torstai 5. maaliskuuta 2015

Kätevä isäntä

Esittelen nyt viimeisimmän aikaansaannokseni, jonka sain illalla ähellettyä valmiiksi Peroba Cafen neuletapaamisen jälkeen. Se oli varsinainen työvoitto ja lopputuloskin on mielestäni ihan kelvollinen. En ikävä kyllä (taaskaan) muistanut kuvata alkuasetelmaa, mutta tuunasin siis valmiista lampunvarjostimesta uudennäköisen ompelemalla sen päälle pellavaisen "hupun".


Ei mikään kovin vaikea tehtävä, jos olisi vähän tarkemmin miettinyt :)
Tarkoitukseni olikin tehdä harjoituskappale ennen suurempaa projektia.


Tästä näkyy alle jäänyt vanha varjostin, joka on ihan vain kangaspäällysteinen pahvikiekko. Mittasin sen korkeuden ja ympärysmitan ja leikkasin pellavasta kaksinkertaisen pituuden, jonka ompelin yhteen renkaaksi. Ala- ja yläreunaan leikkasin liian vähän taitevaraa, joten nauhakujista tuli liian ahtaat ja siitä syystä oli tosi hankalaa pujottaa kiristysnauhat hakaneulan avulla. Kun vielä lisäksi tuo pellava on melkoisen paksua ja tukevaa. Moneen kertaan piti aloittaa alusta ja lopulta vaihtaa aukeilevan hakaneulan tilalle klemmari, jolla sain työn valmiiksi, sormet hellinä.


Sitä pohdin, että läpäiseekö valo tuota viritystä, kun on tavallaan kaksi varjostinta päällekkäin. Kokeilin kolmea eri polttimoa ja ensimmäisen kuvan valo on minusta kaunein, kun valaisimen ei ole tarkoitus toimia kuin yövalona vierashuoneessa.  Tuon lasisen jalan olen vuosikausia sitten ostanut Pentikin Arabian tehtaanmyymälän alesta. En muista oliko alkuperäinen varjostin siinä mukana, mutta sen päällä olen pitänyt myös irrotettavaa kangasvarjostinta.


Yllä näkyvä grafiikantyö on Emmi Vuorisen Kotikutojat, joka on ihan lempparini. Tällainen kutoja kun olen :) Se on tarkoitus ripustaa seinälle tuohon pikkupöydän yläpuolelle, mutta siihen tarvitaan poraa, joten pitää odottaa miestä. 

Huomasin myös klassisen mokan, että kuvaaja ei älyä heijastuvansa jostain, mutta onneksi tapoihin ei kuulu kekkuloida nakuna täällä kotona :)


Pitää vielä huomauttaa, että kuvissani joskus näkyvät kärpäsen kakkaa muistuttavat pisteet eivät ole sitä, vaan huomasin vasta, että kännykkäni ruudussa on pieniä säröjä, jotka näkyvät myös valokuvissa.

Niin, ja mihin tuo otsikko sitten liittyy?
Varsinaiseen projektiin, jossa tarkoitukseni on tehdä suuret varjostimet olemassa oleviin jalkoihin, kun kaupoista, netistä, mistään ei ole löytynyt sopivia. Väärän värisillä kankailla on löytynyt jotain sinnepäin, mutta sitten keksin, että minullahan on kotona erittäin taitava ja käsistään kätevä mieshenkilö. Kun (auto)tallista vielä löytyy pelit ja vehkeet, niin tämmöiset niistä tuli - ihan antamieni mittojen mukaan. Nyt pitää vielä ommella ne huput. Pellavaakin köytyy tältä Sulo Vileniltä vielä monen monta metriä, vaikka olen sitä ahkerasti ystäville tyrkyttänyt. 


Yhteistyöllä se sujuu. Mies kyllä mielellään värkkäilee kaikenlaista, jos sen voi tehdä autotallissa, mutta reiän poraaminen taulua varten voi jo tuottaa vaikeuksia ;) Ei ne kaikki hommat minultakaan nykyisin kädenkäänteessä suju, joten saatte jännityksellä odottaa, koska esittelen valmiit varjostimet (monen muun keskeneräisen homman lisäksi).

Mukavaa loppuviikkoa!

3 kommenttia:

  1. Voi miten ihana idea ja aivan mahtavat kehikot odottamassa kankaita ... jään odottamaan lopputulosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin jännityksellä odotan, lopputulosta :) Ehkäpä jo viikonloppuna syntyy jotain, kun siinä on se hyvä puoli, kun ompelukoneen kaivaa esiin, niin tulee into ommella lisää. Tosin mulla se kone on kyllä aina pöydällä :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)