lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ruuhkaa leipäjonossa ja taivaalla (vuodenaikakuvia)

Olin eilen todella aikaisin liikkeellä. Itselleni hyvin epätyypillisesti heräsin jo klo 7, jotta ehtisin ilahduttaa kuopusta synttäri-aamiaisella. 14-vuotis päivän kunniaksi hänellä oli myös hammisaika klo 8 ja oli minun hommani kuskata hänet sinne, kun miehellä oli menoa - siis töitä :) Normisti hän kuskaa pojat parin kilometrin päähän bussipysäkille, josta koulukyyti nappaa heidät mukaansa. Joka perjantai meidän seiskaluokkalainen on koko päivän ja ysiluokkalainen vain valinnaiset kotitaloustunnit muualla kuin omassa koulussaan. 

Vaikka Hesari jäi lukematta, niin heti aamusta sain karun muistutuksen Suomen talouden huonosta tilanteesta. Hammis on Myllypuron terveysasemalla, jonka naapurin Liikuntamyllyn ympärillä kiemurteli JÄRKYTTÄVÄN pitkä leipäjono. Kolmesti viikossa Herttoniemen seurakunta järjestää siellä ruuanjakelua ja jonon pituus voi hieman vaihdella riippuen eläkkeiden, lapsilisien ym. maksupäivistä. En tietenkään ottanut kuvaa, sillä minusta se olisi ollut irvokasta. Mutta tässä linkki Kirkko ja kaupunki -lehden asiaa käsittelevään artikkeliin.

Hope-yhdistyksen alkuaikoina sen perustaneet äidit ja vapaaehtoiset kävivät tuolla Liikuntamyllyn leipäjonolla jakamassa lahjoituksena saatuja vaatteita ja leluja suoraan auton peräkontista, kun varastotilat olivat silloin olemattomat. Nyt yhdistyksen antama apu on paljon organisoidumpaa, kiitos vapaaehtoisten, lahjoittajien sekä yhteistyökumppaneiden. Poikieni koulun vanhempainyhdistyksen kasvatusillassa järjestettiin juuri keräys Hope-yhdistykselle. Kuskasimme heidän varastolleen ystäväni kanssa reilun rullakollisen lahjoitettuja vaatteita, leluja, pelejä ja turvaistuimia.

Pitkän tekstin väliin kuva viime toukokuulta meidän autokatoksesta, kun Hopelle lähti mm. pikkupyöriä.


Poistin jossain vaiheessa tuosta profiili-tekstistä maininnan toimimisestani Hope-vapaaehtoisena, kun melkein melkein kaksi vuotta olin poissa pelistä, mutta ehkäpä voisin taas lisätä sen sinne. Sen verran monta kertaa on lähiaikoina tullut kuskattua tavaraa yhdistykselle, kun kotimme yhä toimii heidän välivarastonaan naapureiden ja ystävien toimittaessa meille lahjoituksia :) Varaston lastauslaiturille on helppo peruuttaa autolla ja yleensä joku ehtii tulla rullakon kanssa purkamaan lastin, niin homma ei ole minulle liian raskasta. Olen myös ajatellut, että voisin silloin tällöin käydä varastolla purkamassa ja lajittelemassa lahjoituksia hyllyihin, koska siihen puuhaan ovat apukädet aina tervetulleita.

Sitten tämän postauksen alkuperäiseen aiheeseen, jonka piti olla vuodenaikakuvat. Meinasi maaliskuu melkein jäädä väliin. Otsikossa mainitsemallani ruuhkalla viittaan mm. noihin taivaalla näkyviin lentokoneiden jälkiin, joista muodostui myös ihan valtava risteys. Kännykällä en saanut vangittua kuvaan lentokonetta, joka juuri ohitti tuon risteyskohdan. Samaan aikaan lentokoneiden ja lintujen lisäksi taivaalla pörräsi helikopteri.




Kuvasin lentoon pyrähtäneitä sorsia ihan summassa kohti aurinkoa. Alla näkyvä musta otus otus ei ole ufo vaan ohi kiitävä sorsa :) Kuvan haaleat sävyt johtuvat ehkä siitä, että kännykän kamerassa menee herkästi päälle toiminto, jolla saa muutettua kuvan värejä. Enkä ole älynnyt ennenkuin nyt, että ne voisi muuttaa normaaliksi ennenkuin kuvat siirtää tietokoneelle :)



Päiväaikaan rohkenen jättää auton ihan jalkakäytävälle, kun ei silloin kulkijoita juuri ole. Olisi tuolla kauempana tien toisella puolella parkkipaikatkin. En oikein ymmärrä miksi, kun lähellä ei ole mitään, mihin pitäisi tulla autolla. Ehkä Helsingin kaupunki ystävällisesti ajatteli niitä, jotka kesäaikaan tulevat ongelle tuonne sillan alle. Ovat useimmiten ulkomaalaistaustaisia, joilla on joskus kumiveneetkin mukana. Heitä näkee pehvat pystyssä kaivamassa matoja tuolla autoni takana näkyvässä pienessä metsikössä. Kun jalkakäytävä nelisen vuotta sitten rakennettiin, pusikosta löydettiin joku todella harvinainen eliö. Mikälie jäärä, jonka nimeä en löydä googlailemalla, vaikka muistan jostain lehdestä siitä lukeneeni.


Sillan pohjoispuolelle näytää nyt tältä.



Siellä minä olen taas varjona nojailemassa sillankaiteeseen. Ihan kapea kaistale lunta on vielä jäljellä tuolla rantaviivassa. Tiedän, että nämä kuvat saattavat näyttää teistä tylsän samankaltaisilta, mutta huomioikaa, että kyseessä on Natura-alue ja kansainvälisestikin arvokas lintuvesistö, jota hallitsee ruovikkolajit. 


Laitan jossain vaiheessa useamman kuukauden kuvia rinnakkain, niin voi verrata vuodenaikojen muutoksia. Tässä vielä pari kuvaa viikko sitten muuttomatkallaan eksyneestä joutsenesta, jonka ohitimme laskeutuneena samaiselle kävelytielle, josta äsken kerroin. Paikalle oli jo ehtinyt pysähtyä muita ohikulkijoita ihmettelemään, voisiko eksynyttä jotenkin auttaa.


Tosiaan viikko sitten oli vielä lunta, mutta nyt minä menen vähän rapsuttamaan pihaa.

Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)