Uusi menopeli

Näin harmaana päivänä on kiva muistella vähän aurinkoisempia päiviä. Koeajoin ystävältä lainattua potkukelkkaa ja päädyin ostamaan itselleni ihan oman menopelin. Kyseessä on Eslan F7-malli koivunvärisenä. Mieheni vähän tuunaili kelkkaa ja lisäsi siihen soittokellon ja vauhtitarroja :)

Kyllä nyt kelpaa lähteä ulkoilemaan. Helpottaa muutenkin liikkumistani, kun kyynärsauvoilla en jaksa kovin pitkään kävellä eikä pyörätuolilla ole toivoakaan lähteä lumihankeen. Viime lauantaina aurinko näyttäytyi sen verran, että lähdettiin koko perhe ulkoilemaan meren jäälle. En nyt muista, olenko jo aiemmin kertonut, mutta asumme saaressa, joten jäälle on lyhyt matka. Suurimmaksi osaksi minä istun kyydissä ja mies työntää :) Toinen pojistamme potkutteli lainakelkalla.

Sain muuten juuri luettua syksyn kirjamessuilta ostamani Lars Keplerin Tulitodistajan. Tämä oli kyllä ehdottomasti paras tuon nimimerkillä kirjoittavan pariskunnan kolmesta dekkarista. Todella jännä ja pihdeissään pitävä tiiliskivi-romaani, jossa riittä juonenkäänteitä toisensa jälkeen. Jäin kyllä miettimään, että millaista pahuutta sitä maailmassa riittääkään. Seuraavaksi yritän lukea jotain kevyempää.

Kivaa viikon jatkoa!

Taas toimii

 

 

Hei vaan! Vihdoinkin alkoi bloggerissa toimia kuvien liittäminen vanhaan malliin. Lisäsin samalla edelliseen tekstiin pari kuvaa Gumbostrandin Konst & Form:sta. Olen siellä vierailun jälkeen käynyt toisessakin näyttelyssä. Helsingin Taidehallissa kävin katsomassa Leena Luostarisen värikkäitä ja valtavan kokoisia maalauksia. Seuraavaksi aion suunnata Valokuvataiteen museoon Kaapelitehtaalle.

 

Tällä viikolla en ehdi mihinkään mukavaan paikkaan, kun joka päivälle on varattu käynti joko sairaalassa kontrolleissa tai fysioterapiassa ja muissa kuntoutuksissa. Ihan työstä käy tämä kuntoutuminen. Onneksi odottaessa ehtii heilutella puikkoja :) Viime syksyn Novita-lehdessä näin tämän panda-mekon ja jo silloin päätin, että jonain päivänä teen sen ystäväni tytölle, joka on todellinen panda-fani. Itsekin olen aina tykännyt jättiläispandoista, mutta kyseinen tyttö on tainnut edellisessä elämässään olla panda :) En ole todella pitkään aikaan neulonut mitään ohjeen mukaan ja tässäkin ohjeessa oli puutos. Onneksi yksi toinen bloggaaja (Arjen jaloissa) oli neulonut saman mekon ja sain häneltä apua, kun en malttanut odottaa arkea ja soittoa Novitaan. Pandafani ei ole vielä ehtinyt mekkoaan hakea, mutta toivottavasti tykkää.





 

Pari pipoakin on ehtinyt valmistua, mutta toinen lähti maailmalle tuubihuivin kanssa ennen kuvausta. Toiselle pipolle tuli korvat, kun ajattelin kokeilla vähän erimallista kuin yleensä teen.

 





Joulukuun alussa Tampereen Näsinlinnassa järjestetty Milavidan jouluinen antiikki-ja sisustustustapahtuma saa huhtikuussa jatkoa keväisellä tapahtumalla. Joulukuussa sieltä lähti mukaani tuo alakuvan vasemmanpuoleinen Arabian vanha desilitran mitta. Toinenkin mitta oli tarjolla Penni ja Lilli -osastolla, mutta nuukuuksissani jätin sen sinne. No, mieltä jäi kaivelemaan, joten olihan se tilattava kotiin.

 

Arabian esinehausta selvittelin ja oletan vasemman mitan olevan Kaj Frankin suunnittelema, leiman mukaan 1949-1964 vuosien tuotantoa. Mallihan muistuttaa hieman Kilta-sarjan kannua. Jos joku tietää jotain oikenpuoleisesta mitasta, otan tiedot kiitollisuudella vastaan. Nämä on todennäköisesti suunnattu vientiin, ainakin leimojen perusteella käsitin niin, mutta en ole asiantuntija.

 

Tässä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti aurinko paistaa viikonloppuna, niin voisi mennä taas jäälle potkukelkkailemaan, kuten teimme sunnuntaina.

Hyvää Uutta Vuotta!

Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui melkoisen rauhallisesti meidän perheen osalta. Oli tosi mukavaa vain olla joutilaana perheen kanssa niin, ettei kellään ollut kiire mihinkään. Ja ihana jouluinen fiilis oli runsaan lumen myötä. Itse en juurikaan päässyt ulkoilemaan, kun pyörätuolin kanssa olisi hankalaa liikkua hangessa. Siksi blogissakin on ollut hiljaista, kun juuri missään en ole käynyt.

Neulonut olen kyllä ahkerasti. Pipoja on valmistunut muutamia ja sain vihdoin valmiiksi yhden villatakin, joka on kappaleina odotellut kaapissa useamman vuoden. Tai no, napit siitä vielä puuttuu. Kun ne on paikoillaan, saatan laittaa kuvan. Yksi tilaustyö; palmikko-tuubihuivi valmistui juuri ja siihen sopiva pipo on vielä tekeillä.

Vältin tälle viikolle suunnitellun sairaalareissun - thank god, ja siksi pääsimme koko perhe tutustumaan taiteeseen melkein kotinurkilla. Sipooseen avattiin nimittäin viime vuoden lopulla Gumbostrand Konst & Form taide- ja tapahtumakokonaisuus, joka toimii Hartwallin vanhassa tehdasmiljöössä vain 30 minuuttia Helsingin keskustasta. Tiloissa toimii gallerian lisäksi myymälä ja kahvila, jossa tarjoillaan viikonloppuisin brunssi.

 No voi kökkö! Taasko tää blogger on muuttunut? En saa liitettyä tähän kuvia läppärini tiedostosta, miksi? Osaako joku auttaa. Webcamista, URL-osoitteesta ja ties mistä muualta voisin kuvia siirtää, mutta kun ne on tän lärpykän tiedostossa., niin EI onnistu. Ärsyttävää!!! No, laitan ne myöhemmin, kunhan saan perehdyttyä asiaan.

Mukavaa uuden viikon alkua!

Piparitehdas

Hei vaan! Meillä on tänään urakoitu pipareita oikein koko perheen voimin. Tehtailu alkoi jo viime viikonloppuna, kun nuoremman pojan kanssa teimme kilon taikinasta piparit, jotka menivät parempiin suihin jo seuraavana päivänä. Itse ehdin maistaa peräti yhden minikokoisen piparin.

Tälle päivälle olin varannut tuplamäärän taikinaa, siis ihan valmista Sunnuntai-taikinaa, joka olikin miellyttävämpää työstää kuin Myllyn parhaan uudistettu versio. Mausta en osaa sanoa eroa. Kuvat on viime viikonlopulta, jolloin piipahdimme myös ihanaisessa Country White sisustusliikkeessä Tuomarinkylän kartanolla. Olisihan siellä ollut talon täydeltä ostettavaa, mutta säästelen itseäni viikon päässä odottavaan Milavidan antiikki- ja sisustustapahtumaan. Mies jo pohti, että pitäisiköhän hänen hankkia rauhoittavia sitä reissua varten, jotta kestää koko päivän mun ostohuumaa:)

Mailegin pyyhe viime joululta

Etanaellin piparit

Country Whiten sisäänkäynti

Tuon yllä olevan Mailegin joulukalenterin ostin ihan sen kauneuden vuoksi. En ole saanut hankittua siihen mitään sopivia lahjuksia pojille löydettäväksi. Yritin kyllä vihjata, että he voisivat piilottaa sinne yllätyksiä minulle. Mutta meillä on kyllä jokaisella ihan omatkin kalenterit, isännälläkin partiolaisten perinteinen. Alakuvassa istuva Magda-tonttukin on uusi hankinta ja istuu vielä toistaiseksi yssikseen, kun mies ei ole saanut nostettua sille kavereita vaatehuoneen ylähyllyltä. Olen kerännyt noita Nissejä jo monen vuoden ajan, ihan ensimmäiset ostin Ruotsinlaivalta joskus 90-luvulla, kun lapsiakaan ei vielä ollut. Nyt niitä on kerääntynyt eri kokoisia sekalainen tonttujoukko.

Nyt pitää lähteä syömään, mies jo huutelee keittiöstä. Heippa!

Pipoa pukkaa

Ja huiveja. Ja koruja. Naisten Joulumessut lähestyy. On vaikea päättää, mihin keskittyisin, kun kaikkea haluaisin tehdä, mutta aikaa on rajatusti. Pipot on ehkä kaikkein nopeimpia tehdä. Tässä tulee kuvia viimeksi valmistuneista. Kuvat ei taaskaan ole maailman parhaita, kun vaan kännykällä otin, koska siitä on helpoin siirtää ne koneelle. Värit ei ikävä kyllä näy ihan oikeina.

Tämä rengashuivi menee kaksi kertaa kaulan ympäri. Nuo puunapit ovat muistaakseni katajaa ja olen ostanut ne Tallinnan Loomekombinaatista, joka on vähän sama kuin osuuskunta, joss myydään monen käsityöläisen tuotteita. Mahtava paikka!

Onkohan tästä jo pari viikkoa aikaa, kun Helsingissä oli Elma-, kädentaito-, metsä-, ym.messut samaan aikaan. Nuoremman pojan kanssa käytiin siellä, kun sain postissa yllätyksenä kutsun yhdeltä helmien myyjältä. Katsottiin maatilan eläimet ja kädentaito-puolelta tuli hankittua vähän korutarvikkeita - ihan vähän. Yksi kuva vain tuli otettua koko messuilta; näistä hauskannäköisistä ylämaankarjan edustajista.

Olen myös ehtinyt puuhastella pikkuisen joulun eteen. Pari tonttua ostin Pentikiltä, jokunen lahja on jo paketissa suurin osa jo hankittu ja joulukortit odottavat kirjoittamista ja postimerkkejä.. Tai suurin osa korteista jäi viime vuodelta, kun niitä ei tullut sairaalareissun vuoksi lähetettyä ollenkaan.i

Naisten Joulumessujen lisäksi odotan innolla toista tapahtumaa, joka harmi kyllä on samaan aikaan, mutta onneksi vain yhden päivän. Ihana ystäväni tuuraa messuilla, jotta minä pääsen Tampereelle Milavidan Jouluiseen antiikki- ja sisustustapahtumaan. Tässä heidän mainoksensa facebookista kopioituna (luvan kanssa).

Tapahtuman puuhanaiset Virpi ja Mira järjestivät jo elokuussa Tampereen Hämeenpuistossa samanhenkisen antiikki- ja sisustustapahtuman, jonne en ikävä kyllä päässyt. Nyt otan vahingon takaisin! Mieheni lähtee kuskiksi ja otamme oikein peräkärrin mukaan. Käymme nimittäin samalla reissulla Ylöjärvellä hakemassa yhden senkin, jotta saan kirjoilleni lisää tilaa.

 

Ai niin, joulujutuista vielä, että piparitaikinakin on jo ostettu ja tarkoitus olisi tulevana viikonloppuna ahkeroida piparit valmiiksi. Voi olla, että niitä pitää vielä ennen joulua tehdä toinen satsi. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, nam :)

 

Terveisiä kirjamessuilta

Olen vihdoin kotiutunut sairaalasta ja päässyt maistamaan hiukan normaaliakin elämää. Olen koko syksyn odottanut kirjamessuille pääsyä ja sunnuntaina se viimein toteutui, kun ensin käytiin äänestämässä. Mies lähti messuille mukaan, mutta heti perillä erkanimme toisistamme - ihan suunnitellusti. Minä kiertelin vain kirjapuolella, mies musiikki- ja viinimessujen puolella. Välillä nautittiin messu-kaffet yhdessä.

Tykkäsin kovasti messuista, vaikka mielestäni ne oli jotenkin pienimuotoisemmat kuin aiempina vuosina. Mutta hyvä niin, koska pyörätuolin kanssa ei ollut niin helppoa päästä lähelle kirjapöytiä, kun ihmisiä oli paljon. Löysin monta kivaa joululahjaa; miehelle, pojille ja appiukolle. Niitä en tässä esittele, vaikka kukaan mainituista tuskin blogiini eksyy vahingossakaan. Itselle ostin neljä kirjaa ja joitain joulu-juttuja. Kaikkein mukavin kokemus messuilla sattui kohdalleni pikkuisella osastolla, jossa myytiin monen eri taiteilijan töitä. Kyllä, ihan grafiikkaa ja kortteja ym. kirjojen lisäksi. Kirjailija Arja-Liisa Landén nimittäin yllätti minut kysymällä, että haluanko hänen lukevan minulle runonsa. Niin hän sitten luki pari runoa, jotka oli jotenkin niin liikutavia ja sopivat tämänhetkiseen, vaikeahkoon elämäntilanteeseeni antamalla positiivista valoa.

Muut ostamani kirjat oli ihan suunniteltuja ostoksia. Riikka Pulkkisen uusin kirja Vieras on ilman muuta luettava, koska kaksi edellistä olivat niin kaunista tekstiä. Tapetinvärinen taas on Virpi Hämeen-Anttilan uusin ja sen tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjassa oli jopa kirjailijan signeeraus. Kolmas kirja on jättimäinen tiiliskivi - Lars Keplerin Tulitodistaja. En kyllä tykännyt tuon ruotsalaisen avioparin ekasta kirjasta Hypnotisoija, mutta sairaalassa lukemani Paganini ja paholainen taas oli ihan koukuttava.

Kirjoihin tarvitaan tietenkin omistajan merkki eli Ex libris:) Ei minulla aiemmin sellaisia ole ollut, mutta nyt löytyi valmiina kivat tarrat. Jotkuthan teettää ihan itselleen personoidut kuvat.

Ja joulu saa tulla:) Messuilta löytyi myös ihastuttavan nostalginen Rudof Koivun joulukalenteri.

Vaikka viime jouluna jäi joulukorttien lähettäminen väliin ja olin jo ehtinyt joitain kortteja hankkia,niin nämä lempparikaupunkini Pariisin kuvilla varustetut kortit peltirasiassa oli pakko saada. Raaskiikohan näitä edes lähettää kellekään:)

Viimeisin vaan ei vähäisin ostos, ei tosin kirjamessuilta vaan My Country Home:sta. Tietääkseni tämä upea kirja on loppuunmyyty.

Kuvissa näkyy myös pikkuruinen osa viimeisintä sisustushankintaani, joka on uusi pellavainen päiväpeitto, jossa on kauttaaltaan tuollaisia pieniä tupsuja.

Korujen väkertäminen senkuin jatkuu, mutta niitä on mennyt niin, että pelkään meneväni Naisten joulumessuille tyhjin käsin. En ole vieläkään saanut kuvattua valmiita neulomuksia, kun ensin pitäisi haalia ne kaikki yhteen kasaan.  Nyt yritän haalia lapslle jotain ruokaa.

Piiiiiiitkästä aikaa

Hei taas! Suurin osa taitaakin tietää syyn Etanaellin pitkään hiljaiseloon, mutta ihmetteleville kerrottakoon, että syynä on viime joulukuussa sattunut ikävä onnettomuus, jossa jäin bussin yliajamaksi töistä lähdettyäni. Vaikka menin aika lailla palasiksi, niin onneksi sentään kädet säilyivät ehjinä. Reilun kahdeksan kuukauden sairaalassa makoilun on kestänyt hieman paremmin käsitöitä tekemällä. Ja onneksi lääkärit osaavat tehdä ihmeitä! Tällä hetkellä oikeassa jalassani on kuvanmukainen kipsi, mutta huomenna vihdoin, melkein viiden viikon sairaalassa odottelun jälkeen (olin välilä reilun kuukauden kotona), jalkaan asennetaan ydinnaula, jolla polvi jäykistetään liikkumattomaksi ja autetaan reisiluuta luutumaan. Naula on koko jalan pituinen! Sitten vaan toivon pikaista kotiinpääsyä. Edessä on taas totuttelu arkeen ja ennenkaikkea totuttelu elämään liikuntarajoitteisena. Olen jo kävellyt kyynärsauvoilla, mutta aika paljon joudun vielä liikkumaan pyörätuolilla. Pienin askelin eteenpäin.

Kuten mainitsin, käsillä on tullut värkättyä niin myssyjä, huiveja kuin korujakin. Keväällä jo maksoin Naisten joulumessujen varausmaksun ja vieläkin olen sinne 5.12 menossa, jos kunto vaan sallii. Saan toivottavasti Tarja-ystäväni mukaan avuksi, hän on taitava käsityöläinen. Neuleista ei ole vielä kuvia, koska kaikista on langat päättelemättä:) En osannut sairaalasta käsin neuvoa miehelleni, mistä hän mahdollisesti löytäisi päättelyneulani. Kotiuduttuani heinäkuun puolivälissä neulominen jäi ja aloin näpertää koruja. Yritin käyttää mahdollisimman paljon varastoissani olleita materiaaleja ennenkuin tilaisin uusia. Aika hyvin onnistuinkin, mutta nyt toisella sairaalajaksolla olen jo kaksi kertaa tilannut netin kautta helmiä. Ja valmista syntyy. Seuraavissa kuvissa olen kirjannut ne korut myydyiksi, joiden varmuudella tiedän menneen. Niiden lisäksi on mennyt muitakin, mutta en ihan varmasti tiedä mitkä, koska korut ovat olleet myynnissä ihanilla ystävilläni. Kiitos Tiia, Kikka ja Tuula!

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Ne on pikaisesti napsittu sairaalan yöpöydällä sen kummemmin kameraa säätelemättä. Klikkaamalla kuvat suuremmiksi näette mistä materiaalista ne on tehty.

 

 

 

Seuraavan kuvat korut olen kaikki väkertänyt täällä sairaalassa. Osa on hieman kesken, koska minulla ei ole kaikkia tarvikkeita saatavilla, vaikka mies onkin kiitettävästi rahdannut minulle kotoa kaikenlaista. Tuon sudenkorentoriipuksella varustetun sinisävyisistä makeanvedenhelmistä tehdyn korun annoin synttärilahjaksi yhdelle kivalle sairaanhoitajalle. Hän olisi kyllä ostanut sen, mutta hellyin, kun kuulin synttäreistä. Näiden lisäksi olen tehnyt myös niitä avain/henkilökortti-käätyjä, joissa käytän helmien lisäksi hopeoituja renkuloita.

 

Kahdessa vasemmanpuoleisessa on lasihelmiä, kolmas vasemmalta siis makeanvedenhelmiä, keskimmäisessä vaaleanpunaista jadea ja lasihelmi, joka menee kyllä vaihtoon (tuo nyk. on liian pieni), viides vasemmalta säröistä vuorikidettä ja lasihelmi, kuudes ruusukvartsia ja viimeinen sodaliittia (sinistä) ja lasihelmi.

Jatkossa yritän päivitellä blogia hieman tiheämmin, jos vaan aiheita riittää. Reissukuvauksia tuskin vähään aikaan tulee, mutta olen jo varannut paikan ensi toukokuun Friends Forever -sisustusmatkalle Tanskaan. Harmitti niin vietävästi, kun tämänvuotinen reissu jäi väliin. Kuten monta muutakin kivaa tapahtumaa ja matkaa.

Nyt jännittämään huomista, heippa ystävät!