Kukkapenkin siivous

No nyt vasta pääsen kirjoittelemaan kukkapenkin siivouksesta. Jos nettiyhteydet toimii, niin sitten on bloggerissa jotain häikkää - ärsyttää. Sunnuntainakin oli siis mukavan aurinkoista, joten en raaskinut sisällä ihmetellä. Laitoin lihapadan uuniin muhimaan ja lähdin raivaamaan talventörröttäjiä kukkapenkistä.

Vaikka lähtötilanne on melkoisen ankea, niin on siellä jo elämäkin virinnyt kuten näkyy. Harmi vaan, että suurin osa vihreistä aluista on kevätvuohenjuurta, joka on mestari valtaamaan alaa itselleen. Sitä kasvaa meidän pihalla siellä sun täällä ihan ilman lupaa. Pitää pyytää joku ystävä avuksi kaivamaan niitä ylös, kuten muitakin liiaksi levinneitä yksilöitä. Jättipoimulehti esimerkiksi peittää kohta koko penkin, sitä varten nuo tuetkin on laitettu.

Kuunliljatkin olivat jo versoneet uutta alkua noiden kuivien lehtien alla. Jomman kumman pojan tekemä lintukin oli unohtunut kukkapenkin vartijaksi koko talveksi. Sammalleimut etualalla ovat myös päässeet levähtämään.

Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Piti ottaa tuoli levähdyspaikaksi, koska kykkiminen kävi tosi raskaaksi. En kuitenkaan millään malttanut jättää hommaa kesken. Kunnes mies huuteli syömään. Siksi jäi vielä yksi kuiva kasa odottamaan kottikärryihin pääsyä. Tänään vasta siivosin senkin pois.

Kyllä sieltä maan alta jo uuttakin elämää puskee kohti aurinkoa. Alemmassa kuvassa pioni, jota odotan innolla nähdäkseni montako kukkaa se tekee.

Yhden kallion viereen olen siirtänyt sipulikukkia, kun ne ovat ruukuissa kuihtuneet. Yllä helmihyasinttejä keskellään liljan versoja.

Helmihyasintissä näkyy jo nuppuja, kun tarkkaan katsoo.

Särkynyt sydän näyttää joutuneen vähän tukalaan olotilaan, kun nurmikko ja mansikat oli levittäytyneet sen tontille. Mansikat leviävät ihan hirveästi joka paikkaan. Ovat siis ihan villejä ahomansikoita tai mitä ne nyt onkaan. Meidän perheestä ei siis kukaan tehnyt viime vuomna mitään mun kukkien hyväksi. Ainoastaan keväällä yksi ystäväni kävi siivoamassa talventörröttäjät kukkapenkistä ja toinen pelasti tuija-aidan hiirenvirnojen kynsistä. No, oli se mies aurannut lumen mukana nurmikon rullalle tuon kallion päälle.

Sitten vähän iloisempi kuva. Ihan kukkakaupasta ostettu pelargonia, joka on vielä kaverinsa kanssa turvassa lasitetulla terassilla. Tarkoitus olisi pikkuhiljaa löytää kukat tuohon takana häämöttävään rottinkivaunuun.

 

Alakuvassa vielä esimakua kukkapenkin tulevasta loistosta :)

Iloista keramiikkaa

Kuten eilen lupasin, kerron teille visiitistämme Erkki Steniuksen Keramiikkapajalle. Oli niin aurinkoinen päivä, että uskaltauduin ekaa kertaa liikkeelle ballerinat jalassa, sävy sävyyn uuden raitapaitani kanssa :) En kuitenkaan ihan paitahihasillani lähtenyt, vaan laitoin kevättakin päälle.

Tarkoitukseni oli mennä tapaamaan artesaani Ritva Tuomista, johon olen tutustunut Naisten Joulumessuilla. Hän nimittäin ilmoitti saaneensa valmiiksi viime messuilla tilaamani wc-harjatelineet. Inhoan niitä harjojen mukana tulevia muovisia kippoja, mutta on ollut hankala löytää kivoja telineitä. Ja nekin muutamat jotka olen ostanut, on siivojamme rikkoneet.

Mutta malttakaa vielä hetki, esittelen ensin muita Ritvan tekemiä keramiikkaesineitä, joita kuvasin pajalla. Varsinkin dinosaurus- ja lohikäärme-hahmoiset käyttöesineet ovat hänelle tyypillisiä. Mutta kyllä häneltä syntyy kaikkea muutakin ihastuttavaa.

 

Osa kuvista voi olla hieman epätarkkoja, harjoittelin uuden objektiivini käyttöä. Näissä kuvissa on melko pieniä esineitä, mutta Ritva on tehnyt myös isohkoja kulhoja, peilejä ym. Aivan mahtava esine on laatikkoviinin pussille tarkoitettu säilytys- ja tarjoiluastia, josta en älynnyt ottaa kuvaa. Kahdessa seuraavaassa kuvassa olevat pumppupullot nestesaippualle on meillä kotona. Minulla on myös käytössä kattilavahti sekä kahvi/teepöytään käytetyille teepusseille tarkoitettu kippo. Kivoja ja kauniita pieniä käyttöesineitä.

Vaalean pullon otus on lohikäärme, sen erottaa siivistä :) Ja sitten varsinaiseen asiaan eli niihin vessaharjatelineisiin. Ensin yhteiskuva ja sitten jokainen erikseen. Kyllä, ostin kolme, koska meidän talossa on kolme vessaa. Mutta Ritvalle jäi vielä yksi keltainen :)

Eikö olekin hienoja? Tykkään noista tosi paljon, kuten muistakin Ritvan töistä. Ja Ritvan tavoittaa täältä:

Keramiikkapaja Erkki Stenius Malminkauppatie 33, Helsinki

Mieskin viihtyi ihmeen hyvin, vaikka melko pitkään jutustelin Ritvan ja paikalle tupsahtaneen ystäväni Ullan kanssa. Keraamikko Stenius nimittäin esitteli pajan toimintaa miehelleni, joka taisi äkätä potentiaalisen asiakkaan :)

Seuraava juttu, todennäköisesti huomenna, tulee kukkapenkkini siivouksesta, jonka suoritin tänään.  Oli tällä kunnolla melkoisen raskas urakka. Saa nähdä pääsenkö huomenna sängystä ylös.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kevättä rinnassa lankaostoksilla

Perjantaina oli taas fysioterapia, jonka jälkeen jouduin hetken odottelemaan taxiani. Koska ulkona oli niin kova tuuli, että tupee meinasi lähteä päästä, niin piti siirtyä sisätiloihin. Kuten aiemmin kerroin, niin käsityötarvikeliike Tikata sijaitsee sopivasti vieressä.

Olin muutenkin ajatellut hankkia uusia lankoja niitä lipallisia pipoja varten sekä vetskareita ompelujuttuja varten. Tuo jättikerä ikkunassa on ontolekudetta. Ihan luvan kanssa otin sisältäkin kuvia vinkiksi mahdollisille käsityöintoisille lukijoille.

Omasta värimaailmastani poiketen ostin kassillisen toooosi värikkäitä lankoja ja vetskareita. Tuo Rowanin tumble alpakka-puuvillasekoite sopii lippapipoihin mainiosti. Teen niitä lähinnä ensi talvea silmälläpitäen, koska ovat tosi paksuja. Mutta haluan kokeilla eri värejä heti :) Tekisin puuvillasta kesäisiä versioita, mutta en ole löytänyt tarpeeksi paksua lankaa. Kokeilin kyllä pari versiota ohuesta puuvilla-bambusekoitteesta kaksin- ja kolminkertaisena, mutta eivät ole ihan sitä mitä haluan. Lahjoitin ne pipot naapurin lapsille, joille sopivatkin hyvin. En älynnyt kuvata.

Yllä olevassa kuvassa värit on vähän liankin kirkkaita. Limenvihreästä langasta tuli tälläinen. Tupsun korvaa vielä lankakerä, mutta siitä tulee juuri tuollainen luonnonvaalea. Yritin suostutella nuorimmaista malliksi, mutta ei onnistu millään. Onneksi on tuo puupää :)

Vierailimme mieheni kanssa tänään Keramiikkapajalla, mutta se ansaitsee oman postauksensa.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Tukholman terveiset

Kotiuduimme mieheni kanssa eilen aamulla Tukholman risteilyltä. Tarkoitukseni oli jo eilen kertoa matkakuulumiset, mutta taas kerran nettiyhteys pätki. Pojat kyllä pelasivat koneillaan, mutta minä en voinut tehdä mitään. Mieheni sanoo sen johtuvan siitä, että laitteet vaistoavat inhoni niitä kohtaan ja kostavat sen minulle :) Pah, sanon minä!

Reissu oli ensimmäiseni puoleentoista vuoteen. Siksi olikin aihetta kilistää kuohuvalla.

Laivalla könkkäilin kyynärsauvan kanssa sen vähän mitä tarvitsi; syömään, taxfreehen ja yökerhoon. Buffet-pöydät jätimme väliin, koska emme kumpikaan ole sillien ja kylmien kalojen ystäviä ja minä varsinkaan en välitä niistä hanasta saatavista alkoholijuomista. Olen muutenkin lähes absolutisti, jos sellainen nyt voi olla :) Menomatkalla illastimme Ella's ravintolassa ja tullessa Food Gardenissa, jossa nauttimani meriantura oli herkullista. Punaisilla laivoilla on meneillään Ranska-viikot, mikä näkyi menussa ja ohjelmassa.

Menomatkalla raahasin mieheni yökerhossa pidettyyn Ranska-aiheiseen tietokilpailuun. Sanoin osallistuvani vaikka bingoon, jos pääpalkintona on Ranskan matka. No se arvotaan vasta myöhemmin, nyt oli luvassa pienemmät palkinnot. Kilpailussa esitettiin 10 kysymystä ja niihin annettiin kolme vastausvaihtoehtoa. Totesimme, ettei kannata kopsata toistemme vastauksia, koska kummallakaan ei ollut varmaa tietoa kuin yhteen kysymykseen, vaikka mies oli vakuuttunut, että hän sai kaikki oikein. Eipä saanut :) Vain yksi onnekas oli tiennyt tai arponut kaikki oikein ja vähän useammalla oli 9/10 oikein. Niistä sitten arvottiin yllätyspalkinnon saaja ja se olin MINÄ, jihaa! Palkinto on shamppanja-aamiainen kahdelle. Olin jo maksanut buffet-aamiaiset mennen-tullen, joten säästän kupongin seuraavan kertaan, joka myös hoituu lahjakortilla, jonka saimme runsaiden tuliaiskarkkien ansiosta.


Torso, Dan Wolgers

Sitten päästäänkin vihdoin itse asiaan eli Fotografiska museoon, jossa on meneillään kolme mielenkiintoista näyttelyä. Kaikki ihan erilaisia, mutta omissa lajeissaan todella hienoja. Fotografiska museet on itsekin rakennuksena ja tilana upea.

 



Meinasin alkaa kertomaan mielipiteitäni kuvista, mutta eihän tätä jaksa sitten kukaan lukea. Ruud van Empelin näyttelystä en älynnyt ottaa valokuvia, joten lainaan "salaa" yhtä kuvaa Fotografiskan sivuilta vähän photoshopattuna, kuten hän itsekin kuvansa tekee.

Anna Clarenin päiväkirjamaiset kuvat perheestä ja läheisistä on ihanasti täynnä tunnetta ja mielenrauhaa.

Tukholmassa oli harmaata ja koleaa, mutta ei satanut, joten miehenköriläs suostui työntelemään pyörätuolia Södermalmin suuntaan - ylämäkeen pitkin Götgatania :) Onneksi laitoin lämpimän takin, mutta kaipasin myös uggejani, koska varpaat oli ihan jäässä, kun päästiin takaisin paatille.

Monessakaan kaupassa ei käyty sisällä, mitä nyt kauppahallissa ja Pressbyrånissa ostamassa pari sisustuslehteä. Ja Granitista olisi löytynyt vaikka mitä kivaa.

Tällaiset sieltä lähti mukaan, lähinnä tulevia korttiaskarteluja silmällä pitäen. Eli kortteja, kuoria, paperiteippiä ja pari leimasinta. Vakre Hjem viereisestä puodista.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut ja mukava. Nyt sitten odottelen seuraavaa kertaa, joka onkin jo kuukauden päästä Ruotsin kautta Tanskaan suuntaava Friends Forever - sisutusmatka.

Risteilyn aikana olin saanut blogiini uuden lukijan, tervetuloa Heli!

Jousella ammuntaa

Löysinköhän itselleni uuden harrastuksen? Kivaa ainakin oli eilen illalla ja lysti jatkuu vielä kahtena maanantaina. Olen nimittäin ilmoittautunut Tapanilan Urheilutalon jousiammunnan alkeiskurssille. Ei ollut ihan eka kertani lajin parissa, sillä kävimme työporukan kanssa virkistäytymässä samassa paikassa jotain pari vuotta sitten. Silloin jo tykästyin hommaan, kun sain kaikki ampumani nuolet osumaan tauluun.


Kelta-oranssit nuolet on minun :)

Kyllä ne nuolet eilenkin aika hyvin osui. Ja ainakin mulle tuli hiki. En tiedä onko se tarkoituksena tässä lajissa, mutta kyllä se jousen jännittäminen näin alkuunsa kävi ihan työstä. Ja tässä lajissa tönköstä jalasta on vain hyötyä - pysyy paremmin oikeassa asennossa. Olen lähes varma, etten olisi entisessä elämässäni kuuna päivänä saanut aikaiseksi ilmoittautua kurssille. Olisi ollut muka kaikkea tärkeempää tai kivempaa tekemistä.

Entinen elämäni päättyi siis noin puolitoista vuotta sitten onnettomuuteen, josta suurimpana ja näkyvimpänä seurauksena on oikean jalan pysyvä vamma. Jalka on naulattu tönköksi nilkasta lonkkaan ulottuvalla luunsisäisellä ydinnaulalla, joka siis estää polven taipumisen. Sori, jos olen kertonut tämän jo aiemmin, muistikin pätkii, mutta en nyt aio sen tarkemmin asiaa selvittää. Jos jotakuta kiinnostaa, niin saa kysyä.

En ole koskaan ollut mikään himo-liikkuja, mutta perheen kanssa on tullut kesäisin pyöräiltyä ja ravattua metsissä ja kallioilla etsimässä geokätköjä. Vajaa 10 vuotta sitten löysin murtsikkahiihdon uudelleen, mikä johtunee siitä, että talvisin jäätyvä meri ympäröi asuinpaikkaamme. No, pyöräily ainakin jää historiaan, mutta hiihtoa olen ajatellut kokeilla ensi talven lumilla. Jäällä hiihdossa on se mukava puoli, ettei ole pelkoa ylä- ja alamäistä. Ainakin nyt tulee mietittyä uusia vaihtoehtoja liikkumiselle, kun pelkkä kävelykin on vielä super hidasta ja väsyttävää. Koska sain raahattua itseni jousiammuntaan, luulen olevani matkalla vammasta toipumiseen ja sen hyväksymiseen.

Jottei mene ihan tylsäksi löpinäksi, niin laitan yhden kuvan mukaan. Tällä hetkellä yksi harvoja luonnonkasveja meilläpäin, joissa näkyy elon merkkejä :) Tosin viikonloppuna bongasin myös ekat leskenlehdet.

 

 

Aurinkoista viikon jatkoa!

Tulikin matto

Fysioterapiani peruuntui (pikaista paranemista toivotan), joten ajattelin tulla näyttämään eilen valmistuneen virkkaustyöni, josta kerroin pari postausta sitten. Sain ostettua lisää ontelokudetta melko nopeasti ja löytyi vielä sopiva värikin. Ostin ensin tummanruskeaa, mutta onneksi aloin ääneen kyselemään, että onko kudetta olemassa tummempaa beigeä, kun korista ei löytynyt. No, värikartasta löytyi sopiva ja takahuoneessa sitä oli vielä yksi vyyhti jäljellä, joten vaihtokaupat tuli.

Pikkuisen jäi pieneksi meidän vessaan, kun en jaksanut keriä enempää. En siis käyttänyt reunaan kuin noin puoli vyyhtiä, keskustaan meni koko kilon vyyhti. Ontelokuteen kanssa puuhastelu on nimittäin melko fyysistä hommaa :) Pojalla väsyi kädet vyyhtiä pidellessä, minulla keriessä. Itse virkkaaminen käy myös treenistä, joten en jaksa sitä yhtäjaksoisesti kovin pitkään.

Reunasta tuli myös vähän kihara, kun en oikein osannut lisäyksiä tehdä oikein. Siksi kulmatkin on vähän eri paria. Ja tarkkasilmäinen huomaa helposti värin vaihtumiskohdan :) No, harjoitus tekisi mestarin, mutta en taida ihan äkkiä ryhtyä virkkaamaan.

Matto tuntuu muuten kivalta paljaiden jalkojen alla. On vähän kuin pienet nystyrät hieroisivat jalkapohjia - kosketusterapiaa heti aamusta :)

Ulkona on taas kaunis talvimaisema eilisen lumisateen jäljiltä. Saas nähdä, mitä tänään keksin puuhastella. Varmaan alan neulomaan lippapipoa, jollaisia innostuin kokeilemaan erilaisista langoista. Ja niitähän minulla piisaa :)

Aurinkoista päivää!

Ameriikan tuliaisia

Perheeni eli mies ja pojat kotiutuivat Miamista viikko sitten. Heidän pyykkinsä olen saanut jo pestyä, mutta tuliaiset ovat vielä jonkin verran levällään ja etsivät paikkojaan. Oli kyllä ihanaa saa perhe kotiin, vaikka ei olisi tuliaisia tullutkaan :) En nimittäin saanut oikein nukuttua, kun toiset olivat maailman äärissä. Vaikka tekstiviestit lensivät, niin silti olin huolissani. Oli minulla kyllä kaikenlaista ohjelmaa kotonakin, ystävät piipahtelivat kyläilemässä ja kävin jopa Kansallisoopperassa kuuntelemassa ja katsomassa Figaron häät.

Yhtään ei harmittanut, vaikken päässyt reissuun mukaan. Floridassa oli kuuma, enkä olisi voinut uida tai ottaa aurinkoa saati, että olisin jaksanut/pystynyt istumaan lentokoneessa niin pitkään. Pääsin kuitenkin nojatuolimatkalle kuvien kera. Ja ihanien tuliaisten, jotka tuntuu siksikin ihanilta, että tiedän mieheni inhoavan mitä tahansa shoppailua. Paitsi Motonetissä tai Puuilossa :)

Nämä korutarvikkeet ovat jättimäisestä askartelutarvikeliikkeestä. Eivät ehkä ole ihan mun tyylisiä, mutta ne on suurella rakkaudella valittuja. Kertoo miehestäni, että hän tietää kyllä minun tekevän koruja ja siis näkeekin sen, mutta ei niin kiinnitä sivuseikkoihin huomiota, kuten mitä materiaaleja käytän. Eiköhän noistakin jotain synny, kun vähän makustelee.

Karkkia tuli järkyttävä määrä, eikä kuvassa ole edes kaikki. Maitotölkin näköisessa purkissa olevien Whoppers suklaapalleroiden kuvittelin olevan herkullisia, mutta eivät olleet. Kuten ei muutkaan suklaat. Kyllä Fazer tekee parempaa. Erikoisin makukokemus oli avaruus-jäätelö, jota olivat ostaneet Kennedy Space Centeristä. Se oli kai pakastekuivattua tms. marengin oloista ja ihan pahvin makuista.

Aivan ihanat on nämä UGGin karvaiset kumitossut. Ja oli mielestäni kohtuuhintaisetkin, mikä on sinänsä yllättävää, että ovat USAssa kuitenkin tuontitavaraa.

Sain myös ihanan käsilaukun, joka oli niin törkeän kallis, etten kehtaa sitä edes täällä esitellä. Jaksaa taas odotella omia reissuja. Parin viikon päästä lähden ekalle ulkomaanreissulleni melkein puoleentoista vuoteen, nimittäin Tukholmaan. Haluan nähdä siellä Fotografiska -museossa Henri Cartier-Bressonin näyttelyn. Jos laiva ei hirveästi keinu, niin jaksan ehkä könkätä siellä kyynärsauvojen kanssa, mutta otan myös pyörätuolin mukaan. Kaupungille en jaksa lähteä koikkelehtimaan, mutta valokuvataiteen museohan on ihan siinä Viking Linen terminaalin kupeessa, jonne mieheni jaksaa mut tyrkkiä. Siitä reissusta sitten myöhemmin.