torstai 26. maaliskuuta 2015

Elävänä kirjana Pieksämäellä


Oletteko kuulleet Elävästä kirjastosta?
En minäkään ollut - ennen kuin näin  YLE:n Puoli seitsemän -ohjelman toimittajan vierailevan sellaisessa viime syksynä. Tiesin heti, että tuo on minun juttuni ja samantien ilmoittauduin valtakunnalliselle postituslistalle, jonka kautta huhuillaan lainattavia kirjoja.

Halusin nimenomaan eläväksi kirjaksi ja muutaman kuukauden jouduin odottamaan, ennen kuin Pieksämäen nuorisotoimelta tuli etsintäkuulutus.  Silti mietin ilmoittautumista pari kuukautta, kun matka oli kuitenkin melko pitkä. Tässäkin tapauksessa järjestävä taho kyllä korvasi matkakuluja halvimman mukaan kohtuullisen matkan päästä tuleville, mutta itselläni oli niin kova tahto osallistua,  että lupauduin paikalle omalla kustannuksella täältä pääkaupungista. Tarjoaahan VR minulle eläkeläisenä junaliput kohtuuhintaan :)



Elävän kirjaston pystyttivät Kulttuurikeskus Poleeniin Pieksämäen nuorisotoimi, kirjasto ja SPR.
Minut vastaanotti ja opasti kirjahyllylle kirjastonhoitaja Paula Manninen.


Ennen avaamista hyllyllä oli näin laaja valikoima kirjoja odottamassa lainaajia. Meistä kirjoista ja lainaajista oli toki huolehtimassa useita kirjasto-"tätejä ja setiä", jotka kävivät noutamassa lainatut kirjat hyllystä takahuoneesta ja huolehtivat varauksista. Lainaajat eivät nimittäin voi valita kirjaa kansien perusteella, vaikka joku olisi niin halunnutkin tehdä :) 


Kuten aiheista voi päätellä, niin elävät kirjat edustavat usein vähemmistöön jääviä ihmisryhmiä, jotka elämässään kohtaavat stereotypioita, ennakkoluuloja ja rasismia. Tämän vuorovaikutteisen kirjaston ideana onkin hälventää kaikenlaista syrjintää ja edistää mm. yhdenvertaisuutta ja ihmisten keskinäistä kunnioitusta.

Laina-aika on 20 minuuttia, joka saattaa välillä venähtää, jos osapuolien välille kehkeytyy mielenkiintoiset keskustelut. Jatkoaikaa on syytä anoa kirjastonhoitajalta, koska kirjalla saattaa olla jo varauslista. Niin taisi käydä Elinalle, jonka luulimme jo yhdessä vaiheessa tulleen varastetuksi :)


Elina osoittautuikin varsinaiseksi best selleriksi. Olihan hänen kirjansa aihe niinkin vähän tunnettu ja mielenkiintoinen kuin "transsukupuolinen", että jopa paikallislehden toimittaja kävi hänet lainaamassa jutun tekoa varten. Elina on muutenkin jo vanha tekijä elävänä kirjana ja tottunut herättämäänsä kiinnostukseen, siksi hän avoimena ja rohkeana kirjana lupautui minunkin kuvattavakseni.

Lainausta odotellessa meille tarjoiltiin virvokkeita ja välipalaa, mutta kaikkein parasta oli käyttää tilaisuus ja tutustua muihin kirjoihin. Osa meistä päätyikin itse lainaajiksi, kun heräsi kiinnostus kuulla lisää tietyistä aiheista. Itselleni heräsi halu osallistua eläviin kirjastoihin myös lainaajan roolissa, vaikka huomasin, että voisin osallistua useammallakin kirjaotsikolla eilisen kahden sijaan. Muutamalla kirjalla oli nimittäin kolme eri aihetta ja yhdellä jopa neljä.

Jouduin odottamaan lainatuksi tulemista kaikkein pisimpään, mutta lopulta minut lainattiin kolme kertaa "Aivovammaisena". Elämäni jäykistetyn jalan kanssa ei herättänyt kiinnostusta.
Se taitaa olla niin poikkeuksellista, ettei sitä edes ole hoksattu pitää omituisena ;)
 Olin etukäteen ajatellut, että toimisin enemmän opettavaisena tietoteoksena, mutta lopulta koin, että lainaajani kaipasivat tavallaan myös vertaistukea. Sen verran henkilökohtaisiksi lainaustilanteet saattavat muotoutua. Toki säännöissä mainitaan, ettei liian tunkeileviin kysymyksiin ole pakko vastata. Ei myöskään tarvitse sietää asiattomuuksia, mutta sitä on vaikeampi estää, jos lainaaja haluaa avautua omista kokemuksistaan.


Tässä vaiheessa pitää kertoa, että minulla oli aamujunassa myös todella mielenkiintoiset keskustelut vastapäätä istuneen mukavan herran kanssa. Melkein unohdin kaivaa neuletyön esiin kassista :)

Kirjaston sulkeuduttua pidimme palautekeskustelun pizzaa syödessämme. Toki kyselimme kokemuksia heti, kun joku kirjoista palautettiin hyllylle, mutta oli kiva kuulla ajatuksia kaikkien ollessa yhtä aikaa paikalla. Myöhemmin saamme kuulla myös lainaajien mietteitä, koska heiltäkin pyydettiin palautteita.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä mahtava ja positiivinen tapahtuma, jonka haluan kokea uudelleen. Itse asiassa olen lupautunut jo ensi maanantaiksi varakirjaksi erään helsinkiläisen ylä-asteen  elävään kirjastoon. Toivottavasti tulen lainatuksi! Olisi jännittävää kuulla nuorten kysymyksiä, koska eiliset lainaajani olivat kaikki aikuisia.


Aurinko paistoi upeasti, kun lähdin köpöttelemään rautatieasemalla. Kulttuurikeskuksen naapurissa on nykyisin ravintolana toimiva vanha kunnantalo, jonka naapurissa on sitten uudempi.
Kumpi on teistä kauniimpi? No, ymmärrettävästi kumpikin kuvaa omaa aikakauttaan.



Tämä tornirakennus kiinnitti huomioni jo saapuessani Pieksämäen asemalle ja muilta eläviltä kirjoilta kuulin sen olleen aiemmin vesitorni, sitten jonkun yrityksen pääkonttori ja nykyisin yksityisasunto. Aika huikea paikka kodille!

Aurinko alkoi jo laskea junan suunnatessa Helsinkiä kohti ja yritin kovasti saada hyviä kuvia upeasta auringinlaskusta. Se vaan oli kovin vaikeaa liikkuvassa junassa. Tämä on jossain Mäntyharjun paikkeilla.


Päivä oli pitkä ja väsyttäväkin, joten loppumatka taxissa kotiin oli mukava viettää kääriytyneenä lämpimään huiviin ja pipoon, joka muuten valmistui viime viikonloppuisella Turun reissulla junassa. 


Pipon lankana Puno Snurresta ja kolmiohuivin lankana Dropsin Alpaca Silk brushed.


6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu, en minäkään ollut ennen sinut postausta kuullut tuollaisesta Elävästä kirjastosta. Auringonlasku on kaunis! Mäntyharjulla on siskoni omistama B&B Pinus, vanhalle asemalle luotu majatalo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se oli mielenkiintoista ja juuri saimme kuulla lainaajiltakin runsaastri positiivista palautetta :)
      Kiitos tuosta B&B vinkistä. Pidän mielessä kesäreissua varten, kun yritän päästä käymään Taidekeskus Salmelassa.

      Poista
  2. No tämäpäs oli mielenkiintoista !!! Mä en oo koskaan kuullut tällaisesta toiminnasta. Uusi juttu, joka herätti heti ajattelemaan, että tällaiseen tilaisuuteen voisi joskus osallistua.

    Mahtavaa, että tällaista tehdään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin!? Olin aivan tulisilla hiilillä odottaessani pääsyä ensimmäiselle "keikalle" sen jälkeen, kun kuulin aiheesta. Sain juuri kopion Pieksämäen Lehden sivuista, kun siinä on ilmestynyt koko aukeaman juttu paikallisesta Elävästä kirjastosta. Olivat haastatelleet muutamia kirjoja ja lainaajia, jotka kaikki näkivät tälläsen tapahtuman hyödyn. Itsestäni oli oikein sydäntä lämmittävää lukea "Aivovammaisen" lainanneen naisen kommentit mm. siitä, että elämänilossani ja asenteessani olisi esimerkkiä kenelle tahansa <3

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)