisen ihana paikka, jota nämä minun hionolaatuiset otokseni eivät riitä tarpeeksi kuvaamaan. Kuninkaanlammen naapurissa olisi ollut Villa Limppu, mutta emme enää jaksaneet ja aikakin alkoi olla lopuillaan. Siinä kadun varrella suurella kivellä istuessani ja odottaessani taas autokyytiä, tuli rapsutettavakseni suuri kultainen noutaja, jonka emännän kanssa hetki juteltiiin tapahtumasta. Ihan mahtavaa ja rohkeaa avoimuutta loviisalaisilta on avata kotinsa ihan tuntemattomien ihmisten tutkittaviksi. Onneksi lähes kaikissa kohteissa oli omistajat paikalla, joten heitä saattoi kiittää ihan henkilökohtaisesti :)


Lupasin alussa kertoa, mikä on tämä Villa Hannan seinällä riippunut puinen hökötys. No siinähän on tietenkin kangaspuiden polkimet. Ottaisin koska vaan omalle seinälleni :)

Hyvää viikonloppua!

Tuula