sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ylpeä äiti

Tämä teksti oli tarkoitus julkaista jo perjantai-iltana, jolloin sen kännykällä naputtelin, mutta.... ei onnistu sitten millään. Älkää ihmetelkö, jos kuvat on moneen kertaan, en saa niitä enää pois. Mutta tässä se nyt on ja heti perään tulee toinen juttu; koto livingin Superkoto-päivästä.

Nuorempi poikani on aloittanut yläasteen, joten hänelle on tullut uutena oppiaineena kotitalous. Sitä on aina perjantaisin. Kuten myös teknistä työtä ja niitä varten koulupäivä on aina toisessa koulussa, koska omaan kouluun on tarvittavat tilat vasta rakenteilla. No, tänään hän koulun jälkeen kaiveli kirjan esiin ja sanoi haluavansa tehdä mokkapaloja. Luulin hänen tarkoittavan, että minun pitäisi alkaa hommiin ja sanouduin irti koko projektista heti alkumetreillä. Minulla on nimittäin huonoja kokemuksia edellisestä kerrasta mokkapalojen teosta noin 15 vuotta sitten.

Sen verran osallistuin, että kerroin mitä tarpeita meiltä löytyy, kun poika luetteli niitä reseptistä. Ja lupasin tuoda puuttuvan tomusokerin ja kaakaojauheen, kun olin kuitenkin kauppaan menossa. Asetin myös ehdoksi, että keittiön on oltava siisti homman jälkeen.  Vanhempi veli liittyi myös seuraan, kun pikkuveli alkoi haalia tarvikkeita esiin. Välillä huutelivat, että missä on leivinjauhe, mutta minä pysyin telkkarin ääressä makkarissa. Kunnes keksin, että tämä harvinaislaatuinen tapahtuma pitää ikuistaa.




Tuntui niin mukavalta kuunnella, kun veljekset yhdessä touhusivat keittiössä ilman mitään kähinöitä. Heillä oli ihan selkeä työnjako ja selvästi isoveli tunsi olevansa kokeneempi kahden vuoden kotitalousopintojen perusteella. Mies kävi välillä vesi kielellä tiedustelemassa maistiaisia ennen mökille lähtöään. Eipä tuossa hommassa kovin kauan tuntunut menevän, kohta jo piti mennä kuvaamaan valmis lopputulos. Meillä kukaan ei tykkää niistä sörsseleistä, joita usein laitetaan mokkapalojen päälle.


Vähän jäi vajaaksi täyte, mutta onhan tämä nyt sata kertaa parempi, kuin oma muinainen yritykseni. Ihan onnesta soikeana ja ylpeänä kehuin poikiani tästä huippusuorituksesta. Seuraavana päivänä tästä ei ollut jäljellä kuin murut. Ja hyvää oli!

2 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää! Itselläni on 7-luokkalainen tytär ja ihan keskenäni saan hänen mielestään leipoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä meilläkin oli ihan ainutlaatuinen kokemus :) Toivottavasti ei jää viimeiseksi. Unohdin vielä tekstissä mainita, että keittiökin siivottiin pienen muistutuksen jälkeen.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)