keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Viimeisiä kukkijoita ja vuodenaikakuvia

Täällä kuumeen kourissa kirjoittelen. En tiedä onko pojalta tarttunut flunssapöpö vai mikä, kun ei kuitenkaan ole nuhaa eikä kurkkukipua, joita tuntuu olevan kovasti liikkeeellä.
Eilen kuitenkin lähdin käymään Helmiharakassa ja lähi-Siwassa, jonne oli tullut lankalähetys.
Kukkapenkkini on autokatostamme vastapäätä ja huomasin siellä vilkasta liikehdintää. Perhoset ovat jostain syystä nyt villiintyneet liikkeelle, enkä tiedä, olenko ihan väärässä, mutta ne eivät kai yleensä enää tähän aikaan vuodesta ole kovin aktiivisia.


Näitä amiraaleja lenteli tämän vielä kukkivan syräkin ympärillä useampia, mutta tämä yksi viipyi kuvattavana melko pitkään. Sillä on muuten siiven alapuolikin kauniisti kuvioitu.


Jos voitte suurentaa tätä alempaa kuvaa, niin näkyy paremmin nuo hauskan raidalliset tuntosarvet, joiden päät on vaaleat, ihan kuin niissä olisi pikkuruiset lamput.


Niin, ja en tiedä voiko syräkki olla tämän kukan oikea nimi, kun en sellaista googlaamalla löytänyt, mutta mielestäni niin luki taimen mukana tulleessa "käyttöohjeessa", jonka olen tökännyt sen juurelle multaan, jotta muistaisin kasvin nimen. Ehkä luin väärin, pitää tarkistaa. Tässä vähän huono kuva koko puskasta, jonka en tajunnut kasvavan näin suureksi, kun olen sen istuttanut ihan keskelle kukkapenkkiä. Jättää varjoonsa kaikki muut.


Perhoset ei olleet ainoita vieraita kukkapenkissä, siellä kyyhötti myös tämmöinen turilas. Jos joku tunnistaa, niin saa vapaasti valistaa minua.


Tulikukka on myös innostunut uudelleen kukkimaan. Onko tuo sitten ampiainen vai mikä sen mettä nauttimassa?


Laventeleissa pörräävää mehiläistä yritin myös kuvata, mutta se oli nyt paljon vilkasliikkeisempi kuin kesällä, kun kuvailin niitä parvekkeella. Laventelit kukkii vielä upeasti, mutta en huomannut kuvata niitä lähempää. Pilkottavat tässä kuvassa ihan vasemmassa alalaidassa. Runsas pihlajanmarjojen määrä ei oikein pääse oikeuksiinsa kuvassa, mutta niitä on tosi paljon.

Tarkoituksena olisi jossin vaiheessa päästä eroon noista pihlajista ja laajentaa kukkapenkkiä tuonne kallion suuntaan. Se vain vaatii mittavia kaivuutöitä, kun pihlajien keskellä on vadelmapuskia, jotka tahtovat levittää kasvuaan juuri minun kukkapenkkiini, jonne en niitä tahdo.



Komeamaksaruohot ovat vielä nupullaan, mutta taustalla olevien kuunliljojen kukinta oli nopeasti ohi heinäkuun helteillä.



Anemonea en muistanut istuttaneeni, joten sen kukkiminen on kiva yllätys. Se taas ei ole kivaa, että sen vieressä näköjään kasvaa valtava voikukka.


Tämä taas oli hellyyttävä näky, kun kokonaan kuivaneesta kukinnosta yksi pikkuinen kukka yrittää sinnikkäästi pysyä hengissä. Rautapadassa taas rehottaa komeamaksaruoho ja tädyke ja taustalla hortensia.


Laitan nyt vuodenaikakuvia tähän samaan postaukseen, kun muuten saattaa jäädä kokonaan tekemättä. Koko kesä jäi kuvien osalta väliin ja voisin syyttää sairastamista ja sairaalassa ramppaamista, että kuvat jäi ottamatta. Kuvien ottaminen meidän sillalta kävisi helpommin, jos kävelisin siitä päivittäin, niin olisi helppoa pysähtyä nappaamaan pari kuvaa. Mutta autolla ohi ajaessani en usein vain jaksa, kun pitää pysäköidä auto, könytä ulos, kaivaa keppi ja kamera takapenkiltä, köpötellä sillalle ja sama toiseen suuntaan. Riippuu paljon yleisestä fiiliksestäni eli väsymyksen tilasta, onko selkä ja jalat jo valmiiksi kipeät, että jaksanko nähdä vaivan kuvien ottamiseksi. Tahtoa ei puutu, mutta tuollaisen pienenkin asian tekeminen on usein niin vaivalloista, että vammoista tulee taas niin ärsyttävän tietoiseksi.

( Sivuhuomautus: kuopus sairastaa kanssani kotona ja hän toi juuri minulle pari tekemäänsä kinkku-juusto-voileipää. Mikä ihana poika <3 )

Eilen oli siis kohtuullisen hyvä päivä ja sain kuvat otettua. Ne ei varmaan paljon poikkea heinä- ja elokuisesta tilanteesta, koska heinäkuun helteiden vuoksi kaislikko oli jo silloin todella kuivaa.





Yllä olevat kuvattu sillalta etelän suuntaan ja viimeisin on mantereen puoleista kaislikkoa. Seuraavat kuvat on sillalta pohjoiseen.





Roskien määrä ei ole ainakaan vähentynyt.



Eli ilmeisesti kalaa vielä tulee, kun sillan alla käy kuhina. Ei vaan minun ymmärrykseeni käy, että ihminen, joka arvostaa luonnon antimia tulemalla kauempaakin niitä hyödyntämään, ei kuitenkaan arvosta itse luontoa, joka niitä antimia hänelle auliisti tarjoaa.

Autolle päin köpöttäessäni bongasin vielä sitruunaperhosen.


Tässä vielä se metsikkö, josta kalamiehet käyvät tonkimassa matoja. 


Saatiin pari lämmintä päivää, nauttikaa auringosta!

4 kommenttia:

  1. Voi miten hienot kuvat perhosesta ja muista ötököistä - koitahan toipua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui sopivasti olemaan oikea kamera lähettyvillä. Kiitos, eiköhän tämä tauti levolla lähde.

      Poista
  2. Moikka! Hienoja kuvia :) Tuo tulikukassa viihtyvä pörriäinen lie jonkin valtakunnan kukkakärpänen ja itse tulikukka näyttää enemmänkin ruusuihin kuuluvalta tulikellukalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, myös tietojeni lisäämisestä ja korjauksesta :) Tämä juttu kun on kirjoitettu jo kauan sitten, niin olen itsekin selvitellyt noita pihan ötököitä enemmän, mm. lainaamalla kirjastosta hyönteiskirjoja. Varsinaiseen tulikukkaan taas tutuistuin pari päivää sitten puutarhaliikkeessä, kun vein niitä äitini parvekkeelle. En ollut ikinä nähnytkään moista kukkaa, jota taidan hankkia muutaman omalle pihalle kesäksi. Se kun kestää kuulemma paahdetta :)

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)