lauantai 9. helmikuuta 2013

Lapset ovat tärkeitä

Eihän elämässä ole mitään tärkeämpää kuin lapset. Sanoo Eero Aarnio Plan Pastillin pakkauslaatikossa. Hän suunnitteli tämän säästölippaan välittämisen symboliksi Planille kehitysmaiden lasten hyväksi. Minä ostin sen pojalleni, kun hinta oli sopivasti laskenut useita kymppejä siitä, kun ekan kerran näin säästölippaan muistaakseni Design Forum Shopissa jokunen vuosi sitten.


Kaapelitehtaan kaupasta löytyi toinenkin hyväntekeväisyyttä tukeva tuote. Koska olen aina ollut hulluna kaikenlaisiin pehmo-otuksiin, en voinut jättää tätä söpöläistä kaupan hyllylle. Tästä Julia Vuoren tapiirista hyötyvät Sylva ry:n kautta syöpää sairastavat lapset vanhempineen.

Innostukseni pehmoihin jakaa nuorempi poikani, joka täyttää parin kk:n päästä 13 ja vieläkin hän jakaa sänkynsä useamman pehmeän otuksen kanssa. Eikä häpeile sitä yhtään. Ihailtavaa, vaikka murrosikä jo kolkuttelee ovella. Pojalla on tapana nimetä kaikki asiat, oli ne sitten kukkia, kärpäsiä tai pehmoja. Tapiiri sai nimekseen Tapio.



Nämä mun kuvat on edelleen luvattoman huonoja, kun napsin ne vaan kännykällä enkä jaksa käsitellä niitä mitenkään. Olen jo pari viikkoa kärsinyt yskästä, joka äityi kurkkukivuksi, kuumeeksi ja vuotavaksi nenäksi. Yritän kaivaa tuon pölyttyneen järkkärini joku kaunis päivä esiin, jotta kuvien taso paranisi.

Kun kerran hyväntekeväisyydestä on puhe, ei pidä unohtaa sydäntäni lähellä olevaa Hope-yhdistystä. Vaikken enää pysty olemaan aktiivisesti mukana avustusten pakkaamisessa ja kuljettamisessa, sydämeni on mukana. Teen sen verran kuin jaksa sähköpostin ja puhelimen avulla kotoa käsin.  Minulla on yhdistyksen kautta myös kummiperhe Kuopion seudulla ja se jos mikä on palkitsevaa.

Nyt alan kilkuttaa puikkoja ja ehkäpä seuraava juttu tulee neulomuksista. Sain kutsun maaliskuun alussa pidettävään kotitoripäivään, jonne pitäisi valmistua myytävää. Koruja en ole väkertänyt sitten joulukuisten Naisten joulumessujen. Jos ihmettelette, miten jaksan flunssassa neuloa, niin paljastan salaisuuteni. Neulon aina sängyssä puolimakaavassa asennossa telkkaria katsellen. Asento on niin hyvä, ettei hartiatkaan väsy yhtään.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)