tiistai 9. huhtikuuta 2013

Jousella ammuntaa

Löysinköhän itselleni uuden harrastuksen? Kivaa ainakin oli eilen illalla ja lysti jatkuu vielä kahtena maanantaina. Olen nimittäin ilmoittautunut Tapanilan Urheilutalon jousiammunnan alkeiskurssille. Ei ollut ihan eka kertani lajin parissa, sillä kävimme työporukan kanssa virkistäytymässä samassa paikassa jotain pari vuotta sitten. Silloin jo tykästyin hommaan, kun sain kaikki ampumani nuolet osumaan tauluun.

Kelta-oranssit nuolet on minun :)

Kyllä ne nuolet eilenkin aika hyvin osui. Ja ainakin mulle tuli hiki. En tiedä onko se tarkoituksena tässä lajissa, mutta kyllä se jousen jännittäminen näin alkuunsa kävi ihan työstä. Ja tässä lajissa tönköstä jalasta on vain hyötyä - pysyy paremmin oikeassa asennossa. Olen lähes varma, etten olisi entisessä elämässäni kuuna päivänä saanut aikaiseksi ilmoittautua kurssille. Olisi ollut muka kaikkea tärkeempää tai kivempaa tekemistä.

Entinen elämäni päättyi siis noin puolitoista vuotta sitten onnettomuuteen, josta suurimpana ja näkyvimpänä seurauksena on oikean jalan pysyvä vamma. Jalka on naulattu tönköksi nilkasta lonkkaan ulottuvalla luunsisäisellä ydinnaulalla, joka siis estää polven taipumisen. Sori, jos olen kertonut tämän jo aiemmin, muistikin pätkii, mutta en nyt aio sen tarkemmin asiaa selvittää. Jos jotakuta kiinnostaa, niin saa kysyä.

En ole koskaan ollut mikään himo-liikkuja, mutta perheen kanssa on tullut kesäisin pyöräiltyä ja ravattua metsissä ja kallioilla etsimässä geokätköjä. Vajaa 10 vuotta sitten löysin murtsikkahiihdon uudelleen, mikä johtunee siitä, että talvisin jäätyvä meri ympäröi asuinpaikkaamme. No, pyöräily ainakin jää historiaan, mutta hiihtoa olen ajatellut kokeilla ensi talven lumilla. Jäällä hiihdossa on se mukava puoli, ettei ole pelkoa ylä- ja alamäistä. Ainakin nyt tulee mietittyä uusia vaihtoehtoja liikkumiselle, kun pelkkä kävelykin on vielä super hidasta ja väsyttävää. Koska sain raahattua itseni jousiammuntaan, luulen olevani matkalla vammasta toipumiseen ja sen hyväksymiseen.

Jottei mene ihan tylsäksi löpinäksi, niin laitan yhden kuvan mukaan. Tällä hetkellä yksi harvoja luonnonkasveja meilläpäin, joissa näkyy elon merkkejä :) Tosin viikonloppuna bongasin myös ekat leskenlehdet.

 
 
Aurinkoista viikon jatkoa!

2 kommenttia:

  1. Onnea uudelle harrastukselle - kiva jäädä seuraamaan edistymistäsi. Olen kerran jollakin tyky päivässä kokeillut, meinasti rinnasta lähteä pala pois, kun en tajunnut tekniikkaa ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta, maanantaina jatkuu harjoitukset:)

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)