tiistai 12. elokuuta 2014

Saaristo-turnee jatkuu

Nyt olen jättänyt sairaalavuoteen taakseni ja palannut läppärin äärelle, joten on aika jatkaa matkaa Mathildedalista kohti Korppoota. Emme halunneet palata samaa reittiä Salon kautta Turun moottoritielle, joten koukkasimme pienen lenkin Kemiön kautta.

Sauvon paikkeilla tien poskessa näkyi iso kyltti VINTAGE-kirppis ja onneksi kuskillamme Johannalla oli nopeat refleksit, koska meillä kaikilla oli sama ajatus: tuonne on päästävä! Vaikka aikataulumme oli melko tiukka, eihän tuollaisen kyltin taakse voinut jättää kurkistamatta. Loppumatka piti ajaa lähes kärrypolkua, joka ison matkailuauton kanssa hieman mietitytti. Perillä odotti kyllä yllättävä, melkoisen hmm..... erikoinen paikka.



Ensikatsomalta näytti hieman jopa romikselta, mutta vähän tarkempi silmäys herätti jo mielenkiinnon. Päärakennus näyttää joltain saksalaiselta Gasthausilta, johon paikan nimikin kyllä viittaa: Alles Gute Vintage.


Itse en edes ehtinyt sisätiloja katsastaa, koska jäin tutkimaan tarjontaa pihalla. Sisällä oli kuulemma enempi vaatteita ja ihan pikkutavaraa, ulkona sitten isompiakin vempeleitä.


Minun mukaani tarttui tämä 1930-luvulta oleva vaaka ja tuon pienen potkurin tingin kaupanpäällisiksi. Vaa'ankin hinnasta onnistui tinkiminen, mutta erotus meni sitten vanhaan pyykkilautaan :)

Ikkunoita oli monenlaisia ja niistä erikoisin, kolmionmuotoinen, lähti ystäväni kotiin. Laitan kuvan jutun loppuun. Tuo keinutuolikin on melko erikoisen mallinen, en musita aiemmin nähneeni vastaavaa. Tuollaisen vasun pelastin juuri omalta mökiltä, kun mies on säilyttänyt siinä ulkona kaikenlaista roinaa.



Hieman erikoisempi on myös tämä valtaistuin, ehkä joltain prinsessalta jäänyt ylimääräiseksi ;)



Moottoroituja, hienosti kunnostettuja vehkeitä oli muutama ja sitten ihan alkuperäisessä kunnossaan oleva jalkapuu jollekin tarvitsevalle.



Tuollaista vanhaa mankelia ihastelin jo talvella Metsänkylän Navetalla, mutta tiedättekö, mikä on tynnyri sen vieressä? No se on jonkinlainen kirnu, veivi on toisessa päässä.


Olipa kerrassaan erikoinen paikka, kannattaa poiketa, jos satutte Sauvossa päin liikkumaan.

Seuraavaksi matkalaisilla alkoi nälkä kurnia vatsoissa ja olisimme tietty mielellämme pysähtyneet murkinoimaan johonkin idylliseen järvenrantapaikkaan, mutta sellaista ei osunut näkökenttiin, joten pydähdyimme ihan varteen jollekin "grillille", taisi olla lähellä Paraisia. Muuta ei jäänyt paikasta mieleen, kuin se, että kokkia ei kannata suututtaa. Varsinkaan, jos on kova nälkä.


Tässä vaiheessa voinen tunnustaa, että meidän kiireinen aikataulu olisi ollut hieman joustavampi, jos minä matkanjohtajana olisin osannut lukea lautta-aikatauluja oikein. Parainen-Nauvo ja Nauvo-Korppoo väliä kulkevat lautat siis 15 minuutin välein eikä 1 tunnin 15 min. välein, minkä olisin tajunnut lukemalla aikataulurivejä vaakasuoraan eikä alekkain. Ja arvatkaa vaan montako kertaa niitä taulukoita katselin?

No, tähtäimessä oli Korppoo, jonne sitten alkuillasta ehdimmekin. Lautta- ja muut maisemakuvani eivät välttämättä ole kronologisessa järjestyksessä, koska sattumoisin tein kaksi reissua saarille saman viikon aikana.



Lautalta jo soittelimme Terhille, joka lupasi tulla puodilleen meitä vastaanottamaan, jotta pääsisimme heti rantauduttuamme shoppailemaan. Amalias hem sijaitsee siis kahden lauttamatkan takana ja koska Nauvossa ei ollut auki meitä eniten kiinnostava Pietarin antiikkiliike, niin huristelimme saman tien seuraavalle lautalle ja Korppooseen.

(Ei meinaa tulla mistään mitään! Tämäkin juttu jäi eilen kesken, mutta jospa tällä kertaa saisi jotain julkaistavaa.)

Siellä Terhi jo toivotteele meitä tervetulleiksi omaan private-shoppailusessioon. Olimme sen verran myöhään perillä, että tämän ihan Korppoon keskustassa sijaitsevan pikkuruisen DAG-15  shoppailukeskuksen muut liikkeet eivät olleet avoinna, emmekä siten päässeet maistamaan Cafe Verdinon kuuluja vohveleita. Normiaikojen puitteissa niistä ja muista herkuista voi nauttia pihapiirin vehreiden puiden varjossa.



Mutta eihän tänne syömään oltu tultu, paitsi Kati ja Johanna ;) Sori kamut, mun oli ihan pakko <3



Terhi on somistanut maalaisromanttiseen puotiinsa viehättäviä asetelmia. Siellä täällä on kauniina mausteina kukkia ja tunnelmaa luomassa kynttilän valoa. 


Pienempien sisustusesineiden rinnalla Amalias hemissä on myynnissä myös tarkoin valittuja, kauniita vanhoja huonekaluja, erityisesti upeita pöytiä, joiden edessä huokailimme ihastuksesta. Tämän neliönmuotoisen pöydän tahtoisin niin kovasti, mutta harmi kyllä sopivaa paikkaa ei ole, kun mökin ruokapöydäksi se ei ole paras mahdollinen tuon alatason vuoksi. Tai kyllähän se minulle kelpaisi, kun olisi jalallekin sopiva tuki valmiina, mutta en jaksaisi kuunnella miehen marmatusta sen epäkäytännöllisyydestä :) Tähän mies toteaisi, että koska sinä olet ennenkään minun mielipiteitäni kuunnellut ;)


Mutta hienon saarekkeen joku saisi siitä keittiöönsä, vaikka sopiihan se myös erinomaisesti puodin tuotteiden esillepanoon. Kuten muutkin vanhat pöydät ja lipastot.






Puodista saa tietty myös Terhin ja kälynsä Virpin yhteisen Friends Forever -tuotesarjan käsinommeltuja pellavatunikoita, laventelisydämiä ja nykyisin myös mm. tyynyjä ja kaiken kokoisia pussukoita ja laukkuja eri tarpeisiin. Kaikissa on aina kauniisti hyödynnetty vanhoja pitsejä tai muita tekstiilejä. Jos minulla oli tyttö, pukeutuisimme niin samanlaisiin Friends Forever -tunikoihin <3

Virpi ja Terhi ovat myös täältä minunkin blogissani useaan kertaan esiteltyjen Friends Forever -sisustusmatkojen järjestäjiä. Yhden sellaisen ansiosta olemme nyt tänne saaristokierroksellekin tällä porukalla tulleet. Taisin ensimmäisessä osassa mainita, että tutustuimme ko. reissulla reilu vuosi sitten. Monta muutakin uutta ystävää olen matkoilta saanut ja eräänkin hytti/huonekaverini kanssa olen tulevana torstaina 14.8. menossa Cafe Latten bloggari-kirppikselle myyjiksi.


Lähdimme Amalias hemistä useamman ostoskassin kanssa Terhin kotiin, jossa odotti aiempi ostokseni ja yksi tämän reissun tarkoituksista eli tämä suuri rottinkiarkku.


Mutta sinne se vieläkin jäi Terhin pihamökkiin odottamaan seuraavaa reissua, koska kokonsa vuoksi ei mahtunut matkailuauton kapeista ovista sisään. Kyllä me ostoshurmiossamme taisimme jossain välissä miettiä jopa auton katolle kiipeämistä :)



Sisustusputiikin omistajan oma kotikin on tietysti sisustustettu hyvällä maulla niin, että jopa ulkona kuivuvat pyykitkin sopivat tyyliin :) Kuistin kauniista kukka-asetelmista ihmettelin erityisesti tätä, jonka nimi ei tullut kellekkään mieleen. Kun yritin ottaa kuvaa, niin joku tuli työntämään karvaisen nenänsä toisten asioihin.


Sehän on suloinen Ella!



Seuraavaksi lähdimme tekemään tupatarkastusta Virpin luokse, joka asuu perheineen varmaan Korppoon korkeimmalla kohdalla upeiden maisemien laella. En sitten älynnyt ottaa yhtään kuvaa niistä hulppeista maisemista, kun oli niin mukavaa katsella niitä vielä remonttia odottavan talon ikkunoista.

Kun pääsimme kierroksellamme isännän verstaalle, niin johan sieltäkin oven takaa bongasin jotain ostettavaa :) Virpi suostui luopumaan vanhasta ranskalaisesta(?) ikkunaluukusta, jollaista olen pidempään havitellut, mutta eihän sekään meidän kyytiin mahtunut. Nyt se on jo uudella mökillä odottamassa paikalleen pääsyä.


Ilta oli jo pitkällä, joten oli aika etsiä ruokaa ja yöpymispaikka autolle. Ravintolaa ei tarvinnut kaukaa hakea, sillä Hjalmar's sijaitsee ihan vastapäätä DAG-15:ta rakennuksessa, jonka kivijalassa Amalias hem sijaitsi vielä silloin, kun siellä ensimmäisen kerran vierailin kolme vuotta sitten.


Tuolla oikealla olevan puun takana pilkottaa Jean Sibeliuksen muistomerkki, joka on pystytetty siksi, että säveltäjä vietti nuorena opiskelijana kaksi kesää Korppoossa.


Meidän vierailumme aikaan Korppoossa soi myös Sea Jazz -tapahtuma ja saimmekin nauttia sisällä soivasta elävästä musiikista terassille, jossa herkuttelimme illallista.


Ruoka oli hyvää ja ravintolassa rento meininki, ampiaiset vaan olivat  liian tunkeilevia, kuten tänä kesänä joka puolella. Muista annoksista ei tullut mieleen ottaa kuvia, paitsi näistä suomalaisista perinneherkuista.



Iltateet nautimme majapaikassamme tietysti asiaankuuluvista, Amalias hemistä ostamistamme PussPuss Companyn käsintehdyistä mukeista.


Sitten ei muuta kuin kauniita unia!


Ystävysten matka jatkui taas aamuvarhain, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

1 kommentti:

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)