perjantai 19. kesäkuuta 2015

Paperiperkeleen jalanjäljissä

Ei uskoisi, että nykyinen virkeä taidekaupunki Mänttä on alunperin ollut pikkiriikkinen, vain vesitse saavutettavissa ollut kyläpahanen. Tai kyllä se perjantai-iltana klo 21 aikoihin kävi ilmeiseksi, että kesäsesongin ja kuvataideviikkojen ulkopuolella on kyseessä melkoisen, hmm... hiljainen paikka. Kaikki paikat kiinni, eikä ihmisiä näkynyt missään. Pesiydyimmekin Mäntän Klubin 2. kerroksen johtokunnan päätyyn ja kävimme, tai ainakin minä, ajoissa nukkumaan, koska aamiainen olisi katettuna hyvin aikaisin.




Tässä vuonna 1920  G. A. Serlachiuksen juhlataloksi valmistuneessa rakennuksessa historia on todellakin läsnä. Alkuperäisiä kalusteita ja muuta esineistöä on säästynyt runsaasti ja seinillä on tauluina rakennuksen piirustuksia ja vuosien saatossa talossa käyneiden arvovieraiden kuvia. Heihin kuuluvat mm. Ruotsin kuningas sekä kaikki Suomen presidentit.

En muistanut ottaa kuvaa poikien huoneesta, joka oli huomattavasti pienempi. Meidän huoneessamme oli suuren suuri eteinen, josta oli käynti suurelle parvekkeelle. Voisi ajatella, että järvinäkymä olisi kauniimpi, mutta minua viehätti myös vastapäisten rakennusten tyyli. En tietty huomannut ottaa kuvaa kerrostalosta. joka sekin parvekkeineen oli jotenkin niin autenttinen, että tuntui kuin olisi aikamatkaillut menneeseen. Mille vuosikymmenelle - sitä en osaa ajoittaa :)



Aamiainen oli tarjolla tunnelmallisessa salissa.


Päätimme olla kiusaamatta teinejämme liiallisella kultturitarjonnalla, joten jätimme heidät jatkamaan uniaan, kun suuntasimme mieheni kanssa ensimmäiseen kohteeseen Gustaf-museolle. Virhe!
 Sitä ennen kurkkasimme Klubin puistossa sijatsevan Gösta Serlachiuksen muistomerkin. 




Vanhat, suuret tammet ovat vaan niin upeita!



Pyydä miestä kuvaajaksi, niin tässä on tulos. Eihän tuo edes huomannut, että kaulassani olleet pitkät puuhelmet riippuivat selkäpuolellani. Varmaan luuli sen kuuluvan asiaan :)


Yllä kaiken alku, nykyinen Metsä-Tissue ja alla metsäyhtiön entinen pääkonttori. Itse paperitehdas on tosin vuosien saatossa laajentunut ihan valtaviin mittasuhteisiin. 


Museossa on esillä neljä suurta pienoismallia Mäntän kehittymisestä paperiteollisuuden ympärille, alla viimeisin tilanne. Nykyinen Gustaf-museo sijaitsee Koskenlammen rannalla. Kuplan oli tarkoitus osoittaa rakennusta, mutta nyt se taitaa vain piilottaa sen.




Pääsisäänkäynnin molemmin puolin sijaitsee Jussi Mäntysen hellyyttävät Äidin ylpeys -veistokset.


Ihan aluksi lipunmyynnistä vastannut nuori mies kertoi museon näyttelyistä ja antoi meille kuulokkeet Paperiperkele-esitystä varten. Tuo draamallinen näyttely kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksen tarinan ja metsäyhtiön synnyn. Ja mielenkiintoisesti kertookin.




Noin puoli tuntia kestävän kierroksen jälkeen jo tajusin, että tänne olisi teinipojat pitänyt ottaa mukaan. Viimeistään alimman kerroksen näyttely Gustafin enkelit - Operaatio taidekaupunki olisi ollut runsaine yksityiskohtineen nuoria kiinnostavampaa kuin pelkkien taulujen katselu seinillä. Puhun nyt vain omista nuoristani ;-)  Pikkulapsia ja muita askarteluintoisia varten oli myös oma tilansa, jossa sai mm. askarrella paperisia eläimiä. Emme voineet tietää, että Gustaf olisi niin kiinnostava ja mietimme jopa uutta käyntiä täällä saman päivän aikana, mutta sain todeta Gösta-museossa, että se olisi ollut minulle liian raskasta.





Nämä seinälle ripustetut salaiset kansiot esittelivät laajasti ja erittäin hauskasti Mäntän kunnan henkilöstöä ja museon näyttelyiden rakentamiseen osallistuneita ammattilaisia.



Museon toisessa kerroksessa oli toimitusjohtajan, hänen sihteerinsä ja johtokunnan huoneet sellaisina kuin silloin ennen. Huoneissa on todella taidokkain puuveistoksin koristeltuja kalusteita, jollaisia en oli ikinä missään nähnyt. Noudatin kuvauskieltoa, joten teidänkin pitää mennä paikan päälle katsomaan, mikä kyllä myös kannattaa.

Aulan parvella on vitriineissä esillä nostalgisia paperiyhtiön tuotteita. Muistaako joku nämä talous- ja vessapaperipakkaukset?



G. A. Serlachius toimi nuoruudessaan ennen paperialalle ryhtymistään apteekkarina, joten Gustaf-museossa on paikkansa myös Apteekkarin kauppahuoneelle. Sekään ei ole tarkoitettu vain vanhan esineistön ihmettelemiseen vitriineissä (vaikka sitäkin riittää), vaan näyttely on interaktiivinen ja opettavainen niin lapsille kuin aikuisillekin. Minua ainakin kiinnosti tunnistaa eri kasveja ja niiden hoitavia ominaisuuksia.

Tässä teillekin arvausleikki: mikä on kuvassa näkyvä kapine?
Vastaus löytyy viimeisestä kuvasta.





Ihan videoiden avulla sai opastusta, miten valmistetaan esimerkiksi valeriaana-pillereitä silloin tällöin  hieman hysteeriselle vaimolle :) Itselleen sai myös kirjoittaa reseptin ja minulle tietenkin määrättiin Kuningattaren eliksiiriä.



Kauppahuoneen nurkassa oli myös valikoima entisajan vaatteita, joita sai sovitella ylleen.

Ennen lähtöä minun piti tietenkin käydä kokeilemassa serlan pehmeyttä ja koska en jalkani kanssa mahdu normikokoisiin wc-koppeihin valitsen invavessan jos mahdollista. Nehän ovat yleensä myös lapsien hoitohetkiä varten ja täälläkin oli talon puolesta otettu kaikenikäiset asiakkaat huomioon. 


Museokaupoissa kannattaa aina pistäytyä, koska niistä löytyy usein laadukasta designia, käsityöläisten taidonnäytteitä ja hauskoja pientavaroita matkamuistoiksi tai viemisiksi sukulaisille, Me teimme nuo ostokset vasta myöhemmin Göstan paviljongissa.


 Ensin  haimme pojat hotellilta ja piipahdimme Mäntän torilla. Koska olikin jo lounasaika, nautimme erittäin herkulliset muurinpohjaletut. Mies löysi eräältä kauppiaalta sepän takomat saranat, joista käytiin kiivasta tinkimistä, kun satuin paikalle.  Samaisella kauppiaalla olisi ollut hieno vanha naulakko, joka minun piti jättää ostamatta edullisesta hinnasta huolimatta, koska autoomme ei kerta kaikkiaan olisi mahtunut mitään. Ja mistä syystä? Siksi, että raahasimme ympäri Suomea miehen ja pojan enduro-varusteita, joita ei sitten lopulta tarvittukaan mökillä hirveän kaatosateen vuoksi.


Keskeytän nyt raporttini Mäntästä tähän, koska pitää lähteä esikoisen kanssa juhannuksen viettoon mökille, jossa mies ja kuopus parhaillaan ilahduttavat mökkikansaa pöristämällä moottoripyörillään pitkin Pukkilan seudun metsiä. Jatkan Gösta-museoiden esitellyllä hieman myöhemmin.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!
Aurinko pilkistää ainakin tällä hetkellä ihan Helsingin rannikolla.

Tässä vielä vastaus edellä esittämääni kysymykseen:


4 kommenttia:

  1. Onpa kattava raportti Mänttä tietoutta. Hienoa! Toi valkean talon museo on meidän Ronjan lemppari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tässä ollut edes kaikki :) En välttämättä aina edes muista kertoa kaikkea kertomisen arvoista, mutta kuvat auttavat paljon. Gustaf kuuluu kyllä ehdottomasti parhaimpien museoiden joukkoon joissa olen käynyt.

      Poista
  2. Kiva lukea kertomustasi vanhasta lukiokaupungistani ja mun täytyy käydä tuolla Gustaf-museossa tänä kesänä!! Ihan nolottaa myöntää, että en ole käynyt siellä..Göstä-paviljongissa toki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla Marita, että olet käynyt Mäntässä koulua. Ilman muuta kannattaa paikata aukko sivistyksessä ja käydä tutustumassa hienoon museoon ;)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)