sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kallioilla kukkii

Olen niin innoissani meidän pihan kukkijoista, että esittelen niitä teillekin. Mielestäni kukkaloisto ei viime kesänä ollut samanlainen kuin nyt, mutta joskus vuosia sitten on ollut. Ilmeisestikin luonto lepää välillä. Ei minun siperiankurjenmiekkanikaan tehnyt yhden yhtä kukkaa viime vuonna, mutta nyt silllä on jo monta nuppua. Olen myös löytänyt pihalta uusia lajeja, joita en muista ennen nähneeni. Googlen avulla sain toisen jopa tunnistettua.


Keto-orvokkien ja saniaisten seuraan on puhjennut kukkimaan mäkitervakko, jota ensin luulin puna-ailakiksi. Minä aina googlailen noita lajeja, jos jokin jää vaivaamaan enkä ole ihan varma tunnistuksesta. Näiden lisäksi kalliolla kukkii melko runsaana ahomansikka.



Minun on melko hankala saada otettu kuvia, kun tuolla kallionkoloissa on hankalaa kumarrella, kun tasapainoilu on minulle muutenkin vaikeaa epätasaisessa maastossa. Pari iltaa sitten jouduin soittamaan poikani pelastamaan minut takapihamme kalliolta, jonne olin sinnikkäästi kiivennyt kuvaamaan upeita orvokkimattoja :)


Tässä kohtaa tulee kyllä ikävä kunnon kameraa ja kuvaustaitoja :)



Tämä kalliokielo oli minulle entuudestaan tuntematon. En ainakaan muista kiinnittäneeni siihen huomiota aiemmin. Tulevat marjat ovat sinisen mustia ja selvisi, että se on kielon tavoin hyvin myrkyllinen. Juurakko tosin on myrkytön ja sitä onkin jo satoja vuosia sitten käytetty niin ravinnoksi (hätäleipää katovuosina) kuin lääkinnällisestikin (ihon haavoihin ja tulehduksiin, kihtiin ja reumaan).


Yläkuvan oikeassa kulmassa ja tässä alla näkyvän puun/pensaan tunnistamisessa kaipaisin apua. Tietääkö kukaan lukijoista siellä päässä, mikä laji on kyseessä? Kuva on melko kaukaa kännykällä otettu, kun kasvaa kallion juurella paikassa, johon en oikein pääse lähemmäksi. En ole tätäkään ennen huomannut, mikä johtunee siitä, että on jäänyt juuri kaadetun suuren pihlajan varjoon.




Eikö ole hullua, että tästä luonnon omasta kukkaloistosta huolimatta ostan joka kesä hirveän määrän kesäkukkia ja perennoja puutarhamyymälöistä ja osa niistäkin kuolee melko pian tai perennat eivät selviä edes ensimmäisestä talvesta. Tai sitten tulee joku ahne robotti ja tuhoaa juuri istutetun pensaani. Niin kävi tähtimagnolialleni, vaikka olin suojaavinani sen pihakivillä. Mieheni hankkima ruohonleikkuri-robotti, tuttavallisemmin Paavo, puski kivien yli ja tuhosi puolet pensaasta. Ai että olin vihainen! Ajatelkaa, että olen alkanut puhua (lue huutaa) koneelle ;)



Siellä se ryökäle ajelee pitkin yötä. Tosin nyt on sairaalassa (ei minun takiani) ja kun siitä päästiin, niin myyrät on palanneet möyhimään nurmikon. Eli taisi tuosta härvelistä se hyöty olla, että pitää myyrät poissa. Ja voikukat, joista osa ehti nyt tehdä ne karvapallonsa eli voikukkapelto on taattu taas ensi kesäksi.


Vertailun vuoksi laitan pari kuvaa omista istutuksistani. Ylä- ja alakuvien välillä on aikaa kulunut kolme ja puoli viikkoa. Sen verran olen suunnitellut hankintoja, että kukintaa riittäisi pitkin kesää. Paikkoja en ole varsinaisesti miettinyt, mutta näyttää olevan niin, että etualalla on ensin kukkivat ja taustalla myöhemmät. Moni kukka on karannut tuolta penkistä se ulkopuolelle ja varsinkin nuo yläkuvassa näkyvät isot vihreät puskat, jotka ovat campanulaa (isot valkoiset, kellomaiset kukat).


Yllä vasemmassa reunassa näkyy yksi pionin nuppupallero. On siellä toinenkin, mutta sitä ihmettelen, että noin isossa puskassa ei ole enempää. Yhden muumioituneen heitin pois ja mietin, onko se muurahaisten aikaansaannoksia, koska ne ahkerasti pyörivät noissa nupuissa. No onneksi muissa, hennompivartisissa pioneissani on useampia kukkia tulossa.
Keskellä kuvaa näkyvään paljaaseen kohtaan voisi laittaa jotain aikaisempia kukkijoita, koska myöhemmin kesällä ne tulevat jäämään noiden kuunliljojen varjoon, joita olisi kyllä pitänyt harventaa. Valtavan vaaleanpunaisen sammalleimupöheikön luulin jo menetetyksi, koska sen keskeltä tuhosin muurahaispesän.


Näiden kuvien välillä aikaa on saman verran eli reilut kolme viikkoa. Muutos näkysisi paremmin luonnossa, kun en kerta kaikkiaan osaa käyttää kameraani, jolla nämä on otettu. Vaikka kuinka lukisin ohjeita eri toiminnoista, en vaan muistaa niitä ja eri nappuloita sitten, kun tarve olisi. Se liittyy myös aivovammaani, että juuri mikään mikään lukemani tai minulle kerrottu asia ei jää päähän, varsinkin jos tieto on jotain teknistä, lääketieteellistä tai muuta sellaista.


Tuo vasemmassa reunassa kasvava valkokukkainen pöheikkö on levinnyt niin hirmuisesti, että on lähes tukahduttanut pari muuta lajia. Sitä pitää siis rankalla kädellä karsia ja siirtää muualle. Verihanhikki sentään jaksaa tukalasta tilanteestaan huolimatta kukkia ja jaloritarinkannuskin on kasvattanut melko pitkän varren (alakuvan vasen kulma).



Olin taas eilen illalla joutua kiipeliin tuossa kalliolla ja koska muu perhe on mökillä, niin oli tultava peppumäkeä alas. Naapurimme saattavat joskus ihmetellä mitä pihallamme oikein tapahtuu, kun sieltä kuuluu minun ähkimistäni ja voihkimistani, kun tuskailen puutarhatöissä kipeytymistäni ;)


Tämänkin maanpeitekasvin nimen kuulisin mielelläni, koska sekin on jo unohtunut.


Appivanhempieni pihalta aikoinaan siirtämäni unikot tekevät tänä kesänä vain harvoja kukkia ja nekin luikertelevat ahdingossaan maata pitkin, koska sain vasta hetki sitten kitkettyä niiden keskelle levinneen tiheän heinikon.


Pihalla riittää vielä hirmuisesti siivottavaa, joten varmaan tulette näkemään lisää pihakuvia kesän aikana. Nyt minun pitää rientää Östersundomin nuorisotalolle, jossa on käsityömyyjäiset, kirppis ja kahvila. Tulkaa tekin!



6 kommenttia:

  1. Todella hienoja kukkapenkkejä ja upeita kuvia! Orvokkimatto kalliolla on aivan hurmaava :) Minäkään en ole aikaisemmin nähnyt kalliokieloa.
    Mukavaa uuden viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen itsekin jokaisen kesän alussa innoissani, kun istuttamani kukat alkavat kukoistaa. Mutta eniten tykkään juuri noista luonnonkukista, joita meidän pihalla on runsaasti ja aina löytyy lisää. Maaperä on jotenkin otollisen mehevä :)

      Poista
  2. Hienot, hyvin hoidetut istutukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, mutta ei ne oikeasti niin hienot ole, on vain rajattu kuviin ;-) Minulle kun on fyysisesti niin haasteellista kykkiä puutarhassa, niin tulee tehtyä vain välttämättömin, eikä aina sitäkään. Siksi iloitsenkin meidän pihan hedelmällisyydestä tai mitä se onkaan, että kaikki lajit tuntuu viihtyvän erinomaisesti, vaikken edes kastele kuin ruukkukukkia.

      Poista
  3. Moikka, olisiko kallion juurella kasvava puska kuusama?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos tosi paljon! Nyt kun osasin googlata, niin kyllähän tuo näyttää ihan lehtokuusamalta :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)