sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Pihatöitä ja marsujen huoltoa

Tapahtumarikkaan viikon jälkeen olin perjantai-iltana ihan puhkiväsynyt enkä jaksanut kuin lojua sängyllä, tuijottaa telkkua ja mussuttaa herkkuja eli salmiakkia ja suklaata. Yhtenä aamuna oli jo kiire töihin, mutta bongasin takapihan puuta nakottamassa seuraavan isohkon vieraan, josta oli pakko yrittää napata kuva. Tunnistatteko tyypin kannonnokassa?


No, eihän tuosta kuvasta saa mitään selvää, mutta palokärki se on. Oli vain niin vilkasliikkeinen kaveri, etttei meinannut millään pysyä kuvassa. Eikö ollutkin vielä alkuviikosta melko ankean näköistä? Kuvassa on oikeastaan sama näkymä, jonka näkisin ikkunasta tässä naputellessani ellei olisi pilkkopimeää. Ja tuossa ikkunan edessä on vielä metrinen lumikinos, koska takapihalle ei aurinko yletä paistamaan. Tuo kanto ei enää varsinaisesti ole meidän tontilla ja sen alkaa kallioinen metsä. Tuossa rinteessä kukkii yleensä oikea keto-orvokkiniitty ja noiden pöllien lomassa kasvaa vattupuskia, joiden sadosta tein vielä tällä viikolla voimajuomaa. Marjat olivat kyllä niin täydellisen kauniita, että tuli vähän sääli murskata niitä tehosekoittimessa.


Sitten asiaan eli niihin pihatöihin. Varsinaisesti en itse pihalle tehnyt vielä mitään, kun on niin märkää vielä, mutta kuten kottikärryistä näkee, niin keräsin pois kuivuneet kanervat ja rikkoutuneen rukun ja istuttelin kevätkukkia. Nuo kaksipyöräiset kärryt mieheni osti minulle viime kesänä Puuilosta ja ne on tosi tukevat työnnellä. Puuilo on muuten miehelleni kuin karkkikauppa lapselle - käsittääkseni jonkinlainen erityisen halpa rautakauppa, miesten paratiisi :-)

Tänään oli kerrassaan upean aurinkoinen ja lämmin päivä, ihan hupparissa tarkeni ja kuumakin tuli. Kuten seuraavista kuvista voi päätellä, niin rakastan tehdä erilaisia ruukkuistutuksia ja minulla onkin jos jonkonmoisia saviruukkuja, koreja ja sinkkiastioita, joihin vähintään kolme kertaa vuodessa teen uudenlaiset asetelmat; keväällä narsissit ja helmililjat, kesällä yleensä laventelia ja valkoista markettaa ja syksyllä havuja ja kanervaa. Rakastan kukkia ja vaikka normaalisti pidän aika neutraaleista ja maanläheisistä väreistä, niin kukkien suhteen minua ei pidättele mikään. En edes aina mieti, sopivatko värit yhteen vai ei.




Jos joku ei tunnista, niin nuo sinikukkaiset ovat lemmikkejä. Minulle oli yllätys, että ne kestävät hyvin kylmää, jopa pientä pakkasta. Eipä uskoisi, kun ovat niin hentoisia. Sitten kun narsissit ja helmililjat ovat kukkineet, niin istutan sipulit maahan, josta ne hyvällä tai sitten huonommalla menestyksellä puskevat ylös seuraavina vuosina. Helmilijat ovat kokemukseni perusteella sitkeämpiä. No, pihahommat jatkuvat huomenna, siis tänään, kunhan olemme käyneet äänestämässä. En ole yhtään kerennyt paneutumaan ehdokkaisiin saati vaalikoneita käyttämään, joten ääneni menee ennemminkin puolueelle ja henkilölle toissijaisesti.

Tarkoitus on myös mennä muuttamaan Hope-yhdistyksen varastoa isompiin tiloihin, onneksi muuttomatka on vain noin kymmenen metriä :-) Varastolta riennämme nuoremman poikani kanssa Lemmikki-messuille, joiden päätteeksi nappaamme Lapsi-messuilta Ikean osastolta heidän lahjoittamiaan kalusteita ja viemme ne muutamiin perheisiin. Vaikka päivä venyykin pitkäksi, niin jaksamaan auttaa se ilo, joka on vastassa, kun lahjoitukset löytää oikeisiin osoitteisiin. Tälläkin viikolla olen saanut niin ihania ja sydäntä lämmittäviä viestejä perheiltä, jonne olen toimittanut lahjoituksia, että tiedän olevani oikealla tiellä.

Lopuksi vielä marsu-uutisia eli Laku ja Jyvä täyttävät peräti 4 kk 17.4.2011. Juhlan kunniaksi heidän kotihäkkinsä siivottiin perusteellisesti, kynnet leikattiin ja suoritettiin virallinen punnitus.

Jyvä 580 grammaa ja Laku 660 grammaa
Kuvat ovat taas melko epätarkat, kun eihän nuo veijarit pysy hetkeäkään aloillaan. Nyt he ovat onneksi nukkumassa ja sinne lähden minäkin, unten maille. Öitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)