Hillon ja teen tekijä

Alkaa olla sadonkorjuun aika pihoilla ja puutarhoissa. Tai on marjojen osalta ollut jo jonkin aikaa, kerroinhan jo itsekin mökillä poimituista marjoista. Niiden lisäksi olen tyhjentänyt niin appivanhempieni pensaita kuin naapurustomme sinkkumiehen puskia. Mieheni värväsi minut hänelle marjanpoimijaksi, kun eihän miehen nyt sovi kykkiä marjapensaassa ;-)

Saan tietenkin pitää osan sadosta ja innostuin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni keittelemään hilloa, kun punaisia karviaisia tuli puolitoista ämpärillistä. En ole koskaan kuullut, että karviaisia pakastettaisiin sellaisenaan, eihän niitä edes myydä kauppojen pakastealtaista eli vaihtoehdoiksi säilömiseen jää kai hilloksi tai mehuksi keittäminen. Mehustaminen tuntuu jo liian työläältä, mutta ei se hilloaminenkaan ensimmäille kertaa mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Ongelmani hillonkeitossa johtuivat lähinnä siitä, etten omista tarpeeksi suurta kattilaa ohjeen mukaisen marjamäärän keittelyyn. Ainoa jotenkuten sopiva kattila taas ei sopinut yhteen induktiolieden kanssa, kun kaasuliedestä loppui kaasu kesken hillon keittelyn. Sain kuitenkin aikaiseksi tällaisen määrän hillopurkkeja, joihin hätäisesti väkersin rumia Felix-kansia peittämään nuo suojapaperit.

Keittelin eilen toisen erän hilloa, mutta puolta pienemmällä määrällä marjoja eli kahdesta litrasta. Minulta muuten löytyy hirveä määrä noita lasitölkkejä, kun mieheni tykkää tehdä itselleen iltapalaksi voileipiä, joissa on tonnikalatöhnän (= tonnikalapasteija tuubista) lisäksi makukurkkuja. Pesen aina purkit ja kannet astianpesukoneessa, mutta kuumensin purkit vielä uunissa (100 asteessa 15 min.) ja keitin kannet kiehuvassa vedessä.

Vein äidilleni purkillisen hilloa ja askartelin siihen vähän nätimmän kannen. Mutta voin tunnustaa, että tämäkin valmistui vähän kiireessä. Saisihan noista paljon nätimpiä, jos vähän panostaisi etukäteissuunnitteluun, mutta minun rikkinäisillä aivoillani sellainen ei luonnistu, joten monet tekemiseni tapahtuvat viime hetkillä juuri ennen tarvetta. 

Samalla kun väkersin tuon karviaishillopurkin, niin koristelin myös itsetehtyjä teepusseja varten purkin, jonka vien ystävälle.

Kuten tuossa purkin kannessa lukee, niin teepussien täytteenä on suklaaminttua ja mansikkaminttua, jotka olen itse kasvattanut ostetuista luomutaimista. Yrttien oksia kuivattelin ensin ulkona auringossa ja hetken sisällä, ennenkuin rutistelin ne leivinpaperin välissä silpuksi ja teepussien täytteeksi.

Tuossa kuvassa on kyllä suklaamintun kanssa kuivumassa ranskalainen rakuuna, mutta mansikkaminttua kuivattelin samaan tapaan myöhemmin.

Teepusseihin sujahti myös hippunen oreganoa, jota kukkii tuossa taustalla. Osa sen varsista on sopivasti valmiiksi kuivia ;-) Huomaattehan tuon Etanaellin, joka on Minttumaan käsialaa :) Nuo valmiit teepussit olen ostanut irtoteetä varten, mutta mietin, että vastaavia voisi varmaan tehdä kahvinsuodatinpusseista. Ja nuo narujen päässä olevat pienet tagit älysin askarrella itse vasta toiseen tekemääni tee-erään. 

Ensimmäisen erän itsetehtyä teetä annoin ystävälle, koska en itse juo sitä kuin kovassa flunssassa. Hänen mukaansa suklaaminttutee oli oikein hyvää, mansikkaminttuteestä en ole vielä kuullut kokemuksia. Ystäväni keitteli teetä myös tuoreista suklaamintun lehdistä ja siitäkin tuli oikein maukasta.

Seuraavia teenyssyköitä varten askartelin vähän nätimmät lappuset narujen päihin, mutta menin kyllä helpoimman kautta eli leikkelin valmiita, vähän imeliäkin tekstejä aiemmin hankituista askartelupapereista. Taustalle laitoin teen laatua kuvaavat paperit eli mansikkaminttuun punasävyistä ja suklaaminttuun vihreä-ruskeasävyistä paperia.

Toki kehittelin näitä tehdessäni ideoita vähän pidemmälle, mutta saa nähdä syntyykö niistä mitään. Kun puolikas ämpärillinen karviaisia odottaa vielä hilloamista ja neuloakin pitäisi. Sain eilen valmiiksi yhden pienen torkkupeiton, mutta sen ja kesän aikana valmistuneet  neljät kämmekkäät esittelen myöhemmin. Paljon muuta en olekaan neulomisen saralla saanut aikaiseksi.

Käytän paljon aikaa pihallamme ja kukkapenkissäni vieraileviin eläimiin, joista myös otan paljon kuvia. Niitä voi käydä kurkkimassa instagramissa, jonne on nopeampi ja helpompi lisätä kuvia. Eilen kökin pitkän tovin laventelipuskieni äärellä, jotta saisin edes yhden hyvän kuvan neitoperhosesta. Minulla oli oikein kamera käsissäni ja tästä kuvasta tuli mielestäni ihan hieno. Ei minulla mitään macro-objektiivia ole, enkä edes osaa käyttää kamerastani löytyviä hienouksia, joten näillä mennään.

Nauttikaa ihanasta auringosta ja lämmöstä!

To my friend

Minulla olisi tänään ollut muutakin tekemistä, mutta olen nykyisin huono priorisoimaan, joten hetken mielijohteesta kaivoin askarteluvälineet esille. Vierashuoneen tyhjennys saa odottaa, mutta lauantaihin mennessä se on tehtävä, koska silloin tulee maalari sutimaan uudet värit seinille.

Tarkoitukseni on tehdä vierashuoneesta oma tilani, jonne voin tarvittaessa jättää nyt keittiönpöydälle levittämäni tarvikkeet esille.  Napsautin vielä aamulla radion päälle, mikä on melko harvinaista, koska normaalisti kuuntelen radiota vain autossa. Taajuus on yleensä Groove FM ja niin nytkin. Ilokseni he soittivat niin monia lemppari kappaleitani, että ajattelin olevani onnekas, kun saan keskellä päiväää tehdä mitä haluan. Illan sapuskankin olin tehdyt jo edellisenä päivänä valmiiksi, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä.

Olen vuosia sitten ostanut Ikeasta korttipaketin, jossa on Carl Larssonin aiheita. Tuunasin kuvaa hieman pitsillä, punaisilla "kristallikukilla" ja lankakerän päälle rullasin pätkän alpakkaa. Koko komeuden liimasin valmiin korttipohjan päälle.  Meillä on erään neulovan ystäväni kanssa tapana lähetellä toisillemme neulomis- ja käsityöaiheisia kortteja. 

Seuraavat kortit tein mahdollisimman simppelisti samalla kaavalla. Lähtökohtana oli tuo Sinellistä ostamani viirinauha. Pohjalla olevat kuviopaperit on ihan alkuaikojen hankintoja. Siis silloin kun ylipäätään innostuin korttiaskarteluista. Nyt päätin, että niitä pitää käyttää pois.

Tuon m-kirjaimen edessä ei pitäisi olla mitään tuhrua, se on varmaan joku kuvaustilanteessa paikalle lennähtänyt pölypallero. Vaikka ei yksittäisten kirjainten leimailu erityisen helppoa olekaan ja siksi kirjaimet on näiissäkin korteissa vähän vinksin vonksin.

Tähänkin korttiin tuli vahingossa pienen kirjaimen sijaan iso U tuonne loppuun, kun mies tuli juuri jotain vouhkaamaan viereeni ;) Minulla on sellaiset puiset kirjainleimasimet, joiden toisessa päässä on pieni ja toisessa iso kirjain. Muutenkin kortissa näyttää olevan vähän liikaa tavaraa.

En minä välttämättä tulevaksi ystävänpäiväksi lähettele hirveästi kortteja, kun tapanani on muutenkin lähetellä etanapostia milloin sattuu. Nyt vähän harmittaa, etten eilen työntänyt nenääni ulos, kun tarkoitukseni oli ostaa postimerkkejä varastoon vanhalla hinnalla. Tänään Posti nimittäin nosti jo ennestään korkeita hintojaan :(

Tämän kortin tein aiemmin, mutten muista, olenko jo esitellyt sen. Käytän usein Jeanne d'Arc Living -lehdestä leikkaamiani kuvia ja niin tässäkin. Sen alla on jouluaiheinen tekstipaperi, mutta ei tämä mielestäni ole erityisen jouluinen, vaikka kanerviakin siinä on.

Näytän tässä samalla ne valmistuneet vinoraita-villasukat, jotka ehdin kerran keskeneräisinä esitellä. 

Linkki ohjeeseenkin toimii eli hieman mukaillen käytin tuota Dropsin ohjetta:

http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=156&d_id=52&lang=fi

Lankana minulla oli JANNE konepestävä sukkalanka.

Sukkakuvat otin makuuasennossa jalat kattoa kohden, eikä se juuri poikkea normaalista neulomisasennostani, jolloin yleensä vain oikea, tönkkö jalkani sojottaa kattoa kohden nojaten koukistettuun vasempaan jalkaan :)

Seuraavaksi voin toivottavasti esitellä villatakin, josta puuttuu enää noin puolitoista hihaa :)

Väännänkö rautalangasta

Pakko oli huilata yön yli ja lepuuttaa käsiä, sen verran kävi voimille tuo rautalangan vääntäminen. Ihan hiki kihosi otsalle ja haba kasvoi.

Osallistuin eilen iltasella Pienet Sydämet kellaripuodilla rautalankakurssille yhdessä neljän muun naisen seurassa. Vääntelyn saloihin meitä opasti Tuija.

Ei ole niin yksinkertaista, kuin ehkä luulisi. Vaikka me emme kyllä luulleetkaan, niin silti saimme hämmästyä, miten helpon näköisesti Tuija väänteli jäykintäkin lankaa. Niitä on nimittäin runsaasti erilaisia paksuudeltaan ja taipuisuudeltaan ja värejäkin löytyy, ainakin ohuimmissa rautalangoissa.

Luulin, että aloitimme helpoimmasta työstä, helmihäkistä. Omani on alakuvassa tuo spiraalin näköinen häkkyrä, jossa on sisällä suurehko helmi. Näin jo mielessäni itseni tekemässä riipuksia koruihini, mutta taidan suosiolla pitäytyä kevyemmissä vaihtoehdoissa tuon galvanoidun rautalangan sijaan. Kyllä oli raskasta puuhaa!

Seuraavaksi sävelsin tuon enkelin ihan oman pääni mukaan katsomalla muotoa Tuijan tekemästä enkelistä ja vaihdoin sitten suosiolla materiaalin helpommin käsiteltävään ja ohuempaan rautalankaan, josta syntyi alakuvan enkeli.

Muut aloittivat heti kunnianhimoisemmilla töillä, joita tässä keskittyneinä väännetään. 

Kuten pöydästä huomaa, rautalangan vääntämiseen tarvitaan monenlaisia välineitä, mm. kumisia puutarhakäsineitä. Alakuvassa punotaan jalallista koria, johon voi laittaa vaikka pienen kynttilän.

Tässä samankaltainen kori eri värisestä langasta. Suhtauduimme epäluuloisesti Tuijan vakuutteluun helppoudesta, mutta kyllähän nuo melko nopeasti ja vaivattoman näköisesti valmistuivat hyvällä opastuksella.

Illan aikana valmistui myös tuollainen pienillä helmillä koristeltu kranssi ja vastaava sydämenmuotoinen, joihin ajattelimme sopivan myös valoköynnöksen. Sellaisen lyhyehkön, jossa on kirkas johto. Tuija oli löytänyt kivoja paristokäyttöisiä Biltemasta ja Lidlistä, jos en väärin muista.

En huomannut ottaa kuvia kuin vasta ihan loppumetreillä, joten saatte vain miettiä, miten tuo on tehty. Tai sitten voitte ilmoittautua seuraavalle kurssille, joka pidetään 2.12.

Aloitin itse samanlaisen kranssin, mutta melko isossa koossa, eikä se tietenkään valmistunut. Tarkoitus oli jatkaa kotona ja kiinnittää siihen valot, mutta tietenkin unohdin sen. Istuin jo taxissa, kun muistin kranssin, onneksi ystäväni ei ollut ehtinyt startata parkkipaikalta, joten pääsen jatkamaan vääntelyä myöhemmin,

Yllä hauska idea vaikka paikkakortin pidikkeeksi juhliin. Vieressä Tuijan punoma puutarhatuoli nukkekoti-kokoa.

Illan aikana mustikka-glögiä ja pipareita nauttiessamme ja rautalankaa vääntäessämme juttelimme paljon käsitöiden tekemisestä. Lopuksi saimme todeta taas kerran, kuinka terapeuttista käsillä tekeminen on.

Kiitos kivasta kurssista!

Nyt alan taikomaan herkkuja pöytään, meillä juhlitaan esikoisen 16-vuotissynttäreitä :)

Pientä tuunausta

Minulla on vuosikausia pyörinyt nurkissa ja lopulta hautautuneena vaatehuoneen uumeniin kaksi Ikean valkoista valokuva/taulunkehystä. Aikoinaan oli varmaan olemassa joku idea niiden käyttöön, mutta eivät ne sitten osoittauttuneetkaan erityisen käytännöllisiksi. Varmaan sen vuoksi, että kehykseen laitettavan kuvan pitäisi mahtua tuohon pieneen neliöön.

Kirpputorillakaan eivät ole kellekkään kelvanneet, joten siksi en ole viitsinyt laittaa Hope-yhdistykselle kantamieni lahjoitustavaroiden joukkoon, etteivät joudu muiden riesaksi. Mutta en vaan osaa heittää pois ehjää tavaraa.

Kun sitten sait postitse tilaamani Joel Jyringin kalenterin ensi vuodelle  ja jokusen neliönmuotoisen kortin, niin siitä se ajatus sitten lähti. Piantik on facebook-seinällään jo jonkin aikaa hehkuttanut noita ihania, herkkiä ja kauniita runokortteja, enkä malttanut enää odottaa, vaan tein tilauksen verkkokaupasta.

Kaivoin kehykset esiin, mutta niiden hieman kolhiintunut pinta tuntui kaipaavan päivitystä ja sitten muistin johonkin toiseen projektiin ostamani Jeanne d'Arc Livingin Vintage-maalin, jota minulta löytyi sävyssä warm grey.

Koska aloitin homman ihan ex tempore pyykkien laiton välissä, niin työpöytäkin jäi aluksi suojaamatta. Onneksi tuo maali on ihan vesiliukoista. Sudin ensimmäisen kerroksen (2. kuva) kokeeksi vain toiseen kehykseen. En tehnyt muuta pohjatyötä kuin pyyhin pölyt pois.

Seuraavana päivänä suojasin jo pöytää vanhalla paperikassilla, kun vetelin toisen maalikerroksen (3. kuva) kehyksen pintaan. Maali kuivuu kyllä melko nopeasti, mutta kun ei ole varsinaisesti mikään kiire, niin annoin kerrosten kuivua aina seuraavaan päivään, jolloin jossain sopivassa välissä pikaisesti sudin uuden kerroksen ja pesin pensselin joka käytön jälkeen ja jätin senkin kuivumaan. Tämä pieni urakka kesti siis useamman päivän.

Tässä kuvassa etummainen kehys on saanut kolme maalikerrosta,jotka ovat kaikki ihan ohuita. Maali on mielestäni tosi riittoisaa. Taaimmainen kehys on sudittu vasta yhden kerran ja ilmeisesti johtuen pohjatöiden puutteesta, maali ei tarttunut aluksi tasisesti. Paremman jäljen saisi hiomalla pinnan aluksi. Näihin sai jäädä pensselin jälki näkyviin.

Koti on siellä, missä

on lämmintä,

keskellä lempeitä laineita.

-Joel Jyrinki-

Nyt kehykset saavat odottaa mökillepääsyä kodinhoitohuoneemme seinällä.

Isommalle kuvalle otin valkoiset kehykset yhdestä toisesta kuvasta ja tämä saa jäädä kodin seinälle riippumaan. En saaut tarpeeksi hyvää kuvaa, joten "kehykset" laitoin tähän kuvankäsittelyllä.

On uskallettava kulkea särkyvän kautta,

mutta lähellä rantaa.

Ensin tunnusteltava askelia, sitten luotettava,

että elämä kantaa.

-Joel Jyrinki-

Joulu alkoi Orimattilassa

Perjantaina pakkasin askarteluvälineeni ja yöpymistarvikkeeni telttamajoitusta varten. Oli taas aika viettää viikonloppu kaikenkirjavien papereiden, saksien, leimojen, liimojen, ynnä muiden korttien tekemisessä tarpeellisten tilpehöörien lumoissa.

Askartelutreffit  kokosi taas kahdeksi päiväksi Orimattilan Kehräämölle iloisen joukon idearikkaita ja käsistään käteviä naisia aloittamaan jouluun valmistautumisen tai ihan muuten vaan toteuttamaan itseään leikkaamalla, liimaamalla ja maalaamalla. Itse lähdin miehen kyydillä matkaan mukanani melko vaatimaton määrä tavaraa, koska aioin keskittyä vain joulukorttien tekemiseen. Pelkäsin (tiesin) muuten rönsyilevän muihin aiheisiin,

Kärryn lisäksi mukanani oli toki iso kassi, koska viime keväisestä tapahtumasta oppineena osasin varata mukaan lämmintä vaatetta ja pehmeän tyynyn takapuolen alle. Onneksi lähdin miehen kyytiin, koska lauantaina oli hirmuinen kaatosade. Hän jatkoi poikien kanssa mökille ja minä majoituin yhden hengen soputelttaani. Hotelli Teltasta voitte lukea lisää vaikka tuosta linkistä edellä.

Suurin osa askartelijoista oli minun saapuessani jo paikalla ja työntouhussa. Päivän mittaan porukkaa saapui lisää ja jotkut kävivät vain katselemassa ja keräämässä ideoita ja oppeja sekä ostelemassa tarvikkeita Taika-lehden Anun,  Klemmarikellarin Jonnan ja TaavaNaisen Taavan valikoimista. Leidit kuvassa alla omien askartelujensa parissa.

Ei Anu Turu suotta ole vastaava päätoimittaja Taika-lehdessä, häneltä kun tuo visiointi käy niin mallikkaasti :)

Minä otin oman paikkani ihan maisemaikkunan vierestä.

Olin varustautunut tunnelmaan virittävällä jouluisella pöytäliinalla (vahakangasta). Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa, kun tavarat oli vielä järjestyksessä. Tässä vaiheessa on näköjään valmistunut jo neljä joulukorttia, kun tavoitteeni oli ylittää keväinen viiden kortin saavutus.

Meitä taisi lauantaina olla noin kolmisenkymmentä askartelijaa ja voitte uskoa, että iloisen puheen pulputuksen, naurunremahdusten ja ihastuneiden huudastusten värittämä tunnelma oli mahtava. Välillä huudeltiin vieraisiin pöytiin, että onks kellään mukana sitä taikka tätä tarviketta ja aina löytyi välineitä ja apua.

Tämä porukka on siitä ihanaa, että toisten aikaansaannoksia ihaillaan varauksetta ja positiivista palautetta saa välittömästi tuotoksensa valmistuttua. Jos luomisen tuska pääsee yllättämään, niin aina löytyy tsemppaaja, jonka vinkeillä pääsee taas vauhtiin.

Koska ensimmäinen päivä on melkoisen pitkä rupeama aamupäivästä ilta kymmeneen, niin välillä on hyä jaloitella ja käydä kurkkimassa toisten töiden edistymistä ja saada ideoita ja oppeja välineiden käytöstä. Itselleni se on juuri tarpeen, koska olen korttiaskarteluissa ihan aloittelija moneen muuhun mukanaolleeseen verrattuna. Heillä kun oli mukana vehkeitä jos jonkinlaisia ja jatkojohdot ovat silloin tarpeen. Varsinkin hiustenkuivain ja kuumaliimapistooli, mutta myös vedenkeitin, kuuluivat joidenkin varustukseen.

Toisilla oli välineet hyvässä järjestyksessä,

kun taas toisilla ne oli hyvässä epäjärjestyksessä.

Ja kaikille ei edes pöytä riittänyt.

Välillä piti syödäkin ja siihen Kehräämöltä ja sen läheisyydestä löytyy useampi vaihtoehto.  Ravintola Tehtaan maksapihviä on kehuttu paljon (mm. oma mieheni). Osa porukasta lähti happihyppelylle ja syömään läheiseen pizzeriaan, mutta osa meistä tilasi sieltä "kotiinkuljetuksen".

Taavalla taisi jo ollakin nälkä ;)

Itse en malttanut odottaa ruokailuvälineitä, kun mattoveitsi hoiti saman asian.

Seuraavaksi esittelen joitain treffien aikana valmistuneita töitä. En osaa niiden tekniikoista juuri mitään muiden osalta kertoa, koska niiden kirjo tuntui olevan aikamoinen. Osa väritteli leimattuja kuvia, osa käytti stanssattuja, eikä kaikki edes tehneet joulukortteja, vaan jotain ihan muuta.

Kuvieni laatu on taas vaihteleva, koska käytin uutta kameraa, jonka ohjekirjaan en ole ehtinyt perehtyä, enkä siksi voi ihan kaikkien hienoja tuotoksia esitellä.

Rouva Näppärä valmisti upeita pahvirasioita, joihin sujautetaan vielä suklaalevy ja herkullinen lahja on valmis. Ostin jo näitä itselleni pari, mutta nyt jo harmittaa, etten ostanut useampia.

Kyllähän nuokin jo taidetta lähentelevät, mutta selkäni takana syntyi ihan oikeita tauluja. Jenni oli myös osannut organisoida työjärjestyksen mallikkaasti, koska maalien kuivumista odotellassa valmistui upea villasukka - sekin varsinainen taideteos.

Oman tavoitteeni ylitin roimasti ja sain kahden päivän aikana valmiiksi peräti 14 joulukorttia! Yksi korteista lähti Anun matkaan Ole ystävä, ilahduta joulukortilla -kampanjaan, jonka Koukussa kortteihin ry järjestää yhdessä SPR:n ja Taika-lehden kanssa. Kuka vaan voi lähteä mukaan ilahduttamaan yksinäisiä kanssaihmisiä korteillaan, jotka SPR:n ystäväpalvelu toimittaa eteenpäin. Itse huomasin juuri, etten kirjoittanut omaan korttiini mitään tervehdystä, kun viime sekunneilla juoksutin sen Anun matkaan, mutta toivottavasti joku huomaa kirjoittaa ne puolestani.

Yllä osa ensimmäisen päivän tuotoksistani ja alla toisen päivän saavutus. Käytin aika lailla simppeliä leikkaa-liimaa tekniikkaa.

Korttien ja villasukkien lisäksi valmistui siis muutakin. Siiri ja Suvi kokosivat kukkia, joista tekivät hiuspantoja. En älynnyt kuvata valmista, mutta samankaltainen oli Jenni Vartiaisella hiuksissaan Vain elämään -sarjan toisessa jaksossa.

Piti vielä mainita yksi askartelutreffien tarpeellisimmista kapineista eli vauvojen peppupyyhkeet, joilla saa kätevästi putsattua leimasimet ja välineet. Omani unohdin, mutta hädässähän ystävä tunnetaan. 

Ilta- ja aamupalaa nautimme Hotelli Teltan viihtyisässä keittiössä. Hieman ennen puoltayötä taisin käydä makuulle, koska pitkän päivän istumisesta oli jalat ja selkä todella kipeät. Aamusella tarvitsin jo kipulääkkeen, jotta selvisin uudesta päivästä.

Toisen päivän alussa rupesin jo harmittelemaan ajan loppumista, kun oli niin kivaa saada intensiivisesti keskittyä yhteen asiaan ilman häiritseviä ajatuksia kotona odottavista pyykeistä tai ruuanlaitosta. Vaikka keskittymiseni onkin nykyään aivovamman vuoksi huono, niin tällaiseen näpertämiseen  (kuten neulomiseen ja korujen tekoonkin) pystyn helposti uppotumaan ja silloin unohdan kaiken muun ympäriltä. Jopa sen, että perhe pitäisi ruokkia. Tai kuten nyt tätä juttua kirjoittaessa, että pitäisi lähteä fysioterapiaan.

Mutta onnekseni perheeni ruokki itse itsensä mökillä ja tuli sitten hakemaan minut, kun treffit ikävä kyllä iltapäivällä päättyivät. Noutopaikaksi sovimme läheisen Megamyynti Areenan, jonne moni askartelijoista kotimatkalla suunnisti hyvien löytöjen toivossa ja jonne minäkin sain kyydin. Sitä ennen moni kävi myös pyörähtämässä Kehräämön alakerrassa sijaitsevassa Maria Drockilan kynttiläpajassa, joka on tosi viehättävästi sisutettu vanhaan värjäämöön.

Useampi meistä ihastui tuon pöllöraasun hellyyttävään ilmeeseen ja sellainen lähti  minunkin mukaani. Kotiinpäästyäni sytytinkin ensimmäisen kerran tänä syksynä kynttilät palamaan parvekkeen lyhtyihin. Se on kyllä sikäli vaarallista, että pelkään unohtavani sammuttaa kynttilät. Mies kyllä katsoo perääni ja oli nämäkin sammuttanut, kun minä jo nukuin.

Maria Drockilalle oli uutuutena tullut kynttilätuotteiden lisäksi pieni valikoima suomalaisia käsitöitä, joita oli mm. tässäkin blogissa aiemmin esittelemältäni Minttumaalta, jonka ihastuttavia tuotteita on meillä kotonakin ilahduttamassa. Tykästyin myös Ateljee Keltaisen talon  keittiöpyyhkeisiin ja kortteihin, erityisesti yrtti-aiheisiin.

Se mainitsemani Megamyynti Outlet on valtavan kokoinen, mutta ehdin silti hiljakseen kiertää sen kutakuinkin läpi ja yllätyksekseni siellä oli myynnissä myös ihan laadukkaina pidettyjä merkkituotteita, jotka ilmeisesti ovat muiden liikkeiden alennusmyynneistä ylijääneitä, koska koot vaatteissa olivat juuri ne pienimmät tai suurimmat. Eikä hinnat silti olleet mitään super-halpoja. Toki siellä oli runsaasti tarpeellista ja tarpeetontakin kamaa eurolla. Itse löysin pojilleni hupparin ja t-paidan ja itselleni yhden näistä käsityökirjoista, joilla oli hintaa vain 5 euroa kipale.

Kotiin emme suinkaan ajaneet suoraan megamarketista, vaan mökille, jonne piti mennä vielä pesemään kuraisia moottoripyöriä. Olipa aikaa katsastaa, mitä mökillä on saatu aikaiseksi sitten viime käyntini. Siitä myöhemmin.

Matkalla ihailin kauniita maalaismaisemia syysväreissään, mistä tuli mieleen nämä Carun treffeillä stanssaamat puut.

Kiitokset vielä omasta puolestani tapahtuman järjestäjille ja ihanille kanssasisarille, niin uusille kuin vanhoille ystäville. Toivottavasti nähdään taas samoissa merkeissä!