lauantai 2. elokuuta 2014

Saaristokierros alkoi alpakkakehräämöltä

Pakko aloittaa viimeviikkoisen  reissun raportointi, vaikka puolet kuvista on vielä käsittelemättä, siis pienentämättä, koska muuten tästä ei tule ikinä valmista ja haluan ehdottomasti esitellä teille paikat, joissa ystävieni kanssa kävimme. En kyllä saa yhteen postaukseen mahtumaan kaikkea, muuten saatte ähkyn. Kokeilin jo, josko kaikki kuvat voisi kerralla pienentää neljännekseen alkuperäisestä, mutta ei onnaa. Koska haluan esitellä monta kuvaa, on ne pakko pienentää, muuten blogger menee tukkoon ja aiheuttaa lisäharmeja.

Reissumme suunnittelu sai varmaan ajatuksen tasolla alkunsa jo reilu vuosi sitten, kun ystävystyimme Katin ja Johannan kanssa Friends forever -matkalla Ruotsiin ja Tanskaan. Käytännössä matkaa alettiin suunnittelemaan keväällä, mutta ei ole ihan helppoa saada kahden perheellisen yrittäjä-naisen ja yhden perheellisen eläkeläisen aikatauluja sopimaan yksiin. Itseni voin kyllä helpostikin irrottaa kotioloista, koska pojat on jo isoja.  Mutta reissuun siis kuitenkin lähdettiin, vaikka aikataulu oli liiankin tiukka. Sen saimme todeta heti alkuunsa, kun reitiltä ei juuri pystynyt poikkeamaan, vaikka kuinka kiinnostava kirppis-kyltti olisi seisonut tien poskessa. Seuraava matka onkin sitten pidempi :)


Tankki täyteen ja matka voi alkaa. Kulkupeliämmekin piti pohtia tarkkaan, jotta tuliaisia mahtuisi reilusti, myös suurikokoisia. Päätimme matkustaa ystäväni uudella, hienolla matkailuautolla, niin punkatkin kulkisivat mukana. Lähtö tapahtui sen verran vikkelästi, että majoitusta ei juuri ehditty miettiä, mutta sen tiesimme, että Korppoo Sea Jazz oli juuri meneillään, eikä majoitusta olisi helppo löytää. Hätätapauksessa olisimme varmaan voineet päästä siskonpetiin Korppoossa asuvien ystäviemme luokse :)



Minulla oli lokoisat oltavat, kun sain istua sohvalla ja katsella molempiin suuntiin aukeavia maisema samalla neuloen ja rupatellen etupenkkiläisten kanssa. Yritin kyllä ottaa kuviakin, mutta matkailuauton ikkunat ovat jotain "muovia", joten kuviin tulee omituisia heijastuksia. Enkä voinut koko aikaa pitää kameraa tanassa ja siksi kohteet ehtivätkin monesti häipyä näköpiiristä.

Turun moottoritielle siis suunnistimme hyvin varhain aamusella, ensimmäisenä kohteenamme Mathildedalin ruukkialue Salon kupeessa Meri-Teijossa. Vanhoille ruukkitehtaille meren rantaan ajetiin puukujan läpi.






Ihan ensimmäiseksi suuntasimme aamiaiselle, joka oli kotona jäänyt väliin aikaisen herätyksen vuoksi. Kahvila Kyläkonttori sijaitsee vanhassa muuntaja-rakennuksessa, jossa toimii myös pikkuinen puoti ja naminurkka sekä taidenäyttely.










Me nautimme maitokahvimme ja toastimme ulkona varjossa, jossa ei vielä ollut liian kuuma ja samalla kuvailin vähän ympäröiviä näkymiä ennenkuin lähtisimme tarkemmin tutustumaan alueeseen.





Joka puolella on kukka-asetelmia, joissa on hyödynnetty vanhoja astioita ja muita esineitä.




Ravintola Ruukin Krouvin kanssa samassa rakennuksessa toimii Hotelli Ruukin majatalo. Me lähdimme kahvittelun jälkeen tutustumaan Huldan puodin vanhoihin aarteisiin.



Täältä ei lähtenyt ostoksia matkaan, mutta uskoin asian korjaantuvan seuraavassa tutustumiskohteessa, joka oli viereisessä vanhassa Kankirautavarasossa toimiva outlet-myymälä. Tunnelmallinen tila on kai normaaliti kokousvieraiden käytössä, mutta nyt siellä oli myynnissä mm. vaatteita, asusteita ja sisustusjuttuja.








Tämmöinen hauskasti kuvioitu sateenvarjo olisi varmaan piristänyt kanssakulkijoita kaatosateessa :)
Mutta nyt paistoi aurinko ja lähdimme kohti minun innolla odottamaa paikkaa, nimittäin Ruukin kehräämö ja puotia, johon tutuistuin Helsingissä POPupILON KIP-tapahtumassa.

Matkan varrella ikuistin vanhan rakennuksen kauniita, ajan patinoimia yksityiskohtia, joita täällä on kunnostettu historiaa kunnioittaen ja vanhaa arvostaen. Kerrottakkoon vielä, että olimme tässä vaiheessa jo useaan kertaan huokailleet ihastuksesta näissä idyllisissä maisemissaja päättäneet tulla uudelleen paremmalla ajalla, jotta ehtisimme tutustua koko ympäröivän Meri-Teijon alueeseen.






Olimme aivan haltioissamme ja seitsemännessä taivaassa astuttuamme sisään Ruukin Kehräämö ja Puotiin. Ystävänikin, jotka eivät ole yhtä innostuneita neulomisesta kuin minä. Puoti vaan oli niin kaunis ja langat ja niistä tehdyt tuotteet ihanan pehmeitä, upeita ja maanläheisiä väreiltään,


Jos ulkopuolella ei ole koiraa vastassa, niin viimeistään eteisessä joku kehräämön koirista toivottaa tulijat tervetulleeksi. En taaskaan muista nimiä, mutta voit uskoa silmiäsi jos jaloissasi pyörii useampi samannäköinen karvakaveri. He ovat koko ajan ja kaikkialla ja kuljeskelevat sekä puodin että kehräämön puolella kuin kotonaan :) 




Leena esittelee lenkkialpakasta neulottua unelman kevyttä torkkupeitettä, jollaiset kuulemma sopivat erityisen hyvin dementiaa sairastaville, koska he eivät aina pidä paksuista peitoista. Paksuilla puikoilla (10) aina oikeaa neuloen saa helposti ja nopeasti valmista aikaan. Saa nähdä miten Johannan käy huivinsa kanssa, johon hän osti lankaa. Joudunkohan lunastamaan lupaukseni saattaa työ loppuun ;-)








Puodissa on myynnissä pieni valikoima koruja, esim. vanhoista hopealusikoista tehtyjä ranne- ja korvakoruja.



Itselle ostin jokusen kerän baby alpacaa ja paksumpaa, ihan ensimmäisiä tämän upouuden, Pohjoismaiden ainoan alpakkakehräämön tuotoksia. Kivoiksi kaupanpäällisiksi sain tuollaisia monivärisiä pikkuvyyhtejä. Harmaasta baby alpacasta on jo ehtinyt valmistua toinen pari kämmekkäistä. Ihan parasta alpakkalankaa neulottavaksi ja tuntumaltaan ihanan pehmeää, mutta ei sellaista "lörpähtävää" kuten jotkut suurten merkkien langat. Neuloin tarkoituksella hieman vähemmillä silmukoilla, kun ajattelin  tulevaa  venymistä, mutta tuo vaikuttaa siltä, ettei välttämättä lörpähdä käytössä, joten sopii nyt melkoisen hoikkaan käteen (ei siis itselleni).


Jospa nyt vihdoin saisin tätä teksitä valmiiksi. Olen kirjoittanut tätä monena päivänä ja mökillä yritin jo saada tämän ensimmäisen osan saaristokierroksesta julkaisukuntoon, mutta pimeässä yössä hyttysten syödessä ei naputtelusta tullut mitään. Meillä kun ei vielä ole uudessa mökissä valoja, enkä älynnyt otsalamppua ottaa mukaan ;)

Pysymme vielä Ruukin kehräämöllä, jonne omistajat Leena ja Sini iloksemme veivät meidät kierrokselle ja kertoivat miten siitä alpakan paksusta ja pehmeästä villasta sitä ihanaa lankaa oikein syntyy. 


Yllä Leena näyttää modernia kehräämistä ja alla Leena kertoo kuinka villa syötetään "tuulikaappiin, jossa kuidut erottuvat toisistaan ja tuosta klönttimäisestä villakasasta tulee kuohkean pehmoista. Muistini huonoudesta johtuen en pysy toistamaan teille eri vaiheita ja siksi (ja muutenkin) suosittelen retkeä paikanpäälle, jolloin voitte varata oman kierroksen. Nämä ahkerat ja taitavat  naiset pyörittävät suvereenisti puotia ja kehräämöä samaan aikaan.

Teijoon ei ole esim. pääkaupunkiseudulta kauhean pitkä matka ja seutu on todellakin käymisen arvoinen. Sen voit todeta myös ystäväni, valokuvaaja Mari Lehtisalon blogin upeista kuvista. Vaikka juttu on vuoden vanha, niin paikka on tuskin muuttunut muuten kuin edukseen, paitsi että näyttelyt saattaa olla vaihtuneet :)






Jotkut kuvat on hieman epätarkkoja, kun kuunnellessani pyörin samalla ympäri yrittäen kuvata kaikkea mahdollista ja varsinkin tuolla ikkunoiden takana kurkistelevia alpakoita. Tavallisesti alpakat laiduntavat hieman kauempana puodilta ja kehräämöltä, mutta Sini oli juuri edellisenä päivänä käynyt hakemassa Tukholmasta tuon mustan pojan(?), jonka kaveriksi oli laitettu pari pienempää valkoista alpakkaa.




Sain niin hauskan kuvasarjan, kun tämä kaveri heinää mussuttaen tupsahti ikkunan taakse :) Alpakoilla on tietysti kaikilla omat nimet, kuten luonteensa ja ulkonäkönsä, mutta enhän minä nimiäkään muista. Alpakat keritään keväällä, siksi nämä kaverit ovat niin hoikassa kesäkunnossa.





Näiden söpöliinien ihastelun jälkeen jatkoimme kierrostamme tehdasalueella.



Tässä upeakattoisessa tilassa pidetään erilaisia juhlia ja sen voi varata esimerkiksi hääjuhlaa varten. 



Juhlatilan vieressä on ruukin historiasta kertova näyttely, mutta ajan puutteen vuoksi jätimme sen väliin ja puutteen olen korjannut lukemalla historiaa mm. täältä.




Ruukin kesäteatterissa on tänä vuonna vuorossa Kulkurin valssi, jonka näytöksiä on vielä useita elokuussa.





Meidän vierailumme Mathildedalin ruukkitehtailla alkoi olla päätöksessään ja oli aika jatkaa matkaa kohti Korppoota. Emme halunneet palata Turun motarille samaa tietä Salon kautta, vaan jatkoimme matkaa Kemiön kautta. Sauvossa teimme pienen yllätyspysähdyksen, mutta siitä seuraavassa postauksessa. Akku loppuu läppäristä ja pitää lähteä tästä parvekkeelta viemään tämä lataukseen.

Mukavaa viikonloppua!





7 kommenttia:

  1. Ihana, ihana, *ihana* juttu! Kiitos taas kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän mekin koko ajan hoettiin, kun kaikki oli niin ihanaa :)

      Poista
    2. Sitähän mekin koko ajan hoimme, kun kaikki oli niin ihanaa :)

      Poista
  2. Olimme tänään Salon Veturitallissa taidenäyttelyssä ja ehdotin, että suuntaisimme Teijon alueelle. Kotitohtori sanoi, että ei siellä mitään ole... Mitä siinä sitten muuta voi kuin istua etupenkillä ja huokaista? Olemme siellä joskus piipahtaneet ja "se on jo nähty". Mutta näiden kuvien kanssa ehdotan loppukesälle retkeä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen, ei meilläkään yleensä kahta kertaa samaan paikkaan mennä. Siis jos isäntä on mukana. Mutta tuonne kyllä mennään, isännän kanssa tai ilman :) Mutta mies suostui jopa parin päivän päästä kotiuduttuamme lähtemään minulle kuskiksi uudelleen kohti Korppoota. Mutta hänellä olikin oma lehmä (lue mopo) ojassa, mutta siitä lisää, kun matka jatkuu.

      Poista
  3. Voi kun mahtava paikka ja ihania kuvia! Rohkeita ja taitavia naisia, kun tuollaisen yrityksen ovat pystyyn laittaneet! Lisää näitä!! Innolla odotan tarinan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Unohdin vastata tähän, kun naputtelin sitä jatko-osaa niin innokkaasti :) Siinäkin kerron yhdestä sinnikkäästä ja taitavasta yrittäjänaisesta, joka on pienimuotoisesta torikaupasta luonut upean sisustuspuodin ja oman pellava-malliston :) Tätä en tapani mukaan kyllä muistanut mainita jutussa.

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)