maanantai 18. elokuuta 2014

Syrjälän lammastila ja kirppiskierros Tammelassa

Lauantaina oli niin mahtava päivä, että taas kerran jää keskeneräiset reissuraportit (Saksa ja saaristokierros) väliin. Kyllä ne vielä jonain päivänä ilmestyvät:) Bongasin aivan sattumalta ja puolivahingossa facebookissa, että Forssan seudulla Tammelassa järjestetään kirppiskierros. Tiesin heti ketä kysyä kaveriksi (ja kuskiksi), eikä Johannaa tarvinnut kauan houkutella.

Aamuvarhaisella, lähes kukonlaulun aikaan olin jo liikkeellä ja todellakin tapojeni vastaisesti perillä Johannalla lähes puoli tuntia etuajassa sovitusta :) Netistä löytyi hyvä kartta, johon oli listattu ja merkitty 14 kohdetta, joissa oli vähintään yksi ja useissa monta kirppismyyjää. Missionamme oli kiertää läpi ne kaikki, mutta pari kohdetta osoittautui niin mielettömän upeiksi paikoiksi jo ympäristöltään, että aikaa vierähti niissä parin viimeisen kartalle merkityn kohteen kustannuksella. Mutta ei haitannut yhtään, auton oli jo täynnä hienoja löytöjä.


Ekaksi oli tarkoitus suunnata Letkun puodin rompetorille, mutta jo ennen sitä oli tien vieressä parilla pihamaalla kirppikset.


Meille tarjottiin heti ostettavaksi tuota vanhaa traktoria, mutta tyydyimme ihastelemaan hienosti koottua halkopinoa ja jatkoimme peremmälle.


Siellä olikin sitten pihalle koottu hieno asetelma jos jonkinlaista myyntiartikkelia.





Ennen kuin ehdin sisätilojen tarjontaa tutkimaan, oli ystäväni jo sopinut ensimmäiset kaupat. Johannan harjaantunut silmä oli bongannut kaiken sekalaisen kaman alta tämän vanhan pöydän., jonka historista kuulimme surullisen tarinan. Tai siis perheestä, jonka ruokapöytänä se oli toiminut.


Piti sitten hieman muistuttaa auton peräkontin ulottuvuuksista ja jouduimme toteamaan, ettei pöytä mahtuisi kyytiin. No, mikäs este se nyt olisi! Mietintämyssy päähän, että miten kuljetus onnistuisi ja ratkaisu oli ihan siinä käden ulottuvilla. Myyjä oli nimittäin vaimonsa kanssa sattumoisin samana iltana lähdössä pääkaupunkiseudulle syntymäpäiväjuhliin lähes Johannan naapuriin ja pöytä kulkisi heidän kyydissään perille.

No hitsi, siitä kyytiimme nostetusta Alkoholiliikkeen puulaatikosta en huomannut ottaa kuvaa, mutta hieno se oli. Huomatkaa muuten pöydällä silitysraudan vasemmalla puolella olevat entisajan rautaiset piippaussakset ja leikkuuterä. Ehdotin niitä ystävälleni, jolle jo ammattinsa puolesta voisi olla käyttöä, mutta hänellä kuulemma on jo. En taida mennä kiharruttamaan tukkaani sähkökatkon aikaan ;)


Hämeen luontokeskuksen parkkipaikalla piti olla kirppismyyjiä, mutta iihan autiota siellä oli ja kävimme vain kääntymässä. Kaunis metsä oli ympärillämme, kuten kaikkialla kierroksen aikana. 

Seuraava kohde olikin sitten Letkun Puoti, jonka taakse pellolle oli levittäytynyt kaikenlaisen vanhan roinan, vähän hienompien vanhojen aarteiden sekä leivonnaisten ja metrilakun myyjiä.



Tässä peräkärryssä oli useita kiinnostavia artikkeleita, mutta mukaani lähti vain todella vanha marjapoimuri (kuva vähän myöhemmin).  Vanha kahvimylly on esineenä melko hieno ja päällisin puolin hyvässä kunnossa.


Tuosta Esson öljypumpusta lähetimme kumpikin kuvan miehillemme, mutta eivät innostuneet yhtä paljon kuin me. En olisi uskaltanutkaan ottaa kyytiin, kun sisällä oli vielä öljyä jäljellä. Pienmmälle automiehelle olisi ollut hieno ratti ja polkimet 50-luvulta,



Ostimme evääksi karjalanpiirakoita, joita emme muistaneet edes syödä. Johanna toimi ostosten kantajana ja kuten kuvasta näkyy, työasento ei ole kovin ergonominen, jos pitää puhua samaan aikaan puhelimeen.



Kartan seuraavalla kohteella jo sisääntulo antoi lupauksen hyvistä löydöistä. Koko kierros oli muuten hyvin merkitty ja kohteet oli merkitty tienvarsille kylteillä tuli sitten kummasta suunnasta tahansa.


Mutta tämän hienon pihapiirin omistajat osasivat myös itse arvostaa aarteitaan ja minua eniten kiinnostavissa esineissä oli lappu - ei myynnissä. Pari vanhaa keinutuolia oli kaupan melko kovaan hintaan.


Melkein naapurista löytyi valtava sylillinen valkoisia, mankeloituja lakanoita ja tyynyliinoja pitseineen ja kirjailuineen, euron kipale. Mielessämme oli ystävämme Terhi, joka osaa hyödyntää ainakin pitsit ja muut yksityiskohdat :)

Seuraavalle etapille Portaan kylään Kahvila Härkäpostin edustalle olikin sitten kerääntynyt useita kirppismyyjiä. Ystäväni pyyhälsi taas ensimmäisenä kyselemään jotain vanhoja tikkaita (jotka eivät olisi mahtuneet autoon), mutta eivät olleet kaupan. Tämä myyjä oli laittanut kirppispöytänsä oman kotitalon portille ja pyysin luvan saada kuvata heidän kauniin piha-vajansa. Epäilin, että verkkoaidan takana heillä on kanoja, mutta aitaus oli koiria varten. 




Tämän vanhan kehdon myyjällä oli myös joitakin muita kiinnostavia, vanhoja esineitä, mutta hintapyynnöt oli melkoiset. Muutenkin tällä kirppiskierroksella hintahaitari oli melkoinen. Jotkut myivät super-halvalla ja suostuivat silti tinkimään, kun toiset eivät tulleet yhtään vastaan alunperinkin suurissa jintapyynnöissä.


Nämä hassunkuriset menninkäiset saivat hymyn huulille :)

Kävimme välillä hörppäämässä kahvit Härkäpostissa, jossa pöytä oli koristeltu lehtijutuilla ja omistajien lasten piirustuksilla. Jussi meille möikin munkkikahvimme. Tämän pienen asiamispostina toimivan kahvilan hyllyillä oli somisteena ja käytössäkin vanhoja peltipurkkeja ja Fazerin puisia karkkilaatikoita, jollaisia en muista koskaan ennen nähneeni. Ettekä näe tekään nyt, kun en kuvia ottanut, joten ei auta kuin mennä paikan päälle katsomaan. Suosittelen muutenkin käyntiä Portaan kylässä ja erityisesti Syrjälän tilalla, josta hetken päästä lisää.


Kahvilan viereen tekee parhaillaan muuttoa Patinaputiikki, joka oli myös laittanut kirppispöydän esille. Ostimme putiikin omistajan miehen tekemät kauniit puusydämet, joissa oli käytettu hauskasti vanhoja ikkunahakoja. Nekin saatte vain kuvitella mielessenne, sori.

Eräällä rouvalla oli myynnissä käsin poimittuja mustikoita, joita pari litraa ostin pakkaseen laitettavaksi. Olivat täydellisen siistejä ja suuria, kuin olivat taivasasta tippuneet. Olisin ostanut kaikki hänen mustikkansa, mutta ne oli laitettu kauniisiin tuohi-tuokkosiin, joiden ajattelin menevän hukkaan, kun aikomus oli vaan pakastaa marjat. 

Jos jollain lukijalla on myydä itse poimimiaan mustikoita suurempi erä, niin minuun voi ottaa yhteyttä. Sisareni kanssa juuri eilen pähkäiltiin, että mistä saisi hyviä kotimaisia mustikoita, kun niistä tuntuu olevan pula. Upeita, suuria vadelmia sain montaa litraa suoraan siskoni puskista. Hän taas vei suoraan pakastimestani mökiltä keräämäni mustat viinimarjat mehua varten. "Oravannahka-kauppa" toimii hyvin vielä nykyaikanakin :)


Kirppiksillä on tietysti aina tarjolla paljon pienten lasten vaatteita ja koska olen siellä HOPE-yhdistyksessä, josta viime postauksessakin kirjoitin, toiminut, niin silloin tällöin saatan halvalla ostaa lasten ulkovaatteita eteenpäin lahjoitettavaksi. Niitä kun näin syksyn alussa kovasti kysellään, niin nytkin huomasin hyväkuntoisen ulkohaalarin, jonka hintapyyntökin oli kohtuullinen 3 euroa. 

Koska olen kova tinkimään, sain siitäkin euron alennusta ja toppahaalarin sekä toppatakin kaupan päälle. Koska olen myös kova puhumaan (lue=aikamoinen hölösuu), niin kerron aina aikeestani lahjoittaa vaatteet eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Tällä kertaa tämä ihana nainen lähti kaivamaan autosta muovikassillisen UFFille tarkoitettuja vaatteita matkaani HOPElle vietäväksi. Ajatelkaa mitä hyväsydämisyyttä!
Kotona piti järjestää kaikki auton perään heitellyt vaatteet yhteen kassiin, niin osoittautui, että nainen oli lahjoittanut ihan uusiakin ja ehkä kerran käytettyjä vaatteita. KIITOS!

Seuraavaan paikkaan emme olisi ehkä eksyneet, jollei yksi kirppismyyjistä olisi vinkannut meille erään tien päässä olevasta paikasta, jossa siis myös talon pihassa olisi kirpputosimyyntiä. Minun jalkoja säästääksemme ajoimme lähemmäs autolla ja haukoimme henkeämme tämän näyn edessä.




Mitkä upeat vanhat hirsirakennukset! Mikä tämä ihana paikka oikein on?
Kulkiessamme talonviertä hiekkatietä pitkin pohdimme, onkohan vanhaan taloon kunnostettu rivitaloasuntoja. Talon päätyyn tullessa eteemme avautui koko komeudessaan hienosti säilynyt hämäläinen umpipiha neliönmuodossa olevine rakennuksineen. Tai avautui vasta sitten, kun uteliaisuuden herättäminä astuimme peremmälle. Tiedustelimme pihalla näkyviltä naisilta, että mikä paikka on kyseessä ja kuuluuko tämäkin kirppiskierrokseen, kun näimme ihmisiä menevän sisään yhdestä ovesta.


Meille kerrottiin, että kyseessä on Syrjälän tila, jossa on parhaillaan menossa sukujuhlat. Mutta käykää vaan peremmälle, isäntä osaa kertoa teille lisää paikan historiasta.


Sieltähän tulikin tilan nykyinen, järjestyksessään 19. isäntä Hannu-Pekka Syrjälä, sylissään tuleva, toivon mukaan,  20. isäntä. Hän ei ollut moksiskaan kuokkavieraista, vaan kertoi ystävällisesti sukunsa kotitilasta, jonka historia juontaa aina vuodesta 1573 asti. Nämä nykyiset rakennukset ovat tosin rakennettu 1800-luvulla Portaan kylässä  riehuneen tulipalon jälkeen. Toivottavasti muistan nyt oikein.

Isäntä seisoo tilamyymälän ovella, jonne mekin siis pääsimme tutustamaan. 


Tunnelmallisesta puodista, kuten varjoisasta pihastakin, oli hankala saada kännykällä kauniita kuvia, mutta taas suosittelen ehdottomasti menemään itse toteamaan paikan ja varsinkin tuotteiden ihanuuden. Syrjälä on nykyään LUOMU-tila, joka on erikoistunut texel-lammasrotuun. Täältä myymälästäkin löytyy pakastin, josta lampaan lihaa saattaa löytyä eri muodoissa, mutta kannattaa varmistaa saatavuus puhelimitse. Varsinkin puolikkaana tai kokonaisena myytävän karitsan lihan saatavudesta kerrotaan tilan facebook-seinällä.


Täältä saat myös upeat, pehmeät, muhkeat, pörröiset ja suuret taljat luonnonvalkoisena tai ruskean eri  sävyissä. Peittoaa Ikean taljat mennen tullen ja niihin nähden ovat edullisia - valkoisen taljan hinta 70 euroa. Miettikää: lammas on syntynyt Suomessa, laiduntanut puhtailla laitumilla, syönyt herkullista, puhdasta heinää ja ruuaksi päädyttyään nahka on Suomessa käsitelty eikä lennätetty tänne mistään Kiinasta huonoista oloista - amen!

Lampaiden villasta kehrätään myös lankaa - Pirtin kehräämöllä. Sitä saa mm. sukkalankana, hahtuvana ja ihanan  pehmeänä  kampalankana (kammatuista, pitkistä villakuiduista kehrätty). En voi kylliksi korostaa kotimaisuutta tässäkään asiassa. Miten en ole ennen kuullut Syrjälän lammastilan langoista?



En muistanut tietenkään ottaa kuvaa koko seinän peittävästä hyllystä, josta olisitte nähneet koko kirjon lankoja, joista osaa saa värjättynä. Noita kakkoslaadun lankoja ihmettelimme, kun minusta ne näyttää juuri täydellisiltä, väritkin on juuri Etanaellin paletista :)


Olisin tietty halunnut ostaa kaikkia lankoja kaikissa väreissä, mutta pitäydyin näissä, koska haluan aina jättää varauksen palata uudelleen. Yllä olevat langat ostin, eli paksumpaa pipo/huivilankaa ja ohuempaa kampalankaa, jonka oletan sopivan erinomaisesti kämmekkäisiin, mutta myös ohuempiin pipoihin ja huiveihin. Tuo päällimmäisenä oleva ruskea pallo on käsin kehrättyä villaa ja sen ostin yhdeltä kirppismyyjältä.


Tuon ruskean taljan toin myös kotiimme. Katsokaa nyt miten valtava se on, ihan kuin karhuntalja. Olen pitänyt tuota kehdon alla olevaa Gotlannista ostamaani taljaa suurena, mutta sehän on aivan alimittainen tähän texel-lampaan taljaan verrattuna. Tuo Gotlanninlampaan karva on paljon lyhyempää ja silkkisemmän tuntuista, mutta molemmat ihanan pehmeitä. Ajattelin nukkua tuon ruskean päällä, se kun kävisi ihan patjasta. Johanna taas mahtui sen alle piiloon :)



Jatkoimme matkaa hieman eteenpäin kohti Turpoonjoen ylittävää siltaa. Joen toisella puolella sijaitsee Portaan nahkurinvertas, jossa toimii museo, kokoustiloja ja sieltä saa myös majoituspalveluita. Nettisivujen mukaan näemmä edulliseen hintaan todella viehättävässä miljöössä.


Ihastelimme hetken kaunista maisemaa, mutta koska päivä oli pitkä, niin jätimme museon väliin ja palasimme autolle. Matkamme jatkui kohti Saaren kansanpuistoa ja sen upeita harjumaisemia.  Parkkialueen kirppismyyjillä ei ollut tarjolla oikein muuta kiinnostavaa kuin itseleivotut korvapuustit ja teimmekin pienen kävelyn rantaan. Totesimme kumpikin lähes yhteen ääneen miten ihanan raikas ilma täällä on. Ilma oikeasti tuntui raikkaalta hengittää! Onneksi tämä on luonnonsuojelualuetta, niin ilma toivottavasti pysyykin puhtaana jälkipolvien hengitettäväksi.


Tänne tullessamme olimme ohittaneet yhden kartalla olleen kohteen, mutta palasimme pienen matkan takaisin. Tämän perheen koti oli ihan metsän keskellä. Ei siellä sovituskoppeja tarvinnut, kun ystävän kanssa molemmat kokeilimme yhtä mekkoa, joka harmi kyllä oli kummallekin hieman piukka. Johanna osti heinäseipäistä tehdyt tikkaat (hinta 3 euroa) ja taas tuli auton tilavuus vastaan. No, mitäpä sitä ei tekisi tai miten epämukavasti matkustaisi ostostensa vuoksi :) Tiedän, ei ehkä maailman turvallisinta.


Sitten pitikin jo etsiä ruokapaikka ja Tammelan keskustassa tuli eteen vaikea valinta kahden paikan välillä. Kysyimme apua Pub-Ravintola Aladdinin terassilla istuneelta pariskunnalta, jonka suosituksesta jäimme pizzalle sinne. Valitsimme kyllä sisätilat, koska ne hitsin ampiaiset olivat tännekin ehtineet ensin. Ovella tuli vastaan kissaa kantava kokki, joka totesi sen tunkevan aina keittiöön. Raukalla oli selvästi nälkä ja meidän kävi sitä sääliksi. Se jäi pyörimään ravintolan eteen, mutta terassille tulleet koirat ajoivat sen pois.

Tässä vaiheessa en voinut enää kuvata, koska kännykän akku loppui, mutta seuraavan ja viimeiseksi jääneen rastimme otokset ovat Johannan ottamia. Sinnekin ehdimme melko viime tipassa, mutta onneksi emme luovuttaneet vielä. Löysimme tien päästä nimittäin mielettömän upean pihan. Suosittelinkin perheelle osallistumista johonkin Suomein kaunein piha -kilpailuun.


Kiva, että Johanna onnistui nappaamaan kuvan juuri oikealla hetkellä.


Tälläiset oudot kaverukset olivat pihalla vastassa. Ei muuten tullut edes kysyttyä, että olivatko nekin myynnissä. Jotenkin ajattelin niiden kuuluvan perheeseen ;)


Autotallissa oli kaupan todella paljon lasten- ja nuortenkirjoja ja vähän aikuistenkin, jotka olivat niin uuden ja lukemattoman näköisiä, että oli pakko kysyä, onko joku asukkaista kenties kustannusalalla. En mennyt ihan kauaksi metsään arvailullani, koska yksi talon tyttäristä (siis jo aikuisista) on lasten/nuortenkirja-kriitikko ja toinen kirjoittaa ja kuvittaa niitä. Hinnat upouusista, painotuoreistakin kirjoista oli 2 - 4 euroa, joten useampi opus lähti minun matkaani. En nyt esittele niitä sen tarkemmin tässä, kun lahjoiksi varmaan suurin osa menee,  mutta tämän Jukka Itkosen runoteoksen Kaikki hyvin kasvimaalla ostin omaan käyttöön. 


Ostopäätöksen teko on joskus helppoa.


Koska ei sitä nyt ihan vieraiden ihmisten kotona kehtaa sen tarkemmin kuvia ottaa, vaikka luvan pyysimmekin, niin ette nyt tarkkaan näe miten pikkutarkkaa ja hienoa käsityötä talon vanhaisäntä on tehnyt. Esimerkiksi tuo huvimaja on todella upea ja kallion päällä pilkisti leikkimökki, jossa kertakaikkiaan hienot, puusta tehdyt pitsikoristelut. Talon ja autotallirakennuksen räystäiden alla myös kaksinkertaiset, puuleikkauksin koristellut reunukset. Jos saatte suurennettua kuvaa, niin ehkä erottuu.


Isäntä oli varmaan mielissään ihastuneista kehuistamme, koska antoi meille taiteilija-tyttärensä Petra Heikkilän maalauksista tehdyt suuret kortit muistoksi.

Tämä oli hieno päätös kivalle päivälle ja Tammelan kirppiskierrokselle, joka toivottavasti saa ensi kesänä uusinnan.  Tammelan asukkaat olivat tosi mukavia ja ystävällisiä, heidän pihansa hienoja ja hyvinhoidettuja ja koko alueen luonto on todella kaunis.Tässä vielä muutama löytöni niille, jotka eivät niitä facebookissa ole nähneet.



8 kommenttia:

  1. Peukku Essolle, oudoille kaveruksille, Etanaellille ja Ellin ihanalle ystävälle Johannalle. ��❤��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esso olisi kyllä lähtenyt mukaamme, jos myyjä olisi siivonnut sen valmiiksi :) En uskaltanut ottaa riskiä, että auton sisätilat on öljyn peitossa. Outoja tyyppejä osui reitin varrelle muutamia muitakin ;)

      Poista
  2. Tuo Syrjälän pihapiiri rakennuksineen iski tajuntaan. Mahtava kierros teillä taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syrjälän tila on luonnossa miljoona kertaa upeampi kuin kuvissa! Ja tosiaan ihan vahingossa osuttiin paikalle ja oikeastaan koko reissulle. Matkailu avartaa :)

      Poista
  3. Mukava kuulla että lasten vaatteet olivat käyttökelpoisia! Teette tärkeää työtä, jota on ilo tukea omalta osaltani. Tervetuloa kyläämme uudestaan! t. "Ihana nainen" Portaasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukavaa, että sinä "Ihana nainen" luit tämän juttuni hauskasta päivästämme siellä Portaassa :) Kiitos vielä tuestasi Hope-yhdistykselle!

      Poista
  4. Kirppiskieros kiertää jälleen Tammelaa 15.-16.8.2015 laajennettuna kokopitäjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiitos paljon tiedosta! Merkkaan heti kaikkiin mahdollisiin kalentereihin, ettei varmasti jää väliin :) Ja kerron ystävillekin :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)