perjantai 27. joulukuuta 2013

Vähän vielä joulua

Kyllä nyt kelpaa blogia päivittää :) Olen varmaan ollut tosi kiltti ja tai sitten tontut kyllästyivät iänikuiseen marmatukseeni tietoteknisistä ongelmista. Joulupukki muisti uutukaisella läppärillä ja värikin osui ihan nappiin. Tykkään tosi paljon tuollaisesta murretusta oranssista. Neulekin löytyy samassa sävyssä ja mm. ballerinat.



Läpyskän kansi taittuu tuolleen, olisko 360 astetta ja siten siitä tulee tabletti, jota voi käyttää myös sormella tökkien. Kyllä on tekniikka ihmeellistä!


Sitten muita kuvia meidän jouluajasta, joka oli todellakin monen toivotuksen mukainen eli rauhallinen. Eipä sitä paljon huvittanut nenäänsä ulos työntää, kun vettä satoi koko ajan ja oli ankean harmaata. Jouluaattona kävimme virittäytymässä tunnelmaan Östersundomin kappelin aattohartaudessa.


Sitten ukki ja mummi, siis mieheni vanhemmat, tulivatkin syömään ja viettämään aattoiltaa. En kuvannut meidän pöperöitä enkä kattauksia, kun ei ne kovin ihmeellisiä olleet. Sitä ihmettelen, etten tuntenut missään vaiheessa kiirettä tai stressiä, vaikka unohdinkin esim. maustekurkut kauppaan.  En muutenkaan tee rosollia, joten ei se niin suuri puute ollut. Söimme tavallista kurkkua :) Torttuihinkaan en laita luumuhilloa vaan omenakaneli-marmeladia. Pojillekin kelpaa.


Tulppaanit ehti vähän väsähtää, kun niitä pitäisi muistaa leikellä ja vaihtaa vettä välillä. Ukin kasvattama, mökiltä haettu kuusi on säilyttänyt neulasensa hyvin. Tänä vuonna siinä ei kynttilöiden lisäksi kuin punaisia lasipalloja ja ystävän tekemiä valkoisia, kristallein koristettuja huopapalloja. Joka jouluiseksi perinteeksi on muodostunut kuusen valojen sytyttämiseen liittyvä lausahdukseni: "Ajatelkaa, yli 20 vuotta vanhat valot ja aina vaan toimii!" Tosiaan, 25 vuotta vanhat Airamit (hintalapun mukaan maksaneet Anttilassa 59,90 markkaa) ovat yhä kunnossa.


Joulupäivän aamuna sai sentään herätä upeaan auringonnousuun.


Koko päivä tuli otettua rennosti, lukien ja telkkarista elokuvia katsellen. Katsoin mm. iki-ihanan Prinsessan. Samoissa maisemissahan kävimme kesällä Kellokoskella. Koteloiduin nojatuoliin viltin alle lukemaan itselleni lahjaksi ostamaani kirjaa. Kuvakulma näyttää hassulta siksi, että nostin jalkoja telkkariruudun eteen.


Ihme kyllä sain tuon yli 600-sivuisen opuksen luettua parissa päivässä, mutta se oli niin koukuttava lukuisine jännittävine käänteineen.  Lars Keplerin nimellähän kirjoittaa ruotsalainen pariskunta, jonka neljäs dekkari tämä Nukkumatti on. Ensimmäisestä eli Hypnotisoijasta en tykännyt. Jätin sen jopa kesken, koska kirjoitustyyli oli jotenkin naiivi. Tämä neljäs ei myöskään ihan yllä kahden keskimmäisen tasalle. mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan. Yhden tärkeän käänteen kuvaaminen on jotenkin epäselvä, että jäin ihmettelemään sitä seuranneita tapahtumia, mutta pitänee lukaista kohta uudelleen. Kirja herättää myös miettimään hoitohenkilökunnan toimintatapoja vankiloissa  - voisiko tuollaista oikeasti tapahtua?


Koska kyynärsauvasta on tullut vakituinen seuralaiseni, päätin ostaa sellaisen ihan omaksi. Tuossa uudessa ei ole paljon eroa terveyskeskuksesta lainassa oleviin sauvoihin, mutta niissä tuo putki on harmaa ja tässä uudessa lisäksi silikoninen eli mukavampi kädensija. Tarvitsen vain yhtä kerrallaan ja mietin, josko ostaisi vielä kesäksi kokonaan turkoosin sauvan. No, katsotaan. Kiinnitin sauvaan ystävältä lahjaksi saadun Humbugi-heijastimen. Koska se ei ole virallisesti hyväksytty, on takissa hyvä olla ihan hyväksyttykin versio, jollaisen myös sain.


Sain nimittäin taas todeta, että pimeä tulee tosi aikaisin, kun teimme miehen kanssa pienen pyörätuolilenkin naapurustossa. Meilläpäin kun ei katuvalotkaan näemmä aina toimi. Sisällä ei pelkkä kynttilänvalo haittaa yhtään.


Ensi viikolla lähdemmekin sitten lumen  ja revontulien toivossa Lappiin. Nyt hyvää viikonloppua!


2 kommenttia:

  1. Voi miten mukava lahja tuo oma kone. Minäkin odottelen ihan omaani, vuoden vaihteen jälkeen kuulema tulollaan. Kyynärsauvan suhteen olen sitä mieltä, että kun se kerran on vakivaruste, niin tosinaisella pitää olla ainakin kaksi. Lemppariväriä vielä, jos vaan löytyy. Olispa aika "kähee" oranssina ;) Samahan on silmälasien kanssa, asujen mukaan niitäkin jotkut vaihtelevat - jopa päivittäin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä toimiva kone pitää olla, mutta vielä se vaatii opettelua. Harmi kyllä oranssia keppiä ei ole saatavilla, kirkkaan keltainen tai sininen olisi ollut. Turkoosikin oli loppu, mutta jos kesäksi tulisi taas :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)