perjantai 24. helmikuuta 2017

Islantilaisneule koiralle

En ole tainnut iäisyyksiin esitellä neulomuksiani täällä blogissa, mutta instassa kyllä joitakin.
Ystäväni perhe lisääntyi karvaisella lapsella jokin aika sitten ja vasta äskettäin sain toimitettua tuolle pikkiriikkiselle pennulle (joka tosin oli jo ehtinyt kasvaa melkoisesti) neulomani islantilaisvillapuseron.

Kun yksi ilta sain ajatuksen neuloa Lyylille villapuseron (varmaan oli ne kovat pakkaspäivät silloin), niin laitoin googlen kuvahakuun sanaksi villapusero chihuahualle, jotta saisin ideoita, millaisen neuleen toteuttaisin. Enemmän sieltä tuli esiin ihan muita rotuja mitä erilaisimmissa villiksissään, mutta bongasin joukosta perinteisen islantilaisneuleen, joka oli peräisin blogista
Satumaisia silmukoita otsikolla Neule koiralle ohje. Kiitokset Sadulle erityisesti hyvästä mallipiirroksesta kirjoneuletta varten :)

Koska minulta todellakin löytyy lankoja mistä valita, niin aloitin siltä istumalta neulomisen tuon ohjeen mukaan, mutta heti alkuunsa soveltaen eli eripaksuisella langalla ja puikoilla ja vielä matkanvarrellakin hieman muokaten, lähinnä lisäysten tekemisessä eri kerroksilla. Neuloin puikoilla nro 4 Mark&Kattensin ECO Baby ull -lankaa, jolle on vyötteessä puikkosuositus nro 3.


Kuten yo. kuvasta näkyy, minulla on tapana neuloa kaikkialla, myös autoa huollosta odottaessa. Olisi ollut liian hankalaa eestaas reissata odottamaan muualle, min kun en voi noin vaan ottaa käyttööni vara-autoa käsihallintalaitteiden vuoksi.


Tässä vaiheessa nopeasti edennyt villis on jo valmis, poikkeuksena lukuisten langanpäiden päättely. Käytin kuutta eri sävyä harmaita ja ruskeita ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna luonnonvaalea olisi voinut olla raikastava lisä tai vaihtoehto esim. ihan vaaleimmalle harmaalle. Tässä vaiheessa pelkäsin, että pikkuinen pusero on ihan liian pieni Lyylille, joka näissä kuvissa on kolmekuinen.


No, kuten näkyy, niin hihoissa/lahkeissa on vielä kasvunvaraa ja korkeutta Lyyli vielä tuleekin kasvamaan. Vähän kapisemmatkin nuo lahkeet ehkä voisivat olla.
Nuoresta iästään huolimatta tämä pikkuneiti on jo oiva malli, vaikka puseron sovitus hieman ihmetyttikin aluksi.




Tässä kuvassa pusero näyttää liian lyhyeltä selän päällä ja täysikasvuiselle chihulle selkäosan pituutta voisikin lisätä. En tullut ottaneeksi kuvaa puseron masupuolelta, jota muokkasin hieman Satun silmukoiden ohjeeseen verrattuna. Siinä vaiheessa, kun vielä neulotaan suljettua neuletta ja vatsan alle neulotaan 2o 2n -resoria 18 silmukalla, niin minä neuloin resoria 26 silmukalla ja kun siirryttiin neulomaan tasona, päättelin 18 silmukkaa ja jatkoin tasoneuleen kummassakin reunassa 2o 2n joustinta neljällä silmukalla. Lopussa pyöristin reunoja hieman päättelemällä kummassakin reunassa muutaman silmukan viimeisillä kerroksilla, mutta en nyt muista miten, sori.


Lyylillä on 7-vuotias "sisko" Lilo, jolle olen pari vuotta sitten neulonut palmikkoneuleen. Tuo Lilon alla oleva paksu palmikkopeitto on myös minun neulomani. Sovitimme tietty islantilaisneuletta myös hänelle. Koko on melko hyvä muutoin, mutta kauluksen tekisin korkeammaksi, ehkä jopa kaksinkertaiseksi taitettavan ja lisäisin hieman silmukoita rinnanympärykseen. Lahkeet tekisin ehkä vähän kapeammiksi. Tällaisena pusero näyttää vähän huonosti istuvalta.


Kuvauksissa toimi aktiivisena assistenttina Lyylin isosisko Aava, joka on belgianpaimenkoira. Aava ihastui myös villapuseroon, eikä olisi millään halunnut luopua siitä.



Kokoerostaan huolimatta Aava ja Lyyli ovat ihana parivaljakko, joiden meno näyttää välillä hurjalta, mutta lempeänä isosiskona Aava jakaa lelunsakin Lyylin kanssa :)


Hyvää viikonloppua toivottelee,

Tuula

maanantai 13. helmikuuta 2017

Valokuvauskurssilla brunssilla

Vihdoin viimein osallistuin oikealle valokuvauskurssille, vaikka olen sellaiselle suunnitellut meneväni jo vuosia. Eilen osallistuin siis Visualaddict -blogin Fridan pitämälle kurssille Hotelli Rantapuistossa, jossa kurssiin kuului myös brunssi. Paikasta ja brunssista kerroinkin jo toiseksi edellisessä postauksessani, jonka jälkeen olen muuten käynyt testaamassa poikieni kanssa myös ravintolan illallisen. Meidän kaikkien mielestä valitsemamme annokset, niin pääruoka kuin jälkkäritkin, olivat herkullisia.


Me kurssilaiset emme suinkaan mahtuneet tämän pyöreän pöydän ympärille, vaan levittäydyimme kameroinemme ja läppäreinemme kokoushuoneen suuren pöydän ääreen kuuntelemaan päivän sanaa, joka koostui mm. aukoista, verhoista ja kultaisesta leikkauksesta. Toki olen tiennyt, että kamerasta löytyy suljinaukko ja valotusaikakin vaikuttaa kuvaan, en vain ole osannut käyttää niitä, vaan olen kuvannut automaattiasetuksilla kuten moni muukin kurssilaisista.


Koska mukana oli niin sisustus- kuin ruokabloggaajiakin, saimme myös vinkkejä asetelman kokoamisesta kuvaa varten. Harjoitustehtävänä oli ottaa kolmen kuvan sarja ja sitä varten Rantapuiston puitteet oli mitä mainioimmat. Vain muut asiakkaat saattoivat hieman ihmetellä, kun kantelimme brunssin aikana annoksia ja somisteita vieraisiin pöytiin ja stailasimme uusiksi hotellin oleskelyryhmiä. Osa rakensi asetelmia Fridan mukanaan tuomasta tarpeistosta, jolla olisi ehkä sisustanut koko hotellin ;) Keinot olivat moninaiset kuvien ottamiseksi :)





Koska itse olen hieman, hmm... jäykkä laskeutumaan lattialle, niin kuvasin ihan pystyasennossa hotellin tiloja, mikä on muutoinkin minulle luontaisinta. Alla ensin kuvaamani sarja, jonka sitten hylkäsin ja kävin kysymässä opelta neuvoja muistinvirkistämiseksi.




Seuraavana kuvani, jotka päätyivät kuvaustehtävään.  Kaikkien kurssilaisten harjoitustehtävän kuvat katsottiin yhdessä läpi ja kuultiin opettajan palaute. Jokainen kuvasarja oli hieno, mikä ei ole ihme, kun niin intona kaikki olimme uusista, kädestä pitäen saaduista opeista ja vinkeistä, niin Fridalta kuin kurssikavereiltakin.




Omasta mielestäni herkullisin kuva on tämä lettuannokseni ;)


Mikäli olet harrastelijakuvaaja ja tähän asti käyttänyt vain kamerasi automaattiasetuksia, mutta haluat oppia ottamaan kamerastasi kaiken hyödyn irti, niin suosittelen ehdottomasti osallistumaan Fridan kurssille, joita hän pitää mitä upeimmissa paikoissa eri puolilla Suomea. Kurkkaa tällä hetkellä tiedossa olevat päivät ja paikkakunnat täältä.

Frida on näemmä itse ehtinyt kuvata ja kirjoittaa mietteitään sunnuntaista blogiinsa, kuten ovat tehneet myös muutama muu mukana ollut


Kiitän opea ja kurssikavereita huippukivasta ja antoisasta päivästä :)

Oikein sydämellistä ystävänpäivää kaikille <3

Tuula

perjantai 3. helmikuuta 2017

Taidetta kahdella tapaa

Minulta jäi harmikseni kokonaan näkemättä Gumbostrand Konst & Formin edellinen näyttely ja vaikka olen kirjoittanut paikasta monta kertaa ennenkin, niin ihan pakko on taas kertoa viikon takaisesta käynnistäni, kun luontokin tarjosi mennen tullen huikeaa omaa taidettaan.

Sovimme ystäväni kanssa treffit perille, mutta molemmat myöhästyimme sovitusta ajasta, kun olimme kumpikin kokeneet pakottavaa tarvetta pysähtyä kuvaamaan mieletöntä, kaiken peittävää sumua siinä pelossa, että se on hälvennyt, kun lähdemme kotiinpäin ;) Minäkin pysähdyin vanhan Porvoontien (= Uusi Porvoontie) varteen bussipysäkille ja nousin ihan autosta kuvaamaan tätä peltomaisemaa.


Vaikka seuraava kuva on hieman rujo, niin laitan silti, kun minusta on hauskaa, että ihmiset tekevät pihoilleen tai portinpieliin esim. lumiukon ilahduttamaan ohikulkijoita. Kyllä tämä ainakin minun suupieleni nostivat hymyyn :)


Ehdin jo hieman kiertää galleriassa ennen Marin tuloa ja napsia muutaman kuvan  meneillään olevasta näyttelystä HE & SHE. Mikä olikin hyvä, sillä meillä oli niin paljon juteltavaa, ettei yhteisestä taidekierroksesta tullut mitään, vaan päätimme heti mennä jatkamaan juttua Konst & Formin Bistroon, jossa jaoimme kattilallisen lohikeittoa. Toki kiersimme lounastamisen jälkeen näyttelyn, joka pohtii maskuliinisuuden ja feminiinisyyden esiintymistä taiteessa.




Näyttelyssä on mukana herkän pastellisia ja voimakkaan värikkäitä töitä, joista yksi suosikkini oli tämä Carolina von Schantzin maaginen Puu. Pahoittelut, jos muistan nimen väärin.
Näyttelyn ehkä hallitsevimmassa osassa ovat taiteilijaryhmä ROP:n veistokset ja kolmiulotteiset maalaukset, joista oma suosikkini on alla. Olen tällä kertaa tehnyt kotiläksyni huonosti, enkä siten muista teoksen nimeä. Yleensä otan kuvan teoksen vieressä olevasta kyltistä, josta  myöhemmin tarkistan tekijän ja työn nimen tai otan jopa teosluettelon mukaani, mutta tällä kertaa (1. kertaa) huomasin sen maksavan viisi euroa. Hinta ei sinänsä ole paha taiteen ystävälle, mutta tunsin omassatunnossani piston aiemmasta rosvoilustani, joten kiltisti palautin luettelon. Sain kyllä synninpäästön tunnustaessani tekoni, olenhan gallerian kanta-asiakas :)

Kuvan keskellä erottuu juuri ja juuri, kun oikein siristää, pikkuruinen ihmishahmo, jollainen oli lähes kaikissa ROP:n teoksissa. Tätä kirjoittaessani mieleeni pulpahti, että työn nimi liittyy jotenkin mietiskelyyn tms.


Kaikkein eniten pidin tästä hellyyttävästä maalauksesta Sani, joka ei itse asiassa kuulu päänäyttelyyn, vaan on kuukauden nuoren taiteilijan Sanna-Mari Rautavirran puupiirros (öljyvärit).


Näyttelyn herkimpiä esineitä ovat Annette Tillanderin korut, joita olen aina ihaillut. Helsingin keskustassa Mikonkadulla ollessani pysähdyn aina ihastelemaan hänen liikkeensä ikkunasomistusta, joka on aina niin ihastuttava. Hän somistaa kauniin liikkeensä lisäksi myös itse ottamansa kuvat, joita on nyt esillä näyttelyssä. Koska en ottanut niistä kuvia, tässä viime kesäkuista ikkunasomistusta.




Tälläkään kertaa en voi jättää huomiotta gallerian ikkunoiden takaa avautuvaa luonnon omaa taidenäyttelyä. Kun sumu oli hälvennyt, näin sellaista mitä en muista aiemmin nähneeni, nimittäin höyryävän puunrungon. 


Konst & Formin myymälääkään ei kannata ohittaa, löytyyhän sieltä taiteen lisäksi hieno valikoima laadukkaita kotimaisia ja muita skandinaavisia tuotteita - ja takkatuli!



Näistä Mafkan juomalaseista tulee ihan mieleeni talvinen Suomen luonto - metsät ja lumi/jää.


Jopa wc-tilat ovat täällä kuin taideteos, tunnelmaltaan :)


Pois lähtiessäni oli sumusta enää häivähdys jäljellä. En ollut ainoa, joka halusi kuvata tätä maisemaa, mutta minä vain otin tämän kuvan ihan auton ikkunasta. Tuo rantatie on nimittäin sen verran kapea, ettei siihen kehtaa pidemmäksi aikaa pysähtyä.  Kahta seuraavaa kuvaa varten nousin ihan autosta, kun sain ajettua ihan parkkipaikalle.






Kaksi viimeistä kuvaa, no, kohti aurinkoa, joten tähän on hyvä päättää ja muistella tuota aurinkoa harmaina päivinä, joita viime aikoina on riittänyt.

Oikein hyvää viikonloppua,

Tuula





maanantai 23. tammikuuta 2017

Vaikuttava miljöö brunssille - Hotelli Rantapuisto

Hei vaan ja hyvää alkanutta vuotta Etanaellin ystävät!

Piiiitkästä aikaa täällä taas kertomassa teille eräästä tutustumisen arvoisesta paikasta. Ei sillä, ettei sellaisia olisi ollut tässä välissäkin, mutta mennyt aika ollut sen verran raskasta, etten vaan ole jaksanut kirjoitella.  Jos haluaa kulkea kannoillani ja saada menovinkkejä nopeammin, niin minua voi seurata instagramissa :)

Meillä on tapana tavata ystäväni kanssa brunssin merkeissä ja useimmiten se on hän, joka tietää uusista paikoista, mutta nyt oli minun vuoroni kutsua hänet omille kotinurkilleni itäiseen Helsinkiin. En ollut itsekään vielä käynyt Hotelli Rantapuistossa, saati sen ravintolassa, vaikka olen jo pitkään halunnut käydä sen testaamassa. 


Tämä Pohjoismaiden Yhdyspankin kurssikeskukseksi vuonna 1963 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehtipariskunta Martta ja Ragnar Ypyä, joiden inspiraation lähteenä oli mm. Alvar Aallon arkkitehtuuri. Sittemmin Unitas-opistona tunnetun koulutuskeskuksen sisustussuunnittelusta vastasi arkkitehtiparin tytär Marjatta Ypyä-Silvennoinen. Nykyään Helsingin Ramsinniemessä meren rannalla sijaitseva rakennuskompleksi toimii hotellina, kokouksien, juhlien ja tapahtumien pitopaikkana. Lisää historiatietoa voitte lukea täältä.

Me olimme vaikuttuneita rakennuksesta ja erityisesti puunkäytöstä jo ulkona sisääntulossa. En kehdannut ajaa autoa ihan ovelle asti, mutta ensi kerralla tiedän, että voin tehdä sen, koska invapaikka löytyy asianmukaisesti ihan oven edestä :) Ovelle pääsee arkipäivisin myös ihan bussilla Vuosaaren metroasemalta. Muista tarkistaa aikataulut! 


Sisäänkäynnistä ravintolaan vievän käytävän seinällä on maaliskuun loppuun asti esillä helsinkiläisen taiteilijan Aini Tolosen maalauksellisia valokuvateoksia. Ikävä kyllä omien puutteellisten valokuvaustaitojeni vuoksi en saanut yksittäisistä teoksista hyviä kuvia ja sama koskee kaikkia risalla kamerallani otettuja kuvia. Koska sillä saa välillä ihan kelpoja kuvia, niin sinnikkäästi yritän selvitä sen kanssa, vaikka taas eilen kuvia selatessani päätin lähteä kameraostoksille :)


Arkkitehtuuri on joka paikassa huomioinut ympäröivän luonnon ja suuria ikkunoita on joka puolelle. Mm. ravintolasalin seinät ovat kolmeen suuntaan pelkkää suurta ikkunaa. Tykkäsin kovasti myös lyhtyjen ja aitojen kynttilöiden käytöstä somisteina.


Olin tehnyt pöytävarauksen ja pyytänyt paikkoja ikkunan vierestä, jotta jäykistetty jalkani ja keppini ei olisi kenenkään tiellä. En siinä vaiheessa tiennyt, että oikeastaan kaikki paikat ovat jotenkuten ikkunan vieressä, joten saimme sitten lähes vapaasti valita parhaan ikkunapaikan merinäköalalla. Henkilökunta ravintolassa, kuten respassakin on super-ystävällistä. Meillä vaan meinasi syöminen jäädä toiselle sijalle, kun ihastelimme maisemaa, alkuperäistä sisustusta ja sen yksityiskohtia ja otimme toisistamme kuvat tuon upean maiseman äärellä.



En tullut ottaneeksi tarjoilu-linjoista enempää kuvia, kun syömäänhän tänne oli tultu ;) Ruokalistat ja brunssi-menun voitte katsoa täältä. Sen tiedän, että perjantai-iltaisin on välillä eri teemoja ja helmikuun loppuun on menossa blini-perjantait, kun niitä edelsi pihvi-perjantait.
Ravintolan à la carte listalla on suomalaisten pientuottajien ja lähialueen raaka-aineista valmistettua ruokaa, joihin yrtit kerätään omasta yrttipenkistä. Kuulostaa erinomaiselta, eikö :) 
Ainakin brunssi oli oikein maukas, vaikka myönnettävä on etten muistanut maistaa kaikkea. Minulla menee aina aikaa puhumiseen, joten kahvi ehtii jäähtyä ja ruoka unohtuu lautaselle, Mutta vatsa tuli kyllä täyteen :)



Ravintolassa, kuten eri puolella hotellia, on mukavia oleskeluryhmiä huopineen. Kun ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan muihinkin tiloihin, saimme tietää, että alakuvan lobbybarin keskellä olevan sohvaryhmän alla on piilossa alkuperäinen suihkulähde.



Olisimme saaneet kurkata alakerran Kellariravintolaan, mutta sen avain oli jollain lainassa, joten sen sijaan kävimme katsomassa Juhlakerros - tilausravintolaa toisessa kerroksessa. Siellä oli meneillään jonkun juhlat, joten nappasin portaikolta kuvan tästä erikoisesta valaisimesta.


Respasta lähti nuori nainen näyttämään meille auditoriota ja ystävällisesti vastaili kysymyksiimme ja kertoi, että ajan saatossa ei sisustusta juuri ole muutettu, mitä nyt tyyliin sopivia huonekaluja on hankittu ja hotellihuoneita remontoitu ajanmukaisiksi. Auditorion värimaailma on kuulemma alunperin ollut vihreä eli se PYP:n/SYP:n vihreä. 



Kansalaiset - Medborgare

Minusta mielenkiintoista on se, että tämä auditorio on varustettu oikein tulkkauskopeilla ja toki täältäkin on näkymät merelle ja rannassa sijaitsevaan saunaan. Ja kyllä minulle nyt tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen Finlandia-talo.



Jottei totuus unohtuisi, niin paikan alkuperäisestä koulutus-tarkoituksesta muistuttaa Unitas-opiston 25-vuotis muistokelloon kaiverrettu OSAA -KEHITY - MENESTY.


Ennenkuin siirrymme ulkotiloihin, kerron vielä, että hotellin tiloissa  on kolme erilaista Room Escape -pakopelihuonetta, joita haluaisin päästä kokeilemaan ja olenkin kovasti miettinyt, josko pitäisin tulevat tasavuosisynttärit sillä teemalla.

Ulkona kävimme ensin kurkkimassa edelleen pankin, nykyiseltä nimeltään Nordea, omistuksessa olevaa komeaa jugendhuvilaa. Koska luimme läksymme vasta kotona, emme tienneet huvilan olevan Nordean edustuskäytössä, joten rohkenimme kiertää rakennuksen ympäri. Toivottavasti kukaan ei tule paljastukseni vuoksi pidättämään minua, mutta ei tuolla kyllä missään lukenut, että yksityisalue ja oli siellä muitakin uteliaita ;)




Kyllä kelpaisi kesäisin istuskella ulkona ja ihailla tätä maisemaa. Me sen sijaan lähdimme laskeutumaan  Hotelli Rantapuiston rantasaunaa kohden ja siellä saunapolulla tuli vastaan  myös pikkuinen Pipu, joka oli käynyt juoksemassa jäällä. Siellä oli muitakin rohkeita, mutta minä en olisi uskaltanut, kun rannassa oli vielää sulaa.






Hotellilla on oma pieni hiekkaranta saunan kupeessa ja laituriltakin pääsee mereen kastautumaan. Avantoa ei nyt ollut, mutta uskoisin sellaisenkin järjestyvän, jos joku hotellivieraista älyää kysyä. Mutta en minä! 



Laiturin päästä näkee, miten hyvin hotellin rakennus sulautuu maastoon. Maisema ja ympäröivä luonto on kaunis niin kesällä kuin talvellakin, että jos minä tulisin matkailijana Helsinkiin, yöpyisin ehdottomasti täällä. Metroasemalle on lyhyt matka bussilla ja metrolla hurauttaa Itiksen kauppakeskukseen tai keskustan suuremmille shoppailu-apajille hetkessä.

Niin, ja pakko sanoa,  että tämä hehkutus ei ole maksettu mainos, olin vain niin innoissani koko miljööstä :) Siis vaikka sisustan kotiani eri tyyliin, niin osaan kyllä nauttia hienosta arkkitehtuurista ja arvostan vanhan säilyttämistä tällä tavoin.


Laiturilta bongasin kauempana rantakalliolla kauniin pikkuisen huvilan, jolle en löytänyt alkuperää. Vanhalta, mutta hyväkuntoiselta se näyttää. Nuo ikkunat <3




Vietimme ulkoilmassa pitkän aikaa, joten aurinkokin alkoi pikkuhiljaa laskea mailleen. Tarkoitukseni oli vielä esitellä Hannalle Kulttuurikeskus Sofiassa meneillään oleva Gábor Mátén valokuvanäyttely unkarilaisen arkkitehdin Imre Makoveczin suunnittelemista kirkoista. Halusin myös vielä ikuistaa auringonlaskun, kun kerrankin olin sen suhteen hyvässä paikassa, mutta ei hätää. ystävän kännykästä löytyi kaiken kattava sää-sovellus, josta löytyi tarkka aika auringonlaskulle. Ettemme vain missaisi tuota tärkeää tapahtumaa :)

Älkää siis luulko, että nämä kuvat tähän loppuivat :D





Sofian rannassa on myös saunamökki ja auringon viime säteet osuivat kauniisti sen portaisiin. Itse päärakennus olikin suljettu, joten teimme pienen kierroksen Kallahdenniemellä. Uimarannan kohdalla oli pakko pysäyttää, kun taivas loisti upeissa väreissä. Myöhemmin, kun punainen hehku oli vielä jäljellä, en enää saanut otettua kuvia.




Kivaa viikon jatkoa,

Tuula