tiistai 24. maaliskuuta 2015

Taide-viikonloppu Turussa


Turun taidemuseossa on parhaillaan esillä Ellen Thesleffin näyttely, jonne itse suunnittelin matkani jo tammikuun lopulla. Vierailuni ajankohdaksi valikoitui viime lauantai ihan sen vuoksi, että silloin oppaana näyttelyyn ja erityisesti taiteilijan elämään oli hänen sukulaisensa, elokuvaohjaaja Antonia Ringbom, Thesleffin sisaren lapsenlapsi.

Seurakseni näyttelyyn ja henkilökohtaiseksi autonkuljettajakseni sain blogiystäväni Eijan. Onneksemme olin varannut paikat museokierrokselle, koska se oli loppuunmyyty - eikä ihme.

Ihme oli kyllä se, että ylipäänsä ehdin ajoissa paikalle, koska olin lähellä myöhästyä junasta mentyäni aamulla ihan väärälle asemalle. Vaikka suunnittelen reissuni aina huolella ja nytkin olin miettinyt, että Turun rautatieasema, taidemuseo ja hotellini ovat ihan lähekkäin, niin silti jäi lähtöasema huomioimatta. Tuli melkoinen kiire ehtiä noin 10 minuutissa Vantaan Tikkurilasta Helsingin Pasilasta lähtevään Turun junaan, kun huomioi, että könkkäilen hitaasti kepin kanssa ja matkalle osuu useammat rullaportaat, joita pystyn nousemaan yksi askelma kerrallaan.

Kuva täältä: Turun Sanomat

No, Eija odotti asemalla, josta suuntasimme suoraan taidemuseolle.
Näyttelystä teki paljon vaikuttavamman se, että tuosta monipuolisesta taiteilijasta ja teoksista kertoi hänet läheisesti tuntenut henkilö, jolla on henkilökohtaisia muistoja taiteilijan elämästä.
Antonia Ringbom on todella viehättävä persoona, joka itsekin suorastaan liikuttui kyyneliin kertoessaan Ellen Thesleffin pyrkimyksestä absoluuttiseen kauneuteen. 

Koska itse näyttelyä ei saanut kuvata, otin pari kuvaa museon upeasta aulasta.


Kierroksen jälkeen Eija kyyditsi minut hotellilleni lepäilemään, ennenkuin tulisi noutamaan minut päivälliselle. Hän oli varannut pöydän ravintolasta, joka olisi minulle yllätys.


Huoneeni olin varannut huoltoasemana ja putkanakin aikoinaan toimineesta Hotelli Helmestä. Yhden hengen huone oli oikein siisti ja mukava, mutta ei niin erityinen, että olisi kuviini päässyt.

Ruokailemaan suunnistimme Vähätorille, joka sijaitsee Aurajoen varrella vastapäätä Turun Tuomiokirkkoa ja Pinellaa, joka on Turun vanhin ravintola.





Vaikka aurinko lauantaina näyttäytyikin, niin ilma oli todella kolea. Jotenkin keväiseltä kyllä näyttää kaiteeseen nojaavien polkupyörien jono. 


Kuvailin Vähätorin ympäristöä sillä välin, kun Eija kävi pysäköimässä auton, mutta hän taisi tulla ennen kuin ehdin ottaa kuvaa ravintola Mamista, jonne siis suuntasimme ruokailemaan.  Yläkuvassa on Anniskelukahvila Tiirikkala, joka sekin näyttää kutsuvalta. Naapurustossa oli muutaman muun ravintolan lisäksi myös ainakin sisustustusliike Divaani.

Eipä tullut sisälläkään Mamissa otettua kuvia, koska halusin ruokailun lisäksi keskittyä jutusteluumme. Oli niin hauskaa tavata kasvotusten ihminen, jonka kanssa olemme tähän asti vaihtaneet kommentteja ja ajatuksia blogeissamme sekä sähköpostitse.

Jatkoimme iltaa Eijan "kesämökillä", jossa hän esitteli nukkekoti-harrastustaan. Siitä voi lukea myös hänen blogistaan eijulista, jossa voi seurata mm. Pitsilinna-kerrostalon asukkaiden elämää.  Eräänlaista taidetta on mielestäni myös  noiden miniatyyri-maailmojen rakentaminen.

Tällaisilla roomboxeilla on sijoituttu ja voitettukin palkintoja alan kilpailuissa. Kuvat eivät tee oikeutta näille minihuoneille, jotka luonnossa näyttävät täysin autenttisilta. Yritän itse vielä hillitä jo kipinöivää halua alkaa sisustamaan minikoteja :)

"Downshifting"

"Huomenna kaikki on paremmin"

"Vaiheessa"


Hotellille palatessa oli jo pimeää, muttei erityisen myöhä. Olin kuitenkin  tosi  väsynyt, varmaan aamuisesta junaseikkailusta johtuen, joten uni tuli normaalia aikaisemmin.


 Seuraavana aamuna heräsinkin sitten ajoissa nauttimaan aamiaista pitkän kaavan mukaan. Se ei ihan onnistunut, koska harmikseni hotellilla ei ollut saatavilla päivän sanomalehtiä. Yritin sitten tihrustaa päivän uutisotsikot kännykästä. Kahvila Helmen aamiainen oli hyvää perustasoa. Karjalanpiirakat, munavoi ja tuoreet kurpitsasämpylät ansaitsevat erityismaininnan.

Koska juna Helsinkiin lähtisi vasta puolilta päivin ja Turun taidemuseo sijaitsi suunnilleen puolivälissä matkalla rautatieasemalle, päätin köpötellä hiljakseen Puolalanpuiston mäelle katsomaan  Ellen Thesleffin näyttelyn uudelleen. Aikaa ei silti ollut liikaa, jotta olisin ehtinyt kuvata kaiken mahdollisen reitin varrelta ja hirveän kylmäkin oli. Muutaman kauniin sisäänkäynnin sentään ikuistin.




Kannatti tosiaan käydä katsomassa näyttely toiseen kertaan rauhallisempana hetkenä. Tuntuu, että teoksiin pääsi paremmin sisälle, kun ehti miettiä vähän tarkemmin. Thesleffin koko tuotanto ei ollut minulle ennestään tuttu ja itse asiassa oli yllätys, miten monipuolisesti hän oli eri tyylejä käyttänyt. Tykkäsin erityisesti hänen tummasävyisistä, mtta herkistä muotokuvistaan. Aion ehdottomasti hankkia Antonia Ringbomin tekemän dokumentin Jag söker solen, joka kuului osana näyttelyyn, mutta jota en nyt katsonut.


Hauskannäköinen talorivi Puolalanpuiston varrella.



Ja nyt kun kurkkasin Gaggui kaffelan nettisivuja, niin harmittaa, etten ehtinyt pysähtyä kaffelle.  Mutta onneksi Turussa kannattaa käydä useammin, joten viimeistään kesällä pitää tehdä uusi reissu.

4 kommenttia:

  1. Kiitos mukavasta taidekäynnistä ja tutustumisesta. Kivaa kun näkee kotikaupungin kuvia jonkun toisen linssin läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Eija! Se on totta, että eri silmillä näkee erilaisia asioita ja samat asiat eri tavalla :)

      Poista
  2. Voi miten ihana viikonloppu. Mie en ole oikeastaan koskaan käynyt Turussa. Pitäisi varmaan olla käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Outi ehdottomasti käymään joskus Turussa - erityisesti kesällä! Siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)