tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mökki-viikonloppu ja kesätori Kalkkirannassa

Kun miehen Savon serkku lapsineen jatkoi matkaansa, me lähdimme mökille lepäilemään :) Hah! Kuten kaikki varmaan tietää, mökkeily tuskin on lepolomaa vaan ainainen työleiri. Niin tälläkin kertaa. Ajoimme mökille Porvoon kautta ja pysähdyimme Malmgårdin kartanopuodilla. Itse kartanokin on upea, mutta sinne pääsee kierrokselle vain tilauksesta. Heillä on myös oma panimo, jossa valmistetaan ja maistellaan palkittuja oluita. Puodissa myydään mm. luonnonmukaisesti kasvatettuja viljatuotteita, joita mekin hamstrasimme kotiin.




Mökiltä saimme omat luomu-perunat, ukin ja mummin kasvattamat. Eipä tullut mukuloista kuvaa, mutta varsista kyllä. Ja mies kyllä manasi, että on potut valettu sementtiin, kun niin paljon joutui näkemään vaivaa yhden kattilallisen takia :) Porkkanaa ei appivanhempani tänä kesänä laittaneet, mutta sipulia kyllä, ja auringonkukkia.




Sitten alkoikin marjasavotta. Mustat viinimarjat piti kerätä, eikä se ollut kovin mukavaa hommaa helteisessä säässä. Ensin piti kuitenkin saada raivattua heinikkoa puskien ympäriltä. Koska mökillä käydään harvemmin, ehtii ruoho kasvaa pitkäksi ja siksi mies päätti hankkia työnnettävän trimmerin. Maastokin on kovin epätasainen, joten isoista pyöristä on etua.


Jottei kaikki sujuisi niinkuin siellä yhdessä paikassa, niin sain härvelin jymähtämään ensimmäisen pensaan uumenissa olleiseen appiukon vuosikymmeniä aiemmin virittämiin pensastukiin, jotka oli värkätty jostain ihmeen rautalankajohdoista. Onneksi ei hajonnut koko vehje. Pari iltaa meni ämpärillisen keräämiseen.


Nyt yritän tyrkyttää marjoja kaikille halukkaille, koska en itse aio tehdä niistä mitään, korkeintaan pakastan pari litraa. Appivanhemmatkaan ei halunneet niitä, koska heillä on omallakin pihalla reilusti marjoja. Karviainen ei onneksi tehnyt runsasta satoa. Johtuneeko siitä, että pensas raukka on tukehtumaisillaan heiniin.



Eikä ne hommat marjoihin loppuneet. Vuorossa oli maalausta. 83-vuotias appeni on yksin rakentanut puuliiteriksi kaksi tällaista kuutiota, joiden väliin tulee vielä katto ja oviaukotkin.



Vaikka tarkoitukseni oli, niin en juurikaan ehtinyt näpertää koruja. Kotona olen kyllä tehnyt niitä tasaisena virtana, mutten oikein ole saanut kuvattua valmistuneita ja osa on ehtinyt jo uusille omistajillekin. Olen viime aikoina innostunut punomaan rannekoruja helmistä ja vahatusta puuvillanarusta ja mökillä niitä valmistui muutama. Keltaisesta kvartsista ja oranssista sitriinistä.





Itse käytän ensimmäistä aikaansaannostani, turkooseista helmistä ja hieman paksummasta nauhasta punottuna.


Sunnuntai-iltana mökille sitten saapuivatkin seuraavat Savon serkut, joiden kanssa ajeltiin iltasella kotiin, jotta pikkuserkukset pääsisivät Linnanmäelle. Matkalla pysähdyttiin taas Askolan hiidenkirnuilla, jotka minä jätin suosiolla väliin ja kulutin ajan neulomalla autossa.

Kerron tähän samaan syssyyn tästä päivästä, josta osan vietin Sipoossa Kalkkirannan Kievarin kesätorilla. Mukana oli myös Pitsilaatikko- ja Nooran nurkka -blogien tytöt. En nyt voi laittaa muita kuvia kuin oman myyntipöytäni, koska en tähän hätään saa kysyttyä lupaa julkaista muita kuvia. Emme asettaneet päivälle suuria odotuksia, joten vilkas ja aurinkoinen toripäivä oli mukava yllätys. Myynnissä oli käsitöiden ja kirppistavaran lisäksi paikallisia sipoolaisia tuotteita, kuten tomaatteja, salaatteja ja saaristolaisleipää.



Tuon akaatti-perhosen otin omaan käyttööni, koska se on juuri minun väriseni.  Akaattia ovat myös nuo suorakaiteen muotoiset riipukset sekä mustavalkoinen pallo. Muut ovat lasia.

Koska Kievarin ruoka-annoksista suosituin on peura-burger, herätti se meidät miettimään, voiko bambia syödä. Mutta mitäs sanotte tästä? Kuulin nimittäin ihan järkyn asian japanilaisista, jotka ovat tunnetusti suuria muumi-faneja. He kuulemma kyselevät silloin tällöin mm. lentokentillä, että saisivatko muumia syödäkseen !?!? Voitteko uskoa? Minä en! Olen kuvitellut heidän pitävän muumeista juuri niiden sielukkuuden ja ihmismäisyyden vuoksi, mutta että he kaiken lisäksi voisivat syödä muumeja. Olen ihan järkyttynyt! Keventääkseni hieman lopuksi tätä synkkää tunnelmaa, laitan vielä kuvan ihastuttavasta keksilaatikosta, joka löytyi ihan Prisman keksihyllystä.


Tässä tätä olikin sekalaista tarinaa kerrakseen. Huomenna yritän saada kesken jääneen jakkara-projektini valmiiksi. Siitä siis toivottavasti seuraavaksi.

Mukavaa viikon jatkoa!











3 kommenttia:

  1. Kiitos taas kerran mukavasta raportista ja hienoista kuvista. Se rannerenkaan tekniikka vaikutta mielenkiintoiselta ja tulokset ovat kauniita!

    VastaaPoista
  2. Hei tuon rannekorutekniikan haluaisin minäkin oppia! Lisäksi kun keksisi, mistä kandee ostaa rannekoruihin hyvää kumilankaa, niin voisin kaivaa pitkästä aikaa korutarpeet esiin ja näpertää jotain :-)

    Minä muuten taas olen viinimarjojen suurkuluttaja, mut omat nuoret pensaat eivät juuri marjaa tänä kesänä tehneet :-/ Täytyy hakea torilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän saada aikaiseksi jotain kuvitettua ohjetta tuosta korun punonnasta, kunhan saan taas sopivia helmiä. Reiän täytyy nimittäin olla tarpeeksi iso. Sitä ennen voin Hannis meilata sulle ohjeen, jonka sain Helmiharakasta. Sieltä saa myös silikoninauhaa, jota itse käytän venyvissä rannekoruissa. Myös Sinellistä saa vastaavaa.
      Annoin äidilleni osan marjoista ja sisko vei loput ja toi tilalle tekemäänsä mehua ja hilloa:)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)