maanantai 15. kesäkuuta 2015

Matkalla Mänttään

Miksi Mänttään? No Serlachius-museoiden vuoksi tietenkin. Kun Göstan paviljonki viime kesänä 2014 avattiin, olen sinne viimeistään halunnut, kun lisäksi moni ystävä ja tuttu on paikkaa kehunut. Olin ajatellut hyväksi ajankohdaksi kesäkuun 13. päivälle osuvaa hääpäiväämme, jolloin meillä on ollut tapana tehdä joku kiva pieni reissu, joko kotimaassa tai sitten ulkomaille. Mieheni serkku oli järjestämässä samalle päivälle serkku-tapaamista (heitä on monta), joten päätimme yhdistää kaksi, tai oikeastaan kolme kärpästä. Välissä vietimme yhden yön Jyväskylässä mieheni serkulla, joka ei sukukokoukseen ehtinyt. En edes muistanut, että hänen luonaan olemme kerran aiemminkin viettäneet hääpäivää, silloin höyrylaiva-risteilyn merkeissä.






Noin puolivälissä oli kahvipaussin paikka ja olin jo etukäteen miettinyt, että sen voisi pitää Hämeenlinnassa Tiirinkosken Tehtaalla, jota olen myös kuullut paljon kehuttavan varsinkin sisustusintoilijoiden keskuudessa. Upean sisustusputiikin lisäksi Tiirinkoski on myös lammastila, mutta olin silti iloisesti yllättynyt, kun siellä oli myynnissä myös lankoja. Minulla oli ihan älyttömän vähän aikaa tehdä pikainen kierros myymälässä, koska kahvila ei ollutkaan vielä auki, joten muu perheeni halusi jatkaa pikaisesti matkaa. Edes pihalla olevat puput ja  suloiset pitkäkarvaiset lehmät (highland-cattle?) eivät teinipoikiani kiinnostaneet.  Mutta aion totisesti palata takaisin paremmassa seurassa ;) Kahvilankin pitäisi avautua ihan näinä päivinä.

Tauon paikka osui silmiimme sattumalta, kun Pälkäneellä nuoli tienviitassa osoitti Rönnvikin viinitilalle. Kannatti pysähtyä, oli nimittäin todella kaunis, hyvin hoidettu pihapiiri ja muutenkin mukava pysähdyspaikka. Kahvilan lisäksi viinitilalla oli toki myymälä, josta hankimme muutaman pullon viemisiksi sukulaisille.






Kahvila pikku-Valakassa on kahvin ja pikkusyötävien lisäksi mahdollisuus maistella tilan viinejä. Ruokailu järjestyy tilauksesta, kun ryhmä on hieman suurempi. Tämä on myös idyllinen paikka erilaisille juhlatilaisuuksille.


Auringonpaiste oli niin kirkas, etten oikein saanut hyviä kuvia upeiden köynnösten peittämästä viinehtimön ja viinimyymälän rakennuksesta, mutta lähikuvista näkee paremmin, ettei ole ihme, että tämä pihapiiri on aikoinaan palkittu kauneudestaan.



Tallivintillä oli mm. taiteen myyntinäyttely ja palanen viinanpolton historiaa sekä kokoelma erilaista talonpoikais-esineistöä.



Poiketkaa peremmälle, jos ajelette noilla main. Pihalla oli myös pikkulapsia varten leikkipaikka.


Me olimme perillä hotellillamme Mäntän Klubilla vasta illansuussa ja jatkankin kulttuurin esittelyä seuraavasssa postauksessa, niin tästä ei tule liian pitkää.


Mukavaa juhannuksen odottelua!




3 kommenttia:

  1. Hitsi kun luin tän jutun vasta nyt kun oon jo Espoossa. Oisin hyvinkin voinut käydä tuolla Tiirikosken tehtaalla Mäntästä tullessa.....seuraavaan kertaan.

    VastaaPoista
  2. Tarkemmin tsekattuna eihän se ois ollu auki tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, seuraavaan kertaan jää aina paljon ;-) Minäkin aion nähdä Mäntässä paljon enemmän seuraavalla reissulla, kuten tuolla Tiirinkoskellakin :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)