sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Pieni pala paratiisia - Sälgkullan puoti

En oikein tiedä mistä aloittaisin. Nyt on niin paljon kuvia ja kerrottavaa viime perjantaisesta retkikohteestani. Olen tiennyt paikan olemassaolosta pitkään ja monesti ajanut sen ohi, mutta portti ei ole ollut auki. Sain kuitenkin tällä viikolla kuulla Villa Nokkosen Tarjalta, että nyt on kesäkausi avattu




Siltä istumalta tiesin mihin suunnistan heti perjantaina. Paikka sijaitsee noin 10 min. päässä meiltä juuri ja juuri Sipoon puolella, kun Helsingin raja on ylitetty. Älkää pelästykö, että olette eksyneet Sipoonkorpeen, jatkakaa vain ajamista hyvin mutkaisella tiellä, kyllä se sieltä tulee. Onneksi näin eläkeläisenä voi ajella päiväsaikaan, niin välttyy vastaantulijoilta, tie vaikuttaa melko vaaralliselta ainakin minun taidoillani.


Portista voi rohkeasti ajaa sisään kohti yläkuvan antiikkiriiheä, laaja aukea on tarkoitettu pysäköintialueeksi. Itse epäröin, saako siihen ajaa autolla, mutta tien varressa ei ole tilaa pysäköidä. Portista heti vasemmalla oleva Pohjanmaalta siirretty aitta toimii kirppiksenä ja sen läpi käydään peremmälle pihapiiriin, puotiin ja museoon. Kirppis ei ollut vielä auki, harmi.





Kuvani eivät tee oikeutta vanhojen rakennusten ja esineiden patinalle, vaikka olin varustautunut ihan järkkärikameralla, josta tosin loppui virta kesken ja jatkoin tuttuun tapaan kännykällä. Huomasin jälkikäteen, että en ole edes malttanut tarkentaa kuvia tarpeeksi, mikä johtuu ilmeisestikin siitä, että huokailin ihastuksesta haltioituneena mihin tahansa katsoinkin :)




Hyvin hoidettu sammaleensekainen pihanurmi on kaunis ja pehmoinen kävellä ja joka puolella pihaa on erilaisia asetelmia. Suoraan koivun takana pilkottava talo on isäntäväen koti. Minä suunnistin kohti vasemmalla näkyvää puotia, jonka toisessa päässä on isännän kirjoituskammari.



Puodin ovella upea nainen Kerstin Enbom, jonka kätten jälki näkyy kaikessa Sälgkullan tilalla.


Hänen CV:nsä puhukoon puolestaan:






Pelkästään tämä yksi huone on niin täynnä mitä eilaisimpia Kerstin Enbomin käsityötaidon näytteitä; koruja, kortteja, koristeita ja käyttöesineitä, että on vaikea käsittää niiden olevan vain yhden ihmisen aikaansaannoksia. Niitä kun on vielä lisää joka puolella taloa ja pihapiiriä, eivätkä rajoitu vain esineisiin, vaan Kerstin työntää sormensa myös multaan, jonka tuloksena on mm. salainen puutarha. Sen näin tällä kertaa vain kuvista, joita tämä aikaansaava nainen esitteli henkilökohtaisesta albumistaan, mutta kunhan puutarha puhkeaa kukkaan kesän ollessa pidemmällä, niin menen uudestaan.

(Hanna ja Tarja, sovin jo vierailun tännekin sitten kesäkuussa, kun tulette maakuntakierrokselle :)


Lisää vain valmistuu.
Kerstin pyöritteli koko ajan lankoja sormissaan, vaikka minä häiritsin kysymyksilläni. Mutta ilokseni hän kertoi auliisti paikan ja esineiden historiasta. Sekä täällä puodissa että myöhemmin esittelemässäni museossa on runsaasti upeita vanhoja huonekaluja ja pienesineitä, jollaisia en muista nähneeni edes museoissa. Voihan se johtua siitäkin, etten nuorempana ollut niin kiinnostunut vanhasta tavarasta kuin nyt :)



Nalleja on puodissa joka puolella. Niitä on Kerstin tehnyt vaatteineen niin karvaisina kuin patjaraitakankaastakin. Suloisia!




Moni huonekalu on peräisin Pohjanmaalta ja niissä on alkuperäiset koristemaalaukset säilyneet todella hyvin. Ainakin sen käsityksen sain, että ovat alkuperäisiä, vaikka tuo ruutulattia ei esimerkiksi ole alkuperäinen. Tuollaista kulmakaapin ja kellon yhdistelmää en ole ikinä nähnyt - kaunis on.




Huonekalut eivät ymmärrettävästi ole myynnissä, mutta astioita ja muuta vanhaa pienesineistöä kyllä saa ostaa ja antiikkiriihestä löytyy myös isompaa tavaraa. Kirppiksestä en tiedä, mutta innolla odotan pääseväni sinne :)


Kuten huomaatte, tavaraa on todella paljon, eikä kaikki siten pääse esille. Siksi suosittelen käyntiä paikan päälle, ihan vaan vaikka historian oppituntina. Jotkut esineet saattavat näyttää tuntemattomilta ihan sen vuoksi, että Kerstin on tuunannut ne uuteen uskoon :)


Vielä yksi huone on puodissa katsomatta. Täällä on runsaasti Kerstinin tyttären, Sofia Enbomin tekstiilejä,  joissa on käytetty hänen printtikuosejaan.










Mikään materiaali ei vaikuta olevan vieras Kerstin Enbomille. Hänen taitavissa käsissään taipuu niin herkkä pitsi kuin kova betonikin. Hän järjestääkin täällä Sälgkullassa myös betonikursseja.
Astutaanpa sitten hetkeksi ulkotiloihin.




Hevosenpää on tarkoitettu suihkulähteeksi. Mutta sellaisesta saa aikaan myös hirviön, kun käyttää sammalta koivusta tippuneen oksan kanssa.


Betonilla on katettu myös koivun juurella oleva pöytä.



Seuraavaksi mennään tutustumaan museoon.




Kerstin Enbom on itse maalannut makuukammarin tapetit. 







Vieressä on vielä pikkuinen, museokäytössä oleva mökki. Siellä mm. riippui Kerstinin käytössä ollut Koiviston kansallispuku.



Tuollaista "kellolla" varustettua vyyhdinpuuta en myöskään ole ennen tavannut, eikä löytynyt googlestakaan, kun yritin etsiä kapineelle oikeaa nimeä. 


Antiikkiriihelle kavutessamme ohitimme "verstaan", jossa Kerstin tekee betonitöitään. 


Riihi ei ollut vielä varsinaisesti auki eikä siivottu, mutta sain silti kurkata sinne. Valtava lukko avautui yhtä valtavan kokoisella avaimella.


Riihessä oli hämärää ja kuvatkin sen mukaisia, mutta kuten olen joskus maininnut, en tykkää kuvata salamalla.


Riihessä on kangaspuiden ja erikoisen pesukomuutin lisäksi myynnissä mm. sohvan runko, taulun kehyksiä ja ikkunalautoja/koristeita.



Myös riihen seinässä on luukku, josta voi kurkistaa museoituja esineitä.



Sitten kierros olikin tehty ja antiikkiriiheltä laskeuduin autolleni.

Sälgkullassa on paljon muutakin esittelemäni lisäksi, esimerkiksi  asukkaidensa uimiseen käyttämä lampi.
Voitte käydä tutustumassa alueen karttaan puodin nettisivuilla. Sieltä löytyy hyviä kuvia niin käsitöistä kuin vähän muustakin, sillä Kerstin Enbom on moderni nainen ja häntä voi seurata myös instagramissa :) Toki Sälgkullaboden löytyy myös facebookista.

HUOM! Virpi, jos luet tämän ja kurkkaat ym. kuvia, niin se pelastusrengas ei ole myytävänä - kysyin :)


Tälläisesta sisäänkäynnistä ei varmaan voi huomaamatta kulkea ohi. Astu sisään, paikka pitää nähdä ja kokea omin silmin. Odotan jo seuraavaa kertaa!


Tämä Ford vuosimallia 1950, jonka tapasin N'Avetan parkkipaikalla, sopii mielestäni hyvin tämän jutun loppuun. Niin hieno auto, että piti pyytää lupa kuvan ottoon :)

6 kommenttia:

  1. Voi mikä perjantaipäivän ihanuus - kaiken keskellä myös noita pienois(nukkekoti)huoneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käväisit taas mielessä :) Oli siellä vieläkin pienempiä "huoneita", joissa oli eläimiä, mutta taisin unohtaa laittaa kuvan.

      Poista
  2. Voi mikä ihana paikka! Tuonne on ihan pakko päästä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa yhdistää joskus pääkaupungin reissuun :)

      Poista
  3. Ollaan käyty monta vuotta sitten joulumyyjäisissä tuolla. Siellä on muuten kuvattu myös suomalaista Joulupukki -elokuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut noista joulumyyjäisistä. En tiennytkään, että sitä ihanaa leffaa on kuvattu Sälgkullassa, vaikka olen useamman kerran katsonut. Pitää katsoa taas sillä silmällä :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)