Tulikin matto

Fysioterapiani peruuntui (pikaista paranemista toivotan), joten ajattelin tulla näyttämään eilen valmistuneen virkkaustyöni, josta kerroin pari postausta sitten. Sain ostettua lisää ontelokudetta melko nopeasti ja löytyi vielä sopiva värikin. Ostin ensin tummanruskeaa, mutta onneksi aloin ääneen kyselemään, että onko kudetta olemassa tummempaa beigeä, kun korista ei löytynyt. No, värikartasta löytyi sopiva ja takahuoneessa sitä oli vielä yksi vyyhti jäljellä, joten vaihtokaupat tuli.

Pikkuisen jäi pieneksi meidän vessaan, kun en jaksanut keriä enempää. En siis käyttänyt reunaan kuin noin puoli vyyhtiä, keskustaan meni koko kilon vyyhti. Ontelokuteen kanssa puuhastelu on nimittäin melko fyysistä hommaa :) Pojalla väsyi kädet vyyhtiä pidellessä, minulla keriessä. Itse virkkaaminen käy myös treenistä, joten en jaksa sitä yhtäjaksoisesti kovin pitkään.

Reunasta tuli myös vähän kihara, kun en oikein osannut lisäyksiä tehdä oikein. Siksi kulmatkin on vähän eri paria. Ja tarkkasilmäinen huomaa helposti värin vaihtumiskohdan :) No, harjoitus tekisi mestarin, mutta en taida ihan äkkiä ryhtyä virkkaamaan.

Matto tuntuu muuten kivalta paljaiden jalkojen alla. On vähän kuin pienet nystyrät hieroisivat jalkapohjia - kosketusterapiaa heti aamusta :)

Ulkona on taas kaunis talvimaisema eilisen lumisateen jäljiltä. Saas nähdä, mitä tänään keksin puuhastella. Varmaan alan neulomaan lippapipoa, jollaisia innostuin kokeilemaan erilaisista langoista. Ja niitähän minulla piisaa :)

Aurinkoista päivää!