Hiihtolomailua

Hiihtoloma on oikeastaan jo takanapäin ja kaikenlaista kivaa tuli koettua. Kirjoitan niistä varmaan useammassa erässä, muuten kuvista tulisi varsinainen sekametelisoppa. Minun oli tarkoitus päivittää blogia jo lomalla, mutta enpä sitten ehtinytkään. En voi sanoa, että olisin ollut super kiireinen, koska en edes voinut osallistua muun perheen kanssa lasketteluun, mutta teinpä sitten kaikkea muuta - kuten käsitöitä.

Ensinnäkin terkkuja Jämsästä Himokselta, jossa vietimme vuokramökissä neljä yötä. Yksi päivä oli näin aurinkoinen, muut ihan pilvisiä. Mökkimme oli näitä Länsi-Himoksen rinteitä vastapäätä.

 

Yhtenä päivänä ystäväni, joka on Jämsäsn seudulta kotoisin, mutta asuu lähes naapurissa täällä Hesassa, toimi kuskinani. Kiertelimme päivän kivoissa kohteissa ja teimme kivoja ostoksia.

 

Ensimmäinen kohteemme oli Lahtiset Oy:n huopatossutehdas. Tehtaanmyymälässä oli tosi hiljaista, mutta itse tehtaalla ei kuulemma ole.

 

 



Lahtiset Oy:lle on huopatossuja suunnitellut myös Aki Choklat, jonka mallistosta ostin itselleni sisäkäyttöön tällaiset tohvelit. Minulla nimittäin aina palelee varpaita. Näissä on myös hyvät ja pitävät kumipohjat, niin en liukastu, kun harjoittelen portaissa liikkumista.

 



 

Jämsän seudulla on muitakin huopatehtaita, joten lankaostoksilla kävimme Jämsän Huopatehtaan myymälässä. Sieltä ostin hahtuvalankaa, josta aloin heti neulomaan lovikkaita. Laitan myöhemmin kuvan valmiista. Näiden värien lisäksi ostin tylsästi yksiväristä ruskeaa, vaikka tarjolla olisi ollut jos jonkinvärisiä sekoituksia. Itselleen on pysyttävä uskollisena. Tuo harmaan ja vihreän sekoituskin taitaa olla meikäläiselle jo todella radikaali valinta:)

 

Sitten retkemme jatkui kirpparille, jonka nimi on Pirkkis. Juu, en aloittanut neulomista tässä välissä :) Kuvia ei tullut otettua edes ostoksista, joita löytyi itselle, ystävälle ja ystävän tyttärelle. En ole sairaalareissun takia päässyt kirppiksílle yli vuoteen, mutta silti luulen, että Jämsässä tarjonta oli parempilaatuista ja hinnatkin kohtuullisempia kuin pääkaupunkiseudulla. Tuli taas into päästä kiertämään näitä kotiseudun kirppareita.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä päädyimme Witikkalan kartanoon, josta tuli tehtyä muutama vaatehankinta -50% alesta.



Voi miksi en älynnyt ottaa kuvaa ihanasta Mailegin morsiuspupuparista? Oli silti tosi kiva päivä.

 

Nyt keskityn katsomaan Putouksen finaalia, vaikka lempparihahmoni Kristoffer Taxfree putosikin jo aikoja sitten. Heippa!

Lapset ovat tärkeitä

Eihän elämässä ole mitään tärkeämpää kuin lapset. Sanoo Eero Aarnio Plan Pastillin pakkauslaatikossa. Hän suunnitteli tämän säästölippaan välittämisen symboliksi Planille kehitysmaiden lasten hyväksi. Minä ostin sen pojalleni, kun hinta oli sopivasti laskenut useita kymppejä siitä, kun ekan kerran näin säästölippaan muistaakseni Design Forum Shopissa jokunen vuosi sitten.

Kaapelitehtaan kaupasta löytyi toinenkin hyväntekeväisyyttä tukeva tuote. Koska olen aina ollut hulluna kaikenlaisiin pehmo-otuksiin, en voinut jättää tätä söpöläistä kaupan hyllylle. Tästä Julia Vuoren tapiirista hyötyvät Sylva ry:n kautta syöpää sairastavat lapset vanhempineen.

Innostukseni pehmoihin jakaa nuorempi poikani, joka täyttää parin kk:n päästä 13 ja vieläkin hän jakaa sänkynsä useamman pehmeän otuksen kanssa. Eikä häpeile sitä yhtään. Ihailtavaa, vaikka murrosikä jo kolkuttelee ovella. Pojalla on tapana nimetä kaikki asiat, oli ne sitten kukkia, kärpäsiä tai pehmoja. Tapiiri sai nimekseen Tapio.

Nämä mun kuvat on edelleen luvattoman huonoja, kun napsin ne vaan kännykällä enkä jaksa käsitellä niitä mitenkään. Olen jo pari viikkoa kärsinyt yskästä, joka äityi kurkkukivuksi, kuumeeksi ja vuotavaksi nenäksi. Yritän kaivaa tuon pölyttyneen järkkärini joku kaunis päivä esiin, jotta kuvien taso paranisi.

Kun kerran hyväntekeväisyydestä on puhe, ei pidä unohtaa sydäntäni lähellä olevaa Hope-yhdistystä. Vaikken enää pysty olemaan aktiivisesti mukana avustusten pakkaamisessa ja kuljettamisessa, sydämeni on mukana. Teen sen verran kuin jaksa sähköpostin ja puhelimen avulla kotoa käsin.  Minulla on yhdistyksen kautta myös kummiperhe Kuopion seudulla ja se jos mikä on palkitsevaa.

Nyt alan kilkuttaa puikkoja ja ehkäpä seuraava juttu tulee neulomuksista. Sain kutsun maaliskuun alussa pidettävään kotitoripäivään, jonne pitäisi valmistua myytävää. Koruja en ole väkertänyt sitten joulukuisten Naisten joulumessujen. Jos ihmettelette, miten jaksan flunssassa neuloa, niin paljastan salaisuuteni. Neulon aina sängyssä puolimakaavassa asennossa telkkaria katsellen. Asento on niin hyvä, ettei hartiatkaan väsy yhtään.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Ollaan nätisti

Keskiviikkona tulikin nautittua kulttuurista oikein kaksin käsin. Ensin suuntasin Kaapelitehtaalle Valokuvataiteen museoon, jossa on samaan aikaan meneillään kaksi kiinnostavaa näyttelyä - Nelli Palomäen mustavalkoisia muotokuvia ja Hannula & Hinkka -kokoelman Valokuva taiteeksi -näyttely. Museossa ei saa tsuumailla yksittäisiä kuvia eikä käyttää salamaa, siksi laitan tähän vain muutaman yleisotoksen.

Olen aina tykännyt valokuvataiteesta, erityisesti mustavalkokuvista, koska niissä voi pelata niin paljon valoilla ja varjoilla. Toisaalta suurin suosikkini valokuvaajista on Elina Brotherus, jolta olen nähnyt ainoastaan värikuvia. Hänen töitään oli näyttelyssä esillä kolme. Olisi ihana joskus omistaa hänen teoksensa, mutta siitä haaveillessa voin katsella kuvia kirjasta, jonka löysin Kaapelin kaupasta. Alla kirjasta kuvattuna kaks mun ehdotonta suosikkia.

Baigneuse, orange montant ja Model Study 5

Samaisesta kaupasta löytyi muutakin kivaa, mutta esittelen ne erikseen, koska ovat niin toisesta maailmasta valokuviin verrattuna. Kaapelitehtaalla on myös tosi kiva ravintola Hima & Sali jossa kävin lounastamassa kasvis-wokin. Nam !

Kaapelilta jatkoin Rikhardinkadulle Taidelainaamoon. Siellä minua odotti teos, jota olen haikaillut useamman vuoden. Ensikohtaamisemme tapahtui Kaapelitehtaan teosvälityksessä muistaakseni vuonna 2010 ja siitä asti se on silloin tällöin kummitellut mielessäni. Aina välillä kävin netissä kurkkimassa teosta taiteilijan kotisivuilla, mutten koskaan uskaltautunut ottaa häneen yhteyttä. Kunnes sitten viime syksynä Taidelainaamon uutiskirjeen innoittamana menin kurkkimaan heidän sivuilleen ja sinnehän tuo himoitsemani taulu oli tullut tyrkylle :) En enää kauan miettinyt, kun otin yhteyttä minulle ennestään tuttuun taiteen hankintapaikkaan. Aiemmat hankintani sieltä ovat grafiikkaa ja kooltaan paljon pienempiä. Ta daa, saanko esitellä:



Ollaan nätisti, Hannele Kumpulainen

Taulu ei ole vielä löytänyt lopullista paikkaansa kotonamme, koska mietinnässä on kaksi eri sijoituspaikkaa. Tällä hetkellä se on makuuhuoneessa sängyn päädyssä. Vietänhän tätä nykyä eniten aikaa makuuhuoneessa, koska väsyn niin nopeasti.

No niin, nyt tuli lähtö - mies kutsui ruokapöytään. Ihanaa viikonloppua !

Panda-tyttö

Vihdoinkin sai pandafani mekkonsa ja taitaa Sofia kovasti tykätä. Ainakin sanoi heti laittavansa sen päälle eskariin. Mekon kanssa sopii hyvin musta korvapipo, on vähän niinkuin pandan korvat. Mustasta ei oikein erotu palmikot, mutta seuraavassa kuvassa ne erottuvat paremmin. Isosisko Krista nimittäin sai marjapuuron värisen pipon. Olen nyt innostunut tehtailemaan noita korvapipoja, joissa toisissa on pystyt ja toisissa luppakorvat.

 

Pipoista siirrytäänkin sitten langanteon alkulähteille. Ei sentään lampaisiin, mutta langan kehräämiseen. En ole sitä koskaan itse kokeillut, tuskin osaisinkaan, kun en edes tunne kaikkia rukin osia. Tarkoitukseni on kyllä ottaa selvää, koska sain äidiltäni vanhan rukin, joka on joskus kuulunut mummilleni. En tiedä hänenkään itse kehränneen ja rukin aiemmat vaiheet ovatkin hämärän peitossa.

 

 



Ajattelin selvittää, josko löytyisi joku taitava rukin kunnostaja. Tuosta polkimesta puuttuu ainakin yksi kiinnitysjuttu ja pari muuta on korvattu jollain rautalanka viritelmällä. Rukki on joskus maalattu mustaksi, mutta onneksi äitini on poistanut paksun maalikerroksen.

Sellaista tällä kertaa. Rauhallinen viikonloppu ja monta huonosti nukuttua yötä takana. Hirveä yskä on vaivannut viikon verran. Miksi kurkkua kutittaakin pahiten aina yöllä? Toivottavasti yskänlääkkeestä löytyy apu.

Uusi menopeli

Näin harmaana päivänä on kiva muistella vähän aurinkoisempia päiviä. Koeajoin ystävältä lainattua potkukelkkaa ja päädyin ostamaan itselleni ihan oman menopelin. Kyseessä on Eslan F7-malli koivunvärisenä. Mieheni vähän tuunaili kelkkaa ja lisäsi siihen soittokellon ja vauhtitarroja :)

Kyllä nyt kelpaa lähteä ulkoilemaan. Helpottaa muutenkin liikkumistani, kun kyynärsauvoilla en jaksa kovin pitkään kävellä eikä pyörätuolilla ole toivoakaan lähteä lumihankeen. Viime lauantaina aurinko näyttäytyi sen verran, että lähdettiin koko perhe ulkoilemaan meren jäälle. En nyt muista, olenko jo aiemmin kertonut, mutta asumme saaressa, joten jäälle on lyhyt matka. Suurimmaksi osaksi minä istun kyydissä ja mies työntää :) Toinen pojistamme potkutteli lainakelkalla.

Sain muuten juuri luettua syksyn kirjamessuilta ostamani Lars Keplerin Tulitodistajan. Tämä oli kyllä ehdottomasti paras tuon nimimerkillä kirjoittavan pariskunnan kolmesta dekkarista. Todella jännä ja pihdeissään pitävä tiiliskivi-romaani, jossa riittä juonenkäänteitä toisensa jälkeen. Jäin kyllä miettimään, että millaista pahuutta sitä maailmassa riittääkään. Seuraavaksi yritän lukea jotain kevyempää.

Kivaa viikon jatkoa!

Taas toimii

 

 

Hei vaan! Vihdoinkin alkoi bloggerissa toimia kuvien liittäminen vanhaan malliin. Lisäsin samalla edelliseen tekstiin pari kuvaa Gumbostrandin Konst & Form:sta. Olen siellä vierailun jälkeen käynyt toisessakin näyttelyssä. Helsingin Taidehallissa kävin katsomassa Leena Luostarisen värikkäitä ja valtavan kokoisia maalauksia. Seuraavaksi aion suunnata Valokuvataiteen museoon Kaapelitehtaalle.

 

Tällä viikolla en ehdi mihinkään mukavaan paikkaan, kun joka päivälle on varattu käynti joko sairaalassa kontrolleissa tai fysioterapiassa ja muissa kuntoutuksissa. Ihan työstä käy tämä kuntoutuminen. Onneksi odottaessa ehtii heilutella puikkoja :) Viime syksyn Novita-lehdessä näin tämän panda-mekon ja jo silloin päätin, että jonain päivänä teen sen ystäväni tytölle, joka on todellinen panda-fani. Itsekin olen aina tykännyt jättiläispandoista, mutta kyseinen tyttö on tainnut edellisessä elämässään olla panda :) En ole todella pitkään aikaan neulonut mitään ohjeen mukaan ja tässäkin ohjeessa oli puutos. Onneksi yksi toinen bloggaaja (Arjen jaloissa) oli neulonut saman mekon ja sain häneltä apua, kun en malttanut odottaa arkea ja soittoa Novitaan. Pandafani ei ole vielä ehtinyt mekkoaan hakea, mutta toivottavasti tykkää.





 

Pari pipoakin on ehtinyt valmistua, mutta toinen lähti maailmalle tuubihuivin kanssa ennen kuvausta. Toiselle pipolle tuli korvat, kun ajattelin kokeilla vähän erimallista kuin yleensä teen.

 





Joulukuun alussa Tampereen Näsinlinnassa järjestetty Milavidan jouluinen antiikki-ja sisustustustapahtuma saa huhtikuussa jatkoa keväisellä tapahtumalla. Joulukuussa sieltä lähti mukaani tuo alakuvan vasemmanpuoleinen Arabian vanha desilitran mitta. Toinenkin mitta oli tarjolla Penni ja Lilli -osastolla, mutta nuukuuksissani jätin sen sinne. No, mieltä jäi kaivelemaan, joten olihan se tilattava kotiin.

 

Arabian esinehausta selvittelin ja oletan vasemman mitan olevan Kaj Frankin suunnittelema, leiman mukaan 1949-1964 vuosien tuotantoa. Mallihan muistuttaa hieman Kilta-sarjan kannua. Jos joku tietää jotain oikenpuoleisesta mitasta, otan tiedot kiitollisuudella vastaan. Nämä on todennäköisesti suunnattu vientiin, ainakin leimojen perusteella käsitin niin, mutta en ole asiantuntija.

 

Tässä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti aurinko paistaa viikonloppuna, niin voisi mennä taas jäälle potkukelkkailemaan, kuten teimme sunnuntaina.

Hyvää Uutta Vuotta!

Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui melkoisen rauhallisesti meidän perheen osalta. Oli tosi mukavaa vain olla joutilaana perheen kanssa niin, ettei kellään ollut kiire mihinkään. Ja ihana jouluinen fiilis oli runsaan lumen myötä. Itse en juurikaan päässyt ulkoilemaan, kun pyörätuolin kanssa olisi hankalaa liikkua hangessa. Siksi blogissakin on ollut hiljaista, kun juuri missään en ole käynyt.

Neulonut olen kyllä ahkerasti. Pipoja on valmistunut muutamia ja sain vihdoin valmiiksi yhden villatakin, joka on kappaleina odotellut kaapissa useamman vuoden. Tai no, napit siitä vielä puuttuu. Kun ne on paikoillaan, saatan laittaa kuvan. Yksi tilaustyö; palmikko-tuubihuivi valmistui juuri ja siihen sopiva pipo on vielä tekeillä.

Vältin tälle viikolle suunnitellun sairaalareissun - thank god, ja siksi pääsimme koko perhe tutustumaan taiteeseen melkein kotinurkilla. Sipooseen avattiin nimittäin viime vuoden lopulla Gumbostrand Konst & Form taide- ja tapahtumakokonaisuus, joka toimii Hartwallin vanhassa tehdasmiljöössä vain 30 minuuttia Helsingin keskustasta. Tiloissa toimii gallerian lisäksi myymälä ja kahvila, jossa tarjoillaan viikonloppuisin brunssi.

 No voi kökkö! Taasko tää blogger on muuttunut? En saa liitettyä tähän kuvia läppärini tiedostosta, miksi? Osaako joku auttaa. Webcamista, URL-osoitteesta ja ties mistä muualta voisin kuvia siirtää, mutta kun ne on tän lärpykän tiedostossa., niin EI onnistu. Ärsyttävää!!! No, laitan ne myöhemmin, kunhan saan perehdyttyä asiaan.

Mukavaa uuden viikon alkua!