sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Vanhankaupungin lahdella

Perheelläni on takana useampi päivä kotimaanmatkailua ja nyt lauantai-iltana tätä naputellessani olemme ehtineet mökillemme Pukkilaan. Ennen reissuun starttaamista torstai-iltapäivällä tapasin askartelu-ystäväni Kitin hänen kotimaisemissaan Helsingin Vanhankaupungin lahden ympäristössä. Paikka on minulle tuttu entuudestaan siellä sijaitsevan Tekniikanmuseon ansiosta, mutten ole koskaan varsinaisesti kävellyt sen rantoja tai tutustunut reheviin metsiin.



En ikävä kyllä tälläkään kertaa päässyt näin huonojalkaisena metsiin samoilemaan, bongailemaan lintutorneihin alueella esiintyviä lukuisia lintulajeja tai kulkemaan pitkospuita pitkin tuolla Helsingin historiallisella perustamispaikalla. Mutta suosittelen ehdottomasti teille tervejalkaisille mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi retkikohteeksi.





Rannoilla, laitureilla ja pienemmän kosken kivikoissa kohtasimme useita kalastajia ja saimme jopa todistaa nuoren pojan nappaavan ongellaan suurehkon kalan, mikä sai ravintola Koskenrannan aurinkoisen terassin asiakkaat puhkeamaan aplodeihin.



Viehättävä naishahmo on Hannu Tapani Konttisen veistos Kustaa Vaasan nuorena menehtyneen vaimon Katariina Saksilaisen muistoksi.





Vanhassa myllyssä on kaunis pyöreä ikkuna ja muutenkin näissä vanhoissa tiilirakennuksissa on ihastuttava tunnelma.


Toisella puolella koskea, varsinaista  Tekniikan museota vastapäätä sijaitsevat siihen kuuluvat Mylly, Turpiinihalli (kyllä - P:llä) ja Voimalamuseo.



Yritin googlata tämän koskenpartaalla olevan rakennuksen tarkoitusta, mutta ei onnistanut. Kuvittelisin sen toimineen jonkinlaisena koskenvartijan tukikohtana.


Kuvat yllä ja alla on otettu kosken yli menevältä sillalta. Alakuvan silta on sama, jolta kierroksemme aloitimme.




Kierroksemme lopuksi istuimme Koskenrannan terassille nauttimaan perinteisen torstai-lounaan; hernekeittoa ja pannaria. Lounasbuffet tai normi-menu tarjoavat muitakin vaihtoehtoja kahvila-valikoiman lisäksi. Kauniina, vaikkakin tuulisena päivänä ravintola oli lounasaikaan hyvin suosittu ja tapasimme siellä myös niin suloisen koiravauvan - pikkuisen Sylvin.



Kyllä nyt oli paikallaan vanha sanonta " voi hyvä Sylvi, miten suloinen! "

Minä jatkoin tästä kotiin ja sieltä suuntasimme perheen kanssa auton kohti Mänttää. Matkalla teimme pari pikaista pysähdystä, mutta niistä seuraavassa postauksessa. Stay tuned!

  Hyvää juhannusviikon alkua!

2 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat olet ottanut :)
    Harmillista, ettet päässyt Lammassaareen. Se on myös kaunis paikka. Kivaa aluetta tuo.

    Rentoa Juhannusta teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Olisi tosiaan kiva käydä Lammassaaressa, kun olen nähnyt ihania kuvia siellä laiduntavista lampaista. On niin monipuolinen alue, kun lisäksi on vielä se urbaanimpi puoli raitiovaunuineen ja Arabian tehtaat ym.

      Juhannus oli kyllä rento, mutta myös puuhakas, kun mökillä riittää tekemistä :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)